N: Vastikkeeton natsi töräyttelee taas! (grand unified Jari Ehrnrooth -topik)

[sössön sössön]

ja siis mitä vittua nyt taas että valkoinen keski-ikäinen korkea-koulutettu akateemista uraa puskeva mies jolla on alunperinkin ollu keskivertoa paremmat kontaktit piireihin koska sedät ja serkut nyt sattuu olemaan keitä on ei ole muka etuoikeutettu

[Doctor Muñiz]

Niin siis ton isovanhemmat ja niiden lapset oli Talvisodan evakkoja. Itsellänikin on muuten suht harvinainen sukunimi jollainen löytyy muutamalta rikkaalta ja etuoikeutetulta.

[Doctor Muñiz]

Dosentuuri ei muuten sinällään tuo senttiäkään.

[Il Duce Lee]

Kunnon suuhengittäjä tuokin.

[MOISIO]

Sen kesäkuisen naistenlehtijutun mukaanhan Jartsan tuoreehko vaimo on joku Kiinteistönvälitysliiton tms. toimari niin ehkä Jartsa kunnon kovan linjan oikeistolaisena elelee pääasiassa vaimonsa rahoilla

[Vitun urpo nikki]

https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000006205641.html

Jari Ehrnrooth, 60, on suututtanut sekä oikeiston että etenkin vasemmiston yhteiskuntakritiikillään: ”Ihmisille vain annetaan asioita, ja se laiskistaa”
Kirjailija ja kulttuurintutkija Jari Ehrnrooth tunnetaan ärhäkkäänä konsensuksen arvostelijana ja individualismin korostajana.

”Kun en asu enää yksin, en mene niin helposti sisälle minulle tyypilliseen askeettiseen elämäntyyliin, vaikka teen jatkuvasti juoksuharjoituksia. Keho muistaa vahvasti, miltä tuntuu, kun koko ruumis on täynnä rankoista treeneistä peräisin olevaa kuhinaa”, Jari Ehrnrooth sanoo. Taustalla on hänen juuri hankkimansa Jan Nevan teos Prinsessa Ruusunen (2018). (KUVA: MIKA RANTA / HS)
Touko Kauppinen
Julkaistu: 16.8. 2:00 , Päivitetty: 16.8. 9:35


JARI EHRNROOTH on viime aikoina suututtanut monia hyvin­vointi­yhteis­kuntaan osoittavalla kritiikillään.

Mutta miten siinä niin kävi?

EHRNROOTH oli elellyt hänelle tyypillistä ”munkkimaista” elämää, jossa arjen täytti kurinalainen, yleensä kaksi kertaa päivässä tapahtunut kestävyysjuoksuharjoittelu ja yhtä intohimoinen tieto- ja kaunokirjallisuuden kirjoittaminen.

Vuonna 2016 hän sai valmiiksi esseistisen Hyvintoimintayhteiskunta-teoksen, jossa hän pureutui ajattelemaan, mikä Suomen hyvinvointivaltiossa mättää ja miten sitä voisi muuttaa. Pian sen jälkeen häntä pyydettiin Ylen verkkosivujen kolumnistiksi. Ehrnrooth ajatteli, että voisi jatkaa rauhassa kirjan viitoittamalla tiellä.

”Tiesin, että kirjoitan kolumneja terävästi ja aiheeni on rohkea, mutta yllätyin silti täysin siitä, miten vahvoja reaktioita alkoi tulla. Se sekoitti aluksi paljon mieltä. Lopulta aloin tajuta, että solvauksilla alkavia palautteita on kuitenkin vain yksi kymmenestä, eikä minun tarvitse lukea niitä ollenkaan”, Ehrnrooth sanoo.

Pian Ehrnrooth perusti kolumnipalautteita varten sähköposti­osoitteen, jotta lukijoilla olisi mahdollisuus antaa suoraan palautetta. Hän on itse aina ollut tunnettu ärhäkkäänä konsensuksen arvostelijana ja individualismin korostajana, mutta moni miehen ajattelua seurannutkin on yllättynyt uusimmista painotuksista.

EHRNROOTH on parin viime vuoden aikana kolumneissaan korostanut sosiaaliturvan vastikkeellisuuden tärkeyttä voimakkain sanoin: sosiaalitukien varassa ”vapaamatkustus” pitää saada kokonaan loppumaan ja työttömille tarjottava työ ”pitää ottaa vastaan”.

