Rogen paskomistopikit: lähikuvassa kanammuna
Kuten introssa todettiin, paskomistopikkien postaajia on monenlaisia ja varmaan kaikkien mielestä jokainen kontribuutio aiheesta käytyyn keskusteluun on arvokas ja tärkeä. Prominenteista postaajista useammastakin pystyisi tekemään kiinnostavan henkilökohtaisen katsauksen, valaisten sitä persoonallista lisäarvoa, jonka postaaja on havainnoillaan tuonut foorumin alati kasvavaan, eri kakkomiseen liittyviä faktoja ja tuntemuksia käsittävään ja yksityiskohtaisesti ruotivaan viestien kokoelmaan. Kaikki postaajat eivät kuitenkaan ole samasta muotista tehty.
Käytt. nimim. kanammuna on yksi näkyvimpiä ja keskeisimpiä kakkopostaajia, ei pelkästään postausten lukumäärän kannalta, vaan myös aihetta käsittelevien näkökulmien ja niihin liittyvien tunteiden kirjon sekä omaperäisen proosan hallinnan takia. Lukija ei voi välttyä vaikutelmalta, että kakkopostauksissaan kanammuna antaa itsestään paljon, varmaankin ainakin osittain siksi, että aihe itsessään on hänestä moniulotteisuudessaan kiehtova. Toden totta: ihmisen fysiologian ihmeellisyyttä ei tulekaan unohtaa, ja aineenvaihdunta prosessina kokonaisuudessaan liittää useat ihmisen perustavanlaatuiset toiminnat ja psykofyysiset tuntemukset yhteen, ja ne kulminoituvat kakkomisessa. Ehkä Freud on paljolti syypää siihen, että aiheeseen suhtaudutaan häveliäisyydellä ja kiinnostus sitä kohtaan yhdistetään yleensä infantilismiin, mutta rogessa on ymmärretty viheltää moiselle turhalle kursailulle ja paskomisesta pohtimiseen uskalletaan heittäytyä miltei täysin vailla rajoituksia tai pidäkkeitä.
Kakkopostaukset ovat olleet luontainen osa rogessa käytyä keskustelua, ja tätä kiinnostusta kuvastaa myös innokas reaktio aihetta reflektoiviin topikkikoosteisiin. Sen lisäksi, että kanammuna on näkyvä postaaja, hän oli myös ensimmäisten joukossa ilmaisemassa tyytyväisyyttään näistä postauksista, ja hänen kannustuksensa on ollut vankkumatonta. Vuosi 2015 olikin kanammunan osalta huikeaa kakkotopikkien tykitystä, ja hän taisi olla ykköspostaaja aloitettujen topikkien lukumäärässä. Kuluva vuosi on ollut edennyt hieman hitaamman postaustahdin merkeissä, missä lienee työkiireidenkin vaikutusta, mutta kakkoraportteja on silti putoillut lukijoiden iloksi tasaiseen tahtiin. Heinäkuussa kanammuna vertyikin jälleen upeaan postausten paukutteluun kahdellakymmenellä kivenkovalla topikilla. Siinä missä kakka on lahja, myös jokainen kakkatopik on lahja.
”Herregyyde että murjasin ison paskan!”
Rogelaiset erittelevät kakkomiseen liittyviä havaintoja, tuntemuksia ja mielipiteitäänkin lukuisista eri näkökulmista. Yksi kanammunan topikeissa nähtävä erityisominaisuus on se vilpitön ilo ja yllättyneisyys siitä, mitä kakkominen tuo mukanaan. Huudahtavat topikkien otsikot ”Herregyyde että murjasin ison paskan!”, ”Voi jummi kuinka täydellinen kakka tuli!”, ”Jestas että nasahti kova ripuli yht’äkkiä!” ja ”voi herrajjunmala kuinka kokoliaan norpan päästin pyllystäni” kuvastavat hyvin, kuinka jokainen istunto saattaa tarjota jotain merkittävää. Koskaan ei varmuudella tietää, mitä tulevaisuus tuo kakkoasioissa tullessaan, ja luontaisen variaation ”kaniksen akan poika” tuntuu hyväksyvän avoimin mielin ja terveellä uteliaisuudella.
Kaniksen kakkotopikeissa eletään vahvasti preesensissä ja aistit herkkinä. Toisinaan painostavilta vaikuttavien tilanteiden jälkivärinät kulkeutuvat mukana kakkotopikkeihin, ja joskus paskahädän ahdistavaakin tunnetta on kuvailtu ihailtavan vivahteikkaalla proosalla. Yksi intensiivisimmistä läheltä piti -kakkakriisin kuvauksista oli toukokuun 2016 postaus otsikolla ”meinas rymähtää paska housuun kaupungin bussissa” (http://www.punkinfinland.net/forum/view ... 0&t=293240), joka säilyttää jännityksensä alusta loppuun. Kyseessä ei ole mikään lakoninen ”nyt wc” -topik, vaan hiostavasti eteenpäin huohottava tiivis tarina työpäivän jälkeisestä ärtymystilasta erilaisten torveloiden pallopäämeressä. Vastaavanlaista lennokasta ja värikästä kerrontaa ollaan nähty myös muissa topikeissa, joissa on kuljettu muun muassa ”jäniksen kokoinen vaahtopallo munissa”. Kanammunan kertojanäänessä voi kuulla kaikuja niin Toivo Pekkasesta kuin Joel Lehtosestakin.
