They Shoot Zombies, Don't They - 1000 kauhuleffaa porjekti

[Vilja heilimöi, minä en]

898. Fritt vilt (aka Cold Prey 2006, listalla #697)

Sysipaskan Død snøn jälkeen ajatus norjalaisesta kauhuelokuvasta ei kovin paljoa herättänyt innostusta. Ihan noin virtsaisin sfääreihin ei tässä onneksi ylletä, mutta eipä tästä juuri mitään käteen jäänyt. Nuorisolaiset lähtevät lumilautailemaan ja löytävät hylätyn hotellin jostain hangesta - missä luonnollisesti on päällä sekä lämmitys että sähköt. Seuraava ohjelmanumero onkin sitten perinteiset teinien harvennustalkoot. Jotensakin olettaisi pohjoismaisten leffantekijöiden osaavan hyödyntää miljöön kylmyyttä kerronnassaan - tai edes tuoda se valkokankaalle edes jollain tavalla vakuuttavasti - mutta paskat. Lopputekstien Turbonegrosta tekisi mieli antaa lisämiinus, mutta se on itse asiassa koko puolitoistatuntisen leffan ainut edes etäisesti hauska oivallus. 3/10

[Vilja heilimöi, minä en]

899. Riget (1994-1997, listalla #537)

Lars von Trierin minisarja Valtakunta, joka syystä tai toisesta on aiemmin mennyt tällä havaintoasemalla kokonaan tutkan ohi. Noin vapaaehtoisesti en sairaalasarjoja (tai leffoja) suostu tiirailemaan erittäin epämiellyttävien tosielämän kokemusten vuoksi, eli henk koht ei ehkä kaikkein mieluisinta katsottavaa tällä listalla noin lähtökohtaisesti. Tämä on taas yksi niistä Twin Peaksin jälkilöylyissä syntyneitä sarjoja, jotka keskittyvät lähinnä eksentristen ihmistyyppien toilailujen seuraamiseen. Ja ihan mallikasta absurdia komediaahan siitä syntyy. Noin mysteerinä - tai varsinkaan minkään sortin kauhuna - anti sen sijaan on kovasti köykäinen. Teknisesti mielenkiintoinen ja hyvin toteutettu maratooni, joka kuitenkin jättää vähän valjun jälkifiiliksen. Ja tästähän on näköjään ensi vuonna tulossa kolmas kausi. 6/10

[Vilja heilimöi, minä en]

900. Miss Muerte (aka The Diabolical Dr. Z, 1966, listalla #771)

Jesus Francon leffa joka ei ole hillintöntä sleazea, mitäs hemmettiä? Tämä taitaa ammentaa enemmänkin eurooppalaisesta taide-elokuvan traditiosta ja itse asiassa onnistuu siinä ihan mallikkaasti. Kuvat on nättejä ja tunnelmaakin löytyy, harmi vaan että tarina yms. onkin sitten laimeampaa osastoa ilman ihmeempiä koukkuja. 5/10

[Vilja heilimöi, minä en]

Siirsin tämän nyt suosiolla rogesta ihmisten ilmoille koska A) ettei tarvi joka jumalan kerta kaivaa topikkia jostain sivulta 500 ja B) näin viimeisen satasen alussa näyttää siltä, että ikuisuusrojekti voisi joskus jopa valmistuakin.

[Vilja heilimöi, minä en]

901. Histoires extraordinaires (aka Spirits of the Dead 1968, listalla #558)

Näitä lyhyiden pätkien kokoelmia on listalla ollut useampiakin, mutta äkkiseltään ei tule mieleen ihan vastaavaa ohjaajakaartia; Poe-tulkintoja ruudulle tykittelee nimittäin Federico Fellini, Louis Malle ja Roger Vadim. Matlskun ja Vadskun tekeleet ovat harmillisen mitäänsanomattomia ja suoraan sanottuna pitkäveteisiä, mutta voi herran perseä sentään miten Feltsku vetääkin sitten kunnolla maton jalkojen alta. Visuaalisesti upea, erittäin huuruinen visio on läheistä sukua Bavan ja Lynchin painajaisille ja saa harmittelemaan, ettei äijä tehnyt sen enempää vastaavanlaista kamaa. Fellinin osuus 10/10, kokonaisuus 6/10.

