Tämä erinomainen blogi katosi netistä. Epäilen itäperusteista masinointia.
Organisoidusta naisten ahdistelusta
Uutenavuotena nähtiin ainakin kahdessatoista saksalaisen kielialueen kaupungissa organisoitua naisten ahdistelua, johon osallistui mediaraporttien mukaan jopa tuhansia miehiä. Useimpien ahdistelijoiden kerrottiin olleen vaihtelevasti joko turvapaikanhakijoita tai maahanmuuttajia, syyrialaisia, irakilaisia tai pohjoisafrikkalaisia. Julkisuudessa annettiin se kuva, että uhrit olivat pääosin kantaväestöön kuuluvia nuoria naisia ja tyttöjä - siis valkoihoisia eurooppalaisia.
Pahimmat välikohtaukset tapahtuivat minullekin Saksan vaihto-oppilasaikana tutuksi tulleessa suurkaupungissa Kölnissä rautatieaseman ympärillä, johon puheet tuhansista ahdistelijoista ja kymmenistä uhreista liittyivät. Kölnin poliisipäällikkö Wolfgang Albers erotettiin lopulta tapahtumien seurauksena, siinä määrin vakavasta asiasta oli kyse. Toiseksi pahin tilanne oli Hampurissa. Lisäksi samanlaisia tapahtumia raportoitiin Saksassa ainakin Berliinistä, Münchenistä, Stuttgartista, Frankfurtista, Düsseldorfista, Bielefeldistä, Freiburgista ja Weil am Rheinista. Lisäksi vastaavaa raportoitiin naapurimaista Zürichistä ja Salzburgista sekä Ruotsin Kalmarista.
Suomessa koettiin kohun sivujuonne, kun Helsingin poliisilaitos väitti turvapaikanhakijoihin viitaten miesjoukkojen valmistelleen samanlaista joukkoahdistelua myös Helsingin asematunnelissa, johon olisi uudenvuodenyönä kerääntynyt toistatuhatta ulkomaalaismiestä. Vähän myöhemmin KRP kiisti huhut ja antoi Helsingin poliisin kanssa ristiriitaisen lausunnon. Vihreän langan mukaan asematunnelissa ei sattunut ahdisteluja. Hyviä syväkurkkuja poliisin piirissä omaava rikostoimittaja ja salapoliisikirjailija Jarkko Sipilä torjui liioiteltuja huhuja Kirkkonummen pidätyksistä ja raotti hieman tapauksen taustoja. Poliisijohto selitti sitten ristiriitaisia lausuntoja näkökulmaeroilla järjestyksenpidon ja tutkinnan välillä, muttei oikein selvinnyt, olivatko näkökulmaerot tilannekuvaa koskevia vai pikemminkin viestinnällisiä.
Tapaukset aiheuttivat tietysti Euroopan-laajuisen hysterian ja maahanmuuttajavastaisen lynkkausmielialan aallon, mikä epäilemättä oli ollut tarkoituskin. Hysteerisiä mielialoja lietsottiin lisäksi tavanomaiseen tapaan runsaalla disinformaatiolla ja liioittelulla, joihin osallistuivat niin venäläismieliset kuin muutkin äärioikeistolaiset ja maahanmuuttovastaiset toimijat.
Islamofobisista narratiiveista ammentava aatekenttä yhdisti tapaukset Egyptin vallankumouksen yhteydessä tehtyihin Tahrir-aukion ahdistelutapauksiin - mm. puolustusministerin ja Assadin apologeettana viime aikoina profiloituneen islamkriittisen tutkijan suilla. Valitettavasti myös toimittajat sortuivat heti levittämään islamofobisten väärentäjien disinformaatiota. Ylen toimittaja Esa Koivuranta väitti jutussaan, että Egyptin vallankumouksen olisi tehnyt islamistinen Muslimiveljeskunta, mikä on tietysti täysin virheellinen väittämä. Tahririn nuoret mielenosoittajat ja heidän sanomaansa maailmalle välittäneet toimittajathan olivat ahdistelun kohteita ja uhreja - eivät suinkaan tekijöitä.
Virheellinen väite näyttää tulleen toimittajille suoraan ministeri Jussi Niinistön blogista. Joten Suomen puolustusministeri on siis paitsi täysin pihalla siitä, mitä arabikeväässä tapahtui, myös levittää valheellista tietoa Suomen tiedotusvälineisiin. Tämä ei toki ole ensimmäinen kerta, kun perussuomalaiset poliitikot levittävät ilmoille puuta heinää lietsoakseen kielteisiä mielialoja tiettyjä kansanryhmiä, uskontoja ja kansallisuuksia kohtaan. Sitä ikävämpää on, ettei valtamedian yleissivistys riitä korjaamaan tällaisia ilmeisen vääriä tietoja, vaan he toistavat ne suureen levitykseen sellaisinaan ja ikään kuin tosiasioina.
