Punk in Finland

mitä mieltä? kokemuksia?

tuntuis olevan tommonen enemmän tai vähemmän hysteerinen suhtautuminen ravitsemusta kohtaan koko ajan kasvava ilmiö nyky-suomessa. lähinnä siis tommonen terveystavoitteinen. ihan kiinnostavaa kyllä, ja sillai suht ymmärrettävää sekoilua.

Ortorektikot voivat myös yrittää käännyttää ystäviään oikeinsyöjiksi

Juuh, taitaa olla yhtä ärsyttävää sakkia kuin entiset tupakkimiehet & juopot

En tiiä tämmösestä mitään.

Tiiän sen verran mitä lukiossa luin terveystietoa. Luin aineen ylppäreihin äitin naistenlehdistä ja otin niillä tiedoilla arvosanaksi E:n tai M:n.

seksinoita wrote:tuntuis olevan tommonen enemmän tai vähemmän hysteerinen suhtautuminen ravitsemusta kohtaan koko ajan kasvava ilmiö nyky-suomessa. lähinnä siis tommonen terveystavoitteinen. ihan kiinnostavaa kyllä, ja sillai suht ymmärrettävää sekoilua.

Joo onhan tällanen selkeesti pinnalla ja mustaki kiinnostava asia, mut mua nyt kiinnostaaki kaikki ruokaan ja ruokavalioihin liittyvät asiat. Varmaan aika hankala vetää jotai rajaa, millon toi terveellisyysmeininki menee liiallisuuksiin ja mikä on se käännekohta, että sitä voi sanoa sairaalloiseksi. Luen aika paljon blogeja, joiden aiheet vaihtelee treeni-, ruoka- ja arkielämän välillä ja kyllähän sitä tuntuu niitä lukiessa, että joka toinen tyyppi punnitsee kaikki ruokansa ja laskee kaloreita ja mitä vielä.

Tuntuu siltä että ennen jengi söi jotta ne jäis henkin ja nykyään jengi syö silleen että ne ei vaan ikinä kuolis

Elikkäs aika naurettavaa pelleilyä imo

minerva wrote:

seksinoita wrote:tuntuis olevan tommonen enemmän tai vähemmän hysteerinen suhtautuminen ravitsemusta kohtaan koko ajan kasvava ilmiö nyky-suomessa. lähinnä siis tommonen terveystavoitteinen. ihan kiinnostavaa kyllä, ja sillai suht ymmärrettävää sekoilua.

Joo onhan tällanen selkeesti pinnalla ja mustaki kiinnostava asia, mut mua nyt kiinnostaaki kaikki ruokaan ja ruokavalioihin liittyvät asiat. Varmaan aika hankala vetää jotai rajaa, millon toi terveellisyysmeininki menee liiallisuuksiin ja mikä on se käännekohta, että sitä voi sanoa sairaalloiseksi. Luen aika paljon blogeja, joiden aiheet vaihtelee treeni-, ruoka- ja arkielämän välillä ja kyllähän sitä tuntuu niitä lukiessa, että joka toinen tyyppi punnitsee kaikki ruokansa ja laskee kaloreita ja mitä vielä.

pyrkiihän sitä joo itekin syömään suht terveellisesti, eli sen mukaan minkä itse katsoo itselleen (ja etiikalleen) sopivaksi, mutta ei mun tee pahaa poiketa siitä välillä, enkä koe tarvetta tehdä ravinnosta mitään varsinaista numeroa (no, tääkin on suhteellista, joidenkin mielestä jo se, ettei syö lihaa, on numeron tekemistä). sepä siinä kai monesti onkin, että siitä sopivan ruokavalion hakemisesta ja itsensä kuulostelemisesta voi tulla pakkomielle, ja mitä nyt oon aiheesta kuullut ja lukenut, niin kuulostaa aivan järkeenkäyvältä että hysteerinen terveysintoilu saattaa olla tapa pyrkia lievittämään ahdistusta ja/tai masennusta. tuohan se sisältöä elämään, ja jonkinlaisen tunteen siitä, että kykenee kontrolloimaan elämäänsä. mut sit taas pidemmällä tähtäimellä varmaan perkeleen raskasta.