Hän on myös kyseenalaistanut, miksi täysin kansantulon kartuttamiseen osallistumattomalla maahanmuuttajalla ”olisi oikeus täyteen sosiaalivakuutukseen”.

Ihmettely on jatkunut siihen, miksi ”suorituskyvyn nostamisesta” ei puhu juuri kukaan, miksi Suomi rakentuu edelleen perustuslakia myöten ”sosialistisen ajattelutavan” pohjalle ja mikseivät kaikki länsimaat liittoudu yhteen ”ylivoimaiseksi valtakeskittymäksi” torjumaan Kiinan lisääntyvää vaikutusta. Ankarien ja vahvasti oikeistolaissävyisten argumenttien listaa voisi jatkaa pitkään.

”Ajattelin pitkälle 2000-luvulle, että hyvinvointimalli toteuttaa parhaiten yksilönvapauden idean, johon liberaalit länsimaiset yhteiskunnat ovat aina nojanneet”, Ehrnrooth sanoo.

”Yhteiskuntamme perustuu kuitenkin aivan liikaa kollektivistiseen ajatukseen, että ihmisille vain annetaan asioita. Se laiskistaa kansalaisia ja siten koko kulttuuria, jolloin se alkaa menettää elinvoimaansa. Vapauteen kuuluu ensisijaisesti moraalinen vastuu ja ponnistelu.”

EHRNROOTHIN ajatukset ovat olleet välillä liikaa vasemmistolle ja ajoittain oikeistollekin. Häntä on nimitelty muun muassa fasistiksi, liberaaliksi ja luisevaksi juutalaiseksi sekä kuulapäiseksi rodunjalostajaksi. Joskus häntä on sanottu vasemmistofilosofiksikin.

”Toisaalta olen käynyt korkeatasoisia ja pitkiä viestiketjuja samaa ja eri mieltä olevien kanssa”, Ehrnrooth sanoo.

Itse hän on huomannut ajattelevansa nykyään paljon enemmän tulevaisuutta kuin aiemmin. Siihen ovat vaikuttaneet viime vuosina tapahtuneet menetyksetkin. Ehrnrooth seurasi läheltä, kun ensin oma äiti ja sitten läheiset kollegat Pentti Holappa ja Juha Sihvola kuolivat.

”Olen alkanut viimeisen kymmenen vuoden aikana nähdä mielessäni myös omaa kuolemaani ja toisaalta murehtinut vähemmän menneisyyttä. Seuraavan teokseni tunnuslause on: on elettävä kuoleman mittainen elämä. Uskon, että kun ihminen on lopulta kuolemassa, hän miettii lähinnä töitään, rakkaita ihmisiä ja rohkeita tekoja. Sitä, minkä verran hän on onnistunut saamaan ­aikaan muiden muiden iloksi, yleiseksi hyväksi ja kulttuurin kehitykseksi.”

TULEVAISUUTEEN liittyvät Ehrnroothin seuraavien teosten aiheetkin. Maanantaina 19. elokuuta julkaistava Kymmenen vaatimusta vapaalle ihmiselle pohdiskelee sitä, mitä nykyihmisen tulisi vaatia itseltään. Seuraavan teoksen on tarkoitus olla pari piirua yhteiskuntapoliittisempi, mutta sekin jatkaa vapauden ja vastuun aiheiden parissa.

Ja mitä tulee siihen munkkimaiseen elämään, se on muuttunut siinäkin mielessä, että Ehrnrooth on rakastunut. Hän meni keväällä viidettä kertaa naimisiin eleltyään yli viisi vuotta yksikseen.

Uusi puoliso on Ehrnroothin mielestä hänen itsensä tapaan ”kiihkeä ja intohimoinen persoona”.

”Hän ymmärtää, että ajatukset ja koko ihminen voivat muuttua jatkuvasti. Jos puolisot eivät ole tuossa mielessä yhtään samanlaisia, voi alkaa ahdistaa.”

Kuka?
Jari Ehrnrooth

Syntyi 1959 Ilomantsissa.

Valmistui valtiotieteen tohtoriksi 1992 Helsingin yliopistosta.

Kulttuurihistorian ja sosiologian dosentti Helsingin yliopistossa, kulttuurisosiologian dosentti Lapin yli­opistossa ja kulttuurihisto­rian dosentti Turun yliopistossa.

