They Shoot Zombies, Don't They - 1000 kauhuleffaa porjekti

[Vilja heilimöi, minä en]

919. Saw III (2006, listalla #647)

Vanhan ja niin moneen kertaan nähdyn toistoa, loputonta rautalangasta vääntämistä, viiden pennin moralisointia ja ihan saatananmoista myötähäpeää herättävää edgyilyä. Tarina on paska, ohjaus + leikkaus paskaa ja näyttelijät on ihan paskoja. Jopa väkivalta on tässä ihan paskaa. 2/10

[Vilja heilimöi, minä en]

920. P2 (2007, listalla #909)

Kreisisekoboltsi vahtimestari leikkii kissaa ja hiirtä typykän kanssa tyhjässä toimistorakennuksessa, ja typykästä kuoriutuu loppua myöten bad ass survivalisti, kuinkas muutenkaan. Teknisluontoinen suoritus ilman suurempaa tunnetta tai isompia ideoita. Lopun silmäänpuukotus nauratti, muuten oli suht tylsää. 4/10

[Vilja heilimöi, minä en]

921. Wolf (1994, listalla #727)

Ties kuinka monennes sadannes luenta aiheesta. Sama stoori kuin aina: susihukka puree ja kohta toilaillaan karvanaamana pitkin kyliä ja ihmetellään seuraavana päivänä että mitäs taas on tullut tupeksittua. Ja päälle romanssia, totta kai. Leffan kekseliäs nimi antaa viitettä siitä, kuinka omaperäisillä vesillä purjehditaan. Jack Nicholson esittää Jack Nicholsonia ja jotakuinkin yhtä monipuolisella tutulla kahden ilmeen skaalalla vetelee myös Pfhheifferin Miihkali. 4/10

[Vilja heilimöi, minä en]

922. Mumsy, Nanny, Sonny & Girly (1970, listalla #915)

Enpä ollut tällaisesta ennen kuullutkaan. Eikä vissiin kovin moni muukaan, sillä leffa käytännössä katosi kokonaan pariksi vuosikymmeneksi. Nelihenkinen "perhe" houkuttelee laitapuolen kulkijoita "leikkimään" ja useimmiten listii nämä syystä tai toisesta. Muistuttaa lapsenomaisen viattomuuden ja rujon psykoottisuuden yhdistelyssään enemmän kuin vähän muutamaa vuotta aiemmin ilmestynyttä Spider Babya, mutta peribrittiläinen hienohelmailu ja kuvasto tuo sekopäisyyteen oman twistinsä. Leffassa on heikkoutensa (iso äijä ei millään keksi, miten pari kloppia ja keski-ikäistä naista saisi hengiltä, miten pääsisi karkuun jne), mutta edellisten tylsimysten jälkeen tämä oli oikein nautittavaa katsottavaa. 8/10

[Vilja heilimöi, minä en]

923. 殺し屋1 (aka Ichi the Killer, 2001, listalla #449)

Tää taisi olla kolmas Takashi Miike -leffa mikä on tullut nähtyä. Sekä Gozu että Audition olivat hyvinkin paljon makuuni, mutta tämä ei sitten niinkään. Jotenkin vaan tuo sarjakuvamainen kerronta ei iske eikä stoori tunnu missään kohtaa yhtenäiseltä kokonaisuudelta. On vain loputtomalta tuntuva jono toisiaan seuraavia järjettömiä väkivallantekoja. Tarkoitus on kaiketi hätkähdyttää, mutta tosiasiassa jatkuva ekstremeily alkaa lähinnä kyllästyttää viimeistään puolessa välissä leffaa. Eikä tuosta ylitsepursuavasta misogyniastakaan oikein jaksa innostua, vaikka siinä joku tähdellisempi pointti olisikin takana. Muutamia hauskoja hyi & yök -hetkiä, siitä pisteet. 5/10

[Vilja heilimöi, minä en]

924. 稀人 (aka Marebito, 2004, listalla #877)

Tältä ohjaajalta nähtynä aiemmin Ju-on ja Reincarnation, ja molemmat on sen sortin paskaa ettei tämän suhteen ollut minkäänlaisia odotuksia. Yllätys olikin melkoinen, sillä tämä on vähintään mielenkiintoinen pätkä ja erittäin kaukana edellä mainittujen kaltaisesta peruspuurosta. Keitoksesta olin löytävinäni ainakin Lynchiä, Peeping Tomia ja Lovecraftia. Nopea toteutus ja olematon budjetti näkyy sekä kuvissa, että tarinan raakilemaisuudessa, mutta kokonaisuus nousee vahvasti plussan puolelle. 7/10

[Vilja heilimöi, minä en]

925. Hard Candy (2005, listalla #740)

Imdb:ssä sun muualla leffaa pidetään yleisesti kovinkin rankkana ja epämiellyttävänä, mutta enpä nyt tiedä sitten. Varhaisteini seikkailemassa pedofiilioletetun kotosalla ei lähtökohtaisesti ole sieltä miellyttävimmästä päästä, mutta voi vaan kuvitella, kuinka ilkeää jälkeä vaikka jossain Koreassa olisi samasta aiheesta saatu aikaiseksi. Tässä on koko ajan jotensakin muovinen fiilis eikä stooria päästetä missään kohtaa vahingossakaan ns. iholle. Näyttelijäsuoritukset kaiketi ihan ok, mutta hahmot itsessään ei lainkaan uskottavia ja juoni kantoi jonnekin puoliväliin saakka. 5/10

