Punk in Finland

mikä tota hamsteria vaivaa ku se ei juokse juoksupyörässä vaan pyrkii ulos koko ajan. ei jaksais katella sen perään koko ajan häkin ulkopuolella. nyt tekemistä hamsterille!

e.tai annan sen kissalle.

ponygril wrote:

korni wrote:[Ne, jotka tekee tutkimuksia siitä, että lemmikit laskee verenpainetta, ei takuulla oo ikipäivänä omistanu yhtä ainutta eläintä.

Kyllä Vaan on ne silti sellasia pirulaisia, ettei ilmankaan oikein osaa olla.

Mistä tulikin mieleen, että toki ne nostaa sen aivan huippuunsa joskus, mutta...... Mitä elämä olisi ilman , ei vaan ihan oikeesti näin ultimaattisten krapulapäivien kynnyksellä tulee se olo, että elukat vaan kerta kaikkiaan on parasta krapulalääkettä <3 ja on se todettu ihan muutenkin meidän perheessä monta kertaa, että koirat pelastaneet monelta sanaharkalta ihan vaan olemassa olollaan. Jotenkin helvetisti hankalampaa riidellä mistään, kun nappisilmät tapittaa vieressä ja kattoo tuimasti, kun yrität pitää oman pääsi jossain aivan turhanpäiväisessä riidassa. Eläimet

viljop wrote:mikä tota hamsteria vaivaa ku se ei juokse juoksupyörässä vaan pyrkii ulos koko ajan. ei jaksais katella sen perään koko ajan häkin ulkopuolella. nyt tekemistä hamsterille!

e.tai annan sen kissalle.

mä ostin hamstereille semmoset pikkuötö verkot millä mä sit rajasin niille juoksualueen. suljettuun tilaan (missä ei oo koloja eikä muuta) pistin sit lattialle kaikkee missä kiipeillä ym. mut ite ne keksi eteisen kengät ja vaatekaapin vaatteet jotka sit oli revitty.
häkkiin pistin oksia, pahvia, leluja ja kaikkee muuta kivaa. sit tietty pitää muistaa vaihella niitä virikkeitä ettei ne kyllästy.

perus syyrialainenhamsu ei ikinä juossu pyörässä vaan sen päällä ja talvikko juoksi mut se oli semmosta stereotyyppistä. alkuun se sai kohtauksen jos sen pyörän otti sekunnikskaa pois.

lainaa kirjastosta kirja Helena Telkänranta : Pienlemmikkien virikeopas, siinä on paljon vinkkejä.

mä oon tullu ny muutaman vuoden pohdinnan jälkeen siihen tulokseen et sit kun monasta ja taikasta aika jättää (mona on nyt 13 ja taika 7), en varmaankaan hetkeen hanki mitään eläintä. tiedän et tulee varmasti oleen outoo ja hiljasta ku on aina tottunu eläimiin ympärillä mut lähinnä syynä on se et haluisin reissata paljon enemmän ku nyt on mahdollista ja aina on huono omatunto ku joutuu jättään koirat hoitoon vaikka ne hoitopaikassaan hyvin viihtyykin.
ehkä sit joskus tulee ajankohtaseks koiralle kodin antaminen jos joskus asettuu aloilleen eikä levottomat jalat enää vedä muille maille niin kovasti. saas nähä.

viljop wrote:mikä tota hamsteria vaivaa ku se ei juokse juoksupyörässä vaan pyrkii ulos koko ajan. ei jaksais katella sen perään koko ajan häkin ulkopuolella. nyt tekemistä hamsterille!

e.tai annan sen kissalle.

No minkä ikäne se on, onko jo vanhempi vai ihan uus tulokas?

Mun eka lemmikki oli hamsteri nimeltään Pormestari ja se ei kyl koskaa juossu juoksupyörässä, sitä ei vaan kiinnostanu se. Nii ja kuten Dimwit sano ni kantsii laittaa noita keppei (niitä on kans kiva jyrsiä) sun muita mut kantsii ottaa kans huomioon häkin koko koska hamsterit on idareita ja niillä ei oo syvyysnäköö ni jos on kovin korkee häkki ni ei kannata semmosii laittaa et sieltä voi tippuu ja loukata ittensä, tommosilla jyrsijäillä kuitenki melko helposti tulee murtumii yms jalkoihin.

^ja jos ne putoo korkeelta niin voi murtua selkäranka, auts.

mun toinen hamsu oli niin pönttö et se kiipes koko ajan sängyn samaan reunaan ja hyppäs sieltä sit alas, siis hyppäämällä hyppäs suoraan alas. aina sen sieltä sain kiinni ja takasin kiipes.
no, kiipes se verhoa pitkin verhotankoonkin ja muutenkin kiipes hirmusesti, toinen taas töppöjaloillaan ei voinu ku juosta.

Oon tässä muutaman päivän sisällä saanu ton vanhemman kissan (leikattu narttu, tänään muuten 1,5v ONNEA) napattuu just ennen ku se on meinannu tehä tarpeitaan ympäriinsä, siis muualle ku laatikkoon. Oon tosiaan onneks aina huomannu ajoissa ja roudannu sen laatikolle mut mietin vaan et miks vitussa se on vaan yhtäkkii unohtanu sisäsiisteyden? Tai siis kyllä se normaalisti edelleenki tekee laatikkoon mut välillä yrittää muualleki. Vois periaatteessa johtuu tosta nuoremmasta katista mut vanhempi on tosi äidillinen ja huolehtiva sitä kohtaan ni en tiiä et stressaaks se sit sitä silti. No, onneks oon tosiaa huomannu aina ajoissa ja jos jatkuu ni pitää kai hommata toinenki laatikko johonki tähän olohuoneeseen johon se on ne kaks kertaa meinannu paskoo. Tai kusta. Tänään ainaki meinas paskoo koska ku vein sen laatikolle ni kakkahan sieltä tuli. Viimeks en muista.

