Piffiviisut vol. 59 - PÄIHTEET (Finaali perjantaina klo 18 nurkilla)

[Lusku]

tyypit vois muuten avata halutessaan omien biisien päihdekulmia?

Deep wound kappaleessa lauletaan että nuorena pitäs vetää huumeita.

Rumpalia kun tuossa kehuit niin se on Dinosaur Jr:stä monille tutumpi J Mascis.

Mascisin studiopaniikki-rummutus

Mä en muuten tajunnut että tää on vuodelta 1983. Nyt siis vasta näiden komsujen takia tarkistin, luulin jostain syystä että on jotain uutta.

[joku tyyppi]

En oo kuunnellut Beckin Mellow Goldia tällä vuosituhannella, mutta hitto että tuosta biisistä tuli vahvat takaumat siskon huoneen lattialla syksyisenä päivänä istumisesta. Mulla ei ollut silloin CD-soitinta, niin kirjastosta lainattua levyä piti kuunnella salaa kun sisko ei ollut kotona.

[Lusku]

En ole pitkään aikaa kuunnellut tota levyä, mutta näin girl-group-musan fanaatikkona pidän tota Amy Winehousen Rehabia aika helvetin täydellisenä kappaleena. Niin hieno sovitus ja lauluääni ja soundit ja kaikki. Koukkukin on yhtä hyvä kuin jossain Ronettesin biiseissä. Vois ottaakin sen Back to Blackin taas kuunteluun., koska en ole itse sitä mitenkään puhkisoittanut.

Tää on tosiaan sävellyksenä ja esityksenä aivan upea, mutta valitettavasti myös todella puhki kulunut, ja biisin sanoitus on musta (oletetusta ironiastaan huolimatta) melkoisen inhottava... Oli jo ennen Winehousen kuolemaa inhottava noin niin kuin yleisenä steitmenttinä, ja tietty kuoleman myötä se muuttui vielä ankeammaksi.

Mä onneksi olen välttynyt puhkikuuntelulta - en varmaan ton ilmestymisen aikoihin juuri mitään radioita kuunnellut - ja nyt ihan hämmästelin, että miten hyvä se olikin. Sanoitukset ei mua sinällään tällaisessa musassa kiinnosta

Eikä tarvikaan kiinostaa. Itseänikään ei yleensä kiinosta, mutta sen jälkeen kun katoin sen Winehouse-dokkarileffan, en ole oikein kyennyt kuuntelemaan sen musaa. Tässäkin biisissä tosiaan erittäin ankeita viittauksia todellisuuteen.

[KALLION JÄTTI PERSE]

Minä oisin voinu tuolta Bobby Baren levyltä valkata parikin biisiä, mutta päädyin Drunk and Crazyyn koska sehän on oikein onnistunut ryyppäyscountrybiisi! Vaaran tuntua tarinassa ja kaikki on vaan drunk and crazy, mitäpä sitä muuta tarvii. Samalta levyltä löytyy esim. I've never gone to bed with an ugly woman, jota harkitsin myös, mutta totesin sitten että Freukkareiden käännös tuosta on sen verran tuttu kaikille että mukavampi laittaa tommonen mitä ehkä ei monikaan oo kuullut.

Plus toki oli kiva taas laittaa jotain, mitä ei kukaa arvaa minun biisiksi.

[Lusku]

En oo kuunnellut Beckin Mellow Goldia tällä vuosituhannella, mutta hitto että tuosta biisistä tuli vahvat takaumat siskon huoneen lattialla syksyisenä päivänä istumisesta. Mulla ei ollut silloin CD-soitinta, niin kirjastosta lainattua levyä piti kuunnella salaa kun sisko ei ollut kotona.

Tästäkö se musadiggailu lähti -kiellettyä herkkua?

[joku tyyppi]

Tuo White Lines kertoo kokaiinista, ja aika kaksijakoisesti kertookin, kun toisaalta lyrtsit melkein ylistää sitä, ja toisaalta kertoo huonoja puolia. Varmaan sulkeiden Don't Don't Do It on tarkoituksella jätetty samanlaiseksi Tarinan mukaan biisi on kokaiinipäissään äänitetty.

[joku tyyppi]

En oo kuunnellut Beckin Mellow Goldia tällä vuosituhannella, mutta hitto että tuosta biisistä tuli vahvat takaumat siskon huoneen lattialla syksyisenä päivänä istumisesta. Mulla ei ollut silloin CD-soitinta, niin kirjastosta lainattua levyä piti kuunnella salaa kun sisko ei ollut kotona.

Tästäkö se musadiggailu lähti -kiellettyä herkkua?

