Marjastus & sienestys

[Muukalaiset täältä pois]

Torilta löytyi mukaan lampaankääpää ja vaaleaorakasta. Olis kyllä ollut kaikkea muutakin, mutta ei varmaan ehtis syömään ennen kuin pilaantuu.

[Astro]

Naapuri antoi ukonsieniä, lakit niistä pyörittelin kananmunassa ja korppujauhoissa, jossa oli mausteena suolaa ja pippuria ja paistoin voissa, niin kylläpä olikin hyvää.

[punkhank]

Naapuri antoi ukonsieniä, lakit niistä pyörittelin kananmunassa ja korppujauhoissa, jossa oli mausteena suolaa ja pippuria ja paistoin voissa, niin kylläpä olikin hyvää.

Maailman paras sieni, harvoin löydetään ja silloinkin vain yksi iso, kerran löydetty kaksi.

[Bara en kapibara]

Samaa mieltä kyllä että ukonsieni best, kerran oon vaa päässy syömään

[misterbaby]

Komppailen. Kerran syönyt ukonsienistä tehtyä keittoa ja huh huh miten hyvää.

[aatos kipotti]

Naapuri antoi ukonsieniä, lakit niistä pyörittelin kananmunassa ja korppujauhoissa, jossa oli mausteena suolaa ja pippuria ja paistoin voissa, niin kylläpä olikin hyvää.

Maailman paras sieni, harvoin löydetään ja silloinkin vain yksi iso, kerran löydetty kaksi.

Meillä noita tuntuu kasvavan 1 tai 2 kpl/syksy tohon ihan pihan nurmikolle. Helppo käydä noukkimassa, kun vain malttaa antaa kasvaa.

[(The True)HAKONEN]

Ämpärillinen kantsua, tatteja ja rouskuja kannettu kotiin. Kiitoksia vaan Suomen Sylvester Stallonelle vinkistä

[Suomen Sylvester Stallone]

Ämpärillinen kantsua, tatteja ja rouskuja kannettu kotiin. Kiitoksia vaan Suomen Sylvester Stallonelle vinkistä

Ai siellä oikeesti oli sieniä

[(The True)HAKONEN]

Ämpärillinen kantsua, tatteja ja rouskuja kannettu kotiin. Kiitoksia vaan Suomen Sylvester Stallonelle vinkistä

Ai siellä oikeesti oli sieniä

oli oli!

[hellästi takaluukkuun pantu koira]

aion käyvä rosvoomassa yhen tyhjän tontin omenapuut tyhjiksi

[hellästi takaluukkuun pantu koira]

6kg rosvosin

[Doctor Muñiz]

Kävin pitkästä aikaa sienessä tutulla mäntykankaalla ja alussa näytti, että juuri mitään ei oo madoilta säästynyt, mutta sitten pidemmälle vaellettuani tuli uus rellimesta vastaan (tai siis näitä, joissa on joinain vuosina yli puolikoria muutamalla neliöllä, koska oon mä tuolla käynyt aiemminkin). Nää poimittuani huomasin läheltä toisen vastaavan, mutta ei ollut aikaa eikä pointtia niitä poimia.

Muuten vähän haperoita ja männynherkkutattia ja autolle palatessa mökkitienposkesta hiekan puoleksi peittämä: MATSUTAKE. Pitäis olla soijakastikkeen lisäksi miriniä valmiina, että vois kokeilla, miks japanilaiset niin suuresti arvostaa vaikka hyvä sieni tollanen vanhempikin on ihan vaan paistettuna muiden seassa. (Suomalaiset sienireseptit: kermaa ja sipulia...)

Mutsi löysi mökin pihalta punaista sillihaperoa - kauankohan tota on täällä kasvanut Ei meinaan tunnista väristä vaan hajusta, jos tää kameleontti muistuttaa muita haperoita.

Valkosta kärpässientä on tosiaan tänä syksynä kuusimetsissä... Tuossa herkkusienijutussa oli muistaakseni sellainen myös, että tummista heltoista tippuu tummia itiöitä alle laitetulle paperille.