uskon kyllä siihen, että heikko kansallinen ruokakulttuuri tarjoaa aika hyvän pohjan kaiken maailman sekoilemiselle ja ylilyönneille. elikkäs kun meillä semmoinen ruoasta nauttimisen kulttuuri on ollut (olosuhteiden takia) muihin maihin verrattuna heikohkoa, niin meillä ei osata syödä. samaan aikaan meille on helppoa myydä ihan laitimmaista paskaa, ja samaan aikaan terveys- ja hyvinvointiaiheinen media kiinnostaa enemmän kun koskaan. ristiriitaista, mutta sit toisaalta ei ristiriitaista ollenkaan.

tulee jotenkin vähän surullinen olo, kun huomaa, että toi sekoilu on suurimmaksi osaksi naisten juttu (of koors se on), vaikka kyllähän ortorektisia miehiäkin varmaan on enenevissä määrin.

Kuinkahan paljon tämä liittyy tohon nykyiseen fitnessmuotiin?

Lö/Va wrote:En tiiä tämmösestä mitään.

Juu! Kato makkaraperunaa ja voisulaa!!

seksinoita wrote:...kuulostaa aivan järkeenkäyvältä että hysteerinen terveysintoilu saattaa olla tapa pyrkia lievittämään ahdistusta ja/tai masennusta. tuohan se sisältöä elämään, ja jonkinlaisen tunteen siitä, että kykenee kontrolloimaan elämäänsä. mut sit taas pidemmällä tähtäimellä varmaan perkeleen raskasta.

uskon kyllä siihen, että heikko kansallinen ruokakulttuuri tarjoaa aika hyvän pohjan kaiken maailman sekoilemiselle ja ylilyönneille. elikkäs kun meillä semmoinen ruoasta nauttimisen kulttuuri on ollut (olosuhteiden takia) muihin maihin verrattuna heikohkoa, niin meillä ei osata syödä. samaan aikaan meille on helppoa myydä ihan laitimmaista paskaa, ja samaan aikaan terveys- ja hyvinvointiaiheinen media kiinnostaa enemmän kun koskaan. ristiriitaista, mutta sit toisaalta ei ristiriitaista ollenkaan.

tulee jotenkin vähän surullinen olo, kun huomaa, että toi sekoilu on suurimmaksi osaksi naisten juttu (of koors se on), vaikka kyllähän ortorektisia miehiäkin varmaan on enenevissä määrin.

Aivan. Onko kukaan lukenu Anna Puurosen Rasvan tyttäret -kirjaa? No se on enemmänkin anoreksiasta, mut siinä just puhutaan tällasesta kulttuurisesta terveyspuheesta, jossa just kaikki terveelliset (sen mukaan nimenomaan rasvattomat) ruokavalinnat nostetaan muun yläpuolelle ja niiden kautta luodaan "paremman ihmisen" mallia.

Musta toi on hyvin järkeenkäypää, että meillä ei osata syödä ja myydään vaiks mitä kuraa samalla, kun terveys- ja hyvinvointiaiheinen media kiinnostaa. Musta kaikki elintarvikemeiningit on alkanu vielä mennä vähän sellaseen jenkkiläissuuntaan, että kaikki einespaska (mikä mielletään epäterveelliseksi) on helkkarin paljon halvempaa kuin sitten vaikkapa tuoreet kasvikset ja muu terveelliseksi mielletty. Koitapa siinä sitten köyhempänä tehdä jotenkin järkeviä valintoja. Ja mun mielestä koko terveellisen ruuan käsite on niin kakspiippunen, kun se ei tunnu olevan mitenkään pysyvä, vaan sitäkin koittaa lobata kaikki elintarvikebisnekset ja trendit aina omien intressiensä mukaan. Millon se on sitä rasvatonta, millon luonnollista, vhh:ta, mitä vaan.

