N: Vastikkeeton natsi töräyttelee taas! (grand unified Jari Ehrnrooth -topik)

[natsitohtori]

Mä luulin, että Jari Ehhhhrnroth oli Suomen johtava moraaliposeeraaja, mutta se nimike taitaa koskea vaan ei-konservatiiveja, koska konservatiivit nyt vaan on Oikeassa.

tämä kyllä tuli mieleen, kun toi tekstihän on mielestä silkkaa sitä itteään, olisko projisointia vai miten sanotaan nykyään.
Mutta jos on peiliinkatsomisen paikka ja peili sanoo kaikki hyvin olet paras ja moraalisin, niin eihän siinä mitään.

[MOISIO]

Jarihan on just tommonen tyyppi joka on (omasta mielestään) asemoinut ittensä kaikenlaisten moraalisignalointien ja ideologioiden ulkopuolelle ja paukuttelee sieltä lopullisia ja kiistattomia totuuksia ihmiskarjalle joka ei oikeastaan oo ees ansainnut näitä viisauksia joita Jari jakaa maailmalle

[Kommarisosialistin värisuora]

Suvakit uuniin tai nyt ainakin kiirastuleen, hails
T: Jari

Näytti Pia Kaumakin jakaneen tuon tekstin saatteella
Erinomainen kirjoitus ja pätkä siitä miten persut puolustaa länsimaisia arvoja ja suvaitsevaisto heitä ylimielisyydessään moittii.

Edit: eli Kauman jako:

Erinomainen kirjoitus. "Ylimielisen rennosti he käyskentelevät Edistyksen puutarhassa ja jakavat some-oikeutta lihansyöjille, lentomatkustajille, biologisten sukupuolikäsitteiden käyttäjille, länsimaisen sivistyksen, vaurauden ja vapauden puolustajille."

[Kommarisosialistin värisuora]

On näkökään Kirsi Pihan dissausta ollut edellinenkin täällä kommentoitu töräys jostain heinäkuulta

[Kommarisosialistin värisuora]

Tämä oli mennyt ilmeisesti muilta ohi.

Jari Ehrnrooth: Miksi arvovapaus ahdistaa Kirsi Pihaa?

Jos olisin puolueen jäsen, en tuntisi tarvetta lausua arviota Kirsi Pihan kiistakirjoituksen Kenen Kokoomus? pääväittämästä. Onhan kiistatonta, että Antti Häkkänen, Wille Rydman tai Atte Kaleva eivät ole populistisia ”äärioikeistojeppejä” eivätkä he yhdessä tai erikseen pidä Petteri Orpoa panttivankinaan yhtään sen enempää kuin Ruokolahdella on leijonia.

On perin kummallista, että Pihan näyttävästi markkinoitu kirjoitus ei tosiasioiden ja argumenttien tasolla esitä kohteestaan mitään keskustelun arvoista. Leimakirves heiluu mutta ei osu.

Loput paskasta linkin takana jos kantti kestää.

Nostis tälle. Nyt Kirsi Piha on siis tässä uusimassa retorisesti ikään kuin talutettu viimeiselle tuomiolle. Naurattaa kun äijä paasaa jostain arvoliberaalista tunteiden ohittamisesta tossa verkkomedian ripulissa heinäkuulla ja sitten rääkyy ja kiukuttelee Kirsi Pihasta vielä syyskuussa. Taitaa ottaa oikeusministeriön antirasistinen kamppis Jaria liikaa sydämesta. Länsimaiset arvot uhattuna niin pakkohan se on jotain tuskissaan huutaa suvakeista ja helveteistä.

Erehdyin toki tässä olettamaan, että Jarilla olisi sydän mutta tällaisia me hyvesignaloijat nyt ollaan

[Kommarisosialistin värisuora]

No nyt oli Verkkouutisiin tuutattu oikein kunnon jöötinamunen

Jari kävi ulkona tuulettumassa, jossain Wienin taidehallissa ja järkyttyi.

Kulttuurimarxismi, sateenkaariliput, feminismi, isänmurha, unohdetut biologiset sukupuolet, sanakiellot, kommunistit, romanit, suurmiesten urotekojen ohittaminen (isänmurhat), länsimaisen sivistyksen unohtaminen. Nämä mainitut ja vasemmisto pelottaa Jaria todella

Spoiler:

Jari Ehrnrooth: Vasemmiston oikeaoppinen uusherännäisyys on aikamme pahin tauti
JARI EHRNROOTH | 16.09.2021 | 17:30- päivitetty 16.09.2021 | 16:41
Arvoyhtenäisyyttä ajava uusvasemmistolainen liikehdintä tavoittelee kirjoittajan mukaan ylivaltaa.