Olin mä jo nuorempana innostunut musiikista, tuo vaihe oli sellainen että asuttiin äidin ja siskon kanssa kolmestaan, eikä ollut enää isän stereoita käytössä. Mulla oli vain kasettimankka ja yks (1) kasetti, joka oli Mr. Bunglen eka levy. Tuo selittää varmaan paljon asioita!

[No wave Mymmeli]

En ole pitkään aikaa kuunnellut tota levyä, mutta näin girl-group-musan fanaatikkona pidän tota Amy Winehousen Rehabia aika helvetin täydellisenä kappaleena. Niin hieno sovitus ja lauluääni ja soundit ja kaikki. Koukkukin on yhtä hyvä kuin jossain Ronettesin biiseissä. Vois ottaakin sen Back to Blackin taas kuunteluun., koska en ole itse sitä mitenkään puhkisoittanut.

Tää on tosiaan sävellyksenä ja esityksenä aivan upea, mutta valitettavasti myös todella puhki kulunut, ja biisin sanoitus on musta (oletetusta ironiastaan huolimatta) melkoisen inhottava... Oli jo ennen Winehousen kuolemaa inhottava noin niin kuin yleisenä steitmenttinä, ja tietty kuoleman myötä se muuttui vielä ankeammaksi.

Mä onneksi olen välttynyt puhkikuuntelulta - en varmaan ton ilmestymisen aikoihin juuri mitään radioita kuunnellut - ja nyt ihan hämmästelin, että miten hyvä se olikin. Sanoitukset ei mua sinällään tällaisessa musassa kiinnosta

Eikä tarvikaan kiinostaa. Itseänikään ei yleensä kiinosta, mutta sen jälkeen kun katoin sen Winehouse-dokkarileffan, en ole oikein kyennyt kuuntelemaan sen musaa. Tässäkin biisissä tosiaan erittäin ankeita viittauksia todellisuuteen.

Itsellä on kai se, että kun on todistanut alkoholistin ja päihdekuntoutuksesta kieltäytyneen ihmisen tragediaa, niin tällaiset biisit puhututtavat. Surullista ja ankeaa, mutta niin läheltä liippaavaa, että biisin arvo tavallaan on suhteessa siihen.

[Lusku]

En oo kuunnellut Beckin Mellow Goldia tällä vuosituhannella, mutta hitto että tuosta biisistä tuli vahvat takaumat siskon huoneen lattialla syksyisenä päivänä istumisesta. Mulla ei ollut silloin CD-soitinta, niin kirjastosta lainattua levyä piti kuunnella salaa kun sisko ei ollut kotona.

Tästäkö se musadiggailu lähti -kiellettyä herkkua?

Olin mä jo nuorempana innostunut musiikista, tuo vaihe oli sellainen että asuttiin äidin ja siskon kanssa kolmestaan, eikä ollut enää isän stereoita käytössä. Mulla oli vain kasettimankka ja yks (1) kasetti, joka oli Mr. Bunglen eka levy. Tuo selittää varmaan paljon asioita!

[Lahja]

En ole pitkään aikaa kuunnellut tota levyä, mutta näin girl-group-musan fanaatikkona pidän tota Amy Winehousen Rehabia aika helvetin täydellisenä kappaleena. Niin hieno sovitus ja lauluääni ja soundit ja kaikki. Koukkukin on yhtä hyvä kuin jossain Ronettesin biiseissä. Vois ottaakin sen Back to Blackin taas kuunteluun., koska en ole itse sitä mitenkään puhkisoittanut.

Tää on tosiaan sävellyksenä ja esityksenä aivan upea, mutta valitettavasti myös todella puhki kulunut, ja biisin sanoitus on musta (oletetusta ironiastaan huolimatta) melkoisen inhottava... Oli jo ennen Winehousen kuolemaa inhottava noin niin kuin yleisenä steitmenttinä, ja tietty kuoleman myötä se muuttui vielä ankeammaksi.

Mä onneksi olen välttynyt puhkikuuntelulta - en varmaan ton ilmestymisen aikoihin juuri mitään radioita kuunnellut - ja nyt ihan hämmästelin, että miten hyvä se olikin. Sanoitukset ei mua sinällään tällaisessa musassa kiinnosta

Eikä tarvikaan kiinostaa. Itseänikään ei yleensä kiinosta, mutta sen jälkeen kun katoin sen Winehouse-dokkarileffan, en ole oikein kyennyt kuuntelemaan sen musaa. Tässäkin biisissä tosiaan erittäin ankeita viittauksia todellisuuteen.

Itsellä on kai se, että kun on todistanut alkoholistin ja päihdekuntoutuksesta kieltäytyneen ihmisen tragediaa, niin tällaiset biisit puhututtavat. Surullista ja ankeaa, mutta niin läheltä liippaavaa, että biisin arvo tavallaan on suhteessa siihen.

