Leffat, joissa John Williamsin musa

[Bebob Wino]

Upea rojekti.

Ehdottomasti.Williams ei omiin suosikkeihin kuulu,hyllystäkin löytyy vain espanjalaisen Quartet Recordsin julkaisema Long Goodbye cd,mutta tällaista raportointia soisi Piffillä olevan enemmänkin.

[Hardcore-Mummo]

Jaksaiskohan tehdä joskus vastaavan Morriconen kanssa?

"With more than 400 scores for cinema and television, as well as more than 100 classical works"

Ei saatana.

[Kelju K Kokoomus]

Jaksaiskohan tehdä joskus vastaavan Morriconen kanssa?

"With more than 400 scores for cinema and television, as well as more than 100 classical works"

Ei saatana.

Mä rajasin suosiolla TV-sarjat ja lyhärit oman proggiksen ulkopuolelle, koska niitä oli kans jotain x-sataa. Lisää rajaussääntöjä saattaa tulla.

[Hardcore-Mummo]

Jaksaiskohan tehdä joskus vastaavan Morriconen kanssa?

"With more than 400 scores for cinema and television, as well as more than 100 classical works"

Ei saatana.

Mä rajasin suosiolla TV-sarjat ja lyhärit oman proggiksen ulkopuolelle, koska niitä oli kans jotain x-sataa. Lisää rajaussääntöjä saattaa tulla.

Ennion scoregrafian kanssa saattais kyllä hajota pää. Paras mitä on itselle tullut vastaan on viiden pennin budjetilla tehty kevyttä erotiikkaa sisältävä Conan-kopio "Hundra".

[Kelju K Kokoomus]

Jaksaiskohan tehdä joskus vastaavan Morriconen kanssa?

"With more than 400 scores for cinema and television, as well as more than 100 classical works"

Ei saatana.

Mä rajasin suosiolla TV-sarjat ja lyhärit oman proggiksen ulkopuolelle, koska niitä oli kans jotain x-sataa. Lisää rajaussääntöjä saattaa tulla.

Ennion scoregrafian kanssa saattais kyllä hajota pää. Paras mitä on itselle tullut vastaan on viiden pennin budjetilla tehty kevyttä erotiikkaa sisältävä Conan-kopio "Hundra".

Kyl mä nyt näkisin että sun on nyt pakko tehdä tää projekti.

[noosipoika]

Jaksaiskohan tehdä joskus vastaavan Morriconen kanssa?

"With more than 400 scores for cinema and television, as well as more than 100 classical works"

Ei saatana.

Mä rajasin suosiolla TV-sarjat ja lyhärit oman proggiksen ulkopuolelle, koska niitä oli kans jotain x-sataa. Lisää rajaussääntöjä saattaa tulla.

Ennion scoregrafian kanssa saattais kyllä hajota pää. Paras mitä on itselle tullut vastaan on viiden pennin budjetilla tehty kevyttä erotiikkaa sisältävä Conan-kopio "Hundra".

Kyl mä nyt näkisin että sun on nyt pakko tehdä tää projekti.

[Kelju K Kokoomus]

John Goldfarb, Please Come Home!, 1965, ohj. J. Lee Thompson



Vitsikkäin juttu ikinä olis, jos arabit pelaisi jenkkifutista! Tällä premissillä sit tekivät kokonaisen kohelluskomedian joka on all about putting the kohellus into the komedia. Amerikkalainen tiedustelulentäjä putoaa keskelle aavikkoa, joka näyttää maisemien ja asujaimiston puolelta epäilyttävästi New Mexicolta tai Utahilta, ja pakkovärvätään valmentamaan wackyn kuninkaan futisjengiä, samalla kun hassu naistoimittaja joka kuvittelee olevansa oikea toimittaja soluttautuu saman kuninkaan haaremiin eikä pääsekään sieltä pois ja kunkku yrittää joka välissä raiskata sen hohohohoo jehna. Sit on kylmä sota ja vakoiludraamaa ja kv-diplomatiaa kans. Juonta on ihan vitusti ja siinä ei ole mitään koherenssia, ja joka 30 sekunnin välein tapahtumat keskeyttää hassu pienoisrautatie joka kuljettaa eläimiä tai kuningas joka ajaa kengän muotoisella golfkärryllä tai sit jostain äkkiä puhkeava öljylähde. KAIKKI HUUTAA KOKO AJAN JA KUN ÄÄNIRAITA OLI AIKA PASKA NIIN KOKEMUS EI OO KIVA. Korkeintaan 20% vitseistä on oikeasti hauskoja, mut enimmäkseen ne on vaan täysin randomeita. Kuvittele tosi käppäinen ja helvetin huonosti vanhentunut versio Kentucky Fried Moviesta niin oot suht lähellä. *.5

