Minkä elokuvan katsoit viimeksi?

[kyösti kalkkuna]

Tenet tuli tsiigattua tylsyyspäissään.

Samaa Nolanin tuubaa, eli pönäkkä, kuivan huumoriton, vähän järjetön, komea. Päähenkilöiden motiivit tuntuivat jotenkin tosi ohuilta, juoni oli kuin jostain kummasta roolipelistä fetch-questeineen ja kaikki oli tosi pompöösiä. Ja efektipuolella se oli tosiaan sika komea, mutta sillä ei pötki pitkälle kun elokuvaan ei synny muuten oikein mitään tunnesidettä.

[Del Griffith]

Dawn of the Planet of the Apes
Tää on näköjään saanut parempia arvioita kuin se eka osa, mutta mun mielestä tämä ei ehkä ihan niin mielenkiintoinen ollut. Tässä on set up valmis ja sit jännitettä leffaan haetaan erilaisista konfrontaatioista. Elikkäs, ehkä se maailman luominen kiinnostais enemmän itseäni kuin äksön. Ei huonokaan kyllä. Viimeinen osa pitänee vielä illalla katsoa.

[pidetään symposium]

Memories (1995)

Kunnon vitun pläjäys. Kolmen elokuvan sci fi-antologia ysäri-animen kärkinimiltä. Akira tuli monestikin mieleen tommosesta tyylistä missä teknologia on samaan aikaan pelottava voima mut samaan aikaan romantisoinnin kohteena. Erityismaininta törkeen hyvästä soundtrackista missä seilattiin lesosti oopperasta johonkin melkeen Naked City/Cardiacs -tyyppiseen erikoismusaan. Ison kankaan leffa jos joku.

Ensi viikolla katsomaan leffaan 35 mm -tyyppisesti.

[cheddar goblin]

^eiks toi Memories ole kanssa Katsuhiro Otomon? Mulla on samanniminen manga. En tiennyt että siitä on tehty leffa.

Tää oli tosiaan antologialeffa eli kolme eri ohjaajaa. Otomon osio ei näistä yllättäen ollu ees se kovin vaikka Akira on kuitenkin omassa all time top 20:ssä.

edit. Otomo ilmeisesti hääriny koko komeuden tuottajana.

[cheddar goblin]

Memories (1995)

Kunnon vitun pläjäys. Kolmen elokuvan sci fi-antologia ysäri-animen kärkinimiltä. Akira tuli monestikin mieleen tommosesta tyylistä missä teknologia on samaan aikaan pelottava voima mut samaan aikaan romantisoinnin kohteena. Erityismaininta törkeen hyvästä soundtrackista missä seilattiin lesosti oopperasta johonkin melkeen Naked City/Cardiacs -tyyppiseen erikoismusaan. Ison kankaan leffa jos joku.

Ensi viikolla katsomaan leffaan 35 mm -tyyppisesti.

Joo sama homma oli itellä. Ja ehdottomasti just näin katottuna toimi 1000%.

[pitkät piuhat]

[Lord Bob]

PHANTOM THREAD

Oli aika raskas leffa kattoa. Jatkuvasti soiva musiikki alkoi vituttaa jo n. vartissa eikä se oikein helpottanut. Avainkohtauksia oli jätetty hiljaiseksi, mutta niiden ajankin lähinnä odotin hermo kireänä koska se vitun piano alkaa taas pimputtaa vai tuleeko peräti dramaattista pitsikaattonäppäilyä viululla. Ähhh. Stoorikin oli lopulta aika lame.

[Merabi]

Kovat kundit eivät tanssi
Who's That Knocking at My Door
Timantit ovat ikuisia

* Tuhoisia mieskuvia menneiltä vuosikymmeniltä, riippuen kulmasta aikojensa peilejä tai osa ongelmaa. Norman Mailerin kirja ja oma elokuvaversionsa ovat kyllä varsin dilleä kamaa. Uusintakatselulla toistuvat homoläpät kävivät vähän ärsyttämään. Tässä voi toki miettiä monessakin mielessä kuinka tosissaan ns. arvostettu tekijä on ollut matalamielisen materiaalinsa parissa. Yllättävän hyvin Mailer kuitenkin ohjaaa, Badalamentin musiikit, mielenkiintoinen cast ja huikea Provincetown-rantakaupunki miljöö. Sen kyllä sanon, että kovat kundit tanssii!

Saattaa muuten olla että Scorsesen leffaa en ollut aiemmin nähnyt, Cassavetes-vaikutteet ovat pinnassa, Harvey Keitelin hahmo painiskelee katolisen syntinsä parissa. Seksifantasioita on, mutta ei oikein stondaa, madonna-huora, oikeastaan todella kamalaa kelaa. Mukana on myös The Doorsin The End (sex)-fantasia jaksossa! Opiskelijafilmimäisiä kohtia riittää. Mustavalkokuvaus ja musan käyttö on tekijällä loistavasti hallussa, vaikka monilta osin raakile. Tekoaikaa noin kymmenen vuotta vanhempaa doowoppia kuullaan paljon.

Conneryn Bondeja, paitsi over the top Never say Never, ei oikein jaksa. Tosin Goldfinger-vaikutteisia euroelokuvia pystyn katsomaan sujuvasti. Timantit on suoraa jatkoa parhaalle vanhan maailman Bondille, psykoottisen alun jälkeen meno muuttuu humoristisemmaksi. Monellakin nykymittapuulla sietämättämäntä kamaa, mutta sekä mies että naistappaja duot että muutama klassikkokohtaus tekee tästä abaut niin kiinnostavan kuin tuhannesti nähty bondi voi olla.

Katsoin filmiltä elokuvissa.

[Del Griffith]

War for the Planet of the Apes
Tämä onnistui siinä missä toinen osa ei niin hyvin - eli toiminnallisuuden kanssa oli draamaa sopivasti, joten leffa oli hienosti tasapainossa. Uskomattoman hienohan tämä oli paikoitellen. Woody Harrelson pahiksena myös parempi kuin Koba-apina Oisko tämä ollut jopa paras osa.

[drecksau]

One Hour Photo (2002)

[waldorf]

Oli aivan jees, mutta keskityin huonosti.

[Luotettava duunikaveri]

Netflix suositteli In the shadow of the moonia. Kyllä oli onneton tekele

[Streetteamilainen]

-

[Banana Joe]

War for the Planet of the Apes
Tämä onnistui siinä missä toinen osa ei niin hyvin - eli toiminnallisuuden kanssa oli draamaa sopivasti, joten leffa oli hienosti tasapainossa. Uskomattoman hienohan tämä oli paikoitellen. Woody Harrelson pahiksena myös parempi kuin Koba-apina Oisko tämä ollut jopa paras osa.

Vähempikin rautalanka olisi riittänyt Apocalypse Now-viittauksiin mutta muuten tää oli yllättävän hyvä

[Del Griffith]

War for the Planet of the Apes
Tämä onnistui siinä missä toinen osa ei niin hyvin - eli toiminnallisuuden kanssa oli draamaa sopivasti, joten leffa oli hienosti tasapainossa. Uskomattoman hienohan tämä oli paikoitellen. Woody Harrelson pahiksena myös parempi kuin Koba-apina Oisko tämä ollut jopa paras osa.

Vähempikin rautalanka olisi riittänyt Apocalypse Now-viittauksiin mutta muuten tää oli yllättävän hyvä

Ei tullut katsellessa mieleen mut nyt kun sanoit...