Minkä elokuvan katsoit viimeksi?

[Skinnyass Bitchface]

Things heard and seen. Tykkäsin, tosin vasta 15min jälkeen muistin, että onhan tämä jo katsottu. Hieman erilainen kummitustalo leffa.

[Marcelo]

The Big Lebowski, jotenkin hassu leffa kerronaltaan kun joka kerta tuntuu osa jutuista ennen näkemättömiltä. Ja paranee vaan katsontakertojen myötä.

[Jesse Python]

Mies ja alaston ase (1988)

Aivot narikkaan ja menoksi, parasta viihdettä dagen efteriin

Hesarissa oli kahden tähden arvio

ans ku mä arvaan kuka arvosteli

[Virffari]

Okja. Vähän erilainen leffa mutta kyllähän tuon katsoi.

[Marcelo]

Mies ja alaston ase (1988)

Aivot narikkaan ja menoksi, parasta viihdettä dagen efteriin

Hesarissa oli kahden tähden arvio

ans ku mä arvaan kuka arvosteli

Jo vain

[Jesse Python]

Batman Forever noiden Burtonin ’manien jatkoksi. Tässä oli rutinoitunut action-ohjaaja Joel Schumacher puikoissa ja se näkyi kyllä suoraan sanottuna tavanomaisuutena. Tommy Lee Jones Two-facena ja Jim Carrey Riddlerinä varasti koko shown. Ei tää mikään paska ollut mutta Burtonin persoonallisuus puuttui täysin. Tässä vaiheessa CGI oli tullut jo määräävään asemaan tehosteissa ja niiltä osin tää näyttää aikalailla vanhentuneelta. Batman oli niin väritön hahmo että aivan sama kuka sitä esittää, tällä kertaa Val Kilmer.

Batmobile oli käsittämättömän ruma, miks helvetissä se piti vaihtaa?

[waldorf]

Armoton
-Hyvä leffa, 90-luvulla nähnyt viimeksi. Gene Hackman mahti näyttelijä.

[ORDNUNG HUSSEIN]

The Big Lebowski, jotenkin hassu leffa kerronaltaan kun joka kerta tuntuu osa jutuista ennen näkemättömiltä. Ja paranee vaan katsontakertojen myötä.

Mulle tää on vähän kuin sipuli, joka kerta katsoessa luulee tajuavansa jotain lisää hahmojen välisestä dynamiikasta tai psykologisista vaikutteista tai valheista.

[ORDNUNG HUSSEIN]

Rakastajatar. Hyvä leffa.

[Boromir]

Mortal Kombat (2021)

Aika pliisu reboot, ihan jees tappeluita mutta asennetta olisin kaivannut enemmän. Pääosa äijä oli vielä harmillisesti kaikkein laimein ja karismattomin koko poppoosta. Kyllähän tän aika sujuvasti katsoi kuitenkin. Kyl silti toi alkuperänen oli energisempi tapaus kuin tämä.

2,5/5

[Viikonloppuisä]

Vihdoin Pilvilinna (1970) Areenasta, yritin etsiä tästä vuosikausia VHS-kopioita tai jotain muuta tallennetta katsottavaksi ja ei tärpännyt mistään. Nyt on viimein nähty ja olipa oivallinen ja vapautunut aikalaiskuvaus, ei ollenkaan niin huuruista sekoilua kuin olin ajatellut. Aloitin juuri lukemaan tuota äskettäin ilmestynyttä taistolaismuistelmaa, joten sopi senkin puolesta hyvin teemaan.

[pidetään symposium]

Sergei Paradzanov - Ashik Kerib (1988). Aika vekkuli kansantarinatoteutus. Kerronta tapahtuu lähinnä väliotsikoissa, muuten yhdistellään surrealistisiin granaattiomena-kuvaelmiin tyyliteltyä perinneteatteria. Realismista ei ole tietoakaan ja välillä mennään aivan kieli poskessa niin että tuli vähän Terayama mieleen. Mubissa vaan SD-laadulla ja vähän tuhnuinen, on varmaan oikeasti päräyttävämmän näköinen tai sitten restauroinnin tarpeessa.

[Dark ritu menoo...]

Baltasar Kormákurin Meri

Kunnon menoa.

[ORDNUNG HUSSEIN]

The Tree of Life (Malick, 2011). Aluksi vähän ärsytti kuvallinen taiteilu, mutta sitten toi paska isäsuhde kolahti johonkin ja oli lisäksi kuvattu jotenkin hiton hyvin, ja niin kyllähän minä tästä pidin.

[Vilja heilimöi, minä en]

Noitten toisaalla rapsattujen kauhujen lisäksi viime aikoina nähty:

Иван Грозный I [Ivan the Terrible, Part I] (1944)
Kunnon patsastelua hemmetti. Komeaa kuvausta ja kamalaa näyttelemistä. Puolitoistatuntisena silti yllättävän helposti läpi istuttava.

Melancholia (2011)
Loppupuoli oikein hyvä ja tunnelmallinen, harmi vaan että alkupuoli on jotain saatanan häävideota.

Paddington (2014)
En nyt sano että pilattu, mutta vähän semmonen kädenlämpönen esitys. Kyllä mää sen kakkososankin aion silti kattoa.

The Thin Red Line (1998)
Tämän oon jostain syystä aina mielessäni sekottanut siihen toiseen Sean Penn -sotaleffaan (Casualties of War, netistä tarkistin). Ihan jees, mutta tiivistämisen varaa niin hemmetisti.

Alice in Wonderland (1951)
Kunnon vyörytystä alusta loppuun, erittäin hyvä. Edellisen kerran nähty varmaan joskus 70-luvulla?

Beauty and the Beast (1991)
Tää olikin sitten huomattavasti kaavamaisempi rinsessastoori.

Double Indemnity (1944)
Film noir -klassikko, joka ei oikein itselle sillai erityisesti kolahtanut, ts. "ihan ok". Hemmetti kun näiden kanssa kuulee ton kertojan aina mielessään Leslie Nielsenin äänellä.

Braveheart (1995)
Eeppistä uhoamista ja romanttista hölmöilyä kotlannin nummilla. Systeemille näytetään persettä ja munaa ja muutenkin ollaan kuin Amebixin tai Deviated Instinctin keikalta karanneita. Lopussa Mel pääsee leikkimään jeesusta ja kärsii syntiemme tähden niin maan vitusti.