DIY kengät ja muut nahkahommat

[aatos kipotti]

Tällä vehkeellä ohennetaan osien reunat saumojen kohdalta jotta saumoista ei tule liian paksut. Homman voi tehdä mainiosti käsin helvetin terävällä veitsellä, mutta tällä se on helpompaa, tarkempaa ja hauskempaa. Kone on varmaan 70v vanha, mutta entisöity ja toimii helvetin hyvin.



Tuo pyöreä kiiltävä homma on terä joka pyörii saatanan lujaa. Nahan alla on kivinen rulla joka syöttää nahkaa terää kohti.

Millä nimellä ja mistä tuollaista konetta voisi lähteä etsimään? Yhdellä tutulla olisi käyttöä.

[dillen aspen]

Spoiler:

Tällä vehkeellä ohennetaan osien reunat saumojen kohdalta jotta saumoista ei tule liian paksut. Homman voi tehdä mainiosti käsin helvetin terävällä veitsellä, mutta tällä se on helpompaa, tarkempaa ja hauskempaa. Kone on varmaan 70v vanha, mutta entisöity ja toimii helvetin hyvin.



Tuo pyöreä kiiltävä homma on terä joka pyörii saatanan lujaa. Nahan alla on kivinen rulla joka syöttää nahkaa terää kohti.

Millä nimellä ja mistä tuollaista konetta voisi lähteä etsimään? Yhdellä tutulla olisi käyttöä.

Nahan ohennuskone tai reunanohennuskone (eng. skiving machine). Tuossa omassani oli vanha ja iso voimavirralla toimiva kytkinmoottori, vaihdoin siihen 100 euron kiinalaisen servomoottorin joka on hiljainen ja toimii valovirralla.

Noita on aika vähän liikkeellä suomessa, omaani etsin useamman vuoden.

Tossa on yksi jonka voisi ehkä saada halvalla jos myyjä ei ole täysi pässi. Korjaushommiin joutuu kyllä, ruostetta nimittäin löytyy.

https://www.tori.fi/pirkanmaa/Nahan_ohe ... 983193.htm

Noista suurin osa on saksalaisen Fortunan kopioita, joten varaosia kuten teriä saa edelleen ihan hyvin, jopa melko halvalla jos uskaltaa tilata kiinasta.

[aatos kipotti]

Spoiler:

Tällä vehkeellä ohennetaan osien reunat saumojen kohdalta jotta saumoista ei tule liian paksut. Homman voi tehdä mainiosti käsin helvetin terävällä veitsellä, mutta tällä se on helpompaa, tarkempaa ja hauskempaa. Kone on varmaan 70v vanha, mutta entisöity ja toimii helvetin hyvin.



Tuo pyöreä kiiltävä homma on terä joka pyörii saatanan lujaa. Nahan alla on kivinen rulla joka syöttää nahkaa terää kohti.

Millä nimellä ja mistä tuollaista konetta voisi lähteä etsimään? Yhdellä tutulla olisi käyttöä.

Nahan ohennuskone tai reunanohennuskone (eng. skiving machine). Tuossa omassani oli vanha ja iso voimavirralla toimiva kytkinmoottori, vaihdoin siihen 100 euron kiinalaisen servomoottorin joka on hiljainen ja toimii valovirralla.

Noita on aika vähän liikkeellä suomessa, omaani etsin useamman vuoden.

Tossa on yksi jonka voisi ehkä saada halvalla jos myyjä ei ole täysi pässi. Korjaushommiin joutuu kyllä, ruostetta nimittäin löytyy.

https://www.tori.fi/pirkanmaa/Nahan_ohe ... 983193.htm

Noista suurin osa on saksalaisen Fortunan kopioita, joten varaosia kuten teriä saa edelleen ihan hyvin, jopa melko halvalla jos uskaltaa tilata kiinasta.

