Aasialainen elokuva

[ORDNUNG HUSSEIN]

Tuntunut pidemmän aikaa, että mielenkiintoinen uusi elokuva tulee idästä. Nyt viime vuosinahan tää on tullut konkreettiseksi oscareita myöten. Tässä topikissa voisi jakaa kokemuksia ja vinkkejä sekä uudesta että vanhemmasta Aasia-kinosta.

[ORDNUNG HUSSEIN]

Yksi suuri monttu omassa yleissivistyksessä on intialainen elokuva. Maasta tulee kuitenkin puolitoista tuhatta elokuvaa vuodessa, mutta itelle on tuttua vain ääri-kitsch Bollywood ja Satyajit Ray (joka on toki godlike). Onko tarttumapintaa tai vinkkejä intialaisiin moderneihin klassikoihin? Kiinnostaisi tietää esim. millaista taide-elokuvaa maasta nykyään tulee.

[harry-irene]

ensi vuonna cine aasia -festari täyttää 10 vee!

[ORDNUNG HUSSEIN]

ensi vuonna cine aasia -festari täyttää 10 vee!

noniin, täähän on ollut tyyliin viikko sitten

[ORDNUNG HUSSEIN]

Useinhan aasialaisesta elokuvasta puhuttaessa ajatellaan Itä-Aasiaa, ja niin näemmä toi Cine Aasiakin on linssinsä rajannut (hieman Kaakkois-Aasiaa toki mukana). Ymmärrettävää sinänsä, ja onhan toi ihan eri sukupuuta kuin joku Iranilainen, Irakilainen tai Israelilainen taide-elokuva. Hieman olisi odottanut Intiaa kuitenkin mukaan tuonne, mutta jotenkin ne on resurssit pienen festivaalin rajattava

[pidetään symposium]

itselläni on kroonistunut thaikku nyky wave tsykoosi

Onko tarttumapintaa tai vinkkejä intialaisiin moderneihin klassikoihin? Kiinnostaisi tietää esim. millaista taide-elokuvaa maasta nykyään tulee.

Tossa alkuvuoden aikana oli iso kasa intialaista Mubissa ja siitä vähästä mitä jaksoin kattella niin Amit Dutta ja Mani Kaul pärähti. Molemmat aika minimalistista ja hyvin epä-bollywoodia.

[ORDNUNG HUSSEIN]

itselläni on kroonistunut thaikku nyky wave tsykoosi

Onko tarttumapintaa tai vinkkejä intialaisiin moderneihin klassikoihin? Kiinnostaisi tietää esim. millaista taide-elokuvaa maasta nykyään tulee.

Tossa alkuvuoden aikana oli iso kasa intialaista Mubissa ja siitä vähästä mitä jaksoin kattella niin Amit Dutta ja Mani Kaul pärähti. Molemmat aika minimalistista ja hyvin epä-bollywoodia.

Pari thaikku nykykauhua oon nähnyt, mutta muuten vieraampi sen maan skene. Oisko suositella joitain avainteoksia?

[Folke Eriksson]

itselläni on kroonistunut thaikku nyky wave tsykoosi

Onko tarttumapintaa tai vinkkejä intialaisiin moderneihin klassikoihin? Kiinnostaisi tietää esim. millaista taide-elokuvaa maasta nykyään tulee.

Tossa alkuvuoden aikana oli iso kasa intialaista Mubissa ja siitä vähästä mitä jaksoin kattella niin Amit Dutta ja Mani Kaul pärähti. Molemmat aika minimalistista ja hyvin epä-bollywoodia.

Pari thaikku nykykauhua oon nähnyt, mutta muuten vieraampi sen maan skene. Oisko suositella joitain avainteoksia?

En tiiä mitä on thaikku nyky wave mutta Weerasethakulin leffoista oon itse tykännyt

[Kutosta pyytää]

ensi vuonna cine aasia -festari täyttää 10 vee!

noniin, täähän on ollut tyyliin viikko sitten

Tuli katseltua kolme leffaa. Sion Sonon uusin oli hemmetin kova.

[pidetään symposium]

itselläni on kroonistunut thaikku nyky wave tsykoosi

Onko tarttumapintaa tai vinkkejä intialaisiin moderneihin klassikoihin? Kiinnostaisi tietää esim. millaista taide-elokuvaa maasta nykyään tulee.

Tossa alkuvuoden aikana oli iso kasa intialaista Mubissa ja siitä vähästä mitä jaksoin kattella niin Amit Dutta ja Mani Kaul pärähti. Molemmat aika minimalistista ja hyvin epä-bollywoodia.

Pari thaikku nykykauhua oon nähnyt, mutta muuten vieraampi sen maan skene. Oisko suositella joitain avainteoksia?

