Piffiviisut vol. 37: Olympiavuodet 1952-2018 - Lopputulokset sivuilla 1 ja 85

[This is fantastic I'm in heaven]

Onneksi Merabi, Suvelan suurtupac ja muut mestarit opettivat sittemmin tavoille!

Iso käsi suurille mestareille, jotka viisauttaan jakavat

Yleensä nämä opastuskierrokset tosin johtivat senseiden keskinäisiin kiistoihin, mutta siinähän sitä katujen lakia oppi kun alkoi volyymit nousta.

[devil via the anus]

Itse vihaan suomiräppiä syvältä sydämestäni saakka (joitain harvoja poikkeuksia lukuunottamatta), mutta jenkkiräp best musaa.

[This is fantastic I'm in heaven]

Itse vihaan suomiräppiä syvältä sydämestäni saakka (joitain harvoja poikkeuksia lukuunottamatta), mutta jenkkiräp best musaa.

Itsellänikin nykyään sydän sykkii vahvasti enemmän jenkkipuolelle, koska suomalaisista en tosiaan löydä enää uusia hyviä

[ljm]

Joku voi olla toki eri mieltä mut itselle näin:
1. flow
2. Biitti
3. lyriikat

Nää on sellainen yhtenäinen kokonaisuus, mutta kieltämättä jenkkiräpissä suurin osa sisällöstä menee ohi satunnaisessa kuuntelussa ja biitin merkitys korostuu. Flown lisäksi räppärin ääni ja yleinen tyyli ovat tärkeäasä osassa vaikuttaen siihen miltä se lopputulos kuulostaa.

Slick Rickin biisissä nyt biitti oli niin minimaalinen ja flow perushyvä, että tossa vähän väkisinkin alkoi kiinnittämään läppien sisältöön. Viisuissa on ollut myös sellaisia itseni pistettämiä räppibiisiä joissa sanojen sisällöstä ei ole mitään havaintoa.

[Tears for Bears]

Jenkkiräppi kiinnostaa: ei yhtään. Sori.

On kyllä yllättävä ja vaisu kulma, ettei musiikin nimenomaan alkuperäinen matsku ja perintö kiinnosta

Olen rassisti

Eikun oikeasti tätä on vaikea sanallistaa, mutta en saa siitä englannin höpötyksestä irti mitään, osittain tietysti huonon kielitaitoni vuoksi. Ja kuten oon ennenkin sanonut, kaipaan vihaisuutta ja kovien konsonanttien puutteen vuoksi en kuule sitä englannista samoin kuin muista kielistä. Siksi esim. latina-räppi kuulosti tosi kiinnostavalta kun joihinkin naisräppäreihin tutustuin. Ja siksi punk/crust/hc on mulle sydäntä lähellä koska huutaminen on sitä mikä sieluani koskettaa sen soitannollisen mökän lisäksi.

Varmasti on sitä vihaista jenkkiräppikamaa vaikka kuinka, enkä tietenkään ole kunnolla edes tutustunut, mutta esim. viisuista en kyllä ole löytänyt sellaisia mihin haluaisin tutustua. Toki hyvät taustat myös vaikuttaa eikä se pelkkä solkotus. Ehkä sekin vaikuttaa, että mulla on huono rytmitaju, enkä siihen kiinnitä musiikissa niin paljoa huomiota kuin melodioihin. Silloin ne taustat korostuu.

Aika harvassa on kyllä se suomiräppikään mikä kiinnostaa, poikkeuksia toki on kuten SairasT, jonka flöyssä olen kuulevinani oikeesti taitavaa settiä.

Mut nyt jos ajattelee, niin taitaa toi Ameriikoissa tehty musiikki olla mun kuunteluissa vähemmistössä muutenkin, ei tietenkään kategorisesti. Ehkä sieltä apinoidut ja adaptoidut musiikit toimii mulle paremmin, en tiedä.

[Hikinen Möhömaha]

Itse olen mieltä että jenkkien ulkopuolinen/valkoisten jenkkien tekemä räppi on kulttuurista appropriaatiota.

[Merabi]

Itse olen mieltä että jenkkien ulkopuolinen/valkoisten jenkkien tekemä räppi on kulttuurista appropriaatiota.

Kulttuurinen omiminen olisi suomalaiseen makuun sopivampaa

[Hikinen Möhömaha]

Itse olen mieltä että jenkkien ulkopuolinen/valkoisten jenkkien tekemä räppi on kulttuurista appropriaatiota.

