They Shoot Zombies, Don't They - 1000 kauhuleffaa porjekti

[Vilja heilimöi, minä en]

844. West of Zanzibar (1928, listalla #547) Tämä mitään kauhua ole, lähinnä kostoaiheinen melodraama. Ellei sitten kauhuelementiksi lasketa nykyvinkkelistä tarkasteltuna ihan snadisti kyseenalaisella tavalla kuvattuja alkuasukkaita. Juoni ei nyt niin kummoinen ole, mutta Lon Chaney vetää taas sen sortin roolisuorituksen että oksat pois. Ja Tod Browning on ohjaajana mestari luomaan intensiivistä tunnelmaa. Sen verran vahvaa jälkeä, että välillä kokonaan unohtaa katsovansa mykkäleffaa. 8/10

[Vilja heilimöi, minä en]

845. Frankenstein Meets the Wolf Man (1943, listalla #266)
Eihän tää nyt sinänsä kai umpipaska ole, mutta nää Universalin monsterileffat toistaa samoja geneerisiä kuvioita niin raskaalla kädellä, että tuntuu kuin tämänkin leffan olisi jo nähnyt useampaan kertaan. Ja tässä ainakin tuntuu olevan vielä tavanomaistakin enemmän lässytystä ja tyhjäkäyntiä. 4/10

[Sd.Kfz. 302]

839. Død snø (2009, listalla #413) Nazi zombeja, lol ei vittu. Helvetinmoista paskaahan tämä. Eka puolituntinen antoi odottaa edes jotain, mutta tavanomaista mielikuvituksetonta kohellustahan siitä taas tuli. 3/10

Tää on kyllä todella väsynyttä paskaa.

Kakkonen sen sijaan oikein viihdyttävää kohellusta

Ykkönen sen verran mälsä ettei jaksanu ees miettiä tutustuvansa kakkoseen ja super oo err päälle

[Vilja heilimöi, minä en]

846. All That Money Can Buy (aka The Devil and Daniel Webster 1941, listalla #553) Tämäkään kuppainen Hollywood-moraalisaarna kauhua nähnytkään. Junttipaakku saa satanazialta fyrkkaa, ja total kusimulkkuhan siitä tulee ja kaikille paha mieli + tunnelma pilalla. Ja lopussa leikitään oikeussalidraamaa viimosen päälle USA-USA-USA hengessä. OK boomer. Patsastelua maalattuja maisemia vasten ja löysää moralismia koko rahan edestä. 4/10

[Vilja heilimöi, minä en]

847. Bride of Chucky (1998, listalla #727)
Erittäin väsähtänyt leffasarja, mutta niinhän ne on kaikki muutkin. Tämä onnistui kuitenkin yllättämään, sillä kaikessa hölmöydessään tää on itse asiassa ihan hauska leffa. 6/10

[Vilja heilimöi, minä en]

848. Dèmoni 2... l'incubo ritorna (aka Demons 2 1986, listalla #660)
Varmaksi en uskalla sanoa kun näkemisestään on noin 30 vuotta, mutta eikö toi eka Demons mennyt ihan samalla kaavalla, mutta vaan leffateatterissa? Oli miten vaan, tässä on sen sortin juustojuhlat että Valiokin kalpenee ja lehmillä menee ylitöiden puolelle. Juonta ei kovin paljoa ole, mutta ei ole tarviskaan kun tempo on kova ja paskaa ei jäädä paikalleen jauhamaan. Ehkä enemmän verta ja suolia olisin tähän kelpuuttanut, mutta meneehän se näinkin. 7/10

[Vilja heilimöi, minä en]

849. Spoorloos (1988, listalla #101)
Ihan jees thrilleri, minkä katsoi loputtomasta lässytyksestä huolimatta kivuttomasti. Lopun twisti tosin arvattavissa jo ennen loppumetrejä. Tää olikin listan näkemättömistä korkeimmalla sijalla. Top 200:ssa enää 4 katsomatta ja top 500:kin enää 25. 6/10

[Vilja heilimöi, minä en]

850. Dracula: Prince of Darkness (1966, listalla #377)
Transistorivanian vambyyrijutut alkaa tässä vaiheessa listan kaluamista olla sen verran puhkinussittu juttu, että yllätyksiä ja tuoreita käänteitä piisaa suunnilleen yhtä paljon kuin perussuomalaisten maahanmuuttopoliittisessa ohjelmassa. Cristopher Lee hiippailee ruudulla yhteensä noin muutaman minuutin ajan eikä sinäkään aikana puhu yhtään mitään, lähinnä irvistelee kuin Nicolas Cage muutama vuosikymmen myöhemmin. 5/10

[Vilja heilimöi, minä en]

851. Dracula Has Risen from the Grave (1968, listalla #649)
Edellisen jatko-osa ja lehmän häntänähän tämäkin sarja kaartuu alaviistoon. 4/10

[Vilja heilimöi, minä en]

