Valse Triste
Moderators: Paul Di'Anneli, Vilja heilimöi, minä en
Re: Valse Triste tarttee rumpalin heti, eiku vissiin onki joku t
ai ovvai?
waskyyn ei oo kyllä tippaakaan luottamista punk-hommissa. 


Re: Valse Triste tarttee rumpalin heti, eiku vissiin onki joku t
Insinööri autiolla saarella
Hurrikaani iski täysin odottamatta. Risteilyalus upposi ja insinöörimies havahtui ajautuneena pienen saaren rantaan, eikä hän nähnyt muita ihmisiä tai tarvikkeita. Hänellä oli vain banaaneja ja kookospähkinöitä. Tottuneena viiden tähden hotelleihin hanellä ei ollut aavistustakaan mitä tehdä, joten seuraavan neljän kuukauden ajan hän söi banaaneja, joi kookospähkinämehua, kaipasi vanhaa vaimoaan ja tarkkaili merta toivoen huomaavansa pelastusaluksen.
Erääna päivänä insinöörin makaillessa puoliunessa rannalla, hän havahtui silmäkulmastaan huomaamaansa liikkeeseen. Kyseessä oli soutuvene, jossa oli kauneimman näköinen nainen, jonka han oli koskaan nahnyt. Nainen souti insinöörin luokse.
Epäuskoisena insinööri kysyi naiselta: "Mistä sinä tulit? Kuinka pääsit tänne?"
"Soudin saaren toiselta puolelta", nainen vastasi, "Ajauduin tänne kun risteilyalus upposi joitakin kuukausia sitten."
"Uskomatonta", insinööri vastasi, "Luulin, ettei kukaan muu selviytynyt. Kuinka monta teitä on? Olitpa onnekas, kun soutuvene ajautui luoksesi, minulla kun ei ole mitään tarvikkeita".
"Olen yksin", nainen vastasi, "Eikä tämä soutuvene ajautunut luokseni. Ei minullakaan ollut mitään tarvikkeita."
Insinööri oli hämmästynyt: "Mistä sinä sitten sait tuon soutuveneen?"
"Voi sehän oli yksinkertaista", nainen vastasi, "Tein soutuveneen siitä mitä täälta saarelta löytyy. Airot ovat kumipuun oksia ja koversin pohjan palmupuun rungosta ja sivut sekä keulan tein eucalyptyspuusta."
"Mu-mu-mutta sehän on mahdotonta", änkytti insinööri, "Sinulla ei ollut työkaluja eikä tarvikkeita, kuinka sinä onnistuit?"
"Eihän se nyt ollut ongelma", nainen vastasi, "Saaren toisella puolella on paljon ihmeellistä laavakiveä ja huomasin, että kun sitä kuumentaa tulisijassa, siitä tulee helposti muotoiltavaa rautaa. Käytin sitä tehdäkseni joitain työkaluja ja niillä sitten sain tehtyä kaiken tarvittavan."
"Mutta ei siitä sen enempää", nainen jatkoi, "Missä sinä asut?"
Häpeillen insinööri tunnusti, että hän oli nukkunut avotaivaan alla koko ajan.
"No, eiköhän sitten soudeta minun puolelleni", nainen sanoi.
Parin minuutin soutamisen jälkeen vene rantautui pieneen merenlahteen. Kun insinööri katsoi rannalle, hän melkein tippui veneestä. Rannalta lähti kivetty polku johtaen upeaan bungalowiin, joka oli maalattu siniseksi ja valkoiseksi.
Kun nainen kiinnitti venettä ammattitaitoisesti punotulla hamppuköydellä, insinööri pystyi vain tuijottamaan tyhmänä.
Kun he saapuivat taloon, nainen sanoi rennosti: "Eihän tämä nyt kovin erikoinen ole, mutta kutsun sitä kuitenkin kodiksi. Istu alas, ole hyvä. Haluaisitko drinkin?"
"Ei, ei kiitos", insinööri vastasi hämmentyneenä, "En halua enää pisaraakaan kookospähkinän mehua."
"En ajatellut kookospähkinän mehua", nainen vastasi, "Miten olisi Piña Colada?"
Yrittäen peittää hämmästystään insinööri nyökkäsi vaisusti, ja he istuivat sohvalle keskustelemaan. Kun he olivat kertoneet tarinansa, nainen ilmoitti: "Vaihdan nyt jotain mukavampaa päälleni. Haluaisitko käydä suihkussa ja ajaa partasi? Partahöylä on yläkerrassa kylpyhuoneen kaapissa."
Kysymättä enää yhtään mitään insinööri meni kylpyhuoneeseen. Kaapissa oli luusta tehty partahöylä. Kaksi terävää simpukankuorta oli kiinnitetty sivuistaan kasvoja myötäilevään mekanismiin. "Tämä nainen on ihmeellinen", hän mutisi, "Mitähän ihmeitä tässä vielä paljastuukaan?"
Kun insinööri palasi olohuoneeseen, nainen istui sohvalla pukeutuneena ainoastaan pariin isoon lehteen, jotka oli strategisesti aseteltu, ja hän tuoksui ihanalta. Nainen pyysi insinööriä istumaan viereensä.
"Kerrohan minulle", nainen aloitti vihjailevalla äänensävylla siirtyen samalla lähemmaksi miestä, "Me olemme olleet tälla saarella todella pitkään ja olemme olleet kumpikin yksinäisiä. Uskoisinpa, että sinäkin haluaisit tehdä juuri nyt jotain, mitä olet kaivannut kaikkina näinä kuukausina, ymmärräthän..."
Nainen tuijotti merkitsevästi syvälle insinöörin silmiin. Insinööri ei voinut uskoa korviaan.
