Kanatopik

[Kieppi]

Soittelin vielä tässä kunnaneläinlääkärillekin, ja hän kirjoitti lisää Metacamia. Oltiin annostuksestakin samaa mieltä, eli uskaltaa nostaa vielä sitä. Tosi mahtavaa, että on näitä ammattitaitoisia ja empaattisia eläinlääkäreitä kenen kanssa asiat hoituvat. Mulla on valtava arvostus heidän ammattikuntaansa kohtaan!

Kana nousi oma-aloitteisesti syömään, meni pesään, tuli takas syömään ja söi aika reilusti. Nyt se myös joi itsenäisesti, ruokahalu on siis parantunut. Näyttää siltä, että ainakin huomiseen säästyy taas henki, jos ei sitten myöhemmin kun tunnustelen sitä löydy mitään hälyyttävää.

Niin ja kiitoksia tsempeistä! Mä oon vielä sellainen, että stressin iskiessä menee ruokahalu ihan täysin. Syön jonkun banaanin ja jugurtin päivässä ja juon vaan liikaa kahvia. No, olin lihonut pari kiloa niin kai mä nyt sit laihdun ne pois

[Halicryptus spinulosus]

Tosi raskasta on murehtiminen, ja vaikeaa silloin keskittyä oikein mihinkään. Toivotaan ettei tilanne oo pitkään tuollaisessa kuormittavassa epävarmuuden tilassa, ettet kieppi kokonaan kuihdu pois! Lupaavia merkkejä sentään, kun kanan yleisvointi ja ruokahalu on hyvät, ja liikkuukin.

Oikea aarre on kyllä hyvä eläinlääkäri. Mulle meinas tulla itku kun viimeks kissaa viedessä saatiin eri ell kuin ennen, ja tää uus oli niin hyvä, asiallinen ja empaattinen.

[Halicryptus spinulosus]

Ja morjens-osasto: mun muna-pickels projekti ei ihan onnistunut

Avattuani purkin ohjeellisen 3 viikon muhimisen jälkeen, oli haju ja maku (maistoin ihan pienen palasen) sen verran väkevät, etten uskaltanut syödä. Voi olla, että säilytys vain viileässä ei ollut riittävä, ois pitänyt olla jääkaapissa kylmässä. Mutta purkki ei mahtunut.

Jos joskus kokeilet tehdä ite, tee fiksummin kuin minä.

[Kieppi]

No nyt se kana meni aamukylpyyn. Eilen yritti kuoputtaa sillä kipeällä jalalla vähän, tänään sitten useamman kerran, sekä seisten että makuultaan. Pöllytti molempien puolten siivillä kuivikkeita. Kylpi varmaan kymmenen minsaa tai vartin, ja kyllä se ihan kylvyltä näytti.

Ei varaa painoa jalalle kävellessä kuin sen että pääsee hypähtämään yhdellä jalalla eteenpäin. Ollut kuitenkin eilen skarpimpi ja syö hyvin nyt koko ajan, eilen illalla joi hyvin ja mielenkiinnolla ruiskusta, kun juotin rauhassa pesään (nämä on tipuna oppineet juomaan nipasta). Sukii itseään molemmin puolin, myös takapuolesta, siipien alta ja selän päältä.

Mä en kyllä nyt yhtään osaa sanoa. Maallikon silmiin tämä on kyllä edistystä, mutta taidan huomenna soittaa sille eläinlääkärille kun tuntui ymmärtävän kanoista ja kyselen vähän vinkkejä. Tunnustelin toissailtana jalkaa kun makasi pesässä (en viitsinyt ottaa syliin kun oli silloin kovin kipeän ja väsyneen oloinen) enkä edelleen mielestäni löytänyt mitään outoa. Mutta noi vammat voi olla vaikeita kyllä huomatakin.

Teroitin eilen kirveen ja vesurin, katsoin pölkyt ja laudat valmiiksi yms. ja olin ihan sillä mielellä että juuh. Ja sit kun menin kanalaan katsomaan niin tämä oli selvästi virkeämpi kuin vielä perjantaina. Ehkä mun "valmistele lopetus niin ei tarvii lopettaa" -juttu on yhä toimiva

Edit. Niin ja minä olen laihtunut yhden vyön reiän verran tässä neljän päivän sisällä

[Kieppi]

Ai niin ja se kyykkäävä sulksatoinen pikkukana tokeni viikon vitamiinikuurilla, aluksi 3vrk nokkaan, ja koko porukalle viikon kuuri veden seassa. Katselin tuolta Munanetin foorumilta noita jalkajuttuja ja samalla löysin jonkun topikin missä olivat törmänneet samaan ilmiöön sulksadon yhteydessä. Oon yleensäkin antanut vitamiinikuurin sulkimisen aikaan, niin ehkä aiemmin on osunut sitten hyvään saumaan se eikä oo oirehdittu.