”Paskalla istuminen saarnatuolissa”
Joskus paskominen sujuu rutiinilla ja raportteja tällaisistakin tapauksista tulee silloin tällöin (”Menen paskalle”, ”Menen kohta paskalle, ”Menen paskalle saunaan”), mutta monesti kanammuna suo ajatuksen poikasen jos toisenkin erilaisille uusille paskomisen ulottuvuuksille ja mahdollisuuksille. Kysymyksiä, ehdotuksia ja kutsuja ideoiden jatkokehittelyyn on esitetty mm. paskantamisella laihduttamisesta, unissaan paskomisesta, paskomisesta ylösalaisin, vaakatasossa tai saarnastuolissa. Kakkatopikkien klassikkoaihe, housuun paskominen, on myös ollut kaniksen monipuolisen käsittelyn kohteena. Variaatioiden mahdollisuudet tuntuvat lähes loputtomilta.
Kakkosuorituksen jälkeiset puhdistustoimenpiteet saavat myös ansaitsemaansa huomiota. Niinpä, jokainen paskoo tyylillään ja pyyhkii tyylillään, ja eri keinoilla, joilla perse saadaan puhtaaksi, on hyvät ja huonot puolensa - suo siellä, vetelä täällä. Topikeissaan kanis on esimerkiksi huomioinut pulman pallien tahriintumisesta paskaan, jos pyyhkii takaa eteen, ja onpa hän nostanut keskusteluun mahdollisuuden perseen pyyhkimisestä ”kusta apuna käyttäen”. Näiden topikkien myötä lukijakin joskus pysähtyy ja huomaa pohtivansa näitä samoja mieltä askarruttavia asioita.
”Jahas jahas, se on vielä pieni pinnistys ja perjantain viettoon sitten niin”
Olisi väärin väittää, että pelkästään kakkahädästä tai kakalla käymisestä raportoivat topikit olisivat käytännössä turhia, ehkä vain kakkatopiktilastojen kaunistukseksi tai postcountin kasvattamiseksi tehtyjä töräytyksiä. Näilläkin postauksilla on selvä yhteisöllinen funktio, ja niillä herätellään ja tuodaan porukkaa yhteen. Monesti kanis ryydittää näitä raporttejaan lisähavainnoilla ruokavalion vaikutuksesta ulostetun paskan koostumukseen (”aamupalajuustotulpan paskantaminen ulos persuuksista”, ”mämmipaskat”, ”pullapaska peräreikää polttelee”) tai muusta puuhastelusta käymälävisiitin aikana tai sen jälkeen (”menen paskalle lukemaan Kätkäläisen tarinaa”, ”Kävin paskalla, jonka jälkeen ryhdyin pizzantekoon”). Otsikoissa kanis tavoittaa yleensä kriittisimmän hetken tunnelman – tästä vallan erinomaisia esimerkkejä ovat ”ihan sillä hilkulla että aamukakka tervehtii” ja lyömätön ”Tampereen kaupungin bussissa nupukivellä ripulin pidättely”.
Yhteisöllisyyden tärkeys kakkopostauksissa näkyy myös kanammunan tavassa toisinaan kohdistaa sanansa suoraan rogettajille: ”Mitä sanoisitte, jos teillä lorahtaisi nyt paskat housuun?”, ”Keiden pihvolaisten kanssa haluaisit istua paskalla” ja ”Minkäslaista puuroa ootte suoltanut persuuksistanne tänään?” Todellakin: kun kerran kakkominen on kaikkia fyysisesti yhdistävä tekijä, niin miksipä sitä ei käytettäisi ryhmäkoheesion ja yhteisyyden tunteen lisäämiseen? Tätä mainiota me-henkeä nähtiin myös kaniksen koko rogelle suunnatussa seisahduttavassa kommentissa reaktiona vuoden 2015 paskomistopikkien A-Ö -listaukseen: ”Vielä kun vuoden viimeisillä minuuteilla näkee jotain näin kaunista, niin ei ole elänyt turhaan 2015. Tervetuloa 2016 ja hyvää uutta vuotta.”
Rogen paskomistopikit tuntevat monia koko sydämellään kakkovia sankareita, joista useampikin ansaitsee oman kunnianosoituksensa. Tässä siis yhdelle heistä
☤ ϼ☋ŕŗ☋ȓ ☤ support crew 1,37/5%
