They Shoot Zombies, Don't They - 1000 kauhuleffaa porjekti

[Vilja heilimöi, minä en]

858. Mr. Sardonicus (1961, listalla #880)
William Castlen leffat ovat aina vähintään viihdyttäviä eikä tämä tee poikkeusta. Elementtejä on ainakin Castlen omasta Tingleristä, Cormanin goottijutuista ja Man Who Laugh:desta, mutta stoori itsessään on aika pliisu. Tai ainakin sen esitystapa on turhan nössö. Lisää verta pyttyyn, perkele. Castlelle tunnusomainen leffagimmick on myös tässä aika hajuton tuhnu. Vaikka valitus on kovaa ja ratsuväki puoliraakaa, leffan tsekkasi ihan kivuttomasti eikä edes vituttanut. 6/10

[Vilja heilimöi, minä en]

859. Wrong Turn (2003, listalla #367)
Mitähän vittua tämäkin mukillinen vesiripulia tekee näin korkealla sijalla listalla? Tai listalla ylipäätään. Voi herran perse sentään. Nimi jo kertoo kuinka omaperäisellä konseptilla ja rikkaalla mielikuvituksella ollaan lähdetty liikkeelle. Mitään hyvää en tästä leffasta onnistunut kaivamaan, sori nyt vaan herra/rouva/mikälie ohjaaja, kuka sitten lieneekään. Juoni mahtuisi post-it lapun yhdelle puolelle, hahmot ovat kuolettavan ikävystyttäviä, näyttelijätyö on ihan käsittämättömän puisevaa pökkelöintiä, dialogi täyttä paskaa, musiikki tusinatavaraa eikä edes metsämaisemia ja miljöötä onnistuta hyödyntämään. Jännitystä, yllätyksiä tai minkäänlaista näkemystä on turha odottaa. Väkivaltakin on jumalauta sentään tässä ihan tylsää. Järkevämminkin varmaan voisi lauantai-iltansa viettää, mutta kikkelis kokkelis ja ihan oma vika. 1/10

[Vilja heilimöi, minä en]

860. Detention (2011, listalla #989)
Wes Craven teki ihmiskunnalle helvetinmoisen karhunpalveluksen Screamin myötä. Ns. metakauhu on itsetietoisessa näppäryydessään yksi ärsyttävimmistä kauhuleffan alagenreistä. Tässä mennään taas muutamaa astetta syvemmälle suohon sotkemalla yhteen em. mukaslasheriä, teinileffaa, Dr Whota ja Gilmore Girlsin loputonta papatusta - ja ties mitä muuta päälle. Pikkunäppärää, hetkittäin hymyilyttävää, mutta itsetietoisuudessaan ärsyttävää, helvetin uuvuttavaa ja silppusäkkimäistä sekoilua. 4/10

[Vilja heilimöi, minä en]

861. Hocus Pocus (1993, listalla #789)
Ihan hyvällä syyllä voisi (taas kerran) kysyä, että mitä vittua Veijo Lista nyt taas. Kyseessä siis ilmeisesti lapsille tai muille vähälahjaisille suunnattu kohellusfantasia, jossa juostaan ja huudetaan tauotta kalliiden studiolavasteiden keskellä. Sellaisenaan voisi kaiketi olla periaatteessa ok lajityyppinsä edustaja - siis jos tällaisesta ulostevellistä sattuisi jostain syystä nauttimaan - mutta toi pääpahisakkojen kansakoulun näytelmäkerhon jämälaarin tasoinen ylinäytteleminen ja naamanvääntely on niin vitun tuskallista seurattavaa että omaankin päähän sattuu. 3/10

[Vilja heilimöi, minä en]

862. Razorback (1984, listalla #375)
Ihminen on ihmiselle sika eikä tämän leffan puttepossukaan sieltä ystävällisimmästä päästä ole. Odotin/pelkäsin enemmän jotain King-tyylistä tuubaa, mutta onnekseni olin väärässä. Pääsankari on turhan hajuton/mauton/plääh, mutta muuten ihan mukiinmenevää aussimenoa. Ja Arkie Whiteley on ihq. 6/10

[Vilja heilimöi, minä en]

863. Idle Hands (1999, listalla #730)
Vittu mä vihaan näitä hassunhauskoja nuorisokauhukomedioita. 1/10

[promoottori naurahtaa]

Aika höpönlöpö komsuja tämä sivu täynnä

[Vilja heilimöi, minä en]

Aika höpönlöpö komsuja tämä sivu täynnä

Laboratourion empiirisissä ihmiskokeissa kiistämättömiksi tosiseikoiksi todistettuja faktoja.