Valkokärpässienen heltat on aina valkoiset, herkkusienellä vain ihan nuorena, mutta en suosittele poimimaan, jos ei osaa vähintään viittä erottavaa tunnusmerkkiä (tupettomuus, helttojen väri, habitus (nuori herkkusieni on roteva ja kulmikas), tuoksu ja värjääntyvyys, joista kolme ensimmäistä ei aina täsmää). Raskasmetallejakin keräävät, mutta esim. keskivaiheen kuusiherkkusieni (violetinharmaat heltat) jumalten ruokaa.

[Doctor Muñiz]

Uskomattoman vähän jengi ainakin täällä Turussa hyödyntää villejä omenapuita, vanhoilla talonpaikoilla kasvavia tai itse kylväytyneitä. Kaipa kaikilla sit on vähintään joku sukulainen joka tyrkyttää omenia. Mä oon jo vuosia keitellyt aamupuurohillot tuollaisista, joita osuu työmatkan tai muiden reittien varrelle, eikä materiaalista ole pulaa. Juuri nyt menossa kattilaan 3 kg omppua Logomon-Juhannuskukkulan huudeilta.

Viisastelua: villi omenapuu ois metsäomenapuu, jota kasvaa siellä saaristossa. Meillä on täällä Ristiinassa mökkitontilla yks siemenestä itsestäänkylväytynyt/villiintynyt tarhaomenapuu, joka ei oo vielä ees kukkinut ja noilta entisiltä/villiintyneiltä pihoilta, joista ei välttämättä ees talon kivijalkaa erota, löytyy jotain ikivanhoja puita, joiden omenat on järjestään ihan hirveitä tuoreeltaan syötyinä. Ruoka-, mehu- tai viiniomenoina varmaan mainiota.

[morjens-osaston puuhastelija]

Uskomattoman vähän jengi ainakin täällä Turussa hyödyntää villejä omenapuita, vanhoilla talonpaikoilla kasvavia tai itse kylväytyneitä. Kaipa kaikilla sit on vähintään joku sukulainen joka tyrkyttää omenia. Mä oon jo vuosia keitellyt aamupuurohillot tuollaisista, joita osuu työmatkan tai muiden reittien varrelle, eikä materiaalista ole pulaa. Juuri nyt menossa kattilaan 3 kg omppua Logomon-Juhannuskukkulan huudeilta.

Viisastelua: villi omenapuu ois metsäomenapuu, jota kasvaa siellä saaristossa. Meillä on täällä Ristiinassa mökkitontilla yks siemenestä itsestäänkylväytynyt/villiintynyt tarhaomenapuu, joka ei oo vielä ees kukkinut ja noilta entisiltä/villiintyneiltä pihoilta, joista ei välttämättä ees talon kivijalkaa erota, löytyy jotain ikivanhoja puita, joiden omenat on järjestään ihan hirveitä tuoreeltaan syötyinä. Ruoka-, mehu- tai viiniomenoina varmaan mainiota.

Ihan hyvää viisastelua ja jatketaanpa vähän kun aihe on niin hauska. Omenahan on siitä upea kasvi, että jokaisesta siemenestä kasvaa aivan uniikki kasvi eli jokaisen kauppaomenapuun jokaisen hedelmän jokaisessa siemenessäkin on mahdollisuus uuteen villiin ja aivan omanlaiseensa omenapuuhun. (Ja jos oikein muistan kun hatusta tätä vedän, ilmeisesti sitäkään ei aivan tarkkaan tiedetä, minkä verran esim. Amerikassa sikäläinen villi metsäomena risteytyi Euroopasta tuotujen puutarhaomenoiden kanssa. Sama varmaan pätee meidänkin saaristossa.) Siksi siis puutarhaomenat pitää lisätä ymppäämällä eli kloonata, jos halutaan että puu tuottaa jotain tietynlaisia hedelmiä. Villistä puusta et tosiaan ikinä tiedä mitä saat - yleensä todella hapanta (toimii erinomaisesti säilöntään) MUTTA esim joku granny smith on alkujaan ihan vaan jossain puutarhan perällä kasvanut puu jonka kasvattaja huomas että hemmetti onpas maukkaat hedelmät tässä. Ihan uusimmissa kauppalajikkeissa on laboratoriossa tehtyjä yhdistelmiä, mutta suurimman osan risteytystyöstä luonto on tehnyt ihan itse.

