Ainut leffa jossa on Thelonious Monkin alkuperäismusiikkia, jos ei nyt sävellyksinä niin ainakin esityksinä. Monkin eksentrinen jazz, 1700-luvun romaanin juonikuviot ja 1950-luvun lopun ranskalainen elokuvaestetiikka on oudon hyvin toimiva yhdistelmä. Lopun yökerhokohtauksessa kuullaan myös Art Blakeyn Jazz Messengersin musisointia ja bändi myös näkyy kuvassa. Tässä kohtauksessa vähän turhan paljon pakotetaan sitä ideaa, että jazz on dekadentin yläluokan rappiomusiikkia.
Valkoinen saksofonisti on Barney Wilen, trumpetisti Lee Morgan ja pianon ääressä ilmeisesti Duke Jordan mutta kuka tuo lyhythiuksisen ranskattaren kanssa tanssiva tyyppi on? Bobby Timmons? Entä kuka tanssivan tyypin pään yllä näkyvä basisti? Sehän on valkoinen joten ei voi olla Jymie Merritt.
Tämä Scorsesen pahasti flopannut draama oli jäänyt minulta katsomatta, joten haastekuukausi antoi pontta aukon paikkaamiseen. De Niro ja Liza Minelli esittävät jazz artisteja 40-luvun lopun Nykissä. Hahmoissa on särmää, jopa vähän liikaakin. De Niron näyttelemä veijari on todella hermoja repivä tapaus. Lavastus on musikaalimaista ja viimeisen puolen tunnin aikana elokuva tavallaan muuttuukin musikaaliksi, mikä tuntuu aika dorkalta ratkaisulta, kun kyseessä on kuitenkin aika ahdistava draama. Kyllähän tämä kannattaa katsoa erityisesti Minellin loistavan suorituksen vuoksi. Olisi kyllä kiva tietää, millä perusteella studio on päättänyt tuotannosta. Juu kato, täs on vähän sellainen takskuski tyyppinen sählääjä sodanjälkeisessä nykissä, mut tää on sit niinku tavallaan musiikaali kuitenkin, jne.
Tämä Scorsesen pahasti flopannut draama oli jäänyt minulta katsomatta, joten haaskuukausi antoi pontta aukon paikkaamiseen. De Niro ja Liza Minelli esittävät jazz artisteja 40-luvun lopun Nykissä. Hahmoissa on särmää, jopa vähän liikaakin. De Niron näyttelemä veijäri on todella hermoja repivä tapaus. Lavastus on musikaalimaista ja viimeisen puolen tunnin aikana elokuva tavallaan muuttuukin musikaaliksi, mikä tuntuu aika dorkalta ratkaisulta, kun kyseessä on kuitenkin aika ahdistava draama. Kyllähän tämä kannattaa katsoa erityisesti Minellin loistavan suorituksen vuoksi. Olisi kyllä kiva tietää, millä perusteella studio on päättänyt tuotannosta. Juu kato, täs on vähän sellainen taksikuski tyyppinen sählääjä sodanjälkeisessä nykissä, mut tää on sit niinku tavallaan musiikaali kuitenkin, jne.
Ma Rainey's Black Bottom
erinomaisten näytteilijöiden suoritusten ympärille rakentuva...ehhh näytelmään perustuva elokuva. En oikein pidä siitä, että teatteristyge siirretään kinoon näin suoraan, koska kyllähän se dynamiikka lavalla on eri ja jos kässäriä soviteta, on tuloksena juuri tällainen näytelmä elokuvan muodossa. Chadwick Boseman ja kumppanit vetävät kyllä henkeäsalpaavat suoritukset. Ma Raineyta esittävä Viola Davis olisi todellakin ansainnut kaikki pystit, minkä suhteen oli ehdolla, mutta varmana suoritus oli vähän turhan "erikoinen" esim. Oscar jurylle. Kyllä tämä kannattaa katsoa, myös musat erittäin jees.
"Halinalle, I definately agree with you."- Frank, Tii Hei 05,2005 3:48 pm
"Töttis vanha antifa sonni ja natsien ykkösvihollinen"- dumbo, Fri Aug 18,2017
Shirley Clarken The Connection (1961) on aika iisisti paras tän kategorian elokuva mitä oon nähny. Varhainen mockumentary kerrostalokämpässä pollediileriä venailevista jazz-muusikoista ja muista hipstereistä. Jazz-bändi norkoilee nurkassa ja soittaa useamman biisin leffan aikana. Käsittämättömän cool ja riipaiseva leffa.