Jos kisu on aiemmin ollu ainokainen, ja hyt haisee vieraan tulokkaan, vaikka kuinka mukavan, katin kuset laatikossa, niin voipi hyvinkin johtuu siitä. Kannattaa hankkii pari laatikkoo, jos on useempi kissa.

minkälaisia ns. mahd. itsenäisiä koirarotuja on olemassa, tietääx jengi täällä? ei nyt sillä, et' koiraa olisin hankkimassa, mutta kiinnostelis tietää, mikäli joskus elämäntilanne olisikin sellainen, että kehtais piskin majoittaa. vissiin jotkut japanilaiset rodut juurikin ovat sellaisia hiljaisia, vähän etäällä olevia?

mä oon alkanut kylläkin menee enemmän kissaihmisen puoleen, mut' sitä karvaa vaan en kestä. meillä aina tuolla mutsilla ollut koiria. uusin tulokas on kiinanharjakoira, joka on IMO ärsyttävän lemmenkipee otus. ts. pyörii jaloissa alati, ottaa kaiken ihan liian herkästi itseensä, jos esim. komentaa hieman. mutta joo. ihan kiva tapaus. ja se on vähän retardi, mikä tekee siitä vieläkin hauskemman ilmestyksen. itselle vaan ei enää tunnu sopivan nää koirat, jotka kiehnää all the time mussa.

kanin tässä tovi sitten itselleni halusin, kunnes oikeastaan tajusin, et' eihän se mitään muuta tee kuin syö, pelkää ja paskoo ympäriinsä. näin kärjistettynä ja kokemuksien perusteella. enkä usko, että olisin ollut niin hyvä kaninomistaja, et' olisin saanut siitä koulittua semirohkean ja järkevän tapauksen. mjöö.

^ Vinttikoirat ovat usein itsenäisiä, esim. saluki ja borzoi. Eivät seuraa ihmistä kuin hai laivaa, osaavat olla omissa oloissaan ja ovat muutenkin kotioloissa melko huomaamattomia (paitsi pentuina/junioreina, jolloin ovat hirviöitä). Vinttarit kaipaavat kuitenkin laumaa eli koirakaveri tai useampia olisi hyvä olla.

ponygril wrote:^ Vinttikoirat ovat usein itsenäisiä, esim. saluki ja borzoi. Eivät seuraa ihmistä kuin hai laivaa, osaavat olla omissa oloissaan ja ovat muutenkin kotioloissa melko huomaamattomia (paitsi pentuina/junioreina, jolloin ovat hirviöitä). Vinttarit kaipaavat kuitenkin laumaa eli koirakaveri tai useampia olisi hyvä olla.

btw, borzoit on ihan taju upeita. voi että.

deafgirlwanztbp wrote:

ponygril wrote:^ Vinttikoirat ovat usein itsenäisiä, esim. saluki ja borzoi. Eivät seuraa ihmistä kuin hai laivaa, osaavat olla omissa oloissaan ja ovat muutenkin kotioloissa melko huomaamattomia (paitsi pentuina/junioreina, jolloin ovat hirviöitä). Vinttarit kaipaavat kuitenkin laumaa eli koirakaveri tai useampia olisi hyvä olla.

btw, borzoit on ihan taju upeita. voi että.

No älä muuta sano. Salukini kasvattajilla on myös venakoita ja eräs ihana narttu saanee pentuja parin-kolmen vuoden sisällä. Puhuttiin jo vähän vitsillä sijoituksesta. Onneksi borzoikuumetta aina lievittää se fakta, että suurin osa pennuista on ihan demonisia ainakin vuotiaaksi asti. Puhuinpa tuossa syksymmällä erään venakonomistajan kanssa, ja hän kertoi kuinka viimeisin pentu oli pistänyt pillun päreiksi ei vain huonekalut vaan myös LATTIAN, seinät ja pihan....

ROflonteX wrote:

ponygril wrote:^ Vinttikoirat ovat usein itsenäisiä, esim. saluki ja borzoi. Eivät seuraa ihmistä kuin hai laivaa, osaavat olla omissa oloissaan ja ovat muutenkin kotioloissa melko huomaamattomia (paitsi pentuina/junioreina, jolloin ovat hirviöitä). Vinttarit kaipaavat kuitenkin laumaa eli koirakaveri tai useampia olisi hyvä olla.

en lähtis allekirjottaan entisten kämppisten kahden vinttikoiran perusteella tätä..

Kirjoitinkin että usein. Ei suinkaan aina ja rotujen välillä on eroja. Esim.whippetit on paljon seurakoiramaisempia kuin vaikkapa borzoi tai puolalainen. Mitä rotuja siun kämppiksillä oli?

Vähiten ihmiskontaktista riippuvaiset kesykoirat lienevät laumansa kanssa eläviä ja siihen leimautuneita karjanvahtikoiria. Lemmikkeinä tuohon tarkoitukseen jalostettujen rotujen edustajat on usein siinä mielessä itsenäisiä, että niiden kouluttaminen on saatanan vaikeata. Sen perusteella, mitä oon tuntemieni samoista pentueista peräisin olevien koirien elämänvaiheita seuraillut, luulen että koiran taipumukset kiehnätä jaloissa koko ajan tai viihtyä enemmän omissa oloissaan ovat hyvin pitkälle yksilöllisisiä, rodusta riippumatta.