Julkaissut esseeteoksia, tieteellisiä tutkimuksia, tietokirjoja monista eri aiheista, romaaneja ja vapaita proosateoksia. Kirjoittaa kolumneja Ylen verkkosivuille.

Toiminut myös muun muassa Image-lehden perustavan toimituksen jäsenenä ja toimitussihteerinä 1985–1990 sekä tutkijoiden ja kirjailijoiden kansainvälisen Helsinki Forumin perusta­jana ja koollekutsujana 1998–2002.

Kalevi Jäntin palkinto 1996 Asentoja-esseekokoelmalla, TV1:n kulttuuritoimituksen Valopilkku-palkinto 2001 ja Suomen Akatemian tunnustuspalkinto 2003.

Rakastaa juoksemista, musiikkia ja taidetta. Juoksi maratonennätyksensä 2.51 47-vuotiaana.

Naimisissa. Edellisestä liitosta yksi jo aikuinen lapsi.

Täyttää 60 vuotta maanantaina 19. elokuuta.

[Jesse Python]

onkohan niin sakia tyyppi ettei kukaan jaksa kuunnella samaa jankutusta vuodesta toiseen

Hän meni keväällä viidettä kertaa naimisiin eleltyään yli viisi vuotta yksikseen.

[Rage Kandelin]

https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000006205641.html

Taustalla on hänen juuri hankkimansa Jan Nevan teos Prinsessa Ruusunen (2018). (KUVA: MIKA RANTA / HS)

Vuokraama. http://www.taidelainaamo.fi/public/go.p ... id%3D17394

[Pipo]

TULEVAISUUTEEN liittyvät Ehrnroothin seuraavien teosten aiheetkin. Maanantaina 19. elokuuta julkaistava Kymmenen vaatimusta vapaalle ihmiselle pohdiskelee sitä, mitä nykyihmisen tulisi vaatia itseltään. Seuraavan teoksen on tarkoitus olla pari piirua yhteiskuntapoliittisempi, mutta sekin jatkaa vapauden ja vastuun aiheiden parissa.

Aijai olisko tää nyt sitten se, mikä sinetöi Ehrnroothin Jarskan aseman Suomen Petersonin Jorskana. Kannattais ehkä harkita tänkin tubettamista.

[Jesse Python]

Ehrnroothin mielestä terveydenhuollon täydellinen yksityistäminen olisi kaikin puolin täydellinen ratkaisu. Jusiin ykkösaamussa.

[suojelupoliisin trollitili]

Ehrnroothin mielestä terveydenhuollon täydellinen yksityistäminen olisi kaikin puolin täydellinen ratkaisu. Jusiin ykkösaamussa.

Just olin tulossa tänne asiaa tuomaan:

Jari Ehrnroothin kolumni: Yksityistetään terveydenhuolto, koska se olisi meille kaikille paras malli
Suomen kannattaa ottaa isoissa uudistuksissa oppia muista Euroopan maista. Jos halutaan parasta, niin sosiaali- ja terveysuudistus toteutetaan kuten Hollannissa ja sosiaaliturva uudistetaan tanskalaisittain, kirjoittaa Jari Ehrnrooth.

Surullisenkuuluisa hanke sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistamiseksi alkoi utopiana paremmista palveluista mutta kahden yrityksen jälkeen siitä on tullut sekoitus absurdia hallintofarssia ja kafkamaista oikeustragediaa. Nyt Antti Rinteen punavihreä hallitus aikoo viedä uudistuksen maaliin pitämällä terveydenhuollon ”julkisena palveluna eikä yksityisiä yrityksiä ole enää tässä harjoituksessa mukana. (siirryt toiseen palveluun)”

Yksilön vapauden ja vastuun kannalta on viheliäistä, että meillä julkinen valta haluaa sanella, missä, miten ja kuka ketäkin hoitaa.

Samalla kun hallitus estää markkinaehtoiset ja asiakaslähtöiset ratkaisut, se haluaa määrätä, kuinka monta hoitajaa vanhukset tarvitsevat. Perusteluna jäykille standardeille ja isälliselle holhoukselle on esitetty, että ihmiset eivät itse osaa valita lääkäriä tai hoitolaitosta, jolta haluavat palvelua ostaa.