Kulttuurinen omiminen olisi suomalaiseen makuun sopivampaa

En tiiä mikä on virallinen termi.

[Merabi]

Itse olen mieltä että jenkkien ulkopuolinen/valkoisten jenkkien tekemä räppi on kulttuurista appropriaatiota.

Kulttuurinen omiminen olisi suomalaiseen makuun sopivampaa

En tiiä mikä on virallinen termi.

En jaksanut miettiä tohon sanan käyttöön tässä yhteydessä ponnekkaampaa huumoria-vittuilua, niin tää jäi nyt vähän kevyeksi.

[moska]

Englannin kielen ja angloamerikkalaisen diskurssin kulttuurinen appropriaatio pistää mielen kyllä vähän jäykäksi

[Del Griffith]

Naurattaa mielikuva kun Merabi ja Tupac pitää höyryistä ja kinastelevaa luentoa krapula-aamuna Jenkki-räpista b12:ssa. Toki onnistumiselle voi hattua nostaa

[Merabi]

Englannin kielen ja angloamerikkalaisen diskurssin kulttuurinen appropriaatio pistää mielen kyllä vähän jäykäksi

Tätä, sellai notkeasti ja hauskasti oli ajatus kommentoida.

Naurattaa mielikuva kun Merabi ja Tupac pitää höyryistä ja kinastelevaa luentoa krapula-aamuna Jenkki-räpista b12:ssa. Toki onnistumiselle voi hattua nostaa

Niin, Eskelinen nukahteena pöydässä, äänityslaitteet toki päällä, jotta tiedonjyvät ei mene ohi

[This is fantastic I'm in heaven]

Jenkkiräppi kiinnostaa: ei yhtään. Sori.

On kyllä yllättävä ja vaisu kulma, ettei musiikin nimenomaan alkuperäinen matsku ja perintö kiinnosta

Olen rassisti

Eikun oikeasti tätä on vaikea sanallistaa, mutta en saa siitä englannin höpötyksestä irti mitään, osittain tietysti huonon kielitaitoni vuoksi. Ja kuten oon ennenkin sanonut, kaipaan vihaisuutta ja kovien konsonanttien puutteen vuoksi en kuule sitä englannista samoin kuin muista kielistä. Siksi esim. latina-räppi kuulosti tosi kiinnostavalta kun joihinkin naisräppäreihin tutustuin. Ja siksi punk/crust/hc on mulle sydäntä lähellä koska huutaminen on sitä mikä sieluani koskettaa sen soitannollisen mökän lisäksi.

Varmasti on sitä vihaista jenkkiräppikamaa vaikka kuinka, enkä tietenkään ole kunnolla edes tutustunut, mutta esim. viisuista en kyllä ole löytänyt sellaisia mihin haluaisin tutustua. Toki hyvät taustat myös vaikuttaa eikä se pelkkä solkotus. Ehkä sekin vaikuttaa, että mulla on huono rytmitaju, enkä siihen kiinnitä musiikissa niin paljoa huomiota kuin melodioihin. Silloin ne taustat korostuu.

Aika harvassa on kyllä se suomiräppikään mikä kiinnostaa, poikkeuksia toki on kuten SairasT, jonka flöyssä olen kuulevinani oikeesti taitavaa settiä.

Mut nyt jos ajattelee, niin taitaa toi Ameriikoissa tehty musiikki olla mun kuunteluissa vähemmistössä muutenkin, ei tietenkään kategorisesti. Ehkä sieltä apinoidut ja adaptoidut musiikit toimii mulle paremmin, en tiedä.

Siitä kuuntelet joskus ja rakastut :

[This is fantastic I'm in heaven]

Naurattaa mielikuva kun Merabi ja Tupac pitää höyryistä ja kinastelevaa luentoa krapula-aamuna Jenkki-räpista b12:ssa. Toki onnistumiselle voi hattua nostaa

Niin, Eskelinen nukahteena pöydässä, äänityslaitteet toki päällä, jotta tiedonjyvät ei mene ohi

[Del Griffith]

Suomiräppi on vähän niin kuin noi Kaj Stenvallin ankkataulut. Hyvin myy ja tykättyjä täällä härmässä ja etäisesti niistä on se aito asiakin/taide tunnistettavissa vaikkakin huonona kopiona, mutta päähuomion vie se vitun ”ankka”.