Musa sitten. Tunnari on ihan nokkela ja mieleenjäävä, ja sitä käytetään hyvin, ja sit huvitti Notre Dame Fighting Song, jonka myöhemmin Hei me lennetään teki tutuksi. Satunnainen musiikki on taas sellaista mikkihiiri-sproing- juttua joka ei hirveesti sytytä, mutta teemaa ei nyt voi ihan surkeaksi sanoa. Vähän ärsyttävä se kyllä on, mut niin on kyl leffakin, joten, öö, sopivaa jotenkin? ** tai **.5

Edit: näin joitain päiviä myöhemmin pitää täydentää rapsaa siten, että tän leffan ärsyttävä tunnari on päättänyt liittyä korvamatovalikoimaan. Tekee mieli pudottaa tähti tai puoli pois pelkästään sen takia mut antaa nyt näiden objektiivisten arvioiden kuintekin pysyä.

[Duckulan Kreivi]

ROjekti seurantaan

[Hardcore-Mummo]

Jaksaiskohan tehdä joskus vastaavan Morriconen kanssa?

"With more than 400 scores for cinema and television, as well as more than 100 classical works"

Ei saatana.

Mä rajasin suosiolla TV-sarjat ja lyhärit oman proggiksen ulkopuolelle, koska niitä oli kans jotain x-sataa. Lisää rajaussääntöjä saattaa tulla.

Ennion scoregrafian kanssa saattais kyllä hajota pää. Paras mitä on itselle tullut vastaan on viiden pennin budjetilla tehty kevyttä erotiikkaa sisältävä Conan-kopio "Hundra".

Kyl mä nyt näkisin että sun on nyt pakko tehdä tää projekti.

Voi vitalis.

[Kelju K Kokoomus]

The Rare Breed, 1966, ohj. Andrew V. McLaglen



Heti alussa on hienoa joukkokohtausta ja marssimusiikkia, joka väistyy ja tilalle tulee klassista läkkärimelodiaa,joka kulkee koko leffan halki. Nyt alkaa kuulua sitä Williamsia, johon olen tottunut: äänekästä ja pää pystyssä kulkevaa musaa joka luo tunnelmaa ihan yrittämättäkään. Tää leffa kuulostaa pirun hyvältä, vaikkei soundi ehkä kaikkein omaperäisintä olekaan. ***.5

Länkkärit ei oikein ole mun juttu, joten en ihan hirveästi osaa vertailla tätä genren muihin tuotteisiin. Ihmeellinen pehmojuoni kertoo parista kovasta englannittaresta, jotka haluaa osoittaa että herefordilainen sonni pärjää Teksasissa ja kandee risteyttää pitkäsarvisten nautojen kanssa. Oikeasti tää on elokuva tieteellisestä kokeesta siis! Mukana on vaan hämäyksenä kaikenlaisia cowboyta ja karjavarkaita ja selkäänampuvia konnia. James Stewartin näyttelemään aw-shucks-päähenkilöön tarttuu obsessio biologisen hypoteesin todistamiseen, mikä tulee vähän puskista, samoin muutamat muut kummalliset käänteet. Mutta en voi väittää, että leffa olis ollut mitään muuta kuin konsistentisti viihdyttävä, ja vaikka äiät ratkookin joka asian nyrkkitappelulla, ei naisetkaan ole ihan pelkästään itkua tuhertavia palkintoja vaan niillä on omat agendat. Lisäksi jenkki- ja brittienglannin sekamelskaa on musta aina oikein hauska seurata! Leffan oikea stara on kyllä englantilainen sonni, jolle vihelletään God Save the Queeniä. Pakko tälle on varmaan ainakin *** antaa.