"Häh mitä? Tarkoitatko todellakin...?" hän vastasi, "että voin lukea sähköpostini täältä?"
Hurrikaani iski täysin odottamatta. Risteilyalus upposi ja insinöörimies havahtui ajautuneena pienen saaren rantaan, eikä hän nähnyt muita ihmisiä tai tarvikkeita. Hänellä oli vain banaaneja ja kookospähkinöitä. Tottuneena viiden tähden hotelleihin hanellä ei ollut aavistustakaan mitä tehdä, joten seuraavan neljän kuukauden ajan hän söi banaaneja, joi kookospähkinämehua, kaipasi vanhaa vaimoaan ja tarkkaili merta toivoen huomaavansa pelastusaluksen.
Erääna päivänä insinöörin makaillessa puoliunessa rannalla, hän havahtui silmäkulmastaan huomaamaansa liikkeeseen. Kyseessä oli soutuvene, jossa oli kauneimman näköinen nainen, jonka han oli koskaan nahnyt. Nainen souti insinöörin luokse.
Epäuskoisena insinööri kysyi naiselta: "Mistä sinä tulit? Kuinka pääsit tänne?"
"Soudin saaren toiselta puolelta", nainen vastasi, "Ajauduin tänne kun risteilyalus upposi joitakin kuukausia sitten."
"Uskomatonta", insinööri vastasi, "Luulin, ettei kukaan muu selviytynyt. Kuinka monta teitä on? Olitpa onnekas, kun soutuvene ajautui luoksesi, minulla kun ei ole mitään tarvikkeita".
"Olen yksin", nainen vastasi, "Eikä tämä soutuvene ajautunut luokseni. Ei minullakaan ollut mitään tarvikkeita."
Insinööri oli hämmästynyt: "Mistä sinä sitten sait tuon soutuveneen?"
"Voi sehän oli yksinkertaista", nainen vastasi, "Tein soutuveneen siitä mitä täälta saarelta löytyy. Airot ovat kumipuun oksia ja koversin pohjan palmupuun rungosta ja sivut sekä keulan tein eucalyptyspuusta."
"Mu-mu-mutta sehän on mahdotonta", änkytti insinööri, "Sinulla ei ollut työkaluja eikä tarvikkeita, kuinka sinä onnistuit?"
"Eihän se nyt ollut ongelma", nainen vastasi, "Saaren toisella puolella on paljon ihmeellistä laavakiveä ja huomasin, että kun sitä kuumentaa tulisijassa, siitä tulee helposti muotoiltavaa rautaa. Käytin sitä tehdäkseni joitain työkaluja ja niillä sitten sain tehtyä kaiken tarvittavan."
"Mutta ei siitä sen enempää", nainen jatkoi, "Missä sinä asut?"
Häpeillen insinööri tunnusti, että hän oli nukkunut avotaivaan alla koko ajan.
"No, eiköhän sitten soudeta minun puolelleni", nainen sanoi.
Parin minuutin soutamisen jälkeen vene rantautui pieneen merenlahteen. Kun insinööri katsoi rannalle, hän melkein tippui veneestä. Rannalta lähti kivetty polku johtaen upeaan bungalowiin, joka oli maalattu siniseksi ja valkoiseksi.
Kun nainen kiinnitti venettä ammattitaitoisesti punotulla hamppuköydellä, insinööri pystyi vain tuijottamaan tyhmänä.
Kun he saapuivat taloon, nainen sanoi rennosti: "Eihän tämä nyt kovin erikoinen ole, mutta kutsun sitä kuitenkin kodiksi. Istu alas, ole hyvä. Haluaisitko drinkin?"
"Ei, ei kiitos", insinööri vastasi hämmentyneenä, "En halua enää pisaraakaan kookospähkinän mehua."
"En ajatellut kookospähkinän mehua", nainen vastasi, "Miten olisi Piña Colada?"
Yrittäen peittää hämmästystään insinööri nyökkäsi vaisusti, ja he istuivat sohvalle keskustelemaan. Kun he olivat kertoneet tarinansa, nainen ilmoitti: "Vaihdan nyt jotain mukavampaa päälleni. Haluaisitko käydä suihkussa ja ajaa partasi? Partahöylä on yläkerrassa kylpyhuoneen kaapissa."
Kysymättä enää yhtään mitään insinööri meni kylpyhuoneeseen. Kaapissa oli luusta tehty partahöylä. Kaksi terävää simpukankuorta oli kiinnitetty sivuistaan kasvoja myötäilevään mekanismiin. "Tämä nainen on ihmeellinen", hän mutisi, "Mitähän ihmeitä tässä vielä paljastuukaan?"
Kun insinööri palasi olohuoneeseen, nainen istui sohvalla pukeutuneena ainoastaan pariin isoon lehteen, jotka oli strategisesti aseteltu, ja hän tuoksui ihanalta. Nainen pyysi insinööriä istumaan viereensä.
"Kerrohan minulle", nainen aloitti vihjailevalla äänensävylla siirtyen samalla lähemmaksi miestä, "Me olemme olleet tälla saarella todella pitkään ja olemme olleet kumpikin yksinäisiä. Uskoisinpa, että sinäkin haluaisit tehdä juuri nyt jotain, mitä olet kaivannut kaikkina näinä kuukausina, ymmärräthän..."
Nainen tuijotti merkitsevästi syvälle insinöörin silmiin. Insinööri ei voinut uskoa korviaan.
"Häh mitä? Tarkoitatko todellakin...?" hän vastasi, "että voin lukea sähköpostini täältä?"
F.O.A.D
Re: Valse Triste tarttee rumpalin heti, eiku vissiin onki joku t
onha se ny tieretty jotta homoja nuo insinöörit
waskyyn ei oo kyllä tippaakaan luottamista punk-hommissa. 