en kauheesti naureskelis ortoreksialle, koska se on syömishäiriö, elikkäs sairaus. tosin siinä se raja terveen ja ei-terveen välillä voi olla aika kiikunkaakun.

mun entinen työkaveri sairasti tota. ei liity nykyiseen fitness-buumiin muuten kuin että varmasti fitness-hommelit on hyviä polkuja kohti ihanaa syömishäiriön maalia. mut siis ortoreksiaa on kyllä esiintynyt jo pitkään aiemminkin. yhdellä läheisellä oon diagnosoinut tämmöisen, ts. nuorempana sillä oli hyvin vahvaa ton sorttista käyttäytymistä. hän kyllä söi, mut kaiken piti olla superterveellistä, kuten elämäntapojen muutenkin. klo 9 piti mennä nukkumaan tai elämä on pilalla jne. äärimmäisen kahlitsevaa käyttäytymistä kyllä. onneks hän siitä sit tervehtyi.

Jos en saa viikkoon tomaattia ni tulee turpiin.

nää menee vähän samaan sarjaan kuin muutkin "funtsin itse ja sitten kelasin että" -tyypit, paitsi pahimmillaan hommaan yhdistyy totaalisen anaalinen näsäviisastelu ja nipottaminen, eli kammottavaa seuraa tämmöiset ihmiset.

myös uhriutuminen "hyi hitto mitä moskaa" jne. lisää uunittamisen tarvetta.

tosin ylipäätään ihmiset, jotka kokevat ruokailutilanteen hyväksi paikaksi puhua ruuasta muuten kuin maistuvuusmielessä, ovat vihonviimeistä sakkia.

Kyllä mä näkisin, että ravitsemuspakkomielteisyys tai miksikä sitä nyt haluaakaan kutsua on kytköksissä fitnessbuumiin. Tietenkään kaikki bodaajat eivät sairasta ortoreksiaa, mutta ruumiin muuttuminen ruokavalion ja treenaamisen ympärillä pyöriväksi projektiksi on aikalaisilmiö. Fitnessbuumi puolestaa kytkeytyy hyväksyttävänä olemiseen ja hyväksyttävyys on yhä etenevissä määrin sitä, että ruumis on enemmän tai vähemmän näkyvästi muokattu treenaamalla oikeanlaiseksi. Voi toki ajatella, että parempi näin kuin että muokkaus tapahtuisi plastiikkakirurgian voimin mutta en sitten tiiä onko tämmönen terveys/ruokafasismikaan sitten kovin hyvä juttu. Mä ainakin henkilökohtaisesti oon huomannut ottavani paineita/kyseenalaistanut oman toimintani sekä kehoni, kun likimain kaikki ympärilläni olevat ihmiset käyvät salilla hankkimassa isompaa ja pyöreämpää persettä ja oikean kokoisia lihaksia (naisilla siis kauneusihanteen mukaiset lihakset eivät saa olla kovin isot).

oon seuraillut jostain syystä sellasta "hyvinvointiruokablogia", jossa nuori ja hoikka tyttö kokkailee "terveellisempiä" vaihtoehtoja kaikelle. se oli esimerkiksi brunssille tehnyt jonku rasvattoman ja hiilarittoman porkkanakakun ja pettynyt, kun sen brunssikaverit oli valinneet ennemmin sitä "epäterveellistä" porkkanakakkua hänen vaihtoehtonsa sijaan.....................

ahkerana liikkujana väitän taas, että nää ortoreksiat ei ole pelkästään fitnesshommia, vaan myös raakaruokailijoilla on näitä ongelmia. muutenkin varmaan tää kasvava mahdollisuuksien maailma ruokahommissa ruokkii tätä käytöstä.