852. Targets (1968, listalla #295)
Boris Karloffin viimeisimpiin töihin lukeutuva leffa poikkeaa melkoisesti herran muusta tuotannosta. Poissa on hirviöt ja goottilaiset kauhistukset, tilalla tosielämän random sniper terroria. Hahmoja pohjustetaan pitkään ja hartaasti ja tyyli on lähempänä dokumentaaria kuin dramaattisia käänteitä alleviivaavaa fiktioleffaa. Ja ratkaisu toimii; leffa onnistuu tavoittamaan samaa satunnaisen järjettömän väkivallan kalseaa tunnelmaa kuin Killing of America. Vahvaa ajankuvaa muutenkin alusta loppuun. Tyly leffa. 8/10

[Vilja heilimöi, minä en]

853. Una lucertola con la pelle di donna (aka A Lizard in a Woman's Skin 1971, listalla #793)
Fulcin giallointia, vähän erilaista kamaa kuin mihin herran nimi yleensä liitetään. Alku on lupaava: sikamaisen kovaa fuzz funkia a'la Morricone ja jo ekalla minuutilla sukelletaan syvälle surrealismin syövereihin. Ihan yhtä huuruisena meno ei valitettavasti jatku, mutta mukavan psykedeelisenä kuitenkin. Loppua kohti alkaa tulla tyhjäkäyntiä ja koko leffan suuri mysteeri selviää leffan lopussa kyttäpoliisin monologina. Ei ehkä elokuvahistorian palkitsevin kliimaksi sanoisin. 6/10

[Vilja heilimöi, minä en]

854. Just Before Dawn (1981, listalla #784)
Kovasti varttuneen oloiset "teinit" lähtevät telttailemaan korpeen ja tietäähän sen mitä siitä seuraa, amerikan perämetsät kun ovat tunnetusti täynnä sisäsiittoisia murhaajafriikkejä. Tarjolla tavanomaista metsässä hiippailua, tyhjänpäiväistä sössötystä ja silloin tällöin (eli liian harvoin) väkivaltaa ja vaarallisia tilanteita. Itse olisin kaivannut enemmän kunnon sikailua, joskin loppu sentään onnistuu riemastuttavalla tavalla lunastamaan näitä odotuksia. George Kennedystä plussaa. 6/10

[Vilja heilimöi, minä en]

855. The Dunwich Horror (1970, listalla #681)
Suuria muinaisia manataan ja neitseitä kiusataan niin maan perusteellisesti kuin rogessa konsanaan. Paperilla hyvä idea, mutta noin elokuvana homma ei vaan meinaa missään vaiheessa oikein lähteä käyntiin, ts. vähän sellasta "klassikon kuvittamista" taas kerran. Kymmenen pennin tsykedeeliefektit ja parit visuaaliset kikkailut vaikutti tutuilta, ja kas kummaa, Roger Cormanhan se tässäkin on häärinyt taustapiruna. Dean Stockwell vetää roolinsa hyvin ja soundtrack on paikoin mielenkiintoinen, mutta muilta osin suuret mui naiset saavat omasta puolestani kuorsata kaikessa rauhassa vielä muutaman vuosisadan. 5/10

[Vilja heilimöi, minä en]

856. Us (2019, listalla #742)
Get Outin jälkeen tämän suhteen oli jonkinlaisia odotuksia, jotka jäivät jotensakin lunastamatta. Sikin sokin sotkettu mysteerithrilleriä, koti-invaasiota ja salaliittoa ja ties mitä siinä määrin, että fokus on levällään kuin entisen miehen anus. Vitusti mennään pakoon ja perus tissiposkinössöistä tulee hädän hetkellä tota kai full hd survivalisteja. Itselle jäi kaikessa kohelluksessa epäselväksi, että kuka tässä nyt sitten oli kekäkin ja mitä vittua ja miksi. Hui hai saatana. Pääosamuikkeli vetää roolinsa kyllä hyvin, siitä plussaa. 5/10

[Vilja heilimöi, minä en]

857. Grave (aka Raw 2016, listalla #361)
Kun tarjolla on uuden vuosituhannen ranskahorrifementtiä, tietää suunnilleen mitä on tulossa. Luojan kiitos tämä ranskisannos ei sentään ota itseään ihan niin vakavasti kuin lajitoverinsa. Ihmissyöntiä, oksentelua ja käsi lehmän perseessä ja muuta ihan hirveen kauheen shokeeraavaa peruskauraa. Aidosti kuvottavaa sen sijaan oli opiskelijabiletyksen toistuva ja ikuisuuksia kestävä graafinen kuvaus. Hyi helvetti. Vähän hajanainen fiilis tästä jäi, liian monesti tuntui siltä että on peräjälkeen koottu erillisiä kohtauksia ilman että tarina sinänsä etenee yhtään mihinkään. Toisaalta, niinhän näillä algerian valloittajilla on usein tapana ollut. Kaikkinensa ei kuitenkaan huonoimmasta päästä näistä nykyfransiskaaneista. 5/10