Tämähän on oppimisvertailuissa hyvin menestyvän kansamme halveksuntaa. Ei hoitopaikan valinta ole sen vaikeampaa kuin parturin tai kuntosalin. Vertailutietoa on netissä hyvin saatavilla ja kaverit kertovat lisää. Jos valitsemani lääkäri tai fysioterapeutti on huono, vaihdan parempaan.

Varsinainen syy valtiovallan raudanlujaan sote-monopoliin onkin vuoden 2000 perustuslaki. Siinä klassisten vapausoikeuksien rinnalle julkisen vallan turvaamiksi perusoikeuksiksi määriteltiin taloudellisia, sivistyksellisiä ja sosiaalisia oikeuksia. Kuten oikeusoppinut tietokirjailija Heikki Suopohja toteaa kirjassaan Yksilönvastuu ja hyvinvointivaltio, tällainen ratkaisu poikkeaa läntisten markkinatalousmaiden ajattelutavasta muistuttaen Neuvostoliiton vuoden 1936 perustuslakia.

Suomeen ajautunut ideologisesti työtön torvimusiikin ystävä voisi perustuslakiin vedoten elää muiden kustannuksella ja vaatia itselleen tuuban soitonopettajaa.

Kaiken kattavan yhteisvastuun hengessä Suomen valtiolla on perustuslakimme mukaan (siirryt toiseen palveluun) vakaa aikomus turvata jokaiselle maassa asuvalle koulutus, työ, toimeentulo, asunto, terveys, ja jopa ”yhtäläinen mahdollisuus - - kehittää itseään varattomuuden sitä estämättä”. Siten mistä maailmankolkasta tahansa Suomeen ajautunut ideologisesti työtön torvimusiikin ystävä voisi perustuslakiin vedoten elää muiden kustannuksella ja vaatia itselleen tuuban soitonopettajaa.

Näin epärealistisesta perusoikeusidealismista voi nähdäkseni seurata vain joko todellisuuden ja lain määritelmien erkaantuminen (kuten Neuvostoliitossa) tai julkisen talouden velkaantumiskierre (kuten Suomessa).

Euroopan vapaiden kansojen yhteiskuntapolitiikkaan tulisi saada lisää vertailevaa järkeä ja todellisuudentajua. Silloin ne oppisivat toisiltaan ja parhaat yhteiskunnalliset käytännöt siirtyisivät maasta toiseen. Sote tehtäisiin Hollannin tapaan ja sosiaaliturva uudistettaisiin tanskalaisittain.

Hollannin järjestelmä on toistuvasti todettu EU-maiden parhaaksi vuoden 2006 uudistuksen jälkeen.

Terveydenhuoltojärjestelmän laatua voidaan arvioida potilaan oikeuksien ja tiedonsaannin, hoidon saavutettavuuden, tuloksellisuuden, laajuuden, ennaltaehkäisyn ja uusimpien lääkkeiden saatavuuden kannalta. Näillä mittareilla mitaten (siirryt toiseen palveluun) Hollannin järjestelmä on toistuvasti todettu EU-maiden parhaaksi vuoden 2006 uudistuksen jälkeen.

Sitä ennen maassa oli samanlainen julkisen vallan dominoima pirstaleinen sekasotku kuin Suomessa. Sitten maan hallitus pani toimeksi ja yksityisti koko terveydenhuollon. Hollannissa jokaisen on otettava yksityinen, henkilökohtaisesti neuvoteltu sairausvakuutus (siirryt toiseen palveluun) (n. 1500 €), ja pienituloiset kansalaiset voivat saada tukea vakuutusmaksuista selviytymiseen.

Sekä vakuutuksen myöntäjät että palvelun tarjoajat ovat yksityisiä toimijoita, jotka kilpailevat asiakkaista. Kun markkinaehtoisuus on aitoa, se parantaa tehokkuutta ja asiakastyytyväisyyttä.

Kiinnostavinta on, että myös hoidon tuloksellisuus on ollut huippuluokkaa.

Hollannissa monet palveluntarjoajat ovat säätiöitä tai muita kolmannen sektorin voittoa tavoittelemattomia toimijoita. Niissä ei todellakaan uskota hoitajamitoituksiin.

Tämä puhuu sen puolesta, että asiakkaat osaavat valita vakuuttajansa ja lääkärinsä, joiden työn laatu kohentuu kilpailutilanteessa. Markkinaehtoisuus vähentää potilaiden jonossa pitämistä ja siirtelyä luukulta toiselle, mikä on tavallista yksinoikeudella toimivissa julkisissa palveluissa.

