Punk in Finland

Oulussa saa lauantaina ensi-iltansa lastenteatteriesitys Minun näköiseni dinosaurus. Taideyliopiston Teatterikorkeakoulussa esitysdramaturgian maisteriohjelmassa opiskelevan Louna-Tuuli Luukan käsikirjoittama ja ohjaaja esitys kutsuu katsojat pohtimaan omana itsenään olemisen arvoa, ihmisyyden eri puolia ja sukupuolen moninaisuutta.

Samalla asialla on kirjoista ja elokuvista tuttu Babe-possu Turun kaupunginteatterissa. Tule sellaiseksi kuin olet, Babe rohkaisee Milko Lehdon ohjauksessa.

Minun näköiseni dinosaurus -näytelmässä kaksi dioraamaharrastajaa, näyttelijät Sirpa Grip ja Anu Enqvist, rakentavat pienoismalleja. Vaikka lopulta dinosaurukset ja muut pienoismallien asukkaat haluavatkin itse päättää, mikä on kullekin sopiva ja hauska elämä.

Esityksen toteuttavat Liskoliitto-työryhmä ja Akseli Klonk yhteistyössä.

Minkä väriset vaatteet saa laittaa päälle?
Louna-Tuuli Luukka kertoo jo pitkään halunneensa tehdä lapsille suunnatun esityksen identiteetin etsinnästä, toisten tukemisesta ja hyväksytyksi tulemisen tärkeydestä.

– Aihe on liikuttanut minua jo kauan. Olen kuullut, että jopa varhaiskasvatuksessa työskentelevät ihmiset saattavat tietämättömyyttään torpata sen, kun lapsi ilmaisee luonnostaan omaa sukupuoltaan, jos se poikkeaa normista, Luukka toteaa.

– Joskus lapset saattavat olla kiusaamisen kohteena sen takia.

Työryhmässä, johon kuuluu pienten lasten vanhempia, on keskusteltu sukupuolirooleihin ja stereotypioihin liittyvistä asioista.

– Jo pienten lasten arjessa saattaa tulla vastaan kysymys, minkä väriset vaatteet saa laittaa päälle. Vaikka oma sukupuolikokemus vastaisi sitä, mitä syntymätodistuksessa alunperin lukee, törmää semmoiseen, että sinulla on sinistä ja mustaa, sinulla on pojanväriset vaatteet. Lasten ennakkokäsitykset tulevat usein ulkoa opittuna ja aikuisilta.

Tärkeää saada näkyviin positiivisia puolia
Ohjaaja ja käsikirjoittaja Louna-Tuuli Luukka toivoo, ettei tyrkytetä tiettyjä malleja.

– Eihän se ole keneltäkään pois, että pyritään luomaan lisää turvaa ja vapautta kaikenlaisille itsensä ilmaisun tavoille, jotka eivät vahingoita toisia. Siitä saa nauttia, jos on tytöksi määritelty ja tykkää olla tyttö, ja jos tykkää vaaleanpunaisesta ja röyhelöistä.

Käsikirjoitusta varten Louna-Tuuli Luukka haastatteli kolmea trans- ja muunsukupuolista henkilöä. Haastateltavien elämänpolun varrelta haettiin muistoja, jotka liittyivät tavalla tai toisella sukupuoli-identiteettiin.

– Alusta asti oli tärkeää, ettei tehdä kärsimysnarratiivia. Usein langetaan kiusatun ruman ankanpoikasen -tarinaan, kun käsitellään transaihetta. Monet transihmiset kuitenkin tuovat esille, että olisi tärkeää saada näkyviin positiivisia puolia asiasta.

Kun haastateltavat kertoivat tapahtumista, Luukka pyysi heiltä versiota, joka olisi voinut mennä paremmin, tai miten asian pitäisi mennä.

– Ettei aina toistettaisi sitä, mikä on pielessä, ja sillä tavalla pidettäisi tilannetta yllä, hän huomauttaa.

Näitä positiivisia asioita Luukka sitten poimi käsikirjoitukseensa.

– Ideana on näyttää voimaannuttava kertomus, jotain mistä voi tunnistaa itsensä. Tarkoitus on, että satu on kiva kokemus katsoa. Empatia on tässä tärkeimpiä asioita.

Sukupuoli on eri asia kuin seksuaalisuus
Haastateltavat toivoivat, että erilaista sukupuolen esittämistä olisi ollut enemmän esillä silloin, kun he olivat lapsia ja nuoria.

– Että se olisi ollut moninaisempaa, miten ihmisiä näkyy. Yksi haastateltavista sanoi, että hänen elämäänsä olisi helpottanut, jos vaikka kaveripiirissä olisi tuotu enemmän esille suvaitsevaisuutta. Sitten olisi ehkä itselläkin ollut enemmän uskallusta olla avoimesti sellainen kuin oikeasti on, Luukka kertoo.

Sukupuolen moninaisuudesta on alkanut ilmestyä satuja ja tarinoita lapsille vasta aivan viime aikoina. Minun näköiseni dinosaurus lienee ensimmäisiä lastenteatteriesityksiä aiheesta.

– On tärkeä erotella, että sukupuoli on eri asia kuin seksuaalisuus. Suomessa eli pitkään käännösvirhe, kun puhuttiin transseksuaalisuudesta, vaikka tarkoitettiin transsukupuolisuutta. Se ei kerro vielä, kuka tykkää kenestä, eikä se liity seksuaalisuuteen mitenkään.

Oikeudenmukaisuutta ja nautintoa
Todellisuuden tutkimuskeskuksen sivulla Luukka esittelee itsensä taiteilijana ja ihmisenä, jota motivoi oikeudenmukaisuuden ja nautinnon edistäminen maailmassa.

– Sitten minulla on usein feministisiä aiheita, Luukka lisää.

– Taiteentekijöillä on erilaisia painotuksia. Jotkut yhdistävät selkeästi taidetta ja aktivismia. Itse menen enemmän taide edellä. Oma maailmankuva ja itselle eettisesti tärkeät asiat ovat aina perustana. Taiteeni ei ole viihteellistä tai dekoratiivista, vaikka huumori ja estetiikka ovatkin siinä tärkeitä.

Minun näköiseni dinosaurus -esitykset jatkuvat kulttuuritalo Valveella Oulussa 30. marraskuuta asti päivänäytöksinä.