Mulla on lähes aina useampi peli kesken, mutta tykkään että on sekä konsolilla että tietskarilla pelattavaa. Sekä jotain uppoutumista vaativaa, että jotain kevyempääkin! Joihinkin peleihin hiipuu mielenkiinto eikä koskaan palaa, mutta kyllä mä välillä saatan pitkienkin taukojen jälkeen pelata jonkun pelin loppuun..
Tunnistan tämän saman oireen myös omassa pelaamisessa
Nytkin taitaa olla kuusi tai seitsemän keskeneräistä "projektia".. mutta näillä mennään! Yksi kerrallaan maaliin
Most people have evil spirits. You? You have stupid spirits. Go see shaman, get hole in head... Big hole... Very big... Huge
Minulla on jostain syystä nyt kuukauden aikana ollut hirmu kova keskittyminen vain yhteen peliin. En tiedä, mikä nupissa on kääntynyt oikeaan suuntaan, mutta hyvä näin. Minulla on vuosien varrella ollut aika pahakin tuo, kun ostelee pelejä, mutta mitään ei melkein saa loppuun asti.
Viime viikolla meni Druidstone ja nyt Operencia Stolen Sun. Nyt voinkin kokeilla haastaa, että jaksanko AC Originsin pelata.
Thronebreakerin (The Witcher Tales) sain eilen loppuun, 30 tuntia näytti pelikello. Aika hyvin tuli kaikki kartat koluttua, vaikka ehti jo kyllästyttäänkin. Vähän ristiriitaiset fiilikset jäi pelistä kokonaisuutena. Tarinassa ei oltu lähdetty liikoja kikkailemaan, aika suoraviivainen sotimishomma. Jos ei ois Witcheriä pelannut, vois jäädä maailma aika etäiseks. Witcheristä tuttuun tapaan eteen osuneet valinnat eivät olleet kovin mustavalkoisia, se on aina virkistävää ilmiselvien pahis/hyvis-vaihtoehtojen sijaan.
Taistelu oli pääosin ihan viihdyttävää ja tykkäsin korttimekaniikasta, mutta se alkoi puuduttaa jossai nvaiheessa (etenkin pidemmälle mennessä ei kauheesti tullut pakkaa enää muuteltua ja vedettyä taistot samalla kaavalla) enkä välittänyt puzzleista ihan hirveästi. Etenkin alussa tuntui että taisteluihin ei kauhean montaa erilaista voittomahista ollut, vaan piti aina keksiä se pari kikkaa voittaakseen, mikä on musta vähän mälsää. Toisaalta odotin ehkä jotain erilaista, joten menee senkin piikkiin.
Seuraavaks vois vihdoin yrittää saada AC: Odyssey loppuun.
Thimbleweed Parkin jätin nyt tarkoituksella kesken. Ei sekään ollut hyvä idea aloittaa uutta peliä heti edellisen jälkeen, kun dialogit skippaa lähes kokonaan. Pitää antaa pölyn hieman laskeutua ja sulatella vielä.
Räiskintähommissa sain pelattua ekan Killzonen loppuun. Sehän oli ihan viihdyttävä, mutta kokonaisuutena ehkä "iha ookoo seiskamiikka", joten tuskinpa palaan tuohon uudestaan. Aloitin heti perään Killzone kakkosen, ja vohoi hemmetti miten se onkin parempi peli joka mittarilla.
Mieli teki myös pelata pitkästä aikaa ekaa Soldier of Fortunea. Ei se alun alkaenkaan ollut omissa kirjoissa mikään superklassikko, ja kun katoin parit pelivideot Youtubesta päätin antaa tuon jäädä 2000-luvun alun muistoihin.
Mieli teki myös pelata pitkästä aikaa ekaa Soldier of Fortunea. Ei se alun alkaenkaan ollut omissa kirjoissa mikään superklassikko, ja kun katoin parit pelivideot Youtubesta päätin antaa tuon jäädä 2000-luvun alun muistoihin.
Ei ole pitkä aika kun itse hakkasin tämän läpi. Klassikko vailla vertaa, vaikka grafiikat aika jöötiä ovatkin.
Joskus mietin, että miksi pikseligrafiikkaa sietää niin mieluusti, toisin kun tätä 3dfx matskua.
Mieli teki myös pelata pitkästä aikaa ekaa Soldier of Fortunea. Ei se alun alkaenkaan ollut omissa kirjoissa mikään superklassikko, ja kun katoin parit pelivideot Youtubesta päätin antaa tuon jäädä 2000-luvun alun muistoihin.
Ei ole pitkä aika kun itse hakkasin tämän läpi. Klassikko vailla vertaa, vaikka grafiikat aika jöötiä ovatkin.
Joskus mietin, että miksi pikseligrafiikkaa sietää niin mieluusti, toisin kun tätä 3dfx matskua.
Itsellä on sielussa kyllä heikko kohta noihin quake 2 / half life tyylisiin todella selkeisiin low poly videopeleihin.
AC Originsia nyt kunnolla. Älyttömän hyvä. Viimeksi on maistunut näistä isoista avoimista maailmoista Witcher3 niin nyt taas kelpaa. Hauskaa miettiä kaikkea kikkailua, jolla voi välttää lähitaistelua, jos ei ole aivan pakko.
Mieli teki myös pelata pitkästä aikaa ekaa Soldier of Fortunea. Ei se alun alkaenkaan ollut omissa kirjoissa mikään superklassikko, ja kun katoin parit pelivideot Youtubesta päätin antaa tuon jäädä 2000-luvun alun muistoihin.
Ei ole pitkä aika kun itse hakkasin tämän läpi. Klassikko vailla vertaa, vaikka grafiikat aika jöötiä ovatkin.
Joskus mietin, että miksi pikseligrafiikkaa sietää niin mieluusti, toisin kun tätä 3dfx matskua.
Itsellä on sielussa kyllä heikko kohta noihin quake 2 / half life tyylisiin todella selkeisiin low poly videopeleihin.
Pelasin syksyllä ekan Half-Lifen lisälevyineen ja Requiem: Avenging Angelin ilman kuolemanpelkoa, joten grafiikka ei ole kynnys. SoF-videoita katsoessa tuli vaan mieleen, että jossain kohtaa jokin siinä alkaa väkisinkin tökkimään, enkä osaa nyt edes sanoa, mikä.
Omat tapani tuntien kuitenkin syön sanani, asennan tuon koneelle lähiaikoina ja hakkaan aikani. Ja kohta sinne menee kai vielä myös Kingpin: Life of Crime.
Hirvee jöötipeli IMO. Vituttaa vieläkin ne monta lippaallista suoraan naamaan ottavat vihut.
SoF tähän verrattuna eeppinen mestariteos. IMO viihdyttävämpi kuin Half-Life, jonka pelasin pitkästä aikaa joku aika sitten läpi, jos sen ottaa vaan sellasena putkiräiskintänä ja juoksee vaan nopeeta läpi quick savettaen.
)