[Vilja heilimöi, minä en]

864. The Watcher in the Woods (1980, listalla #844)
Disney-jännäriltä (!) ei hirveästi voi odottaa, mutta tää oli siihen nähden positiivinen yllätys. Semmonen muutamia hyytävähköjä hetkiä sisältävä, hyvätunnelmainen pätkä, joka olisi varmaan tuolloin nähtynä saattanut jänskättää. Ilmankos tätä ei löydy Discharney+ kanavan tarjonnasta. Yli-imelä disney-kuorrutus on tällä kertaa luojan kiitos varsin kevyt, pääosissa sohivat pennut eivät vituta ja Bette Davis on aina nainen paikallaan. 6/10

[Vilja heilimöi, minä en]

865. 4 mosche di velluto grigio (aka Four Flies on Grey Velvet 1971, listalla #902)

Tää varhainen Argento on jostain syystä jäänyt aiemmin näkemättä, tulipahan nyt tämäkin virhe universumissa korjattua. Argento ei ole mitenkään keskeinen tekijä meikäläisen leffakuplassa, mutta kyllä äijän leffat noin pääsääntöisesti suht kivuttomasti on katsonut. Tää on ihan kelpo giallo, sisältäen joitain visuaalisesti hienoja kohtauksia. (Sekä muutaman ilmeisesti komedialliseksi tarkoitetun kohtauksen, jotka aiheuttivat lähinnä myötähäpeää.) Hetken aikaa ihmettelin että kylläpä pääjorma näyttääkin hemmetisti Taisteluparin Dempseyltä, ja niinhän se tarkistuslaskennassa sitten osoittautuikin samaksi mieheksi. Ja kaupan päälle hääräämässä myös Bud Spencer, joka yllättävää kyllä ei lyö ketään edes turpaan. 7/10

[Vilja heilimöi, minä en]

866. Rogue (aka Territory 2007, listalla #739)

Äärimmäisen geneerinen "maailman jättisuurin paskasti animoitu villieläin syö turistit" -leffa. Edes australialaisuus ei pelasta tällä kertaa. Eikä edes niin huono, että tästä jaksaisi keksiä mitään kunnon sanottavaa. Tylsää, niin kertakaikkisen tylsää. 2/10

[Vilja heilimöi, minä en]

867. Final Destination 3 (2006, listalla #928)

Tässäpä vasta kuppainen leffasarja ja tästäkin kolme (3) kappaletta on ollut ilmeisesti aiheellista sisällyttää listaan. Tää on vähän niinku Teletappeja katselisi: uudestaan, uudestaan! Samat käänteet leffasta toiseen ja kun alkuperäinen idea olisi kantanut noin puolen tunnin Twilight Zone -jakson verran, niin kovasti heikoilla jäillä mennään. Ilmeisesti joku sitten maksaa ihan oikeaa rahaa näiden näkemisestä vai minkä vitun takia kukaan vaivautuu näitä tekemään? No joo, alkujakso oli ihan toimiva ja toi pääosatypy (jonka nimen googlasin ja unohdin saman tien) on aika ihq. Kaikkinensa vähemmän tuskainen kuin kakkososa, siitä kiitos. 4/10

[Vilja heilimöi, minä en]

868. Roadgames (1981, listalla #608)

Roadmovie + jännäri ei noin lähtökohtaisesti jaksa innostaa, koska se sama Duel-kaava (Kauhun kilometrit vai mikä se oli) tuppaa toistumaan aina vaan uudestaan ja uudestaan. Vaan tämäpä pääsi yllättämään, koska perinteinen kaava onnistutaan kiertämään erinomaisen hyvin. Ja voi pojat ja tytöt ja muut että olikin virkistävää katsoa pitkästä aikaa listan leffaa, jossa ei etukäteen tiennyt tasan tarkkaan mitä seuraavaksi tapahtuu. Turhankin harvinaista herkkua itse asiassa. Ja kun Autslariassa rekalla ajellaan, niin Mad Max -fiiliksiä ei pääse kirveelläkään pakoon. Varsinkin kun musisoinneista vastaa tässäkin Brian May (ei Queen vaan aussi). Ei mikään elämää suurempi leffa, mutta erittäin jees ja tällä paikoin sangen tuskaisella listalla selvästi hyviksien puolella. 7/10

[Vilja heilimöi, minä en]

869. Sette note in nero (aka The Psychic, 1977, listalla #1000)

Täysin veretön Fulci, mitä vittua. Jännäripuolella mennään ja näkyjä nähdään. Kovasti tätä näemmä on kehuttu pitkin ja poikin, mutta ite en oikein lämmennyt. Vika on todennäköisesti itsessä, mutta näin vaan mennään. 5/10

[Vilja heilimöi, minä en]

870. The Cottage (2008, listalla #846)

Lähtee liikkeelle gangsterikomediana ja muuttuu puolenvälin jälkeen peterjacksonmaiseksi väkivaltahassutteluksi. Alkupuolen kohellus ei naurata eikä loppupuolen läträys viihdytä. Ja jatkuva huutaminen vituttaa. Plääh. 4/10