Mutta vihanlietsonta sikseen. Myös minulle Kölnin ja muiden kaupunkien tapahtumat toivat mieleen eräitä aiemmin nähtyjä operaatioita, joiden joukossa juuri Tahririn hyökkäykset nuoria mielenosoittajia vastaan. Vaikka silminnäkijäkertomusten perusteella monissa naisten ahdistelutapauksissa Tahririlla oli kyse nuorisorikollisjengien toiminnasta, kohtasivat mielenosoittajat järjestelmällisiä hyökkäyksiä, joita olivat masinoineet heidän vastustamansa hallinnon turvallisuuspalvelut ja niiden mobilisoimat hakkaajat, samanlaiset joita Syyriassa kutsutaan shabihoiksi ja Ukrainan Maidanilla tituškeiksi. Tällaiset rosvojoukot eivät yleensä ole kovinkaan nuoria vaan enemmänkin keski-ikäisiä robusteja miehiä. Heidän tarkoituksensa on yhtäältä terrorisoida ja häiritä mielenosoittajia, toisaalta provosoida yhteenottoja ja tehdä erilaisia rikoksia kaaoksen ja epäjärjestyksen luomiseksi.
Minusta oli alusta asti selvää, etteivät Kölnin ja muiden kaupunkien tapahtumat olleet spontaaneja eivätkä peräisin mistään turvapaikanhakijoiden kulttuurisesta raiskaustaipumuksesta, kuten rasistiset ja islamofobiset sivustot haluaisivat väestön uskovan. Katsotaanpa, mitä Saksan oikeusministeri Heiko Maas sanoi asiasta:
"Mahdollisesti kaaosta aiheuttamaan rekrytoitiin ihmisiä niin turvapaikanhakijoista kuin Kölniin muodostuneista vakiintuneista rikollisliigoista. Ne ovat pyörittäneet huumekauppaa ja taskuvarkauksia Kölnin vanhassa kaupungissa muutaman vuoden ajan.
Oikeusministeri Heiko Maas (SPD) sanoi epäilevänsä, että kyse voi olla organisoidusta tapahtumasta.
– Koko tapahtuma vaikuttaa ennalta sovitulta, Maas totesi ZDF:n aamuohjelmassa. Hänen mukaansa uudenvuoden yön tapahtumien kaltaista ei tapahdu ilman, että joku on kaiken takana."
Myöhemmin tapahtumien organisoitu luonne on tullut yhä selvemmäksi. Poliisi löysi jopa ohjelappuja, joissa on käännetty saksan kielelle niitä törkeyksiä, joita jalkatyön tekijöiden oli tarkoitus laukoa ahdisteltaville naisille. Donbasin, Harkovan ja Odessan riehujilla oli keväällä 2014 myös tuollaisia lappuja, joissa luki, millaisia huuteluja piti toistella ja mitä vaatimuksia esittää. Samoin Maidania vastaan masinoiduilla ns. Antimaidanin osanottajilla Kiovassa. Heistä suurin osa ei kuitenkaan pystynyt vastaamaan mitään järjellistä toimittajille, he olivat humalassa, sotkivat Mariinski-puistoa törkykuntoon ja muutama valitti toimittajille, ettei heille ollut maksettu Maidanin-vastaisesta toiminnastaan sitä, mitä luvattiin.
Aluksi monissa uutisissa väitettiin kaikkien häiriköiden olleen turvapaikanhakijoita ja suurimman osan olleen syyrialaisia, vasta Saksaan saapuneita. Hieman myöhemmin syntynyt kuva oli varsin toisenlainen ja monipuolisempi, vaikka jutuissa korostettiin edelleen, että ainakin osa häiriköintiin osallistuneista oli ollut turvapaikanhakijoita - poliisin kuulustelemista epäillyistä noin puolet. Kolmenkymmenenyhden epäillyn joukossa oli yhdeksän algerialaista, kahdeksan marokkolaista, viisi iranilaista, neljä syyrialaista, kaksi saksalaista, yksi serbi, irakilainen ja jopa Yhdysvaltain kansalainen.
Silminnäkijä nimeltä Lieli Shabani, 35-vuotias nainen, joka oli tullut Iranista turvapaikanhakijana, oli seurannut tapahtumia Kölnin katedraalin portailta ja kertoi haastattelussa nähneensä kolmen arabiaa puhuneen miehen koordinoineen toimintaa ja jakaneen ohjeita jalkatyön tehneille miehille.