[Vilja heilimöi, minä en]

926. Los sin nombre (aka The Nameless, 1999, listalla #442)

Espanjalainen rikos/murhamysteeri, jonka kerronta ja synkkä tunnelma muistuttaa kovasti paljon näitä nykyaikaisia telkkarisarjoja. Soppa sakenee vähitellen ja kohta kehissä on natsien esoteerisia sekoiluita ja hellraisermaista äärimmäisen nautinnon metsästystä kärsimyksen kautta. Loppu menee vähän sählingiksi, mutta muuten homma pysyy suht hyvin kasassa eikä kerronta polje paikoillaan. Ihan jees viihdykettä. 7/10

[Vilja heilimöi, minä en]

927. Tesis (1996, listalla #516)

Perään lisää espanjalaista leffaa, tällä kertaa puikoissa The Othersin myöhemmin ohjannut jormá. Typy meinaa tehdä tutkielmaa väkivaltakuvastosta, mutta eihän siinä päästä puusta pitkään, kun jäädään ihmettelemään snuff-filmejä ja selvitellään että kukas hemmetti niitä nyt yliopistolla tehtailee. Enemmänkin mysteerijännäri, mutta tunnelma on läpi leffan sen verran klaustrofobinen, että paikka listalla on ansaittu. Kestoa on kaksi tuntia, mutta missään kohtaa ei poljeta paikallaan, vaan jännite säilyy esimerkillisellä tavalla läpi leffan. Hahmojen välinen dynamiikka toimii ja yliopistomiljöötä hyödynnetään onnistuneesti. Bonuksena välähdyksiä kadonneesta (mutta ei niin kaukaisesta) maailmasta diskettien, vhs-nauhojen ja jatkuvan sisällä tupakoinnin muodossa. 8/10

[Jesse Python]

^toi Tesis on helvetin hyvä, olen kerran nähnyt sen telkkarista, näköjään esitetty v. 2000 Nelosen Rakkautta ja Anarkiaa-sarjassa. Eipä taida Nelosellakaan olla enää mitään intohimoa näyttää tolla teemalla leffoja.

[Bebob Wino]

Eikös Tesisin lopussa tule kunnon pommi kun uutislähetyksessä tms.mainitaan että Suomessa tehtaillaan snuff-filmejä oikein urakalla.

[Hikinen Möhömaha]

^toi Tesis on helvetin hyvä, olen kerran nähnyt sen telkkarista, näköjään esitetty v. 2000 Nelosen Rakkautta ja Anarkiaa-sarjassa. Eipä taida Nelosellakaan olla enää mitään intohimoa näyttää tolla teemalla leffoja.

Muistan kanssa sillon telkkarista katsoneeni ja tykänneeni kovasti.

Yllättävän hyviä leffoja tässä viimeisten joukossa ollut nyt, niinkun noi Los Sin Nombre ja Marebito ainakin, mitä nyt siis niistäkään muistaa.

[Vilja heilimöi, minä en]

928. Vinyan (2008, listalla #608)

Pariskunta lähtee viidakkoon etsimään tsunamin mukanaan viemää poikaansa, ihan vaan koska murheen murtama akka kuvittelee nähneensä tämän jollain viteolla. Veneellä matkustellaan ja katsellaan maisemia, tasaisin välein skitsoillaan ja toimitaan päättömästi. Kauhua tässä ei ole lopun paria kuvaa lukuunottamatta paskan vertaa. Draamana tämä taas on ihan liian lattea; hahmot ovat totaalisen umpitylsiä ja herättävät lähinnä vitutusta eikä yhdessäkään kohtauksessa ole minkäänlaista jännitettä. Näytteleminen koostuu lähinnä iltamatasoisesta kreisisekoboltin sekoilusta ja otsan kurtistelusta. Edes visuaaliselta puoleltaan tällä ei ole mitään annettavaa. Lopputulos on ihan saatanan tylsä puolitoistatuntinen. 2/10

[Vilja heilimöi, minä en]

929. Hush...Hush, Sweet Charlotte (1964, listalla #417)

Hidastempoinen, mutta vahvatunnelmainen leffa menneisyyden haamujen kanssa kartanossaan painiskelevasta ikäneidosta. Sukulaiset juonivat, ihmiset kiusaavat ja painajaismaiset visiot heittävät jo ennestään haurasta mielenterveyttä astetta pahemmin kieroon. Mustavalkoinen kuvaus on kaunista, Bette Davis vetää roolinsa koko rahan edestä eikä muissakaan suorituksissa moitteen sijaa. Kestoa ehkä turhan paljon ja tarina jättää toivomisen varaa, mutta muuten ihan jeesbox leffa. 7/10

[Vilja heilimöi, minä en]

930. Deadgirl (2008, listalla #689)

Teinijäbät löytää hylätyn sairaalan kellarista elävän/kuolleen typyn ja siitä seuraa sitten yhtä jos toista kommellusta. Idea on hyvä ja erittäin virkistävää katsoa välillä leffaa, missä ei tiedä tasan tarkkaan mitä seuraavaksi tapahtuu. Toisaalta sitten taas kaikki hahmot ovat enemmän tai vähemmän ärsyttäviä eivätkä tekijät ole osanneet päättää, tekevätkö over the top sikailukauhua vai mustaa teinikomediaa. Lopputulos ei ole oikein kumpaakaan. 5/10