[Halicryptus spinulosus]

No kyllähän toi jalkavaivaisen suunta paremmalta kuulostaa, mutta varmasti kannattaa konsultoida eläinlääkäriä jos hyvä sellainen kerran löytyy!

Pölkyt ja vesurit valmiiksi tottakai, koska kai tässä pätee sama taika kuin kaikessa valmistautumisessa, esim. kun miettii ottaako sateenvarjoa mukaan vai ei. Mikähän siinäkin... Mutta jos taikausko on testattu ja todettu toimivaksi, niin tokihan kannattaa jatkaa samalla tyylillä

Kiva että pikkukanakin on toipunut jo!

[Halicryptus spinulosus]

Nyt oli eka kunnon pakkasyö, vieläkin on -4°. Saavat tytöt nyt olla sisällä, kunnes lämpötila nousee kunnolla plussalle. Onneksi tän pitäis olla vain yksittäinen kylmä yö ja sit paluu leudompaan.

Ollaan oltu koronassa ja pitää nyt odotella että molemmat ollaan kunnolla toivuttu ennen kuin lähdetään automatkalle kanoja viemään. Rehu taas vähenee kovaa vauhtia, toivottavasti riittää vielä siihen asti. Täytynee sit tarvittaessa keitellä vaikka kaurapuurot lisäksi, enää ei missään tapauksessa kannata uutta rehusäkkiä ostaa.

[Kieppi]

Eilen olis ollut kiva päästää ulos pyörähtämään aurinkoon, mutta toi rehjustaja hätäntyy yksiössään jos muut lähtee, joten ovat olleet kaikki nyt kanalassa kohta viikon.

Soittelin eläinlääkärille kuulumiset, hän tuumasi että pari päivää voi vielä katsoa, mutta jos ei oikein edisty ja tilanne lähinnä junnaa paikallaan (tai huononee) niin sitten pois. Ei varaa painoa edelleenkään jalalle, hypähtää vain nopeasti askeleen, jotta pääsee eteenpäin. On nyt alkanut juoda selvästi paremmin ja syökin hyvin. Eilen olisi halunnut nukkumaan muiden mukana, mutta tyytyi jäämään kuitenkin pesäänsä. Siirtyy aitauksessaan seinän viereen lähemmäs muita kun aiemmin luumuili vaan ruokapaikkansa takana, ja on kyllä mukana maailman menossa. Sukii itseään ja pystyy rapsuttamaan päätään sillä kipeällä jalalla. Mutta ei vaan ota painoa sille.

[Kieppi]

Päädyttiin eilen miehen kanssa lopettamaan tämä kana. Ei tullut oikein mitään edistystä jalan kanssa, oli välillä varsinkin iltaisin ennen toista kipulääkeannosta varsin kivuliaan oloinen, ja viimeisenä iltana olisi maannut pesässä, vaikka oli päivällä syönytkin hyvin ja ollut aktiivinen. Mutta toi jalka ei ottanut painoa yhtään vastaan, ja eläinlääkärikin piti viikkoa rajana jossa pitäisi näkyä selvää kehitystä. "Pyövelit" kävi sitten illalla pimeän aikaan. Pesästä nostaessa huomasin että oli laihtunutkin raukka pieni. Lyhyeksi jäi nyt Tinka-kanan elonpäivät, mutta täyttä kanan elämää sai elää.

Mutta hyi hitto kun mä inhoan lopetushommia. Sitten itken ja suren eläimiä jälkeenpäin. En tiedä olisko se helpompaa, jos ei olisi itse paikalla kun omia laitetaan pois. Naapuria kysyin, mutta oli reissussa just silloin, niin piti itse. Mun täytyy varmaan kysellä jatkoa varten olisko täälläpäin joitain muita lopetustaitoisia ihmisiä (on) jotka vois tulla tarpeen vaatiessa paikalle (tää onkin sitten eri asia). Johan tässä meni 2,5v ilman tappohommia.

[Halicryptus spinulosus]

Voih, onpa ikävä kuulla, että jouduitte lopettamaan Minä jo täällä vähän jännitin, että miten teidän tilanne mahtaa edetä. Ei se varmaan ikinä helppoa ole, vaikka ihan selvää onkin, että se on eläimen kannalta paras ratkaisu. Vaikeinta toki kun itse joutuu vielä lopetushommiin. Toivottavasti jatkossa joku muu voisi hoitaa, on se hiukan lempeämpää ehkä niin.

Voimia, Kieppi!!

Tää on varmaan omalla kohdalla suurin syy siihen, että meinaan ens kesäksi ottaa kanat muualta, vaikka olisikin mahdollista saada nää samat takaisin. En ole suoraan sanottuna halunnut edes kysellä sitä mahdollisuutta, kun ois niin todennäköistä että jollekin tehareista tulisi jo toisella vuodella lopettamista vaativaa vaivaa. Aina voi sattua ja tapahtua eläinten kanssa, mutta maatiaisilla ainakaan ei niin nopeasti fysiologia petä kuin noilla ihanilla, mutta valitettavan kuormittuneilla tehotytöillä.

