Made with Flourish
PERUSSUOMALAISTEN puoluetoimisto sijaitsee Helsingin Isolla Roobertinkadulla, tasan 99 askeleen päässä vanhalta toimistolta Yrjönkadulta.
Matias Turkkila on laskenut askeleet.
Uusi on matalakattoinen ja 1980-lukulainen. Ei miljoonien arvokiinteistö kuten edellinen. Ei älyovia, puusepällä teetettyjä aulatuoleja eikä näköalaa merelle.
Suomenlippustandaari, loisteputket ja seinäkello Ikeasta.
Turkkila, Perussuomalainen-lehden päätoimittaja ja puolueen viestinnän yleismies, osoittaa ovettoman suihkukaapin kaltaista tupakkakoppia.
”Koetin huutaa jo edellisessä toimistossa, että onko pakko hankkia tuollainen. Mutta tästä ei yhtään pääse haju läpi!”
Hän menee koppiin seisomaan.
”Alkaa tällainen humina kun tänne menee.”
Perussuomalaiset on noussut tämän vuoden aikana Suomen suosituimmaksi puolueeksi. Joulukuussa 2018 kannatus oli gallupmittausten mukaan kahdeksan prosenttia. Nyt se on 24 prosenttia.
Sen ei pitänyt olla mahdollista. Halla-aho nähtiin edellisen puoluejohdon aikaan ongelmana, jolla oli kyllä uskollinen fanijoukko, mutta vain yksi viesti.
”Halla-aho on yhden asian mies, siinä hän on jonkinlainen monomaanikko. Hän on tullut politiikkaan maahanmuuttoteemalla ja tämän teeman takia”, Soini kirjoitti vuonna 2014 kirjassaan Peruspomo.
Vaikka nykyiset perussuomalaiset syyttävät Soinia monesta, tarkkanäköinen hän ainakin oli:
”Minä näen tämän kuviona, josta hyötyvät sekä Halla-aho että punavihreä rintama: aina kun maahanmuuttoasiat nousevat esille, Halla-aho hengenheimolaisineen ja punavihreä rintama voittavat ja minä häviän.”
Sakari Puisto alkoi laatia puolueen ilmasto-ohjelmaa helmikuussa 2018, yli puoli vuotta ennen IPCC:n raporttia.
MATIAS TURKKILA suttaa puoluetoimiston neuvotteluhuoneessa jo viidettä paperiliuskaa.
Hän piirtelee ympyröitä, nuolia, aikajanoja ja pieniä mökkejä.
Turkkilan mielestä perussuomalaisten suosio perustuu aiheskaalan tasapainoiseen leventymiseen. Maahanmuuton vastustamisen rinnalle ovat nousseet erityisesti ilmastopoliittiset kysymykset.
”Kun poliittinen puolue yrittää työntää jotain itselleen tärkeää asiaa julkisuuteen, se tarvitsee ristiriitaparin.”
Perussuomalaisten ristiriitapari on vihreät.
Perussuomalaiset puhuvat lähes pelkästään vihreistä. Moni nykyisestä johdosta, Halla-aho, Purra, Juho Eerola, kertoo myös äänestäneensä vihreitä ennen perussuomalaistumistaan.
Vihreille erityisen tärkeitä asioita ovat hiilineutraalius, päästötön liikenne ja globaali vastuu.
Perussuomalaisissa huomattiin, ettei osa Euroopan konservatiivipuolueista ollut ymmärtänyt, kuinka tärkeiksi ilmastokysymykset olivat politiikassa nousseet. Vouhotukselle naureskeltiin, pidettiin hysteriana.
Puolue päätti kehittää oman näkemyksensä ennen kuin sitä alettiin kysellä. Sakari Puisto ryhtyi kirjoittamaan ilmastopoliittista ohjelmaa helmikuussa 2018, yli puoli vuotta ennen IPCC:n julkaisemaa ilmastoraporttia, joka räjäytti ilmastokeskustelun.
On ympäristöohjelmia ollut aiemminkin.
Puolue on vanhastaan puolustanut puhdasta luontoa ja vastustanut valtion puuttumista maanomistajien asioihin, kirjoittavat tutkijat Niko Hatakka ja Matti Välimäki tuoreessa artikkelissaan. Nyttemmin perussuomalaiset on irtautunut jatkuvasti selvemmin smp:läisestä maalaisasiasta. Se on tehnyt ympäristöasioista ideologisen kysymyksen. Tuulivoimaa vastustetaan yhä kovemmin ”anti-vihreistä” syistä.
Turkkila osoittaa paperille piirtämäänsä mökkiä. Se kuvaa ”tavallisen suomalaisen” taloa.
”Vihreiden kannattajien ratikkatodellisuus on ihan erilaista kuin arki Kajaanissa tai Lahdessa”, Turkkila sanoo.
”Näiden ihmisten korviin käy tosi huonosti, kun täältä Helsingistä sanotaan, että lopettakaa autoilu. Että autot pitää vaihtaa, bensan hintaa nostaa ja teillä periä tullimaksu.”