En tiiä mitä on thaikku nyky wave mutta Weerasethakulin leffoista oon itse tykännyt

sitä osastoa just meinasin, nimi oli oma keksimä

Weerasethakulista ehdottomasti syytä aloittaa, kaikkein tunnetuin ja isoimmat budjetit ja myös ainoa skenen ohjaajista jonka leffat on kattavasti kaupasta saatavilla. Ekaks sanoisin että Tropical Malady tai Uncle Boonmee. Toinen nimi olis Anocha Suwichakornpong, jonka tunnetuin video By the Time It Gets Dark on vuokrattavana IFFR Unleashedissa, mistä löytyy sitten vähän muutakin, ja debyytti Mundane History on euro-dvd:nä saatavilla (musta vähän tylsä tarinan osalta mutta tosi hienosti kuvattu ja yhdistelee kerrontaan abstrakteja juttuja ja Malickin Tree of Lifeä ennakoivaa kosmista kuvastoa). Nawapol Thamrongrattanarit (kyllä, osaan kirjoittaa nää kaikki nimet lunttaamatta ) on kans tosi nerokas ohjaaja mutta lähinnä warettajien ulottuvilla, jos tulee jossain vastaan niin Heart Attack ja Mary Is Happy Mary Is Happy on ihan riemastuttavia. Mutta sillä on vähän normompi ja juonivetoisempi tyyli.

[anteeksi maalaissuteni]

Yksi suuri monttu omassa yleissivistyksessä on intialainen elokuva. Maasta tulee kuitenkin puolitoista tuhatta elokuvaa vuodessa, mutta itelle on tuttua vain ääri-kitsch Bollywood ja Satyajit Ray (joka on toki godlike). Onko tarttumapintaa tai vinkkejä intialaisiin moderneihin klassikoihin? Kiinnostaisi tietää esim. millaista taide-elokuvaa maasta nykyään tulee.

Pistät Amazon Primestä tulemaan elokuvan "Onaayum Aattukkuttiyum". On moterni klassikko ihan oikeasti. Ei varsinaisesti taide-elokuva mutta taiteellinen kylläkin.

[ORDNUNG HUSSEIN]

Katoin nyt ton Lee Chang-dongin Burningin (2018), ja entistä vahvemmin on se fiilis, että korealaiset on se kansa joka maapallolla tällä hetkellä tajuaa miten elokuva toimii.

[ORDNUNG HUSSEIN]

itselläni on kroonistunut thaikku nyky wave tsykoosi

Onko tarttumapintaa tai vinkkejä intialaisiin moderneihin klassikoihin? Kiinnostaisi tietää esim. millaista taide-elokuvaa maasta nykyään tulee.

Tossa alkuvuoden aikana oli iso kasa intialaista Mubissa ja siitä vähästä mitä jaksoin kattella niin Amit Dutta ja Mani Kaul pärähti. Molemmat aika minimalistista ja hyvin epä-bollywoodia.

Pari thaikku nykykauhua oon nähnyt, mutta muuten vieraampi sen maan skene. Oisko suositella joitain avainteoksia?

En tiiä mitä on thaikku nyky wave mutta Weerasethakulin leffoista oon itse tykännyt

sitä osastoa just meinasin, nimi oli oma keksimä

Weerasethakulista ehdottomasti syytä aloittaa, kaikkein tunnetuin ja isoimmat budjetit ja myös ainoa skenen ohjaajista jonka leffat on kattavasti kaupasta saatavilla. Ekaks sanoisin että Tropical Malady tai Uncle Boonmee. Toinen nimi olis Anocha Suwichakornpong, jonka tunnetuin video By the Time It Gets Dark on vuokrattavana IFFR Unleashedissa, mistä löytyy sitten vähän muutakin, ja debyytti Mundane History on euro-dvd:nä saatavilla (musta vähän tylsä tarinan osalta mutta tosi hienosti kuvattu ja yhdistelee kerrontaan abstrakteja juttuja ja Malickin Tree of Lifeä ennakoivaa kosmista kuvastoa). Nawapol Thamrongrattanarit (kyllä, osaan kirjoittaa nää kaikki nimet lunttaamatta ) on kans tosi nerokas ohjaaja mutta lähinnä warettajien ulottuvilla, jos tulee jossain vastaan niin Heart Attack ja Mary Is Happy Mary Is Happy on ihan riemastuttavia. Mutta sillä on vähän normompi ja juonivetoisempi tyyli.

Olipa muuten aivan perkeleen hyvä elokuva tämä Setä Boonmeen menneet elämät. Se kohtaus missä istutaan pöydän ääressä ja paikalle alkaa tulla vieraita oli jotain semmoista, että hattu olisi halunnut nousta päästä tukan kanssa

[ORDNUNG HUSSEIN]

Onkohan Pohjois-Koreassa elokuvaskene?

[reino virtanen kuusankoskelta]

Onkohan Pohjois-Koreassa elokuvaskene?

Skenestä en tiedä mutta kyllä sielläkin elokuvia semisäännöllisesti tehdään. Voi katsoa vaikka Pulgasarin, joka yrittää olla pkorealainen kaiju-pläjäys ja on oikeasti helvetin tylsä elokuva. Ohjaajana muistaakseni Etelä-Koreasta kaapattu jorkki, joka oli niittänyt mainetta maailman elokuvafestareilla. Taustatarina aika lailla kiinnostavampi kuin itse leffa.