Pystynen

[harry-irene]

Jengi on muuten täs topsus ehkä vähän liikaakin keskittynyt sen keskeneräiseksi jääneen albumin keskeneräisyyteen. Tarkoitan sitä, että niiden hahmotelmasivujen piirtämättömyyden lisäksi tarinankuljetuksesta ehti kuitenkin nähdä, että suuri Pystynen oli vissiin jo niin "syvällä pelissä" ettei jaksanut enää hirveästi välittää sarjakuvakerronnasta, vaan koko pitkä alppari oli silkkaa ajatusten tykittelyä, jolle ei enää tarvinnut paljoa oheistarinaakaan kehitellä... (Kamoon, ekat parikytä sivua "edetään" vain silviisii, että pääkallo pomppii maisemassa eteenpäin ja sen jälkeen liu'utaan vastaavasti paareilla maisemassa eteenpäin jotta päästään kommentoimaan elämän absurdiutta)

Mutta hyvä esimerkki filosofimme tulevasta umpikujasta lienee sivun pituinen pätkä, jossa päähenkilöpariskunta on pomppinut selittämättömästi jo Saharan aavikolle, jossa käydään seuraava dialogi:

Nainen: No mitä pieni ihminen voi tehdä nyt, kun hän istuu väärän ravinnon heikentämänä keskellä vihamielistä autiomaata?
Mies: Ei hätää, luonto on järjestänyt niin että hän voi vielä tässä vaiheessa valita.
(Eteen ilmestyy Valinta-Talon ovi)
N: Siiskö tämä on nyt se meille kaikille tuttu luonnonvalinta?
(Astuvat Valinta-Taloon sisään)
M: Juuri se! On luonnollista valita, kun istuu riutuneena autiomaassa.
N: Jännittävää. Mitähän valitsisimme?
M: Sitä tietenkin mitä on tarjolla!
N: No mitähän on tarjolla?
M: Hölmö, luonnonvalinnassa eri ole kuin yksi tavara - johan sen sanoo nimikin: luonnon valinta.
N: Valöitsemme siis luonnon - mutta onko se siinä tapauksessa edes mikään valinta?
M: Tietenkin - saa valita, valitseeko vai eikö.
N: Entä jos ei valitse?
M: Valinta se on sekin.
N: Luonnonvalinta on siis sellainen, että voi valita tai sitten ei - mutta jos ei valitse, on sekin valinta?
M: Aivan!
N: Hyvä, siinä tapauksessa minä en valitsen. [sic]
M: Hienoa, alat oppia, millaista sinun elämäni logiikkansa on. [sic]

....AAAARGH!
(mikä ei silti suinkaan ole moite)