Once Upon a Time in Hollywood

[Del Griffith]

Kohta katsomaan Orioniin, joka tuntuu tälle leffalle just oikealta teatterilta.

[Kieppi]

Ihan ok leffa, ei mitenkään paras Tarantino, mutta ei oikein moittiakaan voi. Ei tuntunut pitkältä.

[Burzum/Kent]

Spoiler:

Mitä vittua! Ensin tehdään vanhaa kunnon elokuvaa vahvalla kerronnalla ja luotolla kässäriin, meno on vähäeleistä ja kylmän rauhallista eikä kukaan jauha turhaa paskaa vaan näyttelijät näyttelee. Kuvat näyttää upeilta ja merkityksellisiltä. Tunnelma on melankolinen, aikuiseen makuun!
Sitten, kun maaliviiva jo häämöttää, turautetaan kunnon paskat housuun kääntämällä elokuva ysärin young adult -leffan suuntaan sankarillisine koirineen kaikkineen ja latistamalla loppuratkaisu setämäiseksi voimafantasiaksi feat. naistenhakkaamismässäily & -fiilistely á Hateful Eight. No silti, ekat kaksi tuntia oli todella hyvää elokuvaa mielestäni. Mut kamoon...

Vittu mikä leffa! 3/5

Mä itse näin lopun hyvinkin perusteltuna. Hymy nousi kasvoille ja aivan viimeisessä kohtauksessa meinasin tirrauttaa kyyneleen.

Spoiler:

Lopussahan siis kamoissa oleva vähän psykopaatin oloinen ukko pätki kamoissa olevia hippimimmejä turpaan hyvin brutaalilla tavalla. Ensinnäkin toi oli lapsellista "tappaisitko hitlerin kehtoon" -tason kelailua, ja sai koko leffan näyttämään siltä, että kunnon väkivaltaiset nixonilaiset amerikkalaiset miähet kunniaan ja hipeille turpaan. Ja mikäs siinä, mutta kun muu leffa ei ollu mitään pellekamaa ollenkaan vaan toisinaan jopa maagisen hyvää katkeransuloista fiilistelyä. Oisko joku pulp fiction yhtä hyvä leffa, jos lopussa Jules hakkais Honey Bunnyn pään tohjoksi tiskiä vasten? Ja ton loppuratkaisun myöta Tate ja kumppanitkin oli loppujen lopuksi vaan jotain tyyppejä, mitä väliä.

Paitsi oikeestaan oon sitä mieltä, että jos aikuisten elokuvassa vittu koira pelastaa päivän, niin fuck off.

[Unski Kumbayah]

Spoiler:

Mitä vittua! Ensin tehdään vanhaa kunnon elokuvaa vahvalla kerronnalla ja luotolla kässäriin, meno on vähäeleistä ja kylmän rauhallista eikä kukaan jauha turhaa paskaa vaan näyttelijät näyttelee. Kuvat näyttää upeilta ja merkityksellisiltä. Tunnelma on melankolinen, aikuiseen makuun!
Sitten, kun maaliviiva jo häämöttää, turautetaan kunnon paskat housuun kääntämällä elokuva ysärin young adult -leffan suuntaan sankarillisine koirineen kaikkineen ja latistamalla loppuratkaisu setämäiseksi voimafantasiaksi feat. naistenhakkaamismässäily & -fiilistely á Hateful Eight. No silti, ekat kaksi tuntia oli todella hyvää elokuvaa mielestäni. Mut kamoon...

Vittu mikä leffa! 3/5

Mä itse näin lopun hyvinkin perusteltuna. Hymy nousi kasvoille ja aivan viimeisessä kohtauksessa meinasin tirrauttaa kyyneleen.

Spoiler:

Lopussahan siis kamoissa oleva vähän psykopaatin oloinen ukko pätki kamoissa olevia hippimimmejä turpaan hyvin brutaalilla tavalla. Ensinnäkin toi oli lapsellista "tappaisitko hitlerin kehtoon" -tason kelailua, ja sai koko leffan näyttämään siltä, että kunnon väkivaltaiset nixonilaiset amerikkalaiset miähet kunniaan ja hipeille turpaan. Ja mikäs siinä, mutta kun muu leffa ei ollu mitään pellekamaa ollenkaan vaan toisinaan jopa maagisen hyvää katkeransuloista fiilistelyä. Oisko joku pulp fiction yhtä hyvä leffa, jos lopussa Jules hakkais Honey Bunnyn pään tohjoksi tiskiä vasten? Ja ton loppuratkaisun myöta Tate ja kumppanitkin oli loppujen lopuksi vaan jotain tyyppejä, mitä väliä.

