They Shoot Zombies, Don't They - 1000 kauhuleffaa porjekti

[Vilja heilimöi, minä en]

885. Don't Be Afraid of the Dark (1973, listalla #984)

Televisioelokuvaa vaihteeksi. Sinänsä tv:mäisyys ei paista läpi, vaikka nollabudjetilla mennäänkin. Alkupuolen tunnelma lupailee pienimuotoista mysteerijännää, mutta kun Bad Tasten ja Ghouliesin mieleen tuovat demonit (tai mitä lie kurpitsapäitä ovatkin) pamahtavat ruutuun, niin fiilis lässähtää kuin entisen miehen erektio. Mikä on sinänsä harmillista, kun muuten homma toimii ihan kelvollisesti. Kakarana telkkarista nähtynä olis varmaan voinut pelottaa. 5/10

[Vilja heilimöi, minä en]

886. Black Christmas (2006, listalla #807)

Pettymyksiä on monenlaisia. Odottelin nimittäin, että tästä remakesta olisi irronnut edes jonkinasteista vitutusta ja närkästystä, mutta ei. Ei edes sitä. Ei niin yhtään mitään. 1/10

[Vilja heilimöi, minä en]

887. House of Wax (2005, listalla #538)

Taas kerran on syytä ihmetellä, että mitähän vittua nyt taas Veijo Lista. Tämä kun on niin kertakaikkisen umpigeneerinen, tylsä ja pitkäveteinen melkein kaksituntinen (!), ettei asiaa pitäisi olla minkään valtakunnan listoille. Vanhan Vincet Price -klassikon kanssa tällä teiniripulilla ei luonnollisestikaan ole mitään tekemistä. 1/10

[Vilja heilimöi, minä en]

888. Body Snatchers (1993, listalla #733)

Don Siegelin alkuperäinen 1956 leffa on oikein hyvä, 1978 tehty remake vielä parempi ja tekisi mieli sanoa lähes erinomainen. Sen takia tähän kolmanteen tulkintaan tulee tartuttua vasta nyt kun on "pakko". Eihän tämä sinänsä paska ole, pikemminkin semmonen teknisesti kelvollinen, mutta kovin sieluton "by the numbers" -luenta tutusta aiheesta. Noin puolivälissä tapahtuva transformaatiokohtaus on hemmetin hyvä ja ainakin näin sunnuntai-iltapäivänä mukavan karmiva. Harmi että se jää puolitoistatuntisen ainoaksi varsinaiseksi valopilkuksi. 5/10

[Vilja heilimöi, minä en]

889. House of Mortal Sin (aka The Confessional aka The Confessional Murders 1976, listalla #945)

Nimi antoi odottaa perus eksploitaatiota, mutta tarjolla onkin sen sijaan realismissa (enimmäkseen) pidättäytyvä kauhu/thrilleridraama uskonnollisen ja sitä kautta yhteiskunnallisen valta-aseman väärinkäytöstä. 70-luvulla tarina katolisesta papista ahdistelemassa ja teurastamassa lampaitansa oli totta kai silkkaa jumalanpilkkaa ja uskonnollista vainoa, mutta todellisuus on sittemmin osoittautunut vielä sairaammaksi. 2021 silmin on myös mielenkiintoista seurata, miten päähenkilön - nuoren naisen - kokemuksiin suhtaudutaan järjestelmällisen epäuskoisesti ja vähätellen. Brittiläinen pidättyväisyys ja kuivakkuus tehostaa tarinan vaikutusta ja tuo sen enemmän iholle. Siksi onkin erityisen harmillista, että viimeisessä kaarteessa juuri ennen loppusuoraa kaadutaan ja sukelletaan pää edellä Hammer-kliseillä täytettyyn vesiesteeseen. Tyylirikosta huolimatta erittäin hyvä leffa. 8/10

[Vilja heilimöi, minä en]

890. 輪廻 (aka Reincarnation 2005, listalla #917)

Näyttelijämimsy saa roolin kauhuleffaan ja alkaa nähdä näkyjä hui olkoon ja muutenkin on helvetin mystinen diibadaaba tunnelma. Japanikauhun kliseillä ja lynchmäisillä elementeillä yritetään luoda painajaismaista tunnelmaa, mutta lopputulos on pelkkä helvetillisen lattea ja kömpelö kokoelma yhteen liimattuja kohtauksia vailla minkäänlaista jännitettä tai tolkkua. 2/10

[Vilja heilimöi, minä en]

891. Saw II (2005, listalla #605)

Jostain syystä haperossa mielessä oli oletus tämän sarjan leffoista jonain sadistisen kidutuspornon kyseenalaisina merkkipaaluina tms. ja sitä kautta epämiellyttävinä katsomiskokemuksina. Onhan tämäkin olevinaan kovasti ilkeä ja julma, mutta rokkivideoleikkaus ym. "taiteelliset valinnat" etäännyttävät tehokkaasti tapahtumista ja lopputulos näyttäytyy lähinnä kevyenä hassutteluna. Tai sitten olen vaan kattonut liikaa alan leffoja. Kerronta on tässä kuin suoraan jostain vuosituhannen vaihteen "rankasta" poliisisarjasta (Pimeyden tyyny, anyone?) - keltaista värisävyä myöten. Telkkariepisodimaisuutta alleviivaa se, että jännitettä riittää jotakuinkin 50 minuutin verran ja loppuaika meneekin odotellessa. Juoni on tyhmä ja "nihilistinen" edgyloordeilu aiheuttaa myötähäpeää, mutta tunnustan viihtyneeni tämän parissa lähinnä tuon näennäisen nostalgisen aspektin myötä. Ja leffa jonka lopputekstien taustalla soi jumalauta MUDVAYNE ei voi olla läpeensä paska. 5/10

[Vilja heilimöi, minä en]

Koskahan mahtaa taas tulla vuosittainen päivitys listaan, niin putoaa taas parisataa katottua leffaa listalta.