Yhä useampi meistä kysyy, elämmekö uutta 1970-lukua, ja ihmettelee, mistä ajan onkalosta oikeaoppista arvoyhtenäisyyttä vaativat Edistyksen voimat jälleen nousevat.

Kovin absurdilta vaikuttaa uuden sukupolven jakobiininen kiukku länsimaisen kulttuurin ja kapitalismin ylivoimaisia henkisiä, aineellisia ja ihmisoikeudellisia saavutuksia kohtaan. Miksi heille ei riitä individualistinen arvovapaus, jonka läntinen liberaali demokratia jokaiselle turvaa?

On oltava jokin utopia, jokin autuus, jonka uusvasemmiston herätysliike uskoo saavuttavansa muuttamalla paitsi politiikan myös taiteen, tieteen ja jopa henkilökohtaisen elämän luokkataisteluksi sortavia rakenteita vastaan. Mutta eikö tämä tulikivenkatkuinen tie jo kerran marssittu ja umpikujaksi havaittu?

Feminismin ja stalinismin epäpyhä
liitto valkoista miestä vastaan

Äärimmillään herännäisvasemmiston monihaarainen liikehdintä voi palata jopa stalinismin ihannointiin, jota Suomessa esiintyi viimeksi 1970-luvulla.

En haluaisi uskoa, mutta totta tämä on, jupisin äskettäin, kun Wienin taidehallissa silmilleni avautui kokonainen kerros kommunismia ihailevien tsekkiläisten romanitaiteilijoiden teoksia.

Valtaisan installaation lähtökohdaksi kerrotaan romanitaustaisen Vincent Danihelin kokonaisvaltainen kommunistinen humanismi (!). Symbolisessa avainteoksessa romanien kärrynpyörä muuttuu kuva kuvalta punatähdeksi.

Yhden osaston nimenä on ”Stalin our brother”. Kollektivistista yhtenäisyyttä ihaileva taiteilijakollektiivi maksaa kunniavelkaansa suurelle Isä Aurinkoiselle – keskellä Wienin museokorttelia! Tämä ei siis ole postmodernia ironiaa, vaan vakavaa neuvostokommunismin ihannointia. Käsiohjelmassa kerrotaan, että romanien asema Tsekkoslovakiassa alkoi parantua sen jälkeen, kun neuvostopanssarit vyöryivät Prahaan vuonna 1968.

Kerrosta alempana näyttelytilan valtaavat antikolonialistiset ja feministiset julistukset, joissa valkoista europatriarkaalista miestä vihataan päästä varpaisiin. Vierailijoille jaetaan perheen pienimmille luettava satukirja ”Papa with P for Patriarchy – a tale about dads and their superpowers.” Ivalliset kuvat tihkuvat halveksuntaa rasitteeksi koettua isää kohtaan. Tekstit ovat hyytävää luettavaa. Valkoinen mies on historian ja perheen loismainen hirviö, jonka rikokset on paljastettava ja tuomittava, ennen kuin lapset ja äidit voivat elää hyvää elämää. ”Made with anticolonial, anticapitalist and antipatriarchal love by Daniela Ortiz”, kertoo viimeinen sivu.

Puhdasoppisuuden vaatimus
ja kielen puhdistus

Näin siis vanha marxismi ja sen uudet variaatiot elävät rinta rinnan. Antikapitalismi ja viha porvaristoa kohtaan täydentyvät uusilla aineksilla, joista vihainen feminismi, yltiöpäinen luontoaktivismi ja biologisten sukupuolikäsitteiden kieltäminen tulevat päivittäin vastaan vähän joka suunnasta. Puhdasoppisuutta vaaditaan, hyveellisyyden merkeillä aidataan alueita ja väärämieliset suljetaan ulkopuolelle. Katsokaapa vain, miten sateenkaarivärejä, lippua, kasseja ja rintanappeja käytetään hyveuskollisuuden tunnuskuvina. Englannin kouluissa oppilaille opetetaan, mitä saa sukupuolesta sanoa, mitä ei. Väärät sanat poistetaan kielestä.

Ei tilaa vapaalle yksilölliselle ajattelulle, ei tilaa itse kunkin omalle harkinnalle. Selvät linjat ja sävelet, koska pohjimmiltaan ihmiset ovat yhtä ja liikkeen tarkoitus on niin hyvä.

Tämä uusherännäisen vasemmiston julma totaalidemokraattinen henki on jo tuhonnut viattomia ihmisiä ja uria. Yksikin väärä lausahdus tai ilmaisu riittää. Mutta ehkä kaikkein kammottavin ja historiallisesti merkittävin ilmiö on kääntyminen koko länsimaista sivilisaatiota vastaan.