[joku tyyppi]

Wikipedian mukaan näitä on tällä hetkellä 109.

Yllättävän vähän, kun ura kuitenkin jatkunut jo seitsemättä vuosikymmentä.

[Banana Joe]

ROjekti seurantaan

[Kelju K Kokoomus]

How to Steal a Million, 1966, ohj. William Wyler



"Johnny" Williams on näköjään saanut vähän nimeä ja palkattu tekemään elokuvia joissa on oikea budjetti ja tääkin leffa alkaa hyvällä musalla ja oikein reippaalla ...

... mitä helvettiä, tässä on Audrey Hepburn! Nyt se ajaa autoa! Nyt se hymyilee! Nyt se puhuu omituisia! Nyt sen silmät loistaa kuin tuhannen lumenin lamput! Ja sen vastanäyttelijänä on Peter O'Toole ja niillä on mieletön kemia squeeeeeeeeee

Öh, tota, joo. Tää olis niinkuin semmoinen taidevarkauskomedia ja siitä varmaan vois olla jotain vakavaakin sanottavaa, kelpo juoni, hieno koominen ajoitus, juuri sopivasti (eikä siis ärsyttävästi) ylinäytelty, mutta Audrey Hepburn

***** paitsi jos et tykkää Audrey Hepburnista, missä tapauksessa en kyl välitä mitä mieltä olet.

Musa oli kelvollista, vähän sellaista mikkihiiriääniefektimenoa oli, mut oikeasti en mä siitä osaa mitään järkevää sanoa. Tai jos pakotetaan niin okei, onhan tässä nyt orkesterin soitanto hallussa mut ei oo vielä superpaljon persoonallisuutta, vaan ***

[Kelju K Kokoomus]

The Plainsman, 1966, ohj. David Lowell Rich



Voimatrio Wild Bill Hickock, Calamity Jane ja Buffalo Bill törmäävät inhottaviin sotahulluihin inkkareihin ja sotahulluihin Yhdysvaltain sotilaisiin, ja kunnon tolkun ihmisinä näkevät, että molemmat ääripäät tässä nyt vaan ja silleen. Joku salakuljettaa inkkareille armeijan aseita ja ääri-inkkaristit sit murhaa niillä ilman minkäänlaista syytä, kun taas ihan tavan natiivit haluaa vaan rauhaa. Ainekset olis ihan hilpeään threesomeen, mutta vapaan rakkauden sijasta rennosti naureskellaan samalla kun lahdataan kymmenittäin cheyennejä. Maisemat on komeat, koska niitähän näisse ne nyt toki on, näyttelijät on kaikki vähän rasittavia, useimmat kuukauden Western -kliseet käydään läpi jne. Deadwoodia tuli tätä katsoessa kovasti ikävä. Ei tää nyt ihan katsomiskelvottoman huono ollut, lähinnä vaan silleen epäomaperäinen ja hieman etova. Oon myös niin paksukalloinen, ettei mulle missään vaiheessa selvinnyt kuka tai mikä se plainsman oikein tässä on. ** ehkä just ja just.

Epäomaperäisessä leffassa on yhtä geneerinen musa. Tää voisi olla ihan mistä länkkäristä tahansa. Kyllä se nyt tarkoituksensa ajoi, tosin vähän tuli dissonanssia kun hilpeä sankarimusa soi samalla kun jengiä lahdattiin. Mut semmoista se oli villin lännen aikaan varmaan sit. **

[kiimainen dinosaur]

ROjekti seurantaan