[penstemon]

901. Histoires extraordinaires (aka Spirits of the Dead 1968, listalla #558)

Näitä lyhyiden pätkien kokoelmia on listalla ollut useampiakin, mutta äkkiseltään ei tule mieleen ihan vastaavaa ohjaajakaartia; Poe-tulkintoja ruudulle tykittelee nimittäin Federico Fellini, Louis Malle ja Roger Vadim. Matlskun ja Vadskun tekeleet ovat harmillisen mitäänsanomattomia ja suoraan sanottuna pitkäveteisiä, mutta voi herran perseä sentään miten Feltsku vetääkin sitten kunnolla maton jalkojen alta. Visuaalisesti upea, erittäin huuruinen visio on läheistä sukua Bavan ja Lynchin painajaisille ja saa harmittelemaan, ettei äijä tehnyt sen enempää vastaavanlaista kamaa. Fellinin osuus 10/10, kokonaisuus 6/10.

"I am Toby Dammit"

[Man-Thing]

898. Fritt vilt (aka Cold Prey 2006, listalla #697)

Sysipaskan Død snøn jälkeen ajatus norjalaisesta kauhuelokuvasta ei kovin paljoa herättänyt innostusta. Ihan noin virtsaisin sfääreihin ei tässä onneksi ylletä, mutta eipä tästä juuri mitään käteen jäänyt. Nuorisolaiset lähtevät lumilautailemaan ja löytävät hylätyn hotellin jostain hangesta - missä luonnollisesti on päällä sekä lämmitys että sähköt. Seuraava ohjelmanumero onkin sitten perinteiset teinien harvennustalkoot. Jotensakin olettaisi pohjoismaisten leffantekijöiden osaavan hyödyntää miljöön kylmyyttä kerronnassaan - tai edes tuoda se valkokankaalle edes jollain tavalla vakuuttavasti - mutta paskat. Lopputekstien Turbonegrosta tekisi mieli antaa lisämiinus, mutta se on itse asiassa koko puolitoistatuntisen leffan ainut edes etäisesti hauska oivallus. 3/10

All My Friends Are Dead kaiketi soi siinä lopussa?

[Vilja heilimöi, minä en]

898. Fritt vilt (aka Cold Prey 2006, listalla #697)

Sysipaskan Død snøn jälkeen ajatus norjalaisesta kauhuelokuvasta ei kovin paljoa herättänyt innostusta. Ihan noin virtsaisin sfääreihin ei tässä onneksi ylletä, mutta eipä tästä juuri mitään käteen jäänyt. Nuorisolaiset lähtevät lumilautailemaan ja löytävät hylätyn hotellin jostain hangesta - missä luonnollisesti on päällä sekä lämmitys että sähköt. Seuraava ohjelmanumero onkin sitten perinteiset teinien harvennustalkoot. Jotensakin olettaisi pohjoismaisten leffantekijöiden osaavan hyödyntää miljöön kylmyyttä kerronnassaan - tai edes tuoda se valkokankaalle edes jollain tavalla vakuuttavasti - mutta paskat. Lopputekstien Turbonegrosta tekisi mieli antaa lisämiinus, mutta se on itse asiassa koko puolitoistatuntisen leffan ainut edes etäisesti hauska oivallus. 3/10

All My Friends Are Dead kaiketi soi siinä lopussa?

jees

[Vilja heilimöi, minä en]

902. ¿Quién puede matar a un niño? (aka Who Can Kill a Child? 1976, listalla #191)

Nuoripari lähtee lomailemaan Välimeren pikkusaarelle, joka osoittautuu epäilyttävän autioksi. Paikalla näyttää olevan vain pikkunappuloita ja niillä taas jotain metkuja mielessä. Jos nyt yhdellä lauseella pitäisi kuvata leffaa, niin sanotaan vaikka että Village of the Damned Island of Deathin miljöössä. Tosin tästä puuttuu kokonaan ns. kehyskertomus, eli selitys miksi skidit toimivat kuten toimivat. Mikä on itse asiassa oikein hyvä ratkaisu, sillä ilman taivaanrantoja maalailevia mystisiä össön sössön selityksiä tarina on paljon realistisempi ja uskottavampi. Muutenkin meno on suht hidastempoista ja painotus on shokkien sijaan tunnelmassa. Ja tämän seurauksena loppu tuntuukin sitten erityisen häijyltä. Oikein hyvä leffa. 8/10