Kiitos, itsekin hiukan päätä soveltaen keksin tuon hakusanan ja löysin saman laitteen. Saksaksi löytyy ohennusveitsiä hakusanalla Lederhobel, täytyy jutella että olisiko moinen riittävä kapistus. Myös enkun termi "skiving" olis kyllä pitänyt muistaa, täytyy vilkaista mitä sillä löytyy.

[dillen aspen]

Päälliset on nyt valmiit ja jää odottamaan pinkomista.

Noi lestit joita käytän on melko naftit omaan jalkaan ja näsitä tulee talvikengät joita käytän paksun sukan kanssa. Kasvatan lestejä hieman pikkuvarpaan kohdalta sekä lisään pohjaan 3mm nahkaa jotta jää tilaa villasukalle ja paksulle pohjalliselle.







Sitten aloitellaan pinkopohjan valmistelu. Pinkopohja on kengän ydin, johon päällinen ja reunos ommellaan kiinni. Se on kengän tärkein osa ja se mikä erottaa laadukkaan käsin tehdyn kengän halvemmasta massatuotetusta kengästä. Jopa 500e kengissä käytetään usein pinkopohjana paperista tai nahkasilpusta puristettua levyä oikean nahan sijaan.
Koska kenkiä tehdään nykyään hyvin vähän käsin, ei parkitsemot juuri valmista pinkopohjaan sopivaa nahkaa. Nahan pitää olla lehmän hartiasta ja sen pitää olla kasviparkittua, pehmeää, pitkäkuituista ja paksua.
Vuosien etsimisen jälkeen sain ostettua vuodan helvetin laadukasta 6mm pinkopohjanahkaa suoraan ranskalaisesta parkitsemosta, sitä ennen olin käyttänyt englantilaista nahkaa jota ostin valmiiksi leikattuina paloina järjettömään hintaan. Eipä tuo ranskalainenkaan halpaa ollut, tuollainen vuota maksaa posteineen n. 250e. Toisaalta siitä tekee ainakin 10 paria kenkiä.



Hieman lestin pohjaa suuremmaksi leikatut pinkopohjat laitetaan noin tunniksi likoamaan lämpimään veteen.



Sen jälkeen ne kääritään vähintään pariksi tunniksi sanomalehteen jotta liika kosteus imeytyy paperiin ja nahan kuidut saavat turvota rauhassa.



Tämän jälkeen kostea pinkopohja naulataan lestin pohjaan kolmella naulalla. Lestin ja pinkopihjan väliin laitetaan talkkia jotta lesti on helpompi poistaa valmiista kengästä. Naulaamisen jälkeen käärin lestin ja pinkopohjan ympärille tiukasti pari metriä joustavaa nauhaa. Kun nahka kuivuu, se ottaa lestin muodon ja painuu tiukasti sitä vasten. Lestit saavat kuivua nyt rauhassa vähintään vuorokauden tai kaksi. Nahan pitää olla täysin kuivaa ennen kuin se leikataan lopullisesti lestin pohjan muotoon. Jos nahan leikkaa kosteana, pinkopohja kutistuu lestiä pienemmäksi.



Valmistelin lisäksi kantakapin eli kantavahvikkeen. Tehdaskengissä käytetään 99% synteettisiä kappeja, mutta nahka on perinteinen hengittävä ja tarvittaessa uudelleen muotoiltava materiaali. Itse tykkään käyttää paksua mutta suhteellisen pehmeää nahkaa, jolloin kantakupista tulee tukeva mutta hieman joustava, jolloin se on mukavampi. Nahan reunat on tärkeä ohentaa pitkältä matkalta, jolloin kapin reunat eivät näy tai tunnu lopullisen kengän läpi. Yleensä reunat ohennetaan veitsellä, mutta näköjään toi meikäläisen ohennuskone toimii hommaan hyvin. Kuvan ottamisen jälkeen viimeistelin kapit toki veitsellä niin että ohennus on täysin tasainen.



