Luku 1: Paluu
Pitkän pakomatkan päätteeksi Kunnon vitun Sika ja Kissa Äiä löysivät viihtyisän hautaluolaston, jossa päättivät lomailla hetken tomun laskeutumista odotellessaan.
Sankariteot kutsuivat, mutta varsinainen määränpää oli vielä epäselvä. Toverukset pohtivat seuraavaa siirtoaan kuumeisesti.
Matka oli pitkä, mutta pitkän luolahengailun jälkeen raitis ilma maistui käsittämättömän hyvältä. Linnut lauloivat, aurinko paistoi. Jossain kaukana huhuili pöllö. Perille kuitenkin päästiin jonkin ajan kuluttua, ja Kunnon päätti välittömästi mennä kapinallisten johtajan pakeille.
Ystävykset tajusivat heti, ettei henkistä kotia tästä joukosta löytyisin, ja näin matka jatkui.
Paluu Sotilsdudeen viime reissun jälkeen oli jännittävää, ja Kissa Äiä, pelkuri kun oli, suorastaan tärisi kauhusta. Kukaan ei kuitenkaan kiinnittänyt parivaljakkoon sen suurempaa huomiota, vaan he saivat marssia rauhassa suoraan niin vartioiden kuin sotajoukkojenkin läpi linnaan, jossa Imperiumin legioonan päällikkö piti majaansa.
Kenraali tajusi heti tilanteen, ja osoittautui vallan mukavaksi mieheksi.
Kapteeni sen sijaan vaikutti kusipäisemmältä, mutta niinhän ammattisotilaat useimmiten ovat.
Toverukset matkustivat mainittuun linnakkeeseen, jossa he aikailematta pätkivät viheliäisen rosvojoukkion.
Takaisin Sotilsdudeen päästyään kumppanukset saivat huomata, että sana voitokkaasta mittelöstä oli jo ehtinyt kenraalin korviin.
Luku 2: Wartime baby
Kunnon oli päässyt sotimisen makuun, ja kävikin heti kyselemään kenraalilta uutta mahdollisuutta todistaa urheutensa
Matka oli pitkä ja tylsä, mutta perille päästiin. Kapteeni Kapteeni odottelikin jo paikalla valmiina inspiroimaan sotilaita vanhalla kunnon sotapuheella.
Hyökkäys oli hirmuinen, mutta Basic Nordsit panivat kampoihin parhaansa mukaan. Heitä näytti olevan loputtomasti, ja hirmuiset sotahuudot kaikuivat ympäri luolastoa.
Kunnon, Kapteeni ja muut selvisivät voittajina. Todellinen vaara alkoi kuitenkin vasta paljastua.
Luola jatkui syvälle maan uumeniin, ja kuoleman hirmuinen löyhkä voimistui sitä mukaa, mitä syvemmälle sankarimme kävivät. Viimein he saapuivat jonkinlaiseen valtaistuinsaliin.
Hirmuisesti ulvoen kuollut soturi nousi istuimeltaan, valmiina tuhoamaan sekä urhean soturimme ruumiin että sielun.
Kunnon kuitenkin taisteli kuin taisteluihin erikoistunut jumala, ja pian mätänevä hirviö makasi maassa kappaleina. Tässä vaiheessa Kunnon havaitsi vihollisensa päässä erikoisen kypärän.
Kunnon ja Kissa Äiä matkustivat Sotilsdudeen, missä kenraali odottelikin jo malttamattomana uutisia kamppailusta.
Ennen pitkää matkaa Nuivanniemeen Kunnon päätti käyttää tilaisuutta hyväkseen, ja käydä tervehtimässä rakasta vaimoaan.
Luku 3: Hommissa taas
Kunnon tarvitsi rahaa perheelliselle sopivampaan asuntoon, ja legioonan huonojen palkkojen takia matka kävi Murha Klubille ja Ryynäsen pakeille.
Kunnon sai selville, että kohde oli majoittunut erääseen pikkukylään Sotilduden liepeillä, ja aikeissa aloittaa koko Skyrimin kattavan virallisen matkan. Niinpä sankarimme kiiruhti kyseiseen kylään, etsi miehen, ja kävi oitis salakuunteluhommiin.