Re: Valse Triste tarttee rumpalin heti, eiku vissiin onki joku t
Hah, Otto Donner oli kehunut Mustan Köksän levyä. Onko tää sit hyvä vai huono merkki?

Re: Valse Triste tarttee rumpalin heti, eiku vissiin onki joku t
jos olis ollu Jörn Donner ni olis hyvä
waskyyn ei oo kyllä tippaakaan luottamista punk-hommissa. 


Re: Valse Triste tarttee rumpalin heti, eiku vissiin onki joku t
No en mä kyllä ehkä noinkaan menisi aatteleen. Kyllähän Love Records on aika hyviäkin levyjä aikoinaan pistänyt ulos, Jörkan leffoistakin voi olla montaa mieltä.

Re: Valse Triste tarttee rumpalin heti, eiku vissiin onki joku t
Niin, sen MK äänestyksen voitti Ran ja Käärme oli hyvänä kakkosena.

Re: Valse Triste tarttee rumpalin heti, eiku vissiin onki joku t
no koska sinkku tuloo?
waskyyn ei oo kyllä tippaakaan luottamista punk-hommissa. 


Re: Valse Triste tarttee rumpalin heti, eiku vissiin onki joku t
No tuosta tulee siis sellanen promosinkku vaan (elikkäs cd), ei mitään vinyyliä ikävä kyllä.

- Jarssi
- 2k
- Posts: 2870
- Joined: 23 Oct 2006, 13:16
- Location: MAALAISJENGI Kuninkaiden laakso, Seinäjoki
- Contact:
Re: Valse Triste tarttee rumpalin heti, eiku vissiin onki joku t
Hei koskas se teidän vartin keikka olikaa?
https://kehonrakentajat.bandcamp.com/album/salilla-aina
----------------------------
Mä maalaispoika oon,
Mä laitan traktorin kainaloon!
----------------------------
Mä maalaispoika oon,
Mä laitan traktorin kainaloon!
Re: Valse Triste tarttee rumpalin heti, eiku vissiin onki joku t
Jarssi wrote:Hei koskas se teidän vartin keikka olikaa?
12.2.2010 tai sit 11.2.2011

- Jarssi
- 2k
- Posts: 2870
- Joined: 23 Oct 2006, 13:16
- Location: MAALAISJENGI Kuninkaiden laakso, Seinäjoki
- Contact:
Re: Valse Triste tarttee rumpalin heti, eiku vissiin onki joku t
Joo, muistaa vaan tulla paikalle.
https://kehonrakentajat.bandcamp.com/album/salilla-aina
----------------------------
Mä maalaispoika oon,
Mä laitan traktorin kainaloon!
----------------------------
Mä maalaispoika oon,
Mä laitan traktorin kainaloon!