Hollantilaisen toimijan mukaan Suomessa niin vanhusten kotihoivassa kuin laitoshoivassakin ongelmia yritetään liiaksi ratkaista lisäämällä sääntöjä, hallintoa ja kontrollia. Hollannissa monet palveluntarjoajat ovat säätiöitä tai muita kolmannen sektorin voittoa tavoittelemattomia toimijoita. Niissä ei todellakaan uskota hoitajamitoituksiin ja kaikille sopiviin standardeihin, vaan keskitytään palvelemaan asiakkaita heidän tarpeidensa mukaan.

Eurooppalaisessa vertailussa koko suomalaisen terveydenhuollon riesana on järjestelmäkeskeisyys ja yhden totuuden oppi. Potilailla ei ole valinnan vapautta, he joutuvat odottamaan hoitoon pääsyä eikä oikeus toiseen mielipiteeseen toteudu (siirryt toiseen palveluun). Pahimmillaan hoitotyössäkin halutaan palvella ohjekirjaa eikä ihmisten tarpeita.

Hollannin mallin perusteella voidaan todeta, että yksityinen terveydenhuolto olisi paras meille kaikille, niin nuorille kuin vanhoillekin.

Ja Suomessa tällainen ratkaisu on siis nykyisen hallituksen mielestä täysin poissuljettu.

Euroopan toimivin, tuloksellisin ja asiakaskeskeisin malli ei kelpaa Antti Rinteelle, Katri Kulmunille ja Maria Ohisalolle, koska he tapittavat perustuslakia valtiokeskeisin silmin, pelkäävät avointa kilpailua ja rakastavat julkista valtaa enemmän kuin vapaata suomalaista ihmistä.

Jari Ehrnrooth

Kirjoittaja on kirjailija ja filosofisesti suuntautunut kulttuurin tutkija. Hän on kulttuurihistorian ja sosiologian dosentti. Syntyi Koitereella, kirjoittaa Munkkiniemessä, juoksee Keskuspuistossa. Palautetta kirjoittajalle voi lähettää myös suoraan osoitteeseen [email protected] (siirryt toiseen palveluun)

https://yle.fi/uutiset/3-10953997

Mä haluaisin tietää millä perusteilla Jari osaa valita paremman lääkärin? Sehän ei välttämättä ole se, jonka kanssa olet samaa mieltä.

[vankilasääntö-Suomi]

äärimmäisen syvää päätyä tämä "kaikille mahdollisuus kehittää itseään???eli työtön osaamaton torvisoittaja saa PERUSTUSLAIN TAKAAMANA tuubatunteja???? velkakello haloo!!!!"

[otsasuoni sykkii]

Alankomaat:
Pinta-ala
– yhteensä 41 548 km²
Väkiluku (2012) 16 730 632
– väestötiheys 402 / km²

Suomi:
Pinta-ala
– yhteensä 338 454,61 km²
Väkiluku (2018) 5 522 858
– väestötiheys 16,3 / km²

En tiiä oisko tällasilla asioilla jotain merkitystä yksityistämisrunkkaamismahdollisuuksien kannalta?

[otsasuoni sykkii]

äärimmäisen syvää päätyä tämä "kaikille mahdollisuus kehittää itseään???eli työtön osaamaton torvisoittaja saa PERUSTUSLAIN TAKAAMANA tuubatunteja???? velkakello haloo!!!!"

Juu

Siten mistä maailmankolkasta tahansa Suomeen ajautunut ideologisesti työtön torvimusiikin ystävä voisi perustuslakiin vedoten elää muiden kustannuksella ja vaatia itselleen tuuban soitonopettajaa.

Kunnon surrealistinen meno. Puuttuu vaan pakko käyttää kumisaappaita ja käyttää kiraffeja ruohonleikkureina.

ideologisesti työtön torvimusiikin ystävä - nikkimatskua kyllä

[Jesse Python]

Ehrnroothin mielestä terveydenhuollon täydellinen yksityistäminen olisi kaikin puolin täydellinen ratkaisu. Jusiin ykkösaamussa.

