Piffiviisut vol. 32: Albumittomat artistit (tulokset sivulla 1)

[General Error]

Unohtui koko tulosilta. Onnittelut voittajalle ja kiitokset isännälle. Päivittelen maratontaulukon viimeistään huomenna.

[Tears for Bears]

Avaimet Elämään oli oma henk koht inhokki tässä. Sekin aika vaimeasti eli mitään kovin hermojaraastavaa kamaa tässä ei ollu.

Toi oli vähän erikoistapaus itselläkin, eli ensikuulemalta en pitänyt, koska tosiaan bändin ja biisin nimi jo kuulostivat internetiltä. Mut itse biisi kiva ja sympaattinen nössöpunkrokki vaikkei mikään omaperäisin mahdollinen. Ihan korkeat pisteet itseltäni sai!

Ark en Ciel jäi juuri ja juuri bubbling underiin. Ja The immortals vei pisteet Piranhalta, joita jollain toisella kierroksella olis varmaan tullut. Huono ei ollut De-De-Mokaan, mutta tosiaan oli mahdotonta antaa niin monelle diselle pisteitä. Kenties tällä kierroksella olisi menestynyt hyvin laittamalla jotain täysin boxien ulkopuolelta - kunhan vaan olis ollut hyvä biisi. Yksi iskelmä tuleekin samantien mieleen mutten jaksa tarkistaa olisiko se mahtunut sääntörajoihin.

Iskelmään liittyen: taannoinen Eila Pellisen Vihret niityt oli hyvä versio, mutta arvaan että sillä kierroksella jäi jalkoihin eli ei paras mahdollinen valinta juuri sille kierrokselle. Itse olin vieläkin aiemmin antanut Agentsien Vihreille niityille pojoja, joten kun pisteitä jaeltavissa rajallinen määrä, niin ei viitsi samaa biisiä aina pisteyttää vaikka hyvä biisi onkin.

Ja vielä iskelmästä. Suomessa käytettiin pitkään "ihan oikeita" studiomuusikkoja esim. puhaltimissa ja jousissa, eli periaatteessa toteutus oli kunnianhimoinen. Ja voiko iskelmää lopulta edes sanoa kertakäyttömusiikiksi, jos se on kuulijalleen jotain aivan muuta? Ihan yhtälailla se on monen kuulijan elämän saundträkki kuin joku taiteellisesti laadukkaampi musiikki. Lajityyppinä sävellyksiltään ja sanoituksiltaan voi olla (ja usein onkin) kevyttä, kornia ja banaalia, mutta lopullinen merkitys, käyttötapa ja biisin elämään jääminen on kuitenkin vastaanottajan päässä. Jos siis vastaanottokulmasta katsotaan, kaikki sellainen musiikki on arvokasta joka kuulijaan jättää jäljen tai johon on jokin erityinen side.

[Lusku]

Ja vielä iskelmästä. Suomessa käytettiin pitkään "ihan oikeita" studiomuusikkoja esim. puhaltimissa ja jousissa, eli periaatteessa toteutus oli kunnianhimoinen. Ja voiko iskelmää lopulta edes sanoa kertakäyttömusiikiksi, jos se on kuulijalleen jotain aivan muuta? Ihan yhtälailla se on monen kuulijan elämän saundträkki kuin joku taiteellisesti laadukkaampi musiikki. Lajityyppinä sävellyksiltään ja sanoituksiltaan voi olla (ja usein onkin) kevyttä, kornia ja banaalia, mutta lopullinen merkitys, käyttötapa ja biisin elämään jääminen on kuitenkin vastaanottajan päässä. Jos siis vastaanottokulmasta katsotaan, kaikki sellainen musiikki on arvokasta joka kuulijaan jättää jäljen tai johon on jokin erityinen side.

asia ny ei oo ihan näin yksinkertanen, mutta mun mielestä tavallaan iskelmä=suomalainen popmusiikki.

ja pifviisuissahan on lähes pelkästään poppia ja rokkia elikkäs en mä tiedä miks iskelmä olis mitenkään ala-arvoisempaa tai "simppelimpää" ku 97 rossaa musasta täällä muutenkaan.

[Tears for Bears]

Viittasin siis tohon aiempaan keskusteluun jota en jaksa enää topikista kaivaa, oli ennen tulosiltaa.

[joku tyyppi]

Tuosta Avaimet elämäänistä heräsi sama epäilys mikä bändin topikissakin on mainittu, eli kuulosti siltä että soittajat ja laulaja veti tahallaan huonommin kuin mihin taidot riittävät.