Kapin pintapuolelta pitää poistaa sileä pinta, jotta kovikeliima pääsee imeytymään nahkaan. Tämä voi tehdä hiekkapaperilla, mutta perinteinen ja helvetin hyvä työkalu on lasinsiru joka rikotaan niin että yksi sivu jää kaarevaksi. Sopivaa ohutta lasia saa kehystämöistä ilmaiseksi ja käyttö on helppoa, kunhan oppii oikean tavan rikkoa lasi.

[dillen aspen]

Spoiler:

Tällä vehkeellä ohennetaan osien reunat saumojen kohdalta jotta saumoista ei tule liian paksut. Homman voi tehdä mainiosti käsin helvetin terävällä veitsellä, mutta tällä se on helpompaa, tarkempaa ja hauskempaa. Kone on varmaan 70v vanha, mutta entisöity ja toimii helvetin hyvin.



Tuo pyöreä kiiltävä homma on terä joka pyörii saatanan lujaa. Nahan alla on kivinen rulla joka syöttää nahkaa terää kohti.

Millä nimellä ja mistä tuollaista konetta voisi lähteä etsimään? Yhdellä tutulla olisi käyttöä.

Nahan ohennuskone tai reunanohennuskone (eng. skiving machine). Tuossa omassani oli vanha ja iso voimavirralla toimiva kytkinmoottori, vaihdoin siihen 100 euron kiinalaisen servomoottorin joka on hiljainen ja toimii valovirralla.

Noita on aika vähän liikkeellä suomessa, omaani etsin useamman vuoden.

Tossa on yksi jonka voisi ehkä saada halvalla jos myyjä ei ole täysi pässi. Korjaushommiin joutuu kyllä, ruostetta nimittäin löytyy.

https://www.tori.fi/pirkanmaa/Nahan_ohe ... 983193.htm

Noista suurin osa on saksalaisen Fortunan kopioita, joten varaosia kuten teriä saa edelleen ihan hyvin, jopa melko halvalla jos uskaltaa tilata kiinasta.

Kiitos, itsekin hiukan päätä soveltaen keksin tuon hakusanan ja löysin saman laitteen. Saksaksi löytyy ohennusveitsiä hakusanalla Lederhobel, täytyy jutella että olisiko moinen riittävä kapistus. Myös enkun termi "skiving" olis kyllä pitänyt muistaa, täytyy vilkaista mitä sillä löytyy.

Veitsellä ohentaminen on täysin mahdollista, vaatii kyllä harjoittelua ja terävän veitsen. Alustana kannattaa käyttää lasia, itse käytän isoa kaarevaa kattilan kantta. Jos alusta on kaareva, veitsi voi olla suora, mutta jos alusta on suora, pitää veitsen olla kaareva. Itse suosittelen ihan tavallista nahkaveistä tai katkoteräveistä, nuo kuorimaveitsen näköiset ohennusveitset on hankalia teroittaa ja muutenkin mielestäni vähän leluja.

[ManowaRäiä]

Paljonko tollainen pari maksaa tehdä? Oma vapaa-aika on tietenkin ilmaista, mutta entä materiaalit?

[dillen aspen]

Paljonko tollainen pari maksaa tehdä? Oma vapaa-aika on tietenkin ilmaista, mutta entä materiaalit?

Vaihtelee päällisnahan mukaan, en ole ite käyttänyt mitään erityisen hienoja nahkoja, niin varmaan alle sataseen jää kustannukset per pari. Jos tekis jostain shell cordovanista niin pelkkä päälisnahka maksaisi pari sataa euroa.

Työkaluihin ja koneisiin on kyllä uponnut ihan vitusti rahaa, vaikka oon saanu kaikki ihan hyvillä diileillä.

[dillen aspen]

Tähän jäätiin eli pinkopohjat on kuivuneet lesteihin muotoiltuna pari päivää. Kuvassa näkyy myös kantakapit ja kärkikovikkeet.



Kuminauhat poistettu.



Kuivuneet pinkopohjat on leikattu veitsellä lestin pohjan muotoiseksi ja seuraavaksi aletaan muotoilemaan ns. reunospenkkiä.