Keskustan ja kokoomuksen lisäksi myös perussuomalaiset ovat autoihmisten asialla.
”Putkonen ja entinen puoluesihteeri Ossi Sandvik ovat tuoneet tällaisen sanonnan: Ensin suomalainen työ ja yrittäminen, jos aikaa ja rahaa jää, maailman parantaminen.”
Turkkila toistelee painottaen jokaisen sanan alkua. EN-sin SUO-malainen TYÖ ja Y-rittäminen, JOS…
”Tämä on hyvä.” Sitten ovat ne sananvapauskysymykset. Nykyinen hallitus, vihreät mukaan lukien, vaatii puuttumista vihapuheeseen ja niin sanottuun maalittamiseen. Kummankaan sisältöä ei ole määritelty, mutta tarkoitus on rajoittaa häiritseväksi ja uhkaavaksi koettua puhetta ja nettikommentointia.
Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson (r) kannattaa virallista syyteoikeutta virkamiehiin kohdistuvissa joukkoistetuissa vihapuhekampanjoissa. Oppositiopuolue kokoomuksen kaksi edustajaa on jättänyt lakialoitteen maalittamisen kriminalisoimiseksi.
Muiden puolueiden mielestä kyse on sananvapauden turvaamisesta, perussuomalaisten mielestä sananvapauden rajoittamisesta.
Polarisoituneessa ilmapiirissä joutuu olemaan joko perussuomalaisten kelkassa sitä mieltä, että vallanpitäjät yrittävät suojella itseään kritiikiltä lainsäädännön keinoin, tai muiden puolueiden kanssa sitä mieltä, että ikävät kommentit ovat uhka henkilökohtaiselle turvallisuudelle ja koko oikeusvaltiolle.
Perussuomalaiset saavat tuon tuostakin tuomioita sananvapautensa käyttämisestä ilman erillislainsäädäntöäkin. Kansanedustaja Sebastian Tynkkynen on tuomittu jo kaksi kertaa kiihottamisesta kansanryhmää vastaan, Teuvo Hakkarainen ja Halla-aho kerran, Juha Mäenpäätä epäillään. Ano Turtiaisella on tuomio rikokseen kehottamisesta.
”Sananvapaus on meille perusarvo, mutta on hyödyllistä pitää mielessä, että suurin vahvuus on myös suurin heikkous”, Turkkila sanoo.
”Meidän kannattaa huutaa, kun on aihetta, mutta ei kannata vetää övereitä.”
Kesäkuussa 2019 Riikka Purra kirjoitti: ”Älkäämme tehkö omia maaleja vain siksi, että öyhöttäminen on kivaa.” Siirrettiinkö öyhöttäjät Brysseliin?
RIIKKA PURRALLA oli poliittisena suunnittelijana kaksi missiota. Ensimmäinen oli asiakeskeisyyden lisääminen.
Hän kiersi maakuntia ja palaveerasi eduskunnassa puoluejohdon mukana. Hän istui studioiden takahuoneissa, kun Laura Huhtasaari esiintyi 2018 presidentinvaalitenteissä. Hän koulutti eduskuntavaaliehdokkaat puhumaan ohjelmien mukaisesti.
”Henkilökohtainen mielipiteeni on, että perussuomalaiset puhuivat maahanmuutosta aiemmin paljon abstraktimmin. Ei niin perustellen”, Purra sanoo.
”Nyt meillä on ihan selvät sävelet ja perusteet, minkä takia puhumme siitä niin paljon. On osoittaa euroja.”
Perussuomalaiset ovat liittäneet maahanmuuttoon lähes kaiken, Postin lakosta lähtien.
”Eivät ne ole mitään keinotekoisia yhteyksiä. Vaikkei alkuperäinen kysymys koskisi maahanmuuttoa, se vaikuttaa niin monilla sektoreilla, erityisesti rahan kautta. Sisäiseen turvallisuuteen, koulutukseen, terveydenhuoltoon, postikiistaankin.”
Purran toinen tavoite oli parantaa puolueen imagoa.
”Meidän on turha kilpailla niistä kaupunkilaisäänistä, jotka menevät vihreille. Meidän kannattajakuntamme on muualla. Erityisesti naispuolisiin ihmisiin vaikuttaa hirveästi imago, eivät pelkät asiakysymykset. Meillä on tässä hirveästi haasteita, mutta kyllä me olemme menneet eteenpäinkin.”
Suurin osa perussuomalaisten äänestäjistä on työikäisiä miehiä.
”Kyse on myös samastuttavuudesta. Mitä enemmän naisia on mukana toiminnassa, sitä enemmän se tuo naiskannatusta.”
Purra on opiskellut Turun yliopistossa valtiotieteitä. Hän on tehnyt väitöskirjaa kansainvälisen politiikan oppialan perussuuntausten suhteesta muun muassa maahanmuuttoon.