Kunnon ja Kissa Äiä seurasivat komentajan poikaa päiväkausia, kunnes viimein, Markarttin kaupungissa, tarjoutui oiva mahdollisuus päästää tämä päiviltä.
Urhea seikkailijamme vaistosi heti Murha Klubille päästyään, että jotain oli pahasti vialla. Pää kolmantena jalkana hän riensi pääluolaan, jossa odotti karmaiseva näky. Murha Lisko kyyhötti maassa verisenä, ja muut klubin jäsenet itkivät paniikissa. Monessa liemessä keitetty sankari säilytti kuitenkin hermonsa, ja kävi saman tien selvittämään tilannetta.
Kunnon ei tuhlannut aikaa, vaan ryntäsi saman tien pihalle, jossa saattoi jo haistaa Murha Suden myskisen tuoksun. Lähestyessään klubin pihalla lepäävää saastaista lammikkoa hän havaitsi kuitenkin jotain kummallista. Lampi alkoi savuta, ja näytti siltä kuin savu muodostaisi jonkinlaisen hahmon.
Matka tuliterän ratsun selässä kävi nopeasti, ja pian Kunnonin tarkka nenä johdattikin kumppanukset syrjäiselle luolalle, jonka pihalla Murha Susi pötkötti käheästi puuskuttaen. Ystävästään huolestunut sankarimme ei tuhlannut aikaa tämän hyvinvoinnin varmistamisessa.
Verivanoja oli kuin olikin helppo seurata, ja vältellen pirullisia ansoja ja kaikenlaisia luolissa eläviä kamalia hirviöitä Kunnon selvitti tiensä läpi luolaston pieneen huoneeseen, jossa Sipuli-Simo makasi tuskissaan lattialla. Hän oli pahemmassa kunnossa kuin Murha Susi oli kertonutkaan.
Päästettyään ilkeän Simon armollisesti tuskistaan Kunnon suuntasi takaisin Murha Klubille, jossa Remontti Kaisa odotti malttamattomana uutisia.
Ryynänen istui ruokailuhuoneessa Murha Suden kanssa. Kunnon huokaisi syvään helpotuksesta nähdessään ystävänsä kunnossa.
Luku 4: Herkku-Serkku
Kunnon heräsi tuttuun tapaan murhanhimoiseen päänsärkyyn, ja valmistautui täten saman tien matkaan.
Matka sujui rattoisasti, ja Markarttiin päästiin ennätysajassa. Ystävykset hiipivät hetimmiten jaarlin linnaan ja kokin puheille.
Kunnon seurasi keittiömiestä ruokakomeroon, jossa saattoi sekä jutella että murhata kenenkään häiritsemättä.
Luku 5: Kunnon mylly
Kun kerran muutenkin sattui olemaan niin sanotusti tien päällä, Kunnon päätti käydä välittämässä Whiterunnin jaarlin viestin Mestari Jorelle.
Mestari halusi siis sotaa. Tai siis sodassahan tässä oltiin jo valmiiksi, mutta tiedätte mitä tarkoitan. Kunnon kiiruhti hirveää kyytiä Whiterunniin, jossa jaarli jo odotteli kärsimättömänä.
Legioona oli jo lähettänyt paikalle omat miehensä, ja Kunnon astelikin muitta mutkitta puolustuksensuunnittelupöydän ääreen.
Näytti olevan selvää, ettei taistelusta tulisi mitään ilman taitavan ja urhoollisen sankarimme panosta. Niinpä tämä paineli tuulispäänä rintavarustuksille tarkastelemaan tilannetta. Kapteeni Kapteeni oli ottanut komennon, mutta homma oli karata käsistä.
Seikkailija tuumasi hetken inspiroivimpia sanakäänteitä, veti kuolleet keuhkonsa täyteen viileää yöilmaa ja alkoi puhua kaikuvalla, matalalla äänellään. Koko sisäpiha hiljentyi kuuntelemaan.