[Vilja heilimöi, minä en]

892. Dark Water (2005, listalla #799)

Jotensakin mälsää, että listalta löytyy niin monta leffaa sekä orientaali- että houlywood-versioina. Kuten yleensä, tämäkin on alkuperäisestä vesitetty versio (pun intended), missä alkuperäisen vähätkin jännitys+fiilismomentit on onnistuttu siivoamaan pois. Jäljelle jää hajutonta ja mautonta litkua, joka tuntuu jatkuvan ikuisuuden. 3/10

[Vilja heilimöi, minä en]

893. I Spit on Your Grave (aka Day of the Woman 1978, listalla #260)

Oikeastihan tämä pitäisi katsoa viidennen sukupolven vhs-kopiona, mutta 16 vuotta sitten CDr:lle poltettu pikselimössöinen divx-tiedosto saa nyt kelvata digiajan korvikkeena. Kyseenalainen klassikkoasemansa on tavallaan kai ansaittu, mutta noin leffana tää on oikeasti ihan saatanan tylsä. Kerronta laahaa ihan uskomattomissa sfääreissä ja koston puolelle päästään vasta reilun tunnin jälkeen. Ja sekin osuus on ihan helvetin huonosti ja ikävystyttävästi toteutettu. Raiskaushommelithan tässä on se ns. pihvi olevinaan, mutta Benny Hill -tason "näyttely" vetää maton jalkojen alta ja lopputulos on lähinnä kolmannen asteen kainalopiereskelyä. Munan irtileikkuukohtaus hymyilytti, siitä yksi piste. 2/10

[rokkaa.gif]

divx-tiedosto

Mukava projekti ja mukava on rapsoja lukea.

[Vilja heilimöi, minä en]

894. Rose Red (2002, listalla #745)

Kolmeosainen minisarja kummitustalosta ja sinne "tieteellistä tutkimusta" tekemään menevästä ryhmästä. Kuulostaa kovin tutulta. Ja koska kyseessä on Stephen King Kongin kynäilemä stoori, moneen kertaan nähtyjä elementtejä kierrätetään myös läpi stoorin erittäin tiuhaan tahtiin. Juoni on ihan millä mittapuulla tahansa helvetin tylsä, hahmot täysin päättömästi käyttäytyviä dorkia, toteutus erittäin käppänen ja neljän tunnin kokonaiskestossa on vähintään kolme tuntia löysää. 3/10

[Vilja heilimöi, minä en]

895. The Invitation (2015, listalla #582)

Draama/thrilleri vanhojen ystävien jälleennäkemispippaloista. Ei kovin houkutteleva skenaario, mutta jotenkin vaan tässä on onnistuttu tasapainoilemaan veitsen terällä niin, että äärimmäisen tylsästä asetelmasta ja tyhjänpäiväisestä small talkista on saatu puristettua jotain merkillisellä tavalla kiinnostavaa. Leffa etenee erittäin hitaasti, mutta se ei yllättävää kyllä juurikaan haittaa, sillä tunnelma on läpi elokuvan epämääräisen nihkeä ja varautunut. Tässä ohjaaja on selvästi tiennyt mitä on tekemässä ja vältellyt jotakuinkin kaikki ne ilmeisimmät sudenkuopat, mihin tässä olisi kovin helposti voinut langeta. Myös musiikit tukevat epämääräisen uhkaavaa ilmapiiriä hienosti. Ainut moitteen sija näyttelijävalinnoista: kun ruutuun pamahtaa se Zodiacin kaljupää, tietää heti että jotain erittäin hämärää on meneillään. 8/10

[Vilja heilimöi, minä en]

896. 自殺サークル (aka Suicide Club 2001, listalla #335)

Nuoriso harrastaa joukkoitsemurhia ja sekös poliisia hämmästyttää kummastuttaa. Ja kohta kummastuttaa katsojaakin, kun hommat leviää jotakuinkin joka suuntaan mitä pidemmälle päästään. Jotain yhteiskunnallista pointtia koitetaan ilmeisesti kommentoida, mutta itselle jää hämäräksi että mitä. Itsetarkoituksellista outoilua, joka tuskin kestäisi analyyttisempää tarkastelua, mutta noin viihteenä ihan jees ja mukavaa vaihtelua kaiken kaavamaisen moskan keskellä. 6/10

[Vilja heilimöi, minä en]

897. Matka Joanna od aniolów (Mother Joan of the Angels, 1961, listalla #963)

Leffa perustuu samoihin tapahtumiin kuin 10 vuotta myöhemmin tehty The Devils, paitsi että tässä keskitytään tapahtumiin tuon leffan jälkeen. Eli luvassa on riivattuja nunnia ja uskonnollista hysteriaa, tosin vähemmän eksploitatiiviseen kuosiin käärittynä. Lähestymistapa on pikemminkin minimalistinen ja tekisi mieleni sanoa realistinen, mutta vitustakos minä tietäisin. Harmaa, ankea ja lohduton leffa jossa ei tapahdu loppuviimeksi paljoakaan, mutta hemmetti sentään miten tehokkaasti onnistuu pitämään mielenkiinnon yllä koko kestonsa ajan. Tää on taas näitä leffoja joiden jälkeen tekisi mieli välittömästi alkaa kahlata kaksin käsin läpi vanhoja itäeurooppalaisia klassikoita. Sanotaan nyt että semmonen varovainen 8/10