Just olin tulossa tänne asiaa tuomaan:

Spoiler:

Jari Ehrnroothin kolumni: Yksityistetään terveydenhuolto, koska se olisi meille kaikille paras malli
Suomen kannattaa ottaa isoissa uudistuksissa oppia muista Euroopan maista. Jos halutaan parasta, niin sosiaali- ja terveysuudistus toteutetaan kuten Hollannissa ja sosiaaliturva uudistetaan tanskalaisittain, kirjoittaa Jari Ehrnrooth.

Surullisenkuuluisa hanke sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistamiseksi alkoi utopiana paremmista palveluista mutta kahden yrityksen jälkeen siitä on tullut sekoitus absurdia hallintofarssia ja kafkamaista oikeustragediaa. Nyt Antti Rinteen punavihreä hallitus aikoo viedä uudistuksen maaliin pitämällä terveydenhuollon ”julkisena palveluna eikä yksityisiä yrityksiä ole enää tässä harjoituksessa mukana. (siirryt toiseen palveluun)”

Yksilön vapauden ja vastuun kannalta on viheliäistä, että meillä julkinen valta haluaa sanella, missä, miten ja kuka ketäkin hoitaa.

Samalla kun hallitus estää markkinaehtoiset ja asiakaslähtöiset ratkaisut, se haluaa määrätä, kuinka monta hoitajaa vanhukset tarvitsevat. Perusteluna jäykille standardeille ja isälliselle holhoukselle on esitetty, että ihmiset eivät itse osaa valita lääkäriä tai hoitolaitosta, jolta haluavat palvelua ostaa.

Tämähän on oppimisvertailuissa hyvin menestyvän kansamme halveksuntaa. Ei hoitopaikan valinta ole sen vaikeampaa kuin parturin tai kuntosalin. Vertailutietoa on netissä hyvin saatavilla ja kaverit kertovat lisää. Jos valitsemani lääkäri tai fysioterapeutti on huono, vaihdan parempaan.

Varsinainen syy valtiovallan raudanlujaan sote-monopoliin onkin vuoden 2000 perustuslaki. Siinä klassisten vapausoikeuksien rinnalle julkisen vallan turvaamiksi perusoikeuksiksi määriteltiin taloudellisia, sivistyksellisiä ja sosiaalisia oikeuksia. Kuten oikeusoppinut tietokirjailija Heikki Suopohja toteaa kirjassaan Yksilönvastuu ja hyvinvointivaltio, tällainen ratkaisu poikkeaa läntisten markkinatalousmaiden ajattelutavasta muistuttaen Neuvostoliiton vuoden 1936 perustuslakia.

Suomeen ajautunut ideologisesti työtön torvimusiikin ystävä voisi perustuslakiin vedoten elää muiden kustannuksella ja vaatia itselleen tuuban soitonopettajaa.

Kaiken kattavan yhteisvastuun hengessä Suomen valtiolla on perustuslakimme mukaan (siirryt toiseen palveluun) vakaa aikomus turvata jokaiselle maassa asuvalle koulutus, työ, toimeentulo, asunto, terveys, ja jopa ”yhtäläinen mahdollisuus - - kehittää itseään varattomuuden sitä estämättä”. Siten mistä maailmankolkasta tahansa Suomeen ajautunut ideologisesti työtön torvimusiikin ystävä voisi perustuslakiin vedoten elää muiden kustannuksella ja vaatia itselleen tuuban soitonopettajaa.

Näin epärealistisesta perusoikeusidealismista voi nähdäkseni seurata vain joko todellisuuden ja lain määritelmien erkaantuminen (kuten Neuvostoliitossa) tai julkisen talouden velkaantumiskierre (kuten Suomessa).

Euroopan vapaiden kansojen yhteiskuntapolitiikkaan tulisi saada lisää vertailevaa järkeä ja todellisuudentajua. Silloin ne oppisivat toisiltaan ja parhaat yhteiskunnalliset käytännöt siirtyisivät maasta toiseen. Sote tehtäisiin Hollannin tapaan ja sosiaaliturva uudistettaisiin tanskalaisittain.

Hollannin järjestelmä on toistuvasti todettu EU-maiden parhaaksi vuoden 2006 uudistuksen jälkeen.