Pelko valui sotilaiden sydämistä, ja he pian koko konkkaronkka hurrasi yhtenä miehenä suurelle sankarille. Kunnon komensi joukot portille, ja otti pelottomana taistelijana itse paikan eturivistä.
Basic Nordsit vyöryivät porttien läpi pihamaalle hurjasti kiljuen, mutta Legioona taisteli urheasti. Suurimman työn teki kuitenkin Kunnon vitun Sika, joka kaatoi luihuja vihollisia kuin halla vehnää.
Taistelu kiihtyi kiihtymistään, mutta voitto oli jo käsinkosketeltavissa. Pelkurimaisten Basic Nordsien rivistöt murtuivat, ja yksi kerrallaan villin soturin säikäyttämät ilkiöt pinkoivat karkuun.
Päivä oli pelastettu. Joukot huusivat voitonriemuisina, ja jopa kylmäkiskoinen kapteeni Kapteeni tuhisi hyväksyvästi.
Kaupunki juhli, mutta Kunnonilla ei ollut moiseen aikaa. Velvollisuudet nimittäin odottivat Murha Klubilla.
Luku 6: Myrkky-pelleilyä
Kunnon kiiruhti Sotildudeen ja linnaan, jossa keisari kuuleman mukaan odotteli. Portilla hänet otti vastaan tuttu naama. Kyseessä oli sama salaisen palvelun johtaja, jonka pojan sankarimme oli aiemmin murhannut.
Seikkailija löysi keittiön hyllyltä kokin hatun, ja meni se päässä jututtamaan illan apulaista.
Koko huone sekosi. Keisari makasi kuolleena pöydän juuressa, ja sotilaat vetivät aseensa. Kunnon ylitti pöydän yhdellä uljaalla loikalla, ja syöksyi ulos ovesta linnan rintavarustuksille. Hän oli jo pääsemässä käpälämäkeen, kun sotilasryhmä torppasi suunnitelmat.
Taistelu oli nopea ja brutaali, ja kohta sotilaat pötköttivät vaikeroiden suuren seikkailijan edessä. Ennen lähtöä Kunnon päätti vielä selvittää pari asiaa.
Klubille saavuttuaan Kunnon huomasi sen olevan ilmiliekeissä. Sotilaita parveili joka puolella. Kunnon raivasi tiensä näiden läpi, ja potkaisi oven auki. Sisällä tilanne vaikutti toivottomalta.
Murha Susi taisteli eläimen raivolla, mutta vastustajat olivat liian lukuisia. Hirveästi ulvahtaen hän putosi polvilleen ja kuoli siihen paikkaan.
Kunnon katseli kuollutta ystäväänsä suru kuolleessa sydämessään. Nyt ei ollut kuitenkaan aikaa nyyhkimiseen. Jotain saattoi olla vielä tehtävissä.
Jostain kuului taistelun ääniä. Sankari juoksi ryyppäyshuoneeseen, jossa Ryynänen oli ottamassa selkäänsä.
Kunnon löysi suojaisan sopen, jossa odotella tulen sammumista. Odotellessaan hän veti pienet nokkaunet, ja herättyään havaitsi Ryynäsen ja Vamptyrri Lapsi Ämmän paikalla. Joku muukin oli siis selvinnyt. Sankarimme huokaisi helpotuksesta.
Luku 6: Rakkaudesta lajiin
Kunnon kiiruhti Whiteruniin, ja löysi kuin löysikin asiakkaan majatalosta.
Sotildudeen saapuessaan kaksikkomme havaitsi, että kaupunki oli vieläkin sekaisin viimeisimmän murhareissun jäljiltä. Sankarimme päätti hilpaista kenraalin puheille tiedustelemaan tilannetta. Sitä paitsi raportti viimeisimmästä taistelusta oli vielä antamatta.
Seikkalija hiippaili satamaan, eikä aikaakaan, kun hän jo näki ensimmäisen kohteensa laiturilla. Oli tullut aika tasata tilit.