Paitsi oikeestaan oon sitä mieltä, että jos aikuisten elokuvassa vittu koira pelastaa päivän, niin fuck off.

Spoiler:

Varsin sanattomaksi vetävä eksentrinen näkökulma asiaan. Ei siinä mitään Ihan en saa kiinni vertauksesta Honey Bunnyyn, koska Tex Watson, Susan Atkins ja Patricia Krenwinkel ovat ihan oikeita henkilöitä ja murhaajia.
Jatketaan

[Del Griffith]

Tykkäsin kovasti ja tykkäsin lopusta.

Spoiler:

Mielestäni se oli perusteltua monessakin mielessä, leffan nimi huomioiden. Tämä oli satu tyypiltä, joka rakastaa Hollywoodia ja sadut loppuu onnellisesti. Katsoja saa mielihyvän kun Hollywoodin karmeimman teon tehneet saa kunnolla tauluun. Ymmärrän, jos joku ei tykkää, mut itselle kruunasi leffan.

[Del Griffith]

Kopsaan vielä tän koska sama:

Roolisuoritukset munan kovat! Nauroin myös aivan helvetisti, viihdyttävä ja kuvat aivan saatanan kauniita.

[ORDNUNG HUSSEIN]

Tulee Tarantinosta mieleen lukion äikäntunnit, jossa luokan perällä istuu se yksi epäsosiaalinen alisuoriutuva punkkari jolla on vitun korkea äo ja asenneongelma. Jossain vaiheessa koppavat kympinoppilas-tukarit alkaa vituttamaan ja se on, että no näytetään nyt saatana mihin pystyisin jos mua kiinnostais, ja pam, Pulp Fiction jne. Sitten kun se on todistanut homman ja tukarimimmit on imenyt sen kikulia ja loput persettä ni se on vaan, että voisin mää vieläkin mutta en vaan haluu, lällällää, eikä havaitse omia pierujaan haistellessaan, ettei ollakaan enää lukiossa ja tommoinen on vaan vaivaannuttavaa ja vähän surullista

[ORDNUNG HUSSEIN]

Eli siis paikoitellen taas ihan loistavaa elokuvaa, hienoa kuvausta, näyttelijänsuorituksia, dialogia, ääntä ja rytmiä sekä tunnelmaa, mutta kokonaisuuksia Tarantino ei oo jaksanut solmia enää pitkään aikaan.

Spoiler:

Odotin koko leffan ajan vielä vähän kauhulla, että miten tää aikakauden ja viattomuuden loppu solmitaan ja näytetään, ja sit tehtiinkin vaan Inglourious basterds uudestaan. Eikä siinä, nauratti ääneen ja hauskaa oli, mutta

[Sarjajankkaaja]

Eli siis paikoitellen taas ihan loistavaa elokuvaa, hienoa kuvausta, näyttelijänsuorituksia, dialogia, ääntä ja rytmiä sekä tunnelmaa, mutta kokonaisuuksia Tarantino ei oo jaksanut solmia enää pitkään aikaan.

Itse päätin luovuttaa Tarantinon leffojen suhteen Inglorious Bastardsiin. Päätös piti aika pitkään, mutta Djangon ja Hateful Eightin katsoin viime vuonna Netflixistä.

Jenkki podcasteissa hehkutettiin tätä uutta niin älyttömästi, että sorruin katsomaan. Kauheata paskaa. Vihaan Tarantinoa.

Tunnelma, värit ja lavastus olivat hienoja. Oli myös tosi hyviä irrallisia kohtauksia. Kuvaus outoa, en ymmärrä mitä haettiin? Päähenkilöiden välinen dynamiikka puuttui. Juoni olematon. Kerronnan rytmi tahallisen kökkö?

Sellaista mietin, että tekisiköhän Tarantino parempia elokuvia, jos siltä otettaisiin rajattomat resurssit pois?

[Del Griffith]

Jokainen saa vaatia leffoilta mitä haluaa, mutta mielestä on missannut kyllä koko leffan pointin, jos jotain isoa eteenpäin menevää juonta tuolta olisi halunnut - leffa kertoi lähinnä menettämisestä ja myös ystävyydestä ja se tuli hyvin esille ja kosketti ilman mitään sen erikoisempaa juonta. Ehkä jopa ensimmäistä kertaa Tarantino onnistui koskettamaan minua - Jackie Brownissa ehkä myös.

