Re: Pif-viisut vol 60 - Second chance (FINAALI PE klo 18->)
Posted: 16 Dec 2020, 20:22
Tässä nyt joistakin rapsaa.
The Mystery Lights – What Happens When You Turn the Devil Down
Biisin intro toimii aikana hienona introna koko kierrokselle. Garagepsykedelia elää ja voi hyvin, ja kun biisi rakentuu ennen kaikkea rytmille, niin on kyllä makoisaa. Sitten kun vielä tuolla taustalla urkujakin, niin kyllähän tästä nauttii. Kitarahan tässä on hallitseva elementti, mutta se ei kuitenkaan mitenkään erityisemmin itseäni säväytä tässä. Mutta hyvä biisi kyllä.
John Williams – Ewok Celebration and Finale
Sinänsä toki hienoa, ettei ole niitä ilmiselvimpiä Tähtien sota biisejä, mutta ei tähän oikein ole mitään otetta itselläni. Toki tuossa sitten tulee sikermä noita tunnetumpiakin teemoja, mutta niin. En tiedä, Ewokkien bailut ei sillain itseäni erityisemmin innosta ja sitten tällainen sikermä on vaikea viisukontekstissa. Loppujen lopuksi Tähtien sodassa itseäni puhuttelevin ja koskettavin sävellys on The Force Theme, siinä on sen elokuvasarjan eskapismin ydin tavoitettu.
Charles Bradley – Changes
Tässä on mukava tempo ja ilmavuutta, joka antaa Bradleyn laululle ihanasti tilaa. Hienosti tuolla ikään kuin väijyy säröilyä vartova kitara, mikä luo sellaisen pienen jännitteen. Tempo myös edellyttää sitä, että instrumenteilla pitää tavallansa yksinään olla tarpeeksi voimaa ylläpitää kokonaisuutta, niin siinä mielessä tästä ihan diggailen.
Vashti Bunyan - Just Another Diamond Day
Biisin todellinen ihanuus on mielestäni siinä, miten laulajan ja huilujen äänet täydentävät toisiaan. Se luo sellaista hyvää yhteenkuuluvuuden tuntua, mikä saa sitten kiinnostumaan biisistä enemmänkin. Näennäisen yksinkertaisia elementtejä toimien hyvin yhdessä, niinhän sen kuuluu olla tällaisessa.
Budgie – Breadfan
Mukavaahan mieltä tästä on, ihan mukavasti rakennettu biisi. Tämä olisi ehkä jossain keikkaolosuhteessa erityisen hieno kokemus, pääsisi nuo dynamiikan vaihtelut voimakkaammin kokemaan. Mikä on aina erityisen hyvä kehu studiotallenteestakin.
Screaming Sneakers – Violent Days
Ilahduin, kun näin tämän listalla. Ihanaa power punkkia/poppia. Yksi toinen biisi näiltä olisi vielä enemmän omaan mieleeni, mutta on tämäkin sillain ihanan pirtsakka veto. Kepeämpikin punk toimii.
Tegan and Sara - Living room
Ei tällainen vain ole niin omaa kamaani. Tässä on kyllä ihan hyvin rakennettu ja tuotettu pop-kappale, on osattu laittaa instrumentit soimaan juuri oikeissa kohtaa ja sillain luodaan dynamiikan ja tunnelman vaihteluita ihan kivasti, mutta sitten samalla tulee vain jotenkin fiilis, että olisi vähän liiankin tuotettua, niin tulee melkein kliininen olo.
Mandy B. Jones - "1-2-3-4" (We Ain't Got Much Time)
Rivompi euroviisu. Tai eihän tuo tietenkään sellainen ole, mutta tuli myös osin sellainen vaikutelma, niin olihan tuollainen pakko päästä lohkaisemaan.
Susanne Sundfør – Kamikaze
Tämä pitää kuunnella ajatuksella enemmän. Jotenkin abbamainen tuo yksi koukku tuossa, se tavallaan on erillinen muusta kappaleen ideasta mutta ehkä sitten kuitenkin auttaa nostattamaan biisiä. Ja nostatus on tässä tehty todella hyvin, niin siitä tässä kyllä diggaa.
Angie Pepper - Frozen World
Miellyttäviä äänimaisemia saatu tähän ja sellaista vangitsevaa menoa, hyvin on myös annettu tuossa instrumentaaliosuudessa tilaa eri kappaleille, niin kyllä tässä ammattitaitoisuus välittyy. Eli mukavasti rakennettu biisi, tämäkin jäänee tuonne uudelleen kuunneltavien joukkoon.