Terveydenhuoltojärjestelmän laatua voidaan arvioida potilaan oikeuksien ja tiedonsaannin, hoidon saavutettavuuden, tuloksellisuuden, laajuuden, ennaltaehkäisyn ja uusimpien lääkkeiden saatavuuden kannalta. Näillä mittareilla mitaten (siirryt toiseen palveluun) Hollannin järjestelmä on toistuvasti todettu EU-maiden parhaaksi vuoden 2006 uudistuksen jälkeen.

Sitä ennen maassa oli samanlainen julkisen vallan dominoima pirstaleinen sekasotku kuin Suomessa. Sitten maan hallitus pani toimeksi ja yksityisti koko terveydenhuollon. Hollannissa jokaisen on otettava yksityinen, henkilökohtaisesti neuvoteltu sairausvakuutus (siirryt toiseen palveluun) (n. 1500 €), ja pienituloiset kansalaiset voivat saada tukea vakuutusmaksuista selviytymiseen.

Sekä vakuutuksen myöntäjät että palvelun tarjoajat ovat yksityisiä toimijoita, jotka kilpailevat asiakkaista. Kun markkinaehtoisuus on aitoa, se parantaa tehokkuutta ja asiakastyytyväisyyttä.

Kiinnostavinta on, että myös hoidon tuloksellisuus on ollut huippuluokkaa.

Hollannissa monet palveluntarjoajat ovat säätiöitä tai muita kolmannen sektorin voittoa tavoittelemattomia toimijoita. Niissä ei todellakaan uskota hoitajamitoituksiin.

Tämä puhuu sen puolesta, että asiakkaat osaavat valita vakuuttajansa ja lääkärinsä, joiden työn laatu kohentuu kilpailutilanteessa. Markkinaehtoisuus vähentää potilaiden jonossa pitämistä ja siirtelyä luukulta toiselle, mikä on tavallista yksinoikeudella toimivissa julkisissa palveluissa.

Hollantilaisen toimijan mukaan Suomessa niin vanhusten kotihoivassa kuin laitoshoivassakin ongelmia yritetään liiaksi ratkaista lisäämällä sääntöjä, hallintoa ja kontrollia. Hollannissa monet palveluntarjoajat ovat säätiöitä tai muita kolmannen sektorin voittoa tavoittelemattomia toimijoita. Niissä ei todellakaan uskota hoitajamitoituksiin ja kaikille sopiviin standardeihin, vaan keskitytään palvelemaan asiakkaita heidän tarpeidensa mukaan.

Eurooppalaisessa vertailussa koko suomalaisen terveydenhuollon riesana on järjestelmäkeskeisyys ja yhden totuuden oppi. Potilailla ei ole valinnan vapautta, he joutuvat odottamaan hoitoon pääsyä eikä oikeus toiseen mielipiteeseen toteudu (siirryt toiseen palveluun). Pahimmillaan hoitotyössäkin halutaan palvella ohjekirjaa eikä ihmisten tarpeita.

Hollannin mallin perusteella voidaan todeta, että yksityinen terveydenhuolto olisi paras meille kaikille, niin nuorille kuin vanhoillekin.

Ja Suomessa tällainen ratkaisu on siis nykyisen hallituksen mielestä täysin poissuljettu.

Euroopan toimivin, tuloksellisin ja asiakaskeskeisin malli ei kelpaa Antti Rinteelle, Katri Kulmunille ja Maria Ohisalolle, koska he tapittavat perustuslakia valtiokeskeisin silmin, pelkäävät avointa kilpailua ja rakastavat julkista valtaa enemmän kuin vapaata suomalaista ihmistä.

Jari Ehrnrooth

Kirjoittaja on kirjailija ja filosofisesti suuntautunut kulttuurin tutkija. Hän on kulttuurihistorian ja sosiologian dosentti. Syntyi Koitereella, kirjoittaa Munkkiniemessä, juoksee Keskuspuistossa. Palautetta kirjoittajalle voi lähettää myös suoraan osoitteeseen [email protected] (siirryt toiseen palveluun)

https://yle.fi/uutiset/3-10953997

Mä haluaisin tietää millä perusteilla Jari osaa valita paremman lääkärin? Sehän ei välttämättä ole se, jonka kanssa olet samaa mieltä.

Tossahan se sanoo että netistä voi vertailla tai kaverit kertoo. Mahtavat kriteerit. Tai se, että osaa valita parhaan vakuutusyhtiön. Jos teki sen virheen että valitsi huonomman niin, too bad, näin toimii kapitalismi. vittu että toi äijä on perseestä.