[Del Griffith]

Itselle iskelmässä on se ongelma, että siinä musiikissa en kuule sielukkuutta kuten sen itse ymmärrän pl. jos se tulee laulajasta kuten Badding tai Topi. Iskelmä - se jos joku on oletetun valkoihoisen mies- tai naisoletetun musaa.

[Tears for Bears]

No Suomessa ei paljon muun väristä ihmistä ole ollut. Joskin siinä loistavassa Iskelmä-Suomi -sarjassa oli kokonainen jakso romaneiden tangoperinteestä, mikä meillä on sitten tietysti pöllitty ja rahat kääritty toisiin taskuihin. Ja tango as in muuta kuin tangokilpailujen ne perustsibaleet, noissa siis enemmän vaikutteita muusta romaniperinteestä ym.

Puhun Suomen kontekstista, koska meillä iskelmän vastaava genre muualla olisi - mikä? Schlagerit ja chansonit on erilaista, että tuoko tohon sen erityisyyden sitten nimenomaan suomalaisuus jossa sitä slaavilaisuutta mukana mikä tunnetusti kuuluu meikäläisessä rockmusiikissakin.

Itse laulajavetoisena kuuntelijana sielu löytyy nimenomaan laulun välityksellä, johon tietty vaikuttaa teksti ja sävel.

Kaippa tää on osin samaa kuin valkonaamaäijien kantri, josta taas itse en ymmärrä mitään, mutta jossa nimenomaan on kyse maaerityisestä musiikkiperinteestä.

[Tears for Bears]

Paitsi että haitari, siinä on kyllä sielu. Yhyy, tulee taas lapsuuden maalaishäät mieleen, jossa yksinäinen hanuristi soittaa slaavilaisia sävelmiä häävieraiden humaltuessa ja lopulta sammahdellessa

[ljm]

Käyttömusiikki != kertakäyttömusiikki. 50-luvun iskelmämuusikothan olivat aika usein jazzmuusikkoja, ja hiljaisina iltoina saivat joskus soittaa ekat setit sitä mistä tykkäsivät. Toki siis tavallaan sama, et nykyisinkin ammattimuusikot joutuvat elääkseen soittamaan ns. huttukeikkoja, ja ambitioita puretaan terapiaproggiksiin tai tehdään välilä apurahoilla.

En siis silti tarkoita että tollaisten tuotantorakenteellisten juttujen takia jotain musaa tarvitsisi ylenkatsoa, ja parhaissa alan jutuissa on usein hyvä yhdistelmä taiteellista kunnianhimoa ja kaupallista pelisilmää. Solistit voi tietty olla täysiä taitelijoita kuten Badding, mut noin niinku kokonaisuutena iskelmää ajatellen.

[Tears for Bears]

Tässä muuten mainio ja pitkä juttu Raul Reimanista (joka päätyi itsemurhaan).

http://www.pop-lehti.fi/lehti/iskelmaru ... aul-reiman

Suosion kasvaessa myös Reimaniin kohdistuva kritiikki voimistui. Jori Sivosen mukaan Raul otti kritiikin voimakkaasti. – Kun Rockradio perustettiin, niin meillehän vittuiltiin ihan suoraan. Hyvänä esimerkkinä on, että Outi Popp kirjoitti Ilta-Sanomiin Kake Randelinin levystä että jos joku haluaa ostaa paskaa niin tässä levy sitä varten. Tällaisia vastaavia heittoja kuuli aina Rockradion toimittajilta ja Sivonen-Reiman -musiikki tuotiin esille kaiken negatiivisen yhteydessä. Raul pahoitti tällaisesta todenteolla mielensä. Me alan ammattilaiset kaikki tiedettiin, että Raul on mies josta kehittyy vielä Juha Vainion veroinen sanoittaja ja tulee ajan myötä saavuttamaan arvostuksen, Sivonen sanoo.