Shirley Clarken leffoista oli Kavin sarja ennen koronaa (35 mm), just toi tuli nähtyä. Aiheeseen liitteyn samalta tekijältä on myös ORNETTE: MADE IN AMERICA.
"Lopettakaa puhumasta jotain vitun suomea merabi huom" plode pif
Vitustako mä tiedän. Raportoin vain havaintoja ympäristöstä-weetabix pif
"Tokmannille tsekkaan alennukset ja sitte lidlin kautta kämpille istuun, youtubesta jotain musaa" "KMtm piffo.
soittolistat: https://www.youtube.com/channel/UCV25qg ... /playlists
Kattokaa Yle Areenasta Mr. Pori Jazz. Dokumentti edesmenneestä jazz-moguli Jyrki Kankaasta ja Pori Jazzista aikojen alusta asti.
On hyvä dokkari. Avaa vähän silmiä minkälaiset pippalot nuo ovatkaan. Miten kaikki alkoi, kuinka isoksi juhlat ovat kasvaneet ja keitä kaikkia siellä on käynytkään vuosien saatossa. Vielä kun pääsis itsekin joskus paikan päälle. Tämän jälkeen alkaa ikävöidä entistä enemmän kunnon kesää festareineen ja kaikkine muine tapahtumineen.
Oikeista elokuvista pitää mainita Whiplash! Pulssi nousee vaikkei tekisi muuta kuin sohvalla makaisi. Viimeinen vartti on elokuvahistorian hermoja raastavimpia kohtauksia. Tämä löytynee suht helposti jostain palveluista, kun on aika uusi vielä. Oscar-palkittukin.
2. Space Is the Place
Tämmönen vähän blaxploitaatio-henkinen kokeellinen scifi-leffa, jossa Sun Ra ja Arkestra perustavat toiselle planeetalle siirtokunnan Amerikan mustalle väestölle. Hyvää musaa ja hyvä leffakin. Tästä on vissiin olemassa kaksi versioita, joista toinen n. 20 min lyhyempi, itse katoin ton pidemmän.
Oikeista elokuvista pitää mainita Whiplash! Pulssi nousee vaikkei tekisi muuta kuin sohvalla makaisi. Viimeinen vartti on elokuvahistorian hermoja raastavimpia kohtauksia. Tämä löytynee suht helposti jostain palveluista, kun on aika uusi vielä. Oscar-palkittukin.
Muutaman kerran tämän katsonut, ja vasta viime kerralla tajusin, että parisuhde toimii silloin kuin soitto kulkee vai miten päin se meni, se oli ihan hauska huomio.
Se lopun
Spoiler:
kolari kohtaus on kyllä vähän liian dramaattista mun makuun. Jäikös tässä myös vähän auki, että opettajan metodit oli sittenkin ihan ok? (Siis vain hyvä juttu jos jäi tuollaista pohdittavaa)
2. Space Is the Place
Tämmönen vähän blaxploitaatio-henkinen kokeellinen scifi-leffa, jossa Sun Ra ja Arkestra perustavat toiselle planeetalle siirtokunnan Amerikan mustalle väestölle. Hyvää musaa ja hyvä leffakin. Tästä on vissiin olemassa kaksi versioita, joista toinen n. 20 min lyhyempi, itse katoin ton pidemmän.
Ranskalainen film noir-henkinen rikosjännäri, jossa on Barney Wilenin säveltämä cool jazz-soundtrack. Molinaro annostelee jazzia tapahtumien väliin aika säästeliäästi, tätä teemabiisiä taidetaan kuulla eniten. Trumpetissa Kenny Dorham, rummuissa Kenny Clarke ja pianossa Duke Jordan.
2. Space Is the Place
Tämmönen vähän blaxploitaatio-henkinen kokeellinen scifi-leffa, jossa Sun Ra ja Arkestra perustavat toiselle planeetalle siirtokunnan Amerikan mustalle väestölle. Hyvää musaa ja hyvä leffakin. Tästä on vissiin olemassa kaksi versioita, joista toinen n. 20 min lyhyempi, itse katoin ton pidemmän.
Mistä tän vois nähdä?
Criterion Channel ja on tosta myös joku DVD-julkaisukin, tosin taitaa olla painos loppunut.
