Pohdittiin tässä kaverin kanssa mikä tekee suomalaisesta ruoasta ja ruokatottumuksista omalaatuisia. Vertailimme miten eri tavalla suhtaudumme (jauheliha)kastikkeen ja pastan yhteensopimiseen. Nyt ei ole kyse kasvis vs liha -asettelusta, ei. Kyse on makutottumustemme eroista sen suhteen, pitääkö pasta (yleensä makaroni tai spagetti) yhdistää kastikkeeseen lautasella vaiko jo valmistuksen loppuvaiheessa liedellä.
Ystäväni pitää parempana että pasta kypsennetään lautaselle asti erillään kastikkeesta. Lautaselle tulee siis ensin keitetty pasta, jonka päälle ladotaan kastiketta, jolloin ne pysyvät mahdollisimman pitkään toisistaan erillisinä, selvemmin eroteltavina omina aineksinaan. Näin olen itsekin lapsuuteni pasta-ateriat (makaronilaatikkoa lukuunottamatta) syönyt kotona ja koulussa.
Toinen tapa on kypsentää pasta al dente, ja sekoittaa se kastikkeen sekaan liedellä jossa se imee kastikkeen aromeja ennen tarjoilua. Tällöin lautaselle tulee näiden kahden eri komponentin yhdistelmä. Tämä on ymmärtääkseni myös se tapa jolla italialaiset perinteisesti tämänmoiset kastikkeet tarjoilevat.
Olen pohtinut eri kannoilta suomalaisen ruoan perinteitä, koostumusta, maustamista, esillelaittoa ja särvikkeitä. Pohjoinen sijaintimme ja mausteiden kulku maailman kolkasta toiseen ei ole kohdannut kuin viime vuosikymmeninä, ja ilmasto ei edelleenkään mahdollista kaikenlaisten eri kasvien ja yrttien kasvua. Näitä seikkoja voi pohtia monelta eri kannalta, mutta tällöin keskusteluun tulee paljon eri muuttujia. Spagettikastike on nykyään lähes kaikkien suomalaisten tuntema ruokalaji, jolla on tietty perussuosio. Sitä voi valmistaa vegaanisti ja lihan kanssa. Se on suhteellisen yksinkertainen ja edullinen ruoka. Se tapa, kuinka kastike ja pasta yhdistetään ei muuta ruoan kustannuksia, eikä siihen vaikuta mitä kastike sisältää. Tämä tekee siitä aidosti vertailtavissa olevan mieltymyskysymyksen.
Ystäväni siis suosii tapaa, jossa pasta tarjoillaan erillään (kenties öljytilkka lisänä keitinvettä varmistamassa että lautasellakin ainekset pysyvät erillään). Itse taas kun opin jättämään öljyn keitinvedestä pois, ja yhdistämään ainekset kattilassa, padassa, pannulla tai muussa astiassa ennen tarjoilua, pidin paljon enemmän siitä että ainekset yhdistyvät. Kastikkeen maut tulevat paremmin esille. Kysynkin nyt siis mielipiteitä ja pohdintoja siitä onko ystävälläni erityisesti suomalainen makumieltymys ja kuinka yleinen se mahtaakaan olla, ja kaikkia muita pohditoja asiaan liittyen.
Lisäksi kaverini ihmettelee että pidän tämän yhdistelmän ensisijaisena sitä kuvaavana komponenttina juuri kastiketta. Hän ihmettelee että "syön kastiketta". Hän syö makaronia tai spagettia, jonka särvikkeenä tulee kastike. Minä ajattelen taas että kastikkeen ominaisuudet määrittävät ruokalajia enemmän kuin pastan laatu. Onhan esimerkiksi "pesto" ruokalajina hyvin erilainen kuin bolognese-tyyppinen ruoka, ja taas aivan erilainen kuin kantarellikastike tai alfredo-kastike. Kaikkien niiden ohella tarjoillaan jonkinmuotoista pastaa, tosin kaikki niistä ovat pastaruokia.
Ystäväni mukaan tapani yhdistää pasta ja kastike ennen tarjoilua tekee niistä "mössömäisiä". Minusta taas niiden erottelu viimeiseen asti estää täyteläisen makutuntuman.
Olemme varmaan molemmat oikeassa tavallamme, mutta ihmettelen mistä näin erilainen aistimus tulee ja kuinka paljon se vaikuttaa ruokakulttuuriimme tavalla joka ei ole kiinni raaka-aineiden saatavuudesta tai kustannuksista, vaan aidoista eroista niissä tavoissa joilla aistimme asioita.
Nautitteko pastan ja kastikkeen yhdistymisestä vasta lautasella vai jo valmistuksen aikana?
Moderators: delirium8, Weird Al Zyskowicz