Piffiviisut vol. 67: JAPANI -- voittaja selvillä!

[Lusku]

Lusku

Naurattaa kun joku kaksi tuntia sitten sanoin terassilla Hwmmetinmoiselle Sössölle että ehkä mulle joku Lusku antaa hyvät pisteet

Jäbä tietää

meinasin antaa tälle 12 pinnaa mutta sitte jotenkin toi furi furi hölmöily ajo maaliviivalla niukasti ohi

[Dirt Track Beamon]

Onnittelut sössölle! Shura no hana olisi ollut oma valintani, jos olisin muistanut Meiko Kajin ajoissa, ja sille olisin myös antanut enemmän pisteitä, mutta hyvinhän tuo meni noinkin.

Kiitos harskalle! Emännän biisivalinta oli myös kierroksen terävintä kärkeä. Harmi vain, että loput albumista eivät nousseet tämän coverin tasolle.

Kumarrus ja kiitos kaikille, jotka YMO:lle pisteitä soivat! Vähän jännitti kuinka tässä käy, mutta loppulukema ja -sija olivat kierroksen arvaamattomuuteen suhteutettuna mallia ei hullumpi.

[harry-irene]

kiitokseksi viisuväen urheudesta tässä vielä avauspostauksen og-viisuvoittaja laulaa luikauttaa oman voittobiisinsä urheasti japaniksi:

[Slutmusik från Slatvia]

THX Hemmetinmoinen sössö ja PearlySpencer täysistä pisteistä! Murphiinalle ja Wäksy tattis myös!

Onnea Sössölle voitosta ja kiitokset emännälle haasteesta, ei ollut helpoimmasta päästä tämä kiekka!

[Vilja heilimöi, minä en]

Onnea sössölle ja kiitos emännälle!

[Lusku]

kiitokseksi viisuväen urheudesta tässä vielä avauspostauksen og-viisuvoittaja laulaa luikauttaa oman voittobiisinsä urheasti japaniksi:

[Lahja]

Onnea sössölle ja kiitos emännälle!

[moska]

Jösses sentään, nukuin kaiken draaman ohi Onnea Sössö ja kiitos emäntä!

[harry-irene]

bonuksena vielä aiheesta kiinnostuneille ILMAINEN VINKKI:

ensimmäistä kertaa julkaisun historiassa lasse lehtosen 519-sivuista magnum opusta JAPANILAINEN MUSIIKKI löytyy nyt helmet-kirjastoista yksi kappale jopa ilman varaamista, hopi hopi: https://haku.helmet.fi/iii/encore/recor ... 7?lang=fin


https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kulttu ... tuuriteko/

LASSE LEHTOSEN kirja Japanilainen musiikki on suuri aarrearkku. Se kulkee historian hämäristä Toru Takemitsun kautta pelimusiikin postmodernismiin kyseenalaistaen koko ajan itsensä, siis historiankirjoituksen.

Japanilaiset määrittelevät itsensä jatkuvasti uudestaan. Oikeat juuret pitäisi löytää. Nationalismi voi myös soida.

Länsimaisten mielissä Japani muistuttaa merkkien maata, jollaista Roland Barthes kuvaa klassikkokirjassaan L’Empire des signes (1970). Se on orientalistisen mielikuvituksen kohde.

Lehtonen tekee kulttuurityötä. Näin kattavia ja samalla eläytyviä musiikkikirjoja ei suomeksi tavata tehdä. Lähtökohta ei ole helppo. Suurin osa Japanin musiikkihistoriasta on kadonnut. Siitä on vain taiteellisia kuvauksia ja esinelöytöjä. Musiikki siis soi niin kuin sen kuvitellaan soineen. Uskonto, politiikka ja luokkayhteiskunta ovat mukana. Niiden kautta musiikkia on tehty.