Perussuomalaisten ajatuspajan silloinen toiminnanjohtaja, nykyinen puoluesihteeri Simo Grönroos tunsi Purran ”vuosien takaa”, tiesi väitöskirjan aiheesta ja pyysi Purraa kirjoittamaan ajatuspajalle raportin, joka esiteltiin vuonna 2016. Purra tunsi muitakin puoleen jäseniä, Halla-ahon esimerkiksi, ”jostain maahanmuuttojutuista”.
Puolueeseen Purra liittyi vasta työpaikan myötä.
Hän on edennyt nopeasti. Hän pääsi ensi yrittämällä Kirkkonummen kunnallisvaltuustoon, sitten eduskuntaan, hallintovaliokunnan johtoon, puolueen varapuheenjohtajaksi.
Kesäkuun 2019 puoluekokouksen alla, varapuheenjohtajaksi pyrkiessään, Purra kirjoitti blogiinsa: ”Älkäämme tehkö omia maaleja vain siksi, että öyhöttäminen ja normien rikkominen on kivaa.”
Mitä tarkoittaa öyhöttäminen?
”Itselleni on tärkeää, että meidän agendamme perustuu jollekin, että emme ole vain eri mieltä asioista”, Purra sanoo.
”Yritän itse välttää avauksissani sitä, että takertuisin yksittäisiin ihmisiin. Mieluummin menen linjoihin, asiaan.”
Aiemmat Halla-ahon rinnalle valitut varapuheenjohtajat Huhtasaari ja Teuvo Hakkarainen siirtyivät keväällä europarlamenttiin. Perussuomalaisten eurovaalilistalla oli Huhtasaaren ja Hakkaraisen lisäksi muitakin maakuntien ääniharavia, jotka eivät ole tunnettuja asiakeskeisyydestään.
Sakari Puisto myönsi jo presidentinvaalien aikaan Image-lehdessä, että Huhtasaaren käsitys evoluutioteoriasta oli kampanjalle ”pieni ongelma”.
Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo sanoi vastikään A-studiossa, että hallitusyhteistyön ongelmana ei ollut pelkästään Halla-aho, vaan myös varapuheenjohtajat Huhtasaari ja Hakkarainen.
Nykyinen perussuomalaisten kärki tuntuu haluavan näyttää enemmän jäisiltä ekonomisteilta kuin jytkyä huutavilta perunakauppiailta. Vaikuttaa vakavasti otettavalta eurooppalaiselta konservatiivipuolueelta, vähän kuin Ruotsissa.
Siirrettiinkö öyhöttäjät hillitympien ja hallitumpien tieltä Brysseliin?
”Ei, ei! Ei missään nimessä!”
”Hakkarainen varmaankin kuuluu tuohon kategoriaan, mutta hänellä on paikkansa kansansuosion huomioiden”, Purra sanoo. ”Enkä edes muista, missä vaiheessa kuulin, ettei hän tulekaan eduskuntaan.”
”Huhtasaaren kohdalla ehdokkuus oli toki tiedossa pitkään, hän oli eurovaalilistan vetonaula.”
SYITÄ perussuomalaisten suosiolle haetaan mielellään maahanmuuttovihamielisestä Länsi-Euroopasta.
Oikeistolaiset populistipuolueet ovat olleet nosteessa Isossa-Britanniassa, Espanjassa, Hollannissa ja Ranskassa.
Perussuomalaiset kirjoittivat itsekin vaalivoiton jälkeen puoluetoimiston fläppitaululle: AFD, FPÖ, LEGA. Saksan, Itävallan ja Italian oikeistopopulististen puolueiden lyhenteet.
Ehkä olisi syytä katsoa myös itään. Berliinin muurin murtumisen jälkeen Latviasta on muuttanut lähes kolmasosa väestöstä, Liettuasta melkein neljäsosa ja Bulgariasta viidennes. Suurin osa länteen.
Keski- ja Etelä-Euroopasta lähti finanssikriisin aikaan enemmän ihmisiä kuin Syyriasta pakolaisia. Bulgarialaisen yhteiskuntatieteilijän Ivan Krastevin mukaan lähtijöitä ovat ne, joilla on siihen mahdollisuus. Itään jääneiden on esitettävä länsimaalaista sivistyneistöä, vaikka arkitodellisuus on toinen. Se on aiheuttanut takapotkun: nationalismin nousun.
Suomi on täynnä pieniä latvioita ja bulgarioita. Kehyskuntia ja reuna-alueita, joiden asukkaista parhaiten pärjäävät muuttavat suuriin kaupunkeihin lähelle sähköautojen latauspisteitä. Juuri niillä alueilla perinteisten puolueiden kannatus valuu perussuomalaisille. Kaupunkien laidoilta, Väli-Suomesta, jossa on vielä palveluja ja pari vauvaa, mutta kuinka kauan.
Kannattajissa on yrittäjiä ja duunareita, mikä on poikkeuksellista. Varsinkin, kun puolueella ei ole selkeää työmarkkinapoliittista kantaa.
Ehkä kyse ei ole pelkästään siitä, ketkä tulevat, vaan siitä, että kaikki lähtevät pois.