El entierro de los gatos - Los Saicos
Sanaakaan en ymmärrä, mutta eräänlainen punkmainen asennoituminen laulajasta välittyy ja en voi olla rakastamatta. Tässä välittyy pyrkimys tehdä jollain tapaa musiikillisesti epäsovinnaista ja rujoa ruhoa.
Deathpile– Addicted
Aika rätisevä tallenne lavarunoudesta. Sitten radion nauttimat psykedeelit alkavat potkimaan ja mietin, mitenköhän se radio oikein voi. Tai olipas nähtävästi aika lyhyt trippi. Mutta kuitenkin jotain se radio on nauttinut, koittaa vain salata olevansa selvinpäin.
Television – Marquee Moon
Arvostan bändiä ja albumia, mutta tämä nimikkokappale ei kuitenkaan aina iske täysiä. Kyllähän tässä on mukavasti elävä rytmiryhmä, mutta se on ehkä tuo kitara, joka jotenkin tökkii. Tai en saakeli tiedä, loppua kohden tämä tuntuu paranevan. Tämä on siis kyllä tavallaan erinomainen biisi, mutta jokin estää nostamasta tätä omaksi lempparikseni.
Lizzo - Juice (Official Video)
Osittain tykkään, mutta ehkä tää on itselleni väärällä tapaa pirtsakkaa musiikkia, ja ehkä biisin soundikaan ei ole niin itseäni varten. Koitin miettiä, olisiko lyriikoissa ollut jotain, mikä olisi vaikuttanut, kun tällaisessa hyvän mielen musiikissa aallonpituuden kohtaaminen voi olla suht tärkeää . Tai sillain, että jos jokin tökähtää samaistumisessa laulun hyvään mieleen, niin silloin se ei ole vain itselle samalla tapaa hyvän mielen musiikkia. Ainut tökähtäminen saattais olla tuo alkoholimielikuvilla leikittely, mutta en tiedä, vaikuttaako sekään niin suuresti. En tiedä, tällaiset on hankalia, kun osittain tykkää ja sit jokin tökähtää eikä osaa sitä ihan paikantaa.
The Mystery Lights – What Happens When You Turn the Devil Down
Biisin intro toimii aikana hienona introna koko kierrokselle. Garagepsykedelia elää ja voi hyvin, ja kun biisi rakentuu ennen kaikkea rytmille, niin on kyllä makoisaa. Sitten kun vielä tuolla taustalla urkujakin, niin kyllähän tästä nauttii. Kitarahan tässä on hallitseva elementti, mutta se ei kuitenkaan mitenkään erityisemmin itseäni säväytä tässä. Mutta hyvä biisi kyllä.
John Williams – Ewok Celebration and Finale
Sinänsä toki hienoa, ettei ole niitä ilmiselvimpiä Tähtien sota biisejä, mutta ei tähän oikein ole mitään otetta itselläni. Toki tuossa sitten tulee sikermä noita tunnetumpiakin teemoja, mutta niin. En tiedä, Ewokkien bailut ei sillain itseäni erityisemmin innosta ja sitten tällainen sikermä on vaikea viisukontekstissa. Loppujen lopuksi Tähtien sodassa itseäni puhuttelevin ja koskettavin sävellys on The Force Theme, siinä on sen elokuvasarjan eskapismin ydin tavoitettu.
Charles Bradley – Changes
Tässä on mukava tempo ja ilmavuutta, joka antaa Bradleyn laululle ihanasti tilaa. Hienosti tuolla ikään kuin väijyy säröilyä vartova kitara, mikä luo sellaisen pienen jännitteen. Tempo myös edellyttää sitä, että instrumenteilla pitää tavallansa yksinään olla tarpeeksi voimaa ylläpitää kokonaisuutta, niin siinä mielessä tästä ihan diggailen.
Vashti Bunyan - Just Another Diamond Day
Biisin todellinen ihanuus on mielestäni siinä, miten laulajan ja huilujen äänet täydentävät toisiaan. Se luo sellaista hyvää yhteenkuuluvuuden tuntua, mikä saa sitten kiinnostumaan biisistä enemmänkin. Näennäisen yksinkertaisia elementtejä toimien hyvin yhdessä, niinhän sen kuuluu olla tällaisessa.