Toisin sanoen "ei omena kauas puusta putoa" on aika höpsö sanonta perinnöllisyyttä kuvaamaan, kun nimenomaan juuri omena on geneettiseltä muuntelultaan ihan omassa luokassaan. Ja siksi jokaista villiäkin omenapuuta kannattaa ainakin kokeilla maistiaisiksi, muuten ei voi tietää mitä löytyy.

p.s. lukusuositus, jos ei ole jo tuttu, niin Michael Pollanin Halun kasviopissa on aivan ihana hyvänmielen luku omenoista. Sitä tässä enimmäkseen muistelin.

[aatos kipotti]

Uskomattoman vähän jengi ainakin täällä Turussa hyödyntää villejä omenapuita, vanhoilla talonpaikoilla kasvavia tai itse kylväytyneitä. Kaipa kaikilla sit on vähintään joku sukulainen joka tyrkyttää omenia. Mä oon jo vuosia keitellyt aamupuurohillot tuollaisista, joita osuu työmatkan tai muiden reittien varrelle, eikä materiaalista ole pulaa. Juuri nyt menossa kattilaan 3 kg omppua Logomon-Juhannuskukkulan huudeilta.

Viisastelua: villi omenapuu ois metsäomenapuu, jota kasvaa siellä saaristossa. Meillä on täällä Ristiinassa mökkitontilla yks siemenestä itsestäänkylväytynyt/villiintynyt tarhaomenapuu, joka ei oo vielä ees kukkinut ja noilta entisiltä/villiintyneiltä pihoilta, joista ei välttämättä ees talon kivijalkaa erota, löytyy jotain ikivanhoja puita, joiden omenat on järjestään ihan hirveitä tuoreeltaan syötyinä. Ruoka-, mehu- tai viiniomenoina varmaan mainiota.

Ihan hyvää viisastelua ja jatketaanpa vähän kun aihe on niin hauska. Omenahan on siitä upea kasvi, että jokaisesta siemenestä kasvaa aivan uniikki kasvi eli jokaisen kauppaomenapuun jokaisen hedelmän jokaisessa siemenessäkin on mahdollisuus uuteen villiin ja aivan omanlaiseensa omenapuuhun. (Ja jos oikein muistan kun hatusta tätä vedän, ilmeisesti sitäkään ei aivan tarkkaan tiedetä, minkä verran esim. Amerikassa sikäläinen villi metsäomena risteytyi Euroopasta tuotujen puutarhaomenoiden kanssa. Sama varmaan pätee meidänkin saaristossa.) Siksi siis puutarhaomenat pitää lisätä ymppäämällä eli kloonata, jos halutaan että puu tuottaa jotain tietynlaisia hedelmiä. Villistä puusta et tosiaan ikinä tiedä mitä saat - yleensä todella hapanta (toimii erinomaisesti säilöntään) MUTTA esim joku granny smith on alkujaan ihan vaan jossain puutarhan perällä kasvanut puu jonka kasvattaja huomas että hemmetti onpas maukkaat hedelmät tässä. Ihan uusimmissa kauppalajikkeissa on laboratoriossa tehtyjä yhdistelmiä, mutta suurimman osan risteytystyöstä luonto on tehnyt ihan itse.

Toisin sanoen "ei omena kauas puusta putoa" on aika höpsö sanonta perinnöllisyyttä kuvaamaan, kun nimenomaan juuri omena on geneettiseltä muuntelultaan ihan omassa luokassaan. Ja siksi jokaista villiäkin omenapuuta kannattaa ainakin kokeilla maistiaisiksi, muuten ei voi tietää mitä löytyy.

Itseä vähän harmittaa etten aikanaan nähnyt ajoissa kampanjaa jossa kerättiin tietoja/näytteitä vanhoista suomalaisista omenapuista. Tässä ranchin alueella on vanhan talon puutarha, jossa on esim. yksi omppupuu, jonka runko on liki puoli metriä paksu. Sillä lienee siis ikää vähän reilummin. Tekee kuitenkin runsaasti satoa vuodesta toiseen, vaaleaa ja hyvin kirpeää omenaa.