Taistelu oli kiihkeä ja yksipuolinen, ja pian Kunnon jo katselikin maassa vääntelehtivää vihollistaan voitonriemuisena mutta haikeana.
Nyt ei kuitenkaan ollut aikaa jäädä märehtimään tilannetta, sillä suunnitelman seuraava osa oli vielä toteuttamatta.
Kunnon ja Kissa Äiä polskivat laivan luokse yön pimeyden turvin, ja hetken tutkiskelun jälkeen havaitsivat sopivan luukun, josta pujahtaa sisään. Edessä avautui laivan kylmä ruuma ja verinen lähitulevaisuus.
Keisarin ovi oli lukittu, mutta näppäräsorminen sankarimme ei moista säikähtänyt. Noin 20 katkennutta tiirikkaa myöhemmin ovi naksahti auki. Jännittyneenä, mutta käsi aina yhtä vakaana, Kunnon astui hyttiin.
Ilmassa leijaili historian tuoksu. Kunnon vitun Sika ei ollut enää tavallinen vampyyri-murhaaja-messias-örkki. Hänestä oli tullut jotain suurempaa. Nyt tarvitsi enää periä maksu.
Kunnon nappasi rahapussin taskuunsa ja aloitti pitkän matkan kohti Murha Klubin uutta kotiluolaa, jossa tiesi Ryynäsen ja Vampyytri Lapsi Ämmän odottelevan uutisia.
Luku 7: Messias vitun Sika
Kunnon vietti jonkin aikaa Murha Klubin seurassa toteuttaen itseään, mutta viimein velvollisuuden kutsu kävi liian kovaksi. Ulkomaailmassa oli sota sodittavana.
Kohtalo oli kuitenkin päättänyt toisin, ja heti Kunnonin poistuttua turvallisesta kotiluolastaan hyökkäsi hirmuinen lohikäärme hänen kimppuunsa. Nyt olivat hyvät neuvot kalliit.
Läheisen kylän asukkaat liittyivät taistoon, ja - maailman ollessa niin julma kuin se valitettavasti on - moni heistä menehtyi. Urhoollinen sankarimme sai kuitenkin viimein pedon kukistettua. Oli itsetutkiskelun aika.
Ensin oli kuitenkin selvitettävä välit Kenraalin kanssa. Kunnon ei suinkaan ollut mikään rintamakarkuri.
Toverukset lähtivät matkaan, ja pitkän vaelluksen jälkeen oltiin taas samassa paikassa, josta koko kommellusten sarja oli alkanut.
Tällä kertaa velvollisuudentunne kuitenkin voitti seikkailumielen, ja ystävämme aloittivat pitkän ja vaivalloisen kapuamisen.
Matka oli pitkä, kylmä ja raskas, mutta perille päästiin. Sankaruus on sankaruutta kelistä riippumatta.
Kunnon asteli sisään varuillaan, mutta kuitenkin itseluottamusta puhkuen. Asiat oli selvitettävä nyt tai ei koskaan. Omituinen munkki toivotti hänet tervetulleeksi.
Kuin eteläisten maiden peto ryhtyi sankarimme karjumaan, ja kuinka ollakaan, munkkiparat lentelivät pitkin seiniä.
Enää ei ollut epäilystäkään. Kunnon oli se, jota kaikki olivat odottaneet. Pelastaja, sankari, rakastaja.
Hauta oli kaukana, kuten haudoilla tapana on. Messiaamme ei kuitenkaan pelännyt pientä patikkaa, ja ennen pitkää perille päästiin.
Hauta oli täynnä sitä samaa kuin kaikki muutkin, eli rosvoja, zombeja, hämähäkkejä, ansoja, arvoituksia yms. hirvityksiä. Näistä ei kuitenkaan ollut iloisille veikoille vastusta, ja alta aikayksikön oltiinkin jo mystisen Torven säilytyskammiossa. Pahaksi onneksi sen oli kuitenkin joku jo ehtinyt hakea. Kunnon löysi Torven tilalta kirjeen, jonka Kissa Äiä luki:
"Yo Dragon Born dude. Otin tän torven. Tuu hakee Riverunin kapakasta jos tarviit.