Budgie – Breadfan
Mukavaahan mieltä tästä on, ihan mukavasti rakennettu biisi. Tämä olisi ehkä jossain keikkaolosuhteessa erityisen hieno kokemus, pääsisi nuo dynamiikan vaihtelut voimakkaammin kokemaan. Mikä on aina erityisen hyvä kehu studiotallenteestakin.
Screaming Sneakers – Violent Days
Ilahduin, kun näin tämän listalla. Ihanaa power punkkia/poppia. Yksi toinen biisi näiltä olisi vielä enemmän omaan mieleeni, mutta on tämäkin sillain ihanan pirtsakka veto. Kepeämpikin punk toimii.
Tegan and Sara - Living room
Ei tällainen vain ole niin omaa kamaani. Tässä on kyllä ihan hyvin rakennettu ja tuotettu pop-kappale, on osattu laittaa instrumentit soimaan juuri oikeissa kohtaa ja sillain luodaan dynamiikan ja tunnelman vaihteluita ihan kivasti, mutta sitten samalla tulee vain jotenkin fiilis, että olisi vähän liiankin tuotettua, niin tulee melkein kliininen olo.
Mandy B. Jones - "1-2-3-4" (We Ain't Got Much Time)
Rivompi euroviisu. Tai eihän tuo tietenkään sellainen ole, mutta tuli myös osin sellainen vaikutelma, niin olihan tuollainen pakko päästä lohkaisemaan.
Susanne Sundfør – Kamikaze
Tämä pitää kuunnella ajatuksella enemmän. Jotenkin abbamainen tuo yksi koukku tuossa, se tavallaan on erillinen muusta kappaleen ideasta mutta ehkä sitten kuitenkin auttaa nostattamaan biisiä. Ja nostatus on tässä tehty todella hyvin, niin siitä tässä kyllä diggaa.
Angie Pepper - Frozen World
Miellyttäviä äänimaisemia saatu tähän ja sellaista vangitsevaa menoa, hyvin on myös annettu tuossa instrumentaaliosuudessa tilaa eri kappaleille, niin kyllä tässä ammattitaitoisuus välittyy. Eli mukavasti rakennettu biisi, tämäkin jäänee tuonne uudelleen kuunneltavien joukkoon.
El entierro de los gatos - Los Saicos
Sanaakaan en ymmärrä, mutta eräänlainen punkmainen asennoituminen laulajasta välittyy ja en voi olla rakastamatta. Tässä välittyy pyrkimys tehdä jollain tapaa musiikillisesti epäsovinnaista ja rujoa ruhoa.
Deathpile– Addicted
Aika rätisevä tallenne lavarunoudesta. Sitten radion nauttimat psykedeelit alkavat potkimaan ja mietin, mitenköhän se radio oikein voi. Tai olipas nähtävästi aika lyhyt trippi. Mutta kuitenkin jotain se radio on nauttinut, koittaa vain salata olevansa selvinpäin.
Television – Marquee Moon
Arvostan bändiä ja albumia, mutta tämä nimikkokappale ei kuitenkaan aina iske täysiä. Kyllähän tässä on mukavasti elävä rytmiryhmä, mutta se on ehkä tuo kitara, joka jotenkin tökkii. Tai en saakeli tiedä, loppua kohden tämä tuntuu paranevan. Tämä on siis kyllä tavallaan erinomainen biisi, mutta jokin estää nostamasta tätä omaksi lempparikseni.
Lizzo - Juice (Official Video)
Osittain tykkään, mutta ehkä tää on itselleni väärällä tapaa pirtsakkaa musiikkia, ja ehkä biisin soundikaan ei ole niin itseäni varten. Koitin miettiä, olisiko lyriikoissa ollut jotain, mikä olisi vaikuttanut, kun tällaisessa hyvän mielen musiikissa aallonpituuden kohtaaminen voi olla suht tärkeää . Tai sillain, että jos jokin tökähtää samaistumisessa laulun hyvään mieleen, niin silloin se ei ole vain itselle samalla tapaa hyvän mielen musiikkia. Ainut tökähtäminen saattais olla tuo alkoholimielikuvilla leikittely, mutta en tiedä, vaikuttaako sekään niin suuresti. En tiedä, tällaiset on hankalia, kun osittain tykkää ja sit jokin tökähtää eikä osaa sitä ihan paikantaa.
sanat on aika kouluampuja osastoa ja edgy 100% mutta tossa on eläydytty Gary Ridgwayn sielunmaisemaan eikä kai niinkään artistin omaan tai en tiiä 