Kuvassa näkyvä työkalu on reunospenkin reunan leikkaamiseen tarkoitettu taltta jossa on ohjuri, joten se ottaa aina saman määrän materiaalia pois. Tein tämän työkalun vanhasta viilasta.



Pari työvaihetta skipattu, eli reunospenkki on valmis ja rei'itetty ompelua varten.



Tykkään pinkoa päällisen märkänä. Tämä on vähän koulukuntajuttu, jotkut pinkoo märkänä, toiset kuivana. Kaikkia nahkoja ei tietty voi kastella, joten joskus on pakko tehdä pinkominen kuivana.



Kantakappiin levitetään kovikeliimaa. Sekoitan omani puuliimasta ja tapettiliisteristä.



Kantakappi laitetaan päällisen ja vuorin väliin.



Pinkomisessa käytettäviä työkaluja, naulat on päällystetty kuparilla, koska tavalliset teräsnaulat jättävät kosteaan nahkaan mustia jälkiä.



Kantapäät pingottuna, kärjet pingotaan myöhemmin kun kantapään liima on kuivunut.

[dillen aspen]

Hommat jatkuu.

Kun kantakappi ja muu päällinen on kuivunut, irrotetaan naulat kengän etuosasta ja päällinen käännetään taakse niin että vuori paljastuu.



Pinkopohjaan ja vuoriin leviteään kontaktiliimaa kärjen reunan alueelle.



Kun liima on kuivunut, voidaan vuori pinkoa paikalleen ilman nauloja. Päällisnahan kanssa tämä ei onnistu, sillä se on liian paksua ja jäykkää.



Ylimääräinen nahka poistetaan pohjan puolelta ja reunasta yritetään saada mahdollisimman terävä vasaran ja veitsen avulla.



Teen merkin kärkeen 65mm etureunasta.



Ja naulaan merkin kohdalle valmiiksi ohennetun, märän kärkikovikkeen. Kärkikovikkeen ohennus on erityisen tärkeää. Jos se ei ole tasainen, kovike näkyy valmiin kengän läpi. Kovikke on n. 3mm paksua kasviparkittua naudan mahanahkaa ja se on prässätty jo parkitsemolla joten se on hyvin tiivistä ja kuivana kovaa. Käytän yleensä tässä vähän ohuempaa tavaraa, mutta aion pitää näitä kenkiä mm. keikoilla jossa ihmiset talloo kenkiä ja kärki saa olla mahdollisimman tukeva. Kovikkeen ja vuorin välissä on samaa kovikeliimaa kuin kantakapissa.



Kärkikovike pingotaan paikalleen.



Pingottu kovike saa jäädä kuivumaan.



Kun se on kuivunut n. 70% se tiivistetään vasaralla naputtelemalla sekä puukalikalla hinkkaamalla mahdollisimman tiiviiksi ja kovaksi. Siitä lisää seuraavassa jaksossa.

[$wag artisti]

Missä työvaiheessa sulla on eniten opeteltavaa vielä?

Miten helposti saa lestin suunniteltua alusta loppuun itse vai kannattaako käyttää jotain vanhaa kalikkaa pohjana?

Hyvältä näyttää kyllä tuo tekeminen!

[dillen aspen]

Missä työvaiheessa sulla on eniten opeteltavaa vielä?

Miten helposti saa lestin suunniteltua alusta loppuun itse vai kannattaako käyttää jotain vanhaa kalikkaa pohjana?

Hyvältä näyttää kyllä tuo tekeminen!

Kiitti! Kaikessa on vielä parannettavaa roimasti, lopullisessa tuotteessa reunoksen ompelu pistää itsellä yleensä eniten silmään.

Lestien tekeminen on ihan oma taiteenlajinsa enkä ole siihen hommaan vielä lähtenyt. Mulla on n. 60 paria vanhoja puisia lestejä joita muokkailen tarpeen mukaan.