[Del Griffith]

Mut hyvä vaa että leffa jakaa mielipiteitä eikä ole sellainen kädenlämpöinen 2/5 kun pari edellistä, joita en ole kuullut kenenkään erityisemmin kehuvan. Tälle tais jopa Kalle Kinnunen antaa 5/5 arvion.

[Masked Swinger Suomi]

Spoiler:

Mitä vittua! Ensin tehdään vanhaa kunnon elokuvaa vahvalla kerronnalla ja luotolla kässäriin, meno on vähäeleistä ja kylmän rauhallista eikä kukaan jauha turhaa paskaa vaan näyttelijät näyttelee. Kuvat näyttää upeilta ja merkityksellisiltä. Tunnelma on melankolinen, aikuiseen makuun!
Sitten, kun maaliviiva jo häämöttää, turautetaan kunnon paskat housuun kääntämällä elokuva ysärin young adult -leffan suuntaan sankarillisine koirineen kaikkineen ja latistamalla loppuratkaisu setämäiseksi voimafantasiaksi feat. naistenhakkaamismässäily & -fiilistely á Hateful Eight. No silti, ekat kaksi tuntia oli todella hyvää elokuvaa mielestäni. Mut kamoon...

Vittu mikä leffa! 3/5

Mä itse näin lopun hyvinkin perusteltuna. Hymy nousi kasvoille ja aivan viimeisessä kohtauksessa meinasin tirrauttaa kyyneleen.

Spoiler:

Lopussahan siis kamoissa oleva vähän psykopaatin oloinen ukko pätki kamoissa olevia hippimimmejä turpaan hyvin brutaalilla tavalla. Ensinnäkin toi oli lapsellista "tappaisitko hitlerin kehtoon" -tason kelailua, ja sai koko leffan näyttämään siltä, että kunnon väkivaltaiset nixonilaiset amerikkalaiset miähet kunniaan ja hipeille turpaan. Ja mikäs siinä, mutta kun muu leffa ei ollu mitään pellekamaa ollenkaan vaan toisinaan jopa maagisen hyvää katkeransuloista fiilistelyä. Oisko joku pulp fiction yhtä hyvä leffa, jos lopussa Jules hakkais Honey Bunnyn pään tohjoksi tiskiä vasten? Ja ton loppuratkaisun myöta Tate ja kumppanitkin oli loppujen lopuksi vaan jotain tyyppejä, mitä väliä.

Paitsi oikeestaan oon sitä mieltä, että jos aikuisten elokuvassa vittu koira pelastaa päivän, niin fuck off.

Spoiler:

Olen periaatteessa täysin samaa mieltä Justuksen kanssa, loppu oli todella irrallaan muusta menosta ja viimeisen kolmanneksen lähestyessä rupesin jo jännittämään, että viddu mitenköhän tämä pilataan. Mutta en kehtaa valittaa (ainakaan liikaa), koska nauroin ja viihdyin tuon lopun sekoilunkin aivan mainiosti. Enemmänkin niin, että jos Tarantino olisi tämän vienyt jotenkin muuten päätökseen (Pulp Fictionin loppu siitä hyvä esimerkki, kuten mainitsitkin) niin olisin aivan innoissani. Toki Mansonin lahkon ollessa mukana on ainakin nopeasti vähän vaikea kuvitella väkivallatonta loppuratkaisua

[Unski Kumbayah]

Spoiler:

Toki se loppu olisi tuntunut ihan älyttömältä, jos loppumässäilyjen henkilöt olisivat kaikki olleet fiktiivisiä hahmoja. Mutta eivät olleet - ja se juuri teki siitä herkullisen.

[Carlos Valderrama]

Spoiler:

Tossa on sellanen pieni ongelma, että jos ei satu tarkemmin tuntemaan Mansonin kultin tarinaa ja tietämään kenet aikoinaan murhasivat, niin lopusta voi jäädä kuva että pääosan jätkät pistää likaiset hipit brutaalisti kylmäksi (tai kuumaksi) silkasta vihasta ja vittumaisuudestaan.

[ORDNUNG HUSSEIN]

Sinänsä helvetin hauska juttu kyllä toi

Spoiler:

Tšehovin liekinheitin