[Kieppi]

Kiitoksia myötätunnosta, kyllä on surullinen olo. Positiivista se, että noi resupekat pääsee nyt navetan puolelle ulkoilemaan ilman että yksi hätääntyy. Ja tosiaan nyt ei oo kipuja ja huolia.

Itsekin toimisin luultavasti just noin, etten ottaisi samoja yksilöitä, vaikka olisivatkin vielä hengissä. Kuitenkin kesäkanailusta pitäisi jäädä positiivinen mieli.

Meillä on jokainen sulkasadossa. Kaksi junioria aloitti joitain päiviä sitten. Kanala on ihan höyhenillä kyllästetty, hirveän näköistä on kaikin puolin!

[morjens-osaston puuhastelija]

Voi kurjuus Mutta tosiaan hyvän vaikka lyhyen elämän sai Tinka.
Kovasti voimia Kiepille täältäkin

[Halicryptus spinulosus]

Nyt keittelin kanoille puurot. Laitoin mitä kaapista löytyi - kaurahiutaleita ja lupiinijauhoa keittelin veteen, sit lisäsin liotettuja chiansiemeniä, ruusunmarjajauhetta (ei oo niin maistunut meille ihmislajisille) ja luonnonjogurttia. Pian vien tytöt pihalta tarhaan ja lämmin puuro maistuu varmasti ennen yöpuulle menoa. Nyt on kuuden jälkeen sen verran pimeää, että menevät mielellään jo orrelle.

[Halicryptus spinulosus]

Mua muuten kiehtoo tosi paljon ja vähän kadehdituttaa toi sulkasato! Olisin varmaan keräämässä joka ainoan höyhenen aarteena talteen ja tutkimassa niiden kanojen ihoa ja uusien höyhenten tynkiä ja kaikkea ihan haltioissani... Mutta voin kuvitella, että kanalassa näyttää siltä kuin kana ois räjähtänyt.

[Kieppi]

Kiitos tsempeistä myös Morjens-osastolle! Tämmöstä tää on..

Jos taas jotakin oppi kanoista tässä valitettavassa tapaturmassa, niin sen että laitan jatkossa orren alle aina reilummin pehkuja. Oli siellä nytkin joku vajaa 10cm, mutta sulkasatoisella kun ei siipisulkia juur ollut pudotusta hidastamassa niin mäjähti tantereeseen turhan lujaa. En oo oikein voinut olla ajattelematta, että jos olisi ollut enemmän pehmikettä alla, niin olisko sattunut noin kovaa. Talveksihan mä lisään kuiviketta koko ajan jonkin verran, enkä vie sitä pois kanalasta kuin kakat vaan, joten aikaa myöten sinne olis se paksumpi kerros kerääntynytkin. Mutta nyt kävi näin.

Oon lukenut muistaakseni jostakin että noi teharit ei välttämättä pidä sulkasatoa ollenkaan. Harmi sinänsä, mutta jos HS otat maatiaisia vaikka ens kesänä, niin niillä saatatkin päästä näkemään ton homman.

Kamalan näköisiähän noi on, ja piikit jotka puskee ihosta on aika creepyjä, mutta nättejä kanoja noista tulee. Ensin yleensä lähtee pyrstö, ja sitten höyheniä. Kaula, siiven yläosa, harjan vierustat ja pylly on usein sellaiset mistä lähtee oikein isoja alueita kerralla. Toiset vaihtaa eka pyrstön, ja sitten myöhemmin vasta muut höyhenet, kaksi kanaa teki näin viime vuonna, mutta tänä vuonna nekin sulkivat näköjään kerralla. Kolmella ensin aloittaneella kanalla on nyt jo uudet pyrstöt tulossa hyvän matkaa, kukolla taas on komeat sulat jo kasvaneet, mutta höyhenet tulevat jälkijunassa. Mustalla on harja ihan kalpea (se on kesänkin jäljiltä sellainen tumman laikukas) ja koko kana on tosi hurjan näköinen, mutta kun uudet höyhenet on saatu niin harjasta tulee tosi punainen, hieno ja tasaisen värinen. Ja sit kesällä se muuttuu taas.

Kummallisen vajaa kanala nyt kun yksi on joukosta poissa. Haen koko ajan että missä on kahdeksas. Ylipäänsä en todellakaan jaksais aina tätä harrastusta, mutta nyt huomasin että mun tekis mieli hankkia pari-kolme kanaa lisää...plymouth rockeja haluaisin (mulla oli vanhassa parvessa yksi, ja se on mun suosikkirotuja) tai alhon maatiaisia. Mutta järki nyt käteen