Punk in Finland

Blow-Up – Erään suudelman jälkeen (Antonioni, 1966 UK, Italia, USA). Svengaavan Lontoon nuori, elosteleva valokuvaajajorkki rupeaa suurentelemaan puistossa ottamiaan valokuvia, tuntee hetken aikaa olevansa elossa. Helvetin hyvä leffa. Tämmöisen Godard ois tehnyt, jos ois saanut lapsena tarpeeksi huomiota

Ajojahti (Melville, 1967 Ranska/Italia). Hemmetin tyylikäs rikoselokuva. Maailman viilein Alain Delon murhaa, kusettaa kyttiä, pöllii vanhoja Sitikoita ja näyttää hyvältä vaikka pukeutuu täysin pöljään trenssitakkiin. Etäisesti Tatimainen tunnelma ja vahva mise-en-scène. Hienoa viihdettä.

^Pöljä trenssi?? Eipäs kun klassinen film noir takki! Saatana..

Don Kiihote wrote: ↑

03 Sep 2020, 23:53

Tämmöisen Godard ois tehnyt, jos ois saanut lapsena tarpeeksi huomiota

Julma maa (Malick, 1973 Yhdysvallat). Omalaatuinen sarjamurhaajaelokuva. Nuoren, rahtusen yksinkertaisen pariskunnan hommat lähtee vähän vituiksi ja sitten vaan never stop the madness. Jonkin verran myös komediallisia aineksia, ja väliin helvetin hienoa kuvaa. Loisto leffa, Malickiin täytynee tutustua tarkemminkin

Naisen parhaat vuodet (Cassavetes, 1974 Yhdysvallat). Jämäkin tähän astisista mielenterveysleffoista, sai jopa ton hiljattaisen Bergmanin vaikuttamaan vähän keskenkasvuiselta. Ei mitään cooleja kummituksia tai näppärästi rikottua kerrontaa, vaan surullista ja ahdistavaa aikaa perheessä jonka äidiltä alkaa levitä pakka. Suuren osan aikaa myös 110% kiusallista katsottavaa, voi vittu Cassavetes

A Woman Under the Influencessa tää Columbon vakaa nero aviomies hahmo antoi muuten ajoittain kunnon Trump vibat, paikoitellen puhetyyliä myöten

Ensi-ilta (Cassavetes, 1977 Yhdysvallat). Suuri teatteristara alkaa oireilemaan uuden näytelmän harjoituksissa, riipaisee kovat kännit. Jos Naisen parhaat vuodet oli vaivaannuttavien tilanteiden osalta haastava leffa, niin voi veljet

Don Kiihote wrote: ↑

07 Sep 2020, 03:26

A Woman Under the Influencessa tää Columbon vakaa nero aviomies hahmo antoi muuten ajoittain kunnon Trump vibat, paikoitellen puhetyyliä myöten

Tässä kyl niin Falk kuin Rowlands aivan upeita. Falk näyttelee erinomaisesti duunariukkoa, joka yrittää parastaan, mutta ei ymmärrä mitään, ja Rowlands taas on just ja just siinä rajalla, että miettii et sekoaako sen hahmo oikeasti ihan "itsestään" vai onko se vain eksentrikko, josta ympäristö tekemällä tekee hullun.

reino virtanen kuusankoskelta wrote: ↑

16 Sep 2020, 01:28

Don Kiihote wrote: ↑

07 Sep 2020, 03:26

A Woman Under the Influencessa tää Columbon vakaa nero aviomies hahmo antoi muuten ajoittain kunnon Trump vibat, paikoitellen puhetyyliä myöten

Tässä kyl niin Falk kuin Rowlands aivan upeita. Falk näyttelee erinomaisesti duunariukkoa, joka yrittää parastaan, mutta ei ymmärrä mitään, ja Rowlands taas on just ja just siinä rajalla, että miettii et sekoaako sen hahmo oikeasti ihan "itsestään" vai onko se vain eksentrikko, josta ympäristö tekemällä tekee hullun.

Jep. Rowlands veti upeesti myös Ensi-illassa. Fantastinen näyttelijä.

Tule ja katso (Klimov, 1985 Neuvostoliitto). Valkovenäjällä ei ollut ennen asiat paremmin. Natsit riehu kuin pirut, poltti ryösti ja raiskasi menemään maaseudulla. Nuori poika lähtee partisaaneihin ja sielläkin kaikki menee vituiksi. Lopussa osoitetaan katsojalle tosi epämiellyttävän konkreettisesti, että tämmöistä se vittu oli. Jäätävän kova leffa, kirkkaasti parhaita sotaelokuvia. Klimovilla oli leffanteko homma hanskassa.

Noniin, oli tuossa teknisiä ongelmia av-laitteiston kanssa, mutta otetaas tässä sitten loppukiri. Ei oo kuin kourallinen enää katsomatta tavoitteesta.

Kultakuume (Chaplin, 1925 Yhdysvallat). Katsoin tän itse asiassa jo muutama viikko sitten mutta jäi rapsaamatta. Täähän oli hemmetin hyvä, komedia jossa heti alkukohtauksessa joku kuolee hankeen, tän jälkeen seuraa mm. kaksoismurha, kirvessurma ja hallusinaatioita nälkäkuoleman partaalla. Kanapuvusta ei voi paljon enää elokuvasisältöä parantaa

Viridiana (Buñuel, 1961 Meksiko, Espanja). Nuori, seksikäs nunna lähtee käymään enonsa luona, ongelmia seuraa. Hitto tää Buñuel on kyllä hämärä elokuvantekijä. Nero äiä. Ei leffaa voi lopettaa sillei kuin Viridiana loppuu. Sivuhuomiona ihan liian vähän tehdään elokuvia, joissa on täysin moraalittomia biletyskohtauksia. Todella vahva elokuva

Raha (Bresson, 1983 Ranska, Sveitsi). Koulupoika ei saa tarpeeksi viikkorahaa isältään, kusettaa vähän, joten toinen mies päätyy perhemurhaan. Raaka tarina rahasta. Ensimmäinen värillinen Bresson listalla. Paljon lähikuvia käsistä, makeita leikkauksia ja kuvarajauksia (nää Eastmancolor-pätkät näyttää monesti siltä kuin kattoisi vanhoja Bondeja) ja hurmaavan pökkelöä epänäyttelemistä. Todella hyvä