Lyhyen ja osuvan johdatuksen aikamme oikeaoppisten uusbolsevistisiin toimintatapoihin Yhdysvaltojen yliopistokampuksilla antaa tv-draamasarja The Chair (Netflix). Suomalaisissa yliopistoissa tapahtuu jo samaa ja teatterikorkeakoulu marssii tietysti etulinjassa.

Me näemme yhä uusia tapoja katkaista traditio, hylätä korkeakulttuurin saavutukset ja instituutiot, unohtaa hyvä käytös ja herrasmiesetiikka, tuomita tieteen ja taiteen miesnerot, liberaalin demokratian luoneista suurmiehistä nyt puhumattakaan. Eilen orjanomistaja Jefferson, tänään rasistinen Churchill, ensi viikolla kai patriarkaalinen Lincoln. Kunnia riistetty, koska eivät noudattaneet oman aikamme vasemmiston ihanteita.

Dante hylätty konservatiivikristittynä, Shakespeare sovinistina, Melville valkoisen miehen falloksena. Antakaa minulle suurmies, minä ammun hänet alas.

Kun taiteen ja tieteen arvohierarkiat on kumottu, opiskelijan oma harjoitustyö on yhtä arvokas kuin klassikko – tai oikeastaan arvokkaampi, koska se on poliittisesti oikeaoppinen ja parantaa maailmaa.

Sitkeän kumousliikkeen
juuret ja arvot

Jos haluamme ymmärtää jakobiinisista rihmastoista nousevan totalitaristisen liikehdinnän pontimet ja vaikuttimet, meidän ei tule syyllistyä siihen mihin nämä vasemmistoherännäiset itse syyllistyvät. On kyettävä tulkitsemaan oman aikamme ainutlaatuisuutta.

Minusta historiantutkimuksen tärkein periaate on ymmärtää kutakin aikaa sen omilla ehdoilla. On mieletöntä tuomita menneisyyden ihmisiä siitä, että he pitivät orjia eivätkä noudattaneet meidän aikamme ihmisoikeuksia.

Yhtä harhauttavaa olisi tyytyä siihen vaikutelmaan, että elämme nyt 1970-luvun toisintoa. Vaikka samankaltaisuuksia on, tämä vasemmistolaiseen arvoyhtenäisyyteen pyrkivä uusi aalto on jotakin sellaista, mitä koskaan aikaisemmin ei ole nähty.

Suomessa selkein ero on siinä, että 1970-luvun ”taistolaisuus” oli NKP:n onnistunut operaatio osana suomettamispolitiikkaa. Suomalainen älymystö ja kaikkien puolueiden – myös kokoomuksen – nuorisopoliitikot lankesivat rähmälleen ja lauloivat ”Miten Neuvostoliittoa autamme, kun maailmanrauhaa rakentaa se”. Näistä vuosista kertova Lauri Hokkasen teos Kenen joukoissa seisoin (Docendo) on suuren kiitoksen arvoinen.

Nyt ei ole Neuvostoliittoa eikä reaalisosialismia, vaan niiden synkkä muisto varjona vasemmiston yllä. Silti jakobiininen uusherännäinen puhdasoppisuus valtaa uusia kannattajia nuorison ja älymystön keskuudessa. Miksi ihmeessä?

Tämän aatesuunnan juuret ovat syvällä lännen omassa historiassa. Arvoyhtenäisyyttä luova ja arvoeroja hävittävä kollektivismi on niittänyt satoaan kristillisestä tasanjakoajattelusta marxilaiseen luokkataisteluun, jakobiinisesta pakkovallasta 1960-luvun militanttiin opiskelijaradikalismiin. Olisi mukava vain toivoa, että aatesuunnan uusin myrsky laantuu itsestään, mutta enpä usko. Heillä on joukkosielu, aate ja visio; heillä on kauna, katkeruus ja viholliskuva; heillä on vallantahtoisen etujoukon röyhkeät otteet, organisaatiotaidot ja kyky levittäytyä instituutioihin. Kaikki sitkeän kumousliikkeen elementit.

Liberaalidemokraattien tehtävä
on turvata arvovapaus

Meidän liberaalidemokraattien, joille yksilön vapaus on sekä pyhä arvo että jokapäiväinen realiteetti, on kyettävä torjumaan arvoyhtenäisyyttä ajava uusvasemmisto.

He tavoittelevat kulttuurista ylivaltaa muuttaakseen koko sivilisaation suunnan, mutta mikä on heidän tavoitteensa?

Vaikka joukossa on kommunistisia virtauksia, en usko, että marxilainen sosialismi ja kommunismi enää voivat muodostua uskottavaksi päämääräksi. Se minkä historia kerran romutti, ei enää palaa – Kiina on asia erikseen. Lännessä vasemmistolainen uusherännäisyys ikään kuin kärsii päämäärävajeesta, ja se – uskallan