Terv. Salainen ihailija"
Ystävät huokaisivat kuin yhdestä suusta, surmasivat viimeiset örvökit, ja jatkoivat matkaa. Asiaan oli saatava selvyys.
Riverunissa heitä odotti kuitenkin väijytys. Omituisiin asuihin pukeutuneet sekopäät hyökkäsivät, eikä vaihtoehtoja ollut. Oli tapettava tai tultava tapetuksi.
Yhdeltä hulluista löytyi viesti, jossa "virallinen" Dragon Born vaati Kunnonin päätä vadille. Toinen Dragon Born! Miten merkillistä! Asiasta oli otettava selvää ensitilassa. Viestistä kävi ilmi, että tämä kakkosmessias piti majaansa kaukaisella, ja vielä perus-skyrimiäkin kylmemmällä saarella. Solstheim. Solstheim. Solstheim. Tai jotain.
Nyt oli kuitenkin tavoitettava Torven anastaja, joten kapakka oli seuraava päämäärä.
Yöllä joku tuli nykimään Kunnonia olkapäästä. Saatuaan urhean, mutta väsyneen, soturin hereille, nykäisi vieras seinällä olevan kaapin auki, ja paljasti salakäytävän. Mysteerin henki oli tukahduttava.
Nainen katosi käytävään, ja jätti kumppanukset pohtimaan seuraavaa siirtoa. Voiko tuohon vieraaseen luottaa?
Luku 8: Sekopäiden saari
Suunta oli nyt selvä. Murhamiehet olivat tulleet syrjäiseltä Solstheimin saarelta, ja sinne oli päästävä. Ensin oli kuitenkin käytävä vuoren munkkien pakeilla. Kiipeäminen oli yhtä raskasta kuin viimeksikin, mutta urheasti sankarimme puskivat läpi myrskyisen sään ja monien vaarojen.
Kunnon askelsi heti päämunkin pakeille.
Vietettyään hetken meditoiden ja keskittyen tulevaan koitokseen, antoi Kunnon merkin munkeille, ja hirveä mekkala alkoi. Oli selvää, että vain vahvamielisimmät yksilöt säilyttäisivät järkensä moisessa kakofoniassa.
Kunnon oli nyt virallisesti hyväksytty messiaaksi, ja maailman pelastus saattoi alkaa. Ensin oli kuitenkin selvitettävä murhamiesten mysteeri. Ystävämme vaelsivat Windhelmin satamaan, josta kuulopuheiden mukaan kulki laivoja kaukaiseen Solstheimiin. Laiva löytyi kuin löytyikin, ja neuvottelut kapteenin kanssa saattoivat alkaa.
Pitkän matkan aikana Kissa Äiä luki murhaajalta löytämänsä lapun uudelleen ja uudelleen. Kirje oli lyhyt ja epäselvä, ja sen tarjoama tieto jäi vähäiseksi. Signeeraus sentään löytyi. Mirtazapin. Mirtazapin. Nimi lähetti kylmiä väreitä pitkin Kunnonin selkärankaa.
Viimein saavuttiin Solstheimin pääkaupungin Ravenfallin satamaan, ja satamamestari ryntäsi heti kuulustelemaan tulijoita.
Miehestä ei ollut apua. Kunnon vilkuili ympärilleen, ja näki kauempana oudon hohtavan kivipaaden, jonka ympärillä oli jonkinlainen rakennustyömaa. Toverukset suuntasivat merkillistä möhkälettä kohti. Työmaan parissa puuhailevat haltiat puhuivat omituista kieltä, eivätkä reagoineet sankarimme kysymyksiin mitenkään. Jotain outoa oli tekeillä.
Vain yksi paikallaolijoista vaikutti olevan jossain määrin järjissään, ja Kunnon menikin tämän puheille.
Sama huonomuistisuus toistui jokaisen keskustelukumppanin kohdalla. Lopulta väsynyt parivaljakkomme löysi tavernan, jossa saattoivat viettää yönsä. Tilanne näyttäisi varmasti valoisammalta hyvien unien jälkeen.