"Kuvaten 'koordinointitaktiikaksi' kutsumaansa käytöstä Shabani kertoi: 'katselin jonkin aikaa, kun kolme hyvinpukeutunutta miestä jakeli ohjeita. Kerran kolmen-neljän miehen ryhmä tuli heidän luokseen, sai ojeet ja lähetettiin väkijoukkoon. Sitten toinen neljän-viiden ryhmä tuli paikalle ja he viittoilivat tiettyihin suuntiin ja lähettivät heidät menemään."
Paitsi Tahririlla ja Maidanilla, olen todistanut vastaavaa myös tammikuussa 2006, kun koettiin niin kutsuttuja pilakuvamellakoita. Meille väitettiin, että 'muslimit' olivat raivostuneet Tanskassa ja Norjassa julkaistuista profeetta Muhammedia esittäneistä pilakuvista. Todellisuudessa Tanskan ja Norjan suurlähetystöjen ja konsulaattien polttamiseen Damaskoksessa, Beirutissa ja Teheranissa huipentuneissa pilakuvamellakoissa ei ollut missään vaiheessa kyse spontaanista muslimien vihasta, vaan kyynisten tahojen tahallisesti ja tarkasti masinoimasta operaatiosta pohjoismaisia 'pehmeitä kohteita' vastaan.
Seurasin silloisen damaskolaisen kotitaloni parvekkeelta, kun väkijoukko, joka oli juuri tuikannut Tanskan suurlähetystön tuleen, velloi katua pitkin talolle, jonka kuvittelivat olevan Norjan lähetystö. Heillä oli väärää tietoa, koska kyseinen talo ei enää pitkään aikaan ollut palvellut Norjan valtiota, vaan oli tavanomainen siviilirakennus. 'Vihaista väkijoukkoa' organisoineet koordinaattorit, jotka olivat pääosin nahkatakkisia keski-ikäisiä miehiä ja puhuivat matka- ja lyhytaaltopuhelimiin, joutuivat hetkeksi sekaannukseen, kun kävi ilmi, että talossa olikin nykyisin iranilaisia. Nämä toivat Iranin lipun parvekkeelleen ja seurasi kiivas sananvaihto - mielenosoittajat oli selvästi tuotu aivan väärään paikkaan.
Organisaattorit saivat tilanteen haltuunsa, esittelivät talon parvekkeelta Tanskan suurlähetystöltä riistettyä vaakunakilpeä voiton merkkinä ja ohjasivat sitten väkijoukon kävellen puolentoista kilometrin päähän Norjan uudelle suurlähetystölle, jonka polttivat. Koko tänä aikana Syyrian turvallisuuspalvelu ei estänyt heitä mitenkään. Kun kuitenkin osa vihaan nostatetuista jalkamiehistä lähti seuraavaksi kohti Ranskan - ei niin pehmeän kohteen - suurlähetystöä riehumaan, puututtiin asiaan nopeasti vesitykein ja mellakkapoliisein.
Nykyisin tiedetään, että pilakuvamellakat, mukaan lukien Tanskan ja Norjan suurlähetystöjen polttaminen, olivat Syyrian ja Iranin turvallisuuspalvelujen organisoimia. Mukaan oli mobilisoitu Hizbullahin kaltaisia ääriliikkeitä, Assadin hallitukselle myötämielisiä sunni-islamisteja sekä asemaltaan heikkoja palestiinalaispakolaisia, joita on kyseisissä maissa usein mobilisoitu maksetuiksi mielenosoittajiksi aina kun pitää saada aikaan meteliä ja kaaosta.
Suurin osa näistä vihaisista väkijoukoista tuskin tiesi toimintansa tarkoitusta. Keskeisimmät operaatiot kuten suurlähetystöjen murrot ja tuleen tuikkaamiset tehtiin ammattilaisten toimin. Suurin osa väestä oli paikalla vain savuverhona - he tekivät sen joko käskystä tai rahasta. Tällaisia joukkoja ei ole lainkaan vaikeaa mobilisoida köyhissä maissa, varsinkin jos organisaattoreilla on hyvät yhteydet esimerkiksi eräiden järjestöjen, nuorisoliikkeiden tai moskeijojen johtajiin. Ihmiset ovat tottuneet tottelemaan määräyksiä. Samasta oli kyse myös niissä 'vihaisissa kansanjoukoissa', jotka hyökkäsivät Tahririn ja Maidanin mielenosoittajien kimppuun sekä koettivat saada aikaan tulipaloja, rikoksia ja yleistä kaaosta.