Punk in Finland

eri mainio matalan budjetin kauhupätkä toista kertaa katselussa. pikkuhiljaa muodostumassa yks lemppareista

Venomin kyttäsin eilen. Olihan tuo nyt ihan viihdyttävää mäiskettä osittain, osittain aika hohhoijaa-kamaa. Ehkä parasta oli ne Venomin ja Eddien päänsisäiset sanailut. 2/5.

ready player one, ihan ok semmoinen kerran katottava hömppä.

Veturimiehet heiluttaa

Tyly leffa.

Helga Velvet wrote: ↑

25 Feb 2019, 15:04

Viikonloppuna katseltuja: Chinatown ja Monster's Ball.
Nukahdin molempiin.

Nyt vasta katsoin Monster's Ballin, olikohan meillä kotona tuo vhs, vai vhs lainassa joltain, noh silloin se ei kiinnostanut. Minulla oli käsitys tai muistikuva että tätä pidettiin nolona leffana, mutta hyviä arviotahan tuo on kai saanut, hesarissa viisi vai oliko neljä tähteä ja siksi päätin sen nyt katsoa.

Pitikö tuossa Halle Berryn roolissa olla jotain rosoisuutta? Sehän näytti/vaikutti vain todella muoviselta huippumallilta, ja sai vielä jonku palkkinnon tuosta, voi vittu.

Founder
Ajattelin, että vois olla hyvä, mutta tykkäsin vielä enemmän!

Häiriötekijä. Muutama oivallisesti vaivaava tilanne saatu kuvattua.

Iafrate wrote: ↑

27 Feb 2019, 00:43

Founder
Ajattelin, että vois olla hyvä, mutta tykkäsin vielä enemmän!

Oli ihan hyvä.

Destroyer

tykkäsin ihan, vaikka jotain pientä kökköä oli ja turhan liki Point Breakia tuo stoori. Kidman oli hyvä, score myös ja soitetut parit 90's stoner-hittiäkin oli kiva ylläri ja tohon ympäristöön sopivat.

Ihan hyvä mutta aika tylsä

Todella hyvä. Christian Balen vähäeleisen nerokasta roolisuoritusta ei ole turhaan hehkutettu ja saatto olla ihan omia suosikkirooleja tältä vuosikymmeneltä. Tää maalas Dick Cheneysta kuvan nöyränä ameriikan palvelijana ja perherakkaana ihmisenä, joka kuitenkin osaa olla aivan vitun kylmä, salamyhkänen ja laskelmoiva kusipää, eli ihan uskottava kuvaus kyllä.
Tossa oli paljon samaa, kun ohjaajan aiemmassa pätkässä The Big Shortissa (joka myös kuuluu mun suosikkeihin tältä vuosituhannelta), eli onnistutaan viihdyttään ja sivistään katsojaa täydellä teholla välillä vähän positiivisessa mielessä rautalangasta vääntäen, mutta Vicessa oli kyllä vakavampi tatsi. Huumoria kyllä löyty tietty myös ja se oli toimivaa, mutta varsinkin loppua kohden meininki oli vakavaa ja myös vakavasti otettavaa. Humoristista "tyylittelyä" tästä kyllä löyty ja mun mielestä ne olisi voinut jättää huoletta pois, mut onneks niitä oli kuitenkin aika vähissä määrin.

Hyvin saman tyyppinen leffa, mitä toi ylempi, mutta ei niin onnistunut. Nixon on tässä sosiaalisesti todella epävarma ja sekava mies, joka muuttuu ihan täysin valokeilaan astututtuaan ja toi kaksnaamasuus saa jopa ihan skitsofrenisia piirteitä. Anthony Hopkins vetää kaikkia ennakko-odotuksia vasten ihan jäätävän hyvän roolin ja elokuva oli katsomisen arvonen ihan vaan sen takia. Kerronta ja kameratyöskentely muistuttaa kuitenkin enemmän Natural Born Killersiä, kun vakavaa poliittista elämänkertaa ja keskittyminen pääsikin välillä noista seikoista johtuen vähän rakoileen. Varmaan ihan ok pätkä kuitenkin, kun tuli heti ton loputtua sellanen fiilis, et pitäs kattoo melko pian uudestaan.

Oikein pätevä Salemin noitavainoista kertova jännitysdraama. Ei tosiaan mitään action tykitystä, vaan vähän hillitympää ilmasua ja tässä oli varsinkin loppua kohden sellasta erittäin tyylikästä minimalistista eeppisyyttä. Käsitteli hyvin massahysteriaa ja yleistä leimaamista, joka toi välillä mieleen jopa Capturing the Friedmansin ja Making a Murdererin. Näyttelijät oli kauttaaltaan ja varsinkin maailman paras näyttelijä DD-L oli takuuvarma itsensä. Se ei muuten peseytyny koko kuvausten aikan kertaakaan ja hampaat varsinkin alkaa lopussa näyttään aika irvokkaalta.



Diggasin. Toimiva yhdistelmä ghettoleffaa, kasvu- ja kostotarinaa. Loppu varsinkin oli aika pysäyttävä. Ainoo selkee negatiivinen seikka tossa oli halvan kuulonen, epäsopiva ja sekava soundtrack, joka on yks huonoimmista mitä on tullu vastaan.