Elikkäs oon nyt tässä alkuvuoden ollut melkoisen kaiutin-tsygoosin kourissa ja autotallipajassa alkaa olla kaikki nurkat täynnä sekalaisia elementtejä yms. Erityisesti olen nyt hurahtanut dipoli/open baffle-systeemeihin ja nyt tuntuu että alkaa jo löytyä jotain tuntumaa niiden sielunelämään.
Tänään sain kasaan parin tämmöisiä rumiluksia:
Kaiutin noudattaa ns. FAST-periaatetta (=Full range And Subwoofer Technology). Toisin sanoen jakotaajuus on huomattavasti alempana kuin perinteisessä kaksitiekaiuttimessa, n. 200-300 hertsin tienoilla. Alapäässä on sarjaan kytkettynä neljä epämääräistä kiinalaista viisituumaista, joita tilasin Hifitalosta 48 kpl:n satsin runsaan satasen yhteishintaan. Ylä- ja keskialue taas hoituu Peerlessin mainiolla kolmetuumaisella laajakaistalla 75F25AL03. Etulevy on roskalavalta dyykattua kovalevyä, joka on takaa tuettu muutamalla puurimalla, joihin myös bassokaiuttimet on kiinnitetty.
Viisituumaiset ovat midbassoja, joten ne joutuvat toimimaan "mukavuusalueensa" ulkopuolella ja siksi niitä on niin monta. Itseasiassa nykyisellä äärisiemppelillä jakosuotimella niitä on liikaakin, kolmella soundi on tasapainoisempi. Tarkoitukseni on kuitenkin vielä viilata suodinta jyrkemmäksi ja mahdollisesti myös alkamaan hieman alempaa, jolloin neljännellekin ämyrille voi tulla käyttöä.
Tämmöisen käppyrän sain aikaiseksi kolmella bassoelementillä:
Ihan siedettävän näköinen tulos, alapään kuopat ovat lähinnä huonemoodeja ja yläpäässä taas toistoa saanee vielä siistimmäksi bafflea muotoilemalla. Yleisesti ottaen balanssi on kohtuullisen hyvä. Hirveän alas mysteerielementti ei toista, mutta toisaalta kolmen ämyrin "mini-array" tuo toistoon semmoista jykevyyttä ja potkua, jota ei ihan hevillä cunt basic pikkuboksista saa.
Yleisesti kaiutin soundaa minun korviini todella miellyttävältä, dipolirakenteen ansiosta kotelovääristymiä ei ole ja kajari "katoaa" aivan eri tavalla kuin esimerkiksi uskolliset Genelecini. FAST-periaatteen mukaisesti jakotaajuus ei osu kriittiselle 2-3 kilohertsin alueelle ja siksi esim. naisääni kuulostaa paljon luonnollisemmalta ja vähemmän kireältä kuin Geneissä. Ja se mikä stereokuvan tarkkuudessa menetetään, saadaan korkojen kanssa takaisin akustisten soittimien läsnäolossa.
Totuuden nimessä on sanottava, että soundin hyvyys on paljolti pikku-Peerlessin ansiota. Tuo kolmituumainen on ihan oikeasti perkeleen hyvä kaiutin ja 25€ hintaansa nähden suorastaan absurdi. Jos esim. pikku matkakaiuttimen tekeminen kiinnostelee, niin Peerless on ihan ehdoton valinta. Isompaan kaiuttimeen se on toki hieman köykäinen, hillityillä volyymeillä se soi kuin enkeli, mutta hanaa avatessa se silminnähden kärsii.
Jossain vaiheessa voisin kokeilla läpyskään myös varastostani löytyvää Fostexin FE103-nelituumaista, joka on harrastajien keskuudessa varsin suosittu nimen omaan open baffle-käytössä. Toistaiseksi kuitenkin fiilistelen Peerlessiä ja viilailen jakosuodinta.