[dillen aspen]

Vähän mutta tein työväenopiston puutyökurssilla eilen ex-tempore suutarin jakkaran. On vielä liimaamatta ja viimeistelemättä. Pohjaa ommellessa ja pinkoessa kenkää pidetään sylissä polvien välissä, joten jakkaran pitää olla matala. Teen tohon istuimeksi nahkaremmistä punoksen.

[dillen aspen]

Ehdin eilen jatkaa vähän kenkiä.

Kun kärkikovike on kuivunut kunnolla, sitä voi muotoilla raspilla jonkin verran (tämän kanssa kannattaa olla maltillinen, ettei kovike ohene liikaa). Tarkoitus on saada alareunasta terävä ja molemmista kengistä samanlaiset.



Päkiän reunoille laitetaan myös vahvikkeet, jotta päällinen ei mene liian pahasti rypylle. Tämä on noin 1,8mm kasviparkittua nahkaa, raaputan pintapuolen rikki jotta liima tarttuu siihen ja ohennan kaikki reunat koneella.



Upean tärähtänyt kuva sivuvahvikkeista. Kärjessä käytän kovikeliimaa, mutta sivuvahvikkeet pitää liimata joustavalla kontaktiliimalla, ettei kengästä tule päkiän kohdalta liian jäykkä.



Päällinen pingottuna kärjestä. Reunaa työstetään tämän jälkeen vielä pihdeillä ja vasaralla niin että reunan yli tuleva osuus on täysin tasainen ainakin 8mm matkalta.

[dillen aspen]

Seuraavana on vuorossa reunoksen valmistelu ja ompelu. Reunonsnahka on sitkeää ja melko kovaa 3mm kasviparkittua lehmän hartianahkaa. Reunosremmi on yleensä n. 20mm leveä, tein tästä vähän leveämmän. Värjään remmin tummanruskeaksi.



Reunos kastellaan kunnolla ja merkataan toiseen reunaan viiva 4mm etäisyydelle reunasta pintapuolelle ja nurjalle puolelle.



Nurjalle puolelle tehdään 1,5mm leveä ja syvä ura lankaa varten.



Ja pintapuolelle leikataan n. 45 asteen viiste.



Valmis remmi. Tätä saa valmiina metritavarana, mutta itse tekemällä voi käyttää varmasti laadukasta nahkaa ilman liitoksia.



Kaikki osat valmiina ompelua varten. Lanka on paksuhkoa polyesterilankaa, jonka molemmat päät on ohennettu 20cm matkalta. Lanka on kyllästetty "suutarinpiellä" eli vahalla jossa on mehiläisvahaa, mäntyhartsia (pihkaa) sekä pikeä, eli kokoonkeitettyä tervaa. Vahan tarkoitus on suojella alunperin pellavasta tai hampusta tehtyä lankaa mikrobeilta ja muilta lahottajilta. Se myös lukitsee ompeleen erittäin tiukasti paikalleen, joten vaikka yksi ommel katkeaisi, koko sauma ei pääse purkautumaan. Tästä syystä käytän sitä myös synteettisen langan kanssa.

Naskalilla tehdään reikä jokaista ommelta varten.



Yritin ensimmäistä kertaa käyttää neuloja reunoksen ompeluun, mutta totesin kahden tikin jälkeen että ei ole mun juttu.Vaihdoin siis tuttuun (monofiili) kalastussiimaan. Leikkaan siitä n. 20cm pätkän ja halkaisen sen toisesta päästä n. 8cm matkalta. Tähän haarapäähän voidaan kiinnittää ohennettu langan pää niin että siiman ja langan välinen liitos on tasainen ja ohut (neulan kanssa neulan silmään tulee aina paksumpi kohta).



Ompelua.



Reunos ommeltuna.



Ylimääräinen päällinen leikattu pois ja kostea pohja vasaroitu. Vasarointi lukitsee ompeleet niin että sen purkaminen on hyvin vaikeaa.



Alkaa näyttää kengältä. Vähän vituttaa kun päällisen ompeleet ei näytä kovin siistiltä, mutta kai nää pitää tehdä loppuun.

[John Hand]

mä hailaan