----

Elämän ja kuoleman kysymyksiä pohtivat iskelmät olivat 80-luvulla iloisten rallien ohella poikkeuksellisen voimakkaasti kriitikoiden hampaissa. Mikä koomisinta, usein samat henkilöt, jotka tuomitsivat synkät aiheet, olivat kritisoimassa myös iskelmärallien huoletonta asennetta.
---
 Julkisuuskuvassaan Reiman ei asettunut puolustautumaan kritiikkiä vastaan, vaan pikemminkin antautui sille. Esimerkiksi syytöksiin pinnallisuudesta hän vastasi: – Näinhän se on nähtävä, mutta kyllä mä kehottaisin kiinnittämään huomiota myös englanninkielisiin iskelmiin tässä asiassa. Iskelmät ovat monitasoisia. Joissain haetaan vain pinnallista tasoa, mutta joissain käsitellään ihmisyyden ja elämän kysymyksiä, jotka eivät ole pinnallisia
 Iskelmän kultaisessa kirjassa Reiman kertoo vaikuttamispyrkimyksistään: – Kun suomalainen juo, hän juo pullonsa perjantaina. Minä tähtään sanoituksissani siihen, että hän kuuntelee niitä kaljakapakassa lauantaiaamuna. Jos hän silloin unohtuu kuuntelemaan tekstejäni, olen saanut yhteyden häneen.

[Del Griffith]

auts kun on ollut kiirettä duunissa ja vapaa-ajalla mut ennen anaalysaatioita täs nopsaan palkintolistaa voittajalle grattis!


Maailmanloppu: Harmaat pilvet -7"
V/A: Teinisusi rokkaa! -kasetti (maailmanloppu, juice normaali, lokit, kyre + duunarit, tunnit, miettiin, myrkky-käärme, ate/art, rue morgue, yleiset syyt, kuudes silmä)
The Country Dark -cd-ep
The Carnival: Hengen juhlaa -7"
Valium Kiharat / The Carnival: Kajaani -7"
The Carnival: Kivulias -cd-ep
Kaupungin valot: Salaista musiikkia -LP
Mr. Epp And The Calculations: Of Course I'm Happy. Why? -7"
Sore Points -demokasetti
Kotimaan katsaus vol. 1 -kasetti (Kalevi Helvetti, Joni Ekman, OLV ja Finntengs Sound System)
Kotimaan katsaus vol. 2 -kasetti (U.F. Ojala, Lörsson, Bike Riders ja Barry Andrewsin Disco)
Apollo Dance: s/t -kasetti
Lörsson / Boy In Love -split-7"
Aresti: Aatteen puolesta kaatuneet -7"
Death Laser: s/t -7"
The Lariots: Shake Hands -7" tai MCD
Sekunda: Piikkilankamalli -CD
SUPO: Piiskaa ilmaan kuvion -CD
Dirty Projectors: Highlights from the Getty Address -MCD

Sponsoreina tätä nykyä siis Teen Wolf, Krypta Records, If Society, Haamu, Full Contact / Ektro, Gafoni, Päiväraha Records, BV2 sekä - wait for it - Pääkaupunkiseudun savolaisten musiikinrakastajien kannatusyhdistys.

Pitääpä miettiä. Kohta joutuu uuden levyhyllyn ostamaan näiden palkintojen takia

[Del Griffith]

Kaippa tää on osin samaa kuin valkonaamaäijien kantri, josta taas itse en ymmärrä mitään, mutta jossa nimenomaan on kyse maaerityisestä musiikkiperinteestä.

Oot ainakin osittain oikeassa, sillö iskelmässä ja kantrissa on yhtäläisyyksiä - varsinkin tällaisessa puleeratussa kantrissa musiikillisestikin ja sanoituksissa ja moni suomalainen iskelmäartisti on kyllä kantrinsa kuunnellut - mutta kantrissa kuuluu vahvasti musta musiikki, koska juuret on mm. gospelissa ja bluesissa ja se on minusta se oleellinen ero. Monelle ehkä tulee yllätyksenä, että monet og-kantriäijöt soitteli mustien muusikoiden kanssa, koska se mielikuva on varmaan aika punaniska.

[Bulizky]

Pitääpä miettiä. Kohta joutuu uuden levyhyllyn ostamaan näiden palkintojen takia

ota joku M-CD, se ei vie paljoo tilaa

[Vilja heilimöi, minä en]

Pitääpä miettiä. Kohta joutuu uuden levyhyllyn ostamaan näiden palkintojen takia

ota joku M-CD, se ei vie paljoo tilaa

Hemmetti ite unohtanut koko palkintokiekkoilun.

[Del Griffith]

Pitääpä miettiä. Kohta joutuu uuden levyhyllyn ostamaan näiden palkintojen takia

ota joku M-CD, se ei vie paljoo tilaa

Hemmetti ite unohtanut koko palkintokiekkoilun.

Joo, no valkkaapa sä ensin tietty,