riparapa wrote: ↑11 Jul 2021, 13:48
Kapteeni Koukku wrote: ↑11 Jul 2021, 13:19
riparapa wrote: ↑11 Jul 2021, 11:45
tässä taskarissa oli jokin mystinen tarina jossa oli jokin surrealistinen elementti enkä muista yhtään mikä se oli, voiko sieltä kaivella tarinoita taskarien mukaan, jos siis jaksat tämmöiseen alkaa, ei tietenkään ole pakko
Kyllä pystyy! Aloin lukemaan tätä nyt ja ainakin ensimmäinen tarina oli vain tavanomaisen pöhkö. Toisessa tarinassa Milla Magia yrittää kehitellä "sappikultaa" mutta tarinan alku ei vaikuta vielä kovin surrealistiselta. Voi olla että jää huomiseen tämän loppuun lukeminen kun täytyy kohta mennä nukkumaan.
juu ei mikään hätä tosiaan!
Noniin siis, for the record taskari 37 tosiaan kyseessä kun kuva lakkasi toimimasta. Ekassa tarinassa Kroisos saa tunnustuksen kaupungilta avattuaan laivamuseon, mutta menettää sen heti kun Roope huomauttaa pormestarille että museossa ei ole yhtäkään laivaa.
Kroisos sitten lähtee etsimään semmoista ja Roope yrittää parhaansa mukaan sabotoida.
Toisessa tarinassa Roope etsii jonkun tietyn soittimentekijän torvia aarteen toivossa ja mm. kasuaalisti ryöstää jonkun joka ei halua luopua omastaan, ja käsikirjoitus ei missään vaiheessa huomioi että tämähän on aika perseestä:
Tähän tarinaan liittyi vielä korvan muotoinen luola joka on kyllä minusta myös ihan perustason Roope etsii aarretta -tarinoiden surrrealismia.
Kolmas tarina olisi mahdollinen kandidaatti etsimällesi tarinalle:
Kaivauksissa löytyy tämmöisiä ruumisarkkuja ja Roope menee jostain syystä nukkumaan yhteen ja se on kivaa:
Arkut kuuluvat harmilaisten kansalle jotka maanjäristys hautasi joskus arkuissaan, ja semmoisessa nukkuminen suo uneksijalle näkyjä tuosta menneestä maailmasta. Roope haluaa sitten kaivaa koko maanalaisen kaupungin auki ryövätäkseen sen.
Viimeinen tarina on myös helvetin pöhkö jopa vanhojen taskarien mittapuulla ja tämän puolesta löisin vetoa: Tässä Pennonen ostaa Ankkalinnan vesilaitoksen ja korottaa hintaa ihan vain Roopelle vittuillakseen. Roope laittaa Pellen rakentamaan merivedenpuhdistamon omistamalleen pikku saarelle. Mutta Pennonen väittää että saari onkin hänen, ja tästä väännetään oikeudessa. Viimeistään tässä vaiheessa käsikirjoittajalla (Guido Martina) lähti vahva tajunnanvirtavaihde päälle:
Tällä järjettömällä vankilatuomiolla on tarinan kannalta funktio, nimittäin se sallii Kroisoksen punoa lisää juonia. Kun Roope sitten yrittää lentää Skotlantiin, Kroisos on miinoittanut koko Britannian ilmatilan ja lentokone tippuu mereen, josta Kroisos onkii ankkaperheen laivaan ja vie heidät Ranskaan. Siellä selviää että Kroisos on ostanut mm. Ranskan kaikki sukellusveneet. Hän on myös ostanut laivayhtiöt ja määrännyt että parrakkaita matkustajia ei päästetä laivaan, joten ankat eivät pääse matkustamaan valeasuissa.
Roope keksii että kävellään merenpinnan pohjaa pitkin sukelluspuvuissa. Mutta tietysti Kroisos on ennakoinut tämänkin ja asentanut merenpohjaan ansoja. Tässä vaiheessa olen jo ihan täysiä Kroisoksen puolella; pakko arvostaa tämmöistä äärimmäistä juonittelua. Vaikka olisi varmaan ollut helpompaa sulkea Roope johonkin tyrmään. Muistutan että koko juonittelun tarkoituksena on estää Roopea hakemasta todisteita joilla hän saa omistusoikeuden saareen jossa on vedenpuhdistamo jolla hän voi välttyä maksamasta vesilaskuja Kroisokselle!
No mikäpä sitten neuvoksi? Eipä muuta kuin rakentamaan tunneli Englannin ja Ranskan välille. (Tarina on alunperin julkaistu 1970 jolloin Eurotunnelin suunnittelusta vasta väännettiin ja tähän myös viitataan tarinassa.) Roope saa molemmilta valtioilta siunauksen tähän projektiin ja Pelle Pelotonkin pääsee lentämän paikalle jollain vekottimellaan, ja siis jostain syystä tunnelin rakentaminen on silti helpoin keino Roopelle päästä sinne helvetin Skotlantiin.
Tunnelin valmistuttua sivumäärä alkoi varmaan tulla täyteen niin loppu sujuu sutjakkaasti, Roope matkustaa poliisisaattuessa linnaansa Kroisoksen seuratessa, sitten Kroisos jää robottihaarniskan vangiksi kun Roope etsii tarvitsemansa todisteet. Viimeisillä sivuilla Roope unohtaa hetkeksi olevansa kusipää ja täysin epäluonteenomaisesti lahjoittaa kaupungille kirjaston, sairaalan, urheilukeskuksen ja taloja, niinkuin maailman rikkaimman kapitalistin kuuluisikin tehdä joka ikinen päivä. Olisipa hauska tietää minkälainen prosessi tämän tarinan kirjoittaminen oli.
e: se Milla Magia tarina unohtui kokonaan käsitellä kun luin sen tosiaan eilen, mutta ei sekään erityisen sakea ollut. Mutta jos muistelet että olisi saattanut olla se, niin suon siihenkin tarkemman katsauksen!
Milloin tuo on ilmestynyt? Muistelisin, että ysärillä tuli luettua tuo. Vähäsen tanakkaa roinaa, heebo! pitää ottaa käyttöön; en muistanut, että siinä on muutakin kuin tanakkaa roinaa.