Keskeinen viritys syntyy nationalismin ja kansainvälisyyden välille. Perinteiden ja modernin ristiriita on toinen tapa sanoa sama. Japanilaisuus musiikissa elää ja muuttuu kun sitä vuosisadasta toiseen yritetään määritellä. Japanilaisessa perinteessä musiikki otti vaikutteita Kiinasta, sen taolaisista ja konfutselaisista perinteistä, jotka sitten yhdistyivät alkuperäisiin japanilaisiin oivalluksiin ja lopulta länsimaisiin vaikutteisiin.

Musiikillisessa kosmologiassa luonto ja kulttuuri sekä ihmisyys soivat yhdessä. Musiikki on esitystä tilanteessa, sointivärejä tässä ja nyt, ei sävelten ja niiden korkeuksien järjestelmällistä toistamista ja variaatiota.

Teos liikkuu no- ja kabuki-teatterin musiikista, taiko-rumpujen jylystä ja tunteellisesta enka-laulusta peli- ja idolisoundeihin. Japanin historian käänteet kulkevat mukana.

Japanilaiset rakastavat juuria. Siksi he ovat alati keksimässä niitä itselleen.

huom. mukana pikkupätkät myös punkista ja noisesta..

[harry-irene]

Jösses sentään, nukuin kaiken draaman ohi

you snooze, you lose!

[Huulet törölle hemuli]

Onnea voittajalle ja kiitokset emännälle ja Waldronin/Hinon arvostajille. Pitkästä aikaa hyvät pisteet ja sijoitus - kannatti palata ydinosaamisalueelle niin kuin viime kierroksella uhkasin. Mun puolesta toi biisi olisi kyllä saanut loppua siinä 11 minuutin paikkeilla (12:05-kohta naurattaa tosin aina), mutta koska se pianosoolo-osa on mun suosikkihetkiä musiikissa halusin kuitenkin laittaa ton. Kannattaa tutustua Waldronin muuhunkin tuotantoon jos toi iski ja ei ole ennestään tuttua, esim. ton levyn toinen biisi Reminicent Suite on hyvä, samoin Gary Peacockin kanssa tehty First Encounter -albumi. Arvosanaa vähän laskee ne näköjään pakolliset basso- ja rumpusoolot joka ikisessä biisissä.

[Riivattu Velho]

Onko Sabbat ensimmäinen bändi viisuissa joka on ollut kahdella erikielisellä versiolla samasta biisistä mukana? Jollain kierroksella taisi olla Musta Tuli versio tuosta.

[VERI TULI KUOLEMA]

Onko Sabbat ensimmäinen bändi viisuissa joka on ollut kahdella erikielisellä versiolla samasta biisistä mukana? Jollain kierroksella taisi olla Musta Tuli versio tuosta.

Melkein teki mieli kulmittaa mutta laittamalla just ton livevidskan niin en sitten raaskinut

[Tears for Bears]

Onko Sabbat ensimmäinen bändi viisuissa joka on ollut kahdella erikielisellä versiolla samasta biisistä mukana? Jollain kierroksella taisi olla Musta Tuli versio tuosta.

Melkein teki mieli kulmittaa mutta laittamalla just ton livevidskan niin en sitten raaskinut

Näköjään Käännösbiisit - kierroksella (13. sija, 76p). Ei mitään muistikuvaa tuosta kerrasta. Parempi tää kyllä olikin nyt kun kuuntelin.

[joku tyyppi]

Täällähän oli finaali! Purnasin aiemmin tuosta Nobuo Uematsun biisistä, kun NU on itselle tärkein säveltäjä kautta aikain, mutta tuosta kyseisestä biisistä en enää tykkää, ja nuo MIDI-soundit on erittäin karut huonolla tavalla. Joistain seiskan biiseistä on hyviä orkesterisovituksia, jotka menis myös teemaan, mutta tuosta kisabiisistä se orkesteriversio minkä oon kuullut on aika kehnohko. Main Theme ois ollut varmaan 12 p pleikkariversionakin.