[Vilja heilimöi, minä en]

903. Angustia (aka Anguish 1987, listalla #467)

Leffa, joka alkuun vaikuttaa perus-eksploitaatiolta, mutta äkkiarvaamatta alkavatkin metatasot paukkua kuin piffon keskusteluissa konsanaan. Eihän tässä juuri tolkkua ole, mutta jotenkin vaan kerroksittainen stoorin kuljetus toimii ja luo ikäänkuin kokonaan oman logiikkansa. Enempää en viitti sisältöänsä spoilata, mutta suosittelen tsekkaamaan sitäkin lämpimämmin. Jotensakin hämmentää nyt, että tämän sortin leffa on kokonaan livahtanut meikäläiseltä ohi tutkan. 8/10

[Vilja heilimöi, minä en]

904. Spalovač mrtvol (aka The Cremator 1969, listalla #503)

Mustavalkoista taide-elokuvaa Tsekkoslovakiasta, kyllä kiitos! Krematorion operoijan syväsukelluksesta henkilökohtaiseen sisäavaruuteensa kertova leffa lähtee liikkeelle jonkin sortin sysimustana absurdina komediana, mutta kääntyy vähitellen aina vaan synkempiin syövereihin ja loppua lähestyttäessä ollaankin jo aika saatanan syvissä vesissä. Tässäkään leffassa tapahdu paljoakaan, sen sijaan puhutaan (päähenkilön toimesta) ihan vitusti lähes katkeamatonta monologia krematoinnin ihanuuksista, mutta kummasti vaan kokonaisuus pitää pihdeissään alusta loppuun. Mustavalkokuvaus on upeaa, musiikki toimii ja näyttelijätyö on erinomaista. Ihan vitun hyytävää kamaa. 9/10

[Vilja heilimöi, minä en]

905. Orphan (2009, listalla #419)

Orpokodista roudattu typy on vähän semmonen kummallinen friikki ja kaiken päälle vielä venäläistä tuotantoa, joten on vain luonnollista, että typy osoittautuu lisäksi psykopaattiseksi murhaajasekoboltsiksi. Kuinkas muutenkaan. Ja taas kerran on amerikkalainen ydinperhe vaarassa. Näinkin raikkaista lähtökohdista kun ponnistetaan, ei ole ihme ettei matkan varrella kovin montaa yllätystä ole luvassa. Lopun yllätyskäännekin on suunnilleen yhtä yllättävä kuin Paavo Väyrysen ilmoittautuminen presidenttikisaan. Toteutus on sentään ihan kelvollinen ja ihme kyllä edes lapsinäyttelijät ei vituta. Kestoa tässäkin ainakin puoli tuntia liikaa. 5/10

[Vilja heilimöi, minä en]

906. The Abominable Snowman (1957, listalla #935)

Bigfoot-leffat tuppaavat poikkeuksetta olevan erittäin pitkästyttävää kamaa. Tällä kertaa ei auta edes se, että remmissä on mukana Val Guestin ja Peter Cushingin tasoisia tekijöitä. Jotain riemua voi sentään saada irti yleisestä käppäisyydestä, mutta muuten tämä on kovasti puisevaa katsottavaa. 4/10

[Vilja heilimöi, minä en]

907. Straw Dogs (1971, listalla #557)

En yhtäkkiä keksi, millä hemmetin ilveellä olen tähän asti onnistunut väistämään tämän ihan kokonaan. Sangen merkillistä. Ja sikäli myös snadisti harmillista, että tämä on - kuten kaikki muut jo ennestään tiesivät - helvetin hyvä leffa. Iso P onnistuu rakentamaan ihan helvetinmoisen jännitteen sinänsä simppelin tarinan ympärille, tähän ei moni pysty. 9/10

[Vilja heilimöi, minä en]

908. Teeth (2007, listalla #665)

Kun leffan teemana on vagina dentata, ei varmaan kannata odottaa mitään suurta taidetta. Siihen nähden lopputulos onkin yllättävän kelvollinen eikä meno luojan kiitos äidy troma-tasoiseksi kohellukseksi, vaikka sillä rajalla hetkittäin horjutaankin. Onhan tää toki käppää, mutta suht viihdyttävää sellaista. Suositella en kuitenkaan uskalla. 6/10