Mä en taas kykene mitenkään arvostamaan sitä, että suosittu laulaja laulaa päihdekuntoutuksen turhuudesta; vaikka biisi oiskin miten omakohtainen, niin varmasti sen on täytynyt tietää, että nää asenteet valuu myös osaan kuulijakunnasta. Artistit ei musta oo mitään saaria vaan niilläkin on vastuunsa.

[P O L L Y]

Artistin vastuun odotuksilla tulis varmaan puolet listasta kulmiteltua päihdemyönteisinä

[joku tyyppi]

Niin ja tuo White Linesin basso ja vähän muutakin on lainattu suoraan tästä, ilman lupaa

[Tears for Bears]

Arvauksia ilman kunnollista managerikurkkausta (katoin vaan pari tiettyä biisiä):

Duncan Browne - Sössö
Riot - Önky
Jukka Nissinen - ljm
Gang Green - Kauko
Drunk and Disorderly - wasky
Fine Young Cannibals - VUN
Amy - Polly
joku kantri ihan sama mikä - Kirhine
Forgotten Rebels - Itku liimaletti
Martika - Pearly

Ja siis Gang Greeniähän pidin/pidän erittäin vahvana voittajaehdokkaana, joka kisaa viime metreille voitosta Golden Brownin kanssa. Kumpi vaan voi voittaa, riippuu tän kerran osallistujien punkprossasta (en nyt muista kuinka paljon "poppareita" oli mukana joille GB uppoaa paremmin). Ylipäätään GB kerää laajalla skaalalla pisteitä isoista pienin, Gang Green kerää isoja pisteitä niiltä keiltä kerää.

[Lusku]

En ole pitkään aikaa kuunnellut tota levyä, mutta näin girl-group-musan fanaatikkona pidän tota Amy Winehousen Rehabia aika helvetin täydellisenä kappaleena. Niin hieno sovitus ja lauluääni ja soundit ja kaikki. Koukkukin on yhtä hyvä kuin jossain Ronettesin biiseissä. Vois ottaakin sen Back to Blackin taas kuunteluun., koska en ole itse sitä mitenkään puhkisoittanut.

Tää on tosiaan sävellyksenä ja esityksenä aivan upea, mutta valitettavasti myös todella puhki kulunut, ja biisin sanoitus on musta (oletetusta ironiastaan huolimatta) melkoisen inhottava... Oli jo ennen Winehousen kuolemaa inhottava noin niin kuin yleisenä steitmenttinä, ja tietty kuoleman myötä se muuttui vielä ankeammaksi.

Mä onneksi olen välttynyt puhkikuuntelulta - en varmaan ton ilmestymisen aikoihin juuri mitään radioita kuunnellut - ja nyt ihan hämmästelin, että miten hyvä se olikin. Sanoitukset ei mua sinällään tällaisessa musassa kiinnosta

Eikä tarvikaan kiinostaa. Itseänikään ei yleensä kiinosta, mutta sen jälkeen kun katoin sen Winehouse-dokkarileffan, en ole oikein kyennyt kuuntelemaan sen musaa. Tässäkin biisissä tosiaan erittäin ankeita viittauksia todellisuuteen.

Itsellä on kai se, että kun on todistanut alkoholistin ja päihdekuntoutuksesta kieltäytyneen ihmisen tragediaa, niin tällaiset biisit puhututtavat. Surullista ja ankeaa, mutta niin läheltä liippaavaa, että biisin arvo tavallaan on suhteessa siihen.

Mä en taas kykene mitenkään arvostamaan sitä, että suosittu laulaja laulaa päihdekuntoutuksen turhuudesta; vaikka biisi oiskin miten omakohtainen, niin varmasti sen on täytynyt tietää, että nää asenteet valuu myös osaan kuulijakunnasta. Artistit ei musta oo mitään saaria vaan niilläkin on vastuunsa.

Noh, ihmiset on ihmisiä ja kyseinen artisti oli sairas ja laulu kertoo hänen henkilökohtaisesta elämästä ja miten hän koki asiat. Mun mielestä musiikki ja taide saa aina olla rehellistä ja omakohtaista.

Ei tainut kyseisellä artistilla olla paljon mikään elämänalue oikein hanskassa, siis jos ei pystynyt pitämään itsestään huolta niin varmaan siinä kohtaa sitten pystyy miettimään jotain suurempia kuvioita.

Omassa päässäni Amy Winehousen tarinassa ahdistaa aika paljon se, että mulle jäi kuva, että se ois kasvanu suht sairaassa perheessä.
Tai sen faija ainakin, tuntu kiinostavan lähinnä että Amy tekee sille rahaa.

[Lusku]

Niin ja tuo White Linesin basso ja vähän muutakin on lainattu suoraan tästä, ilman lupaa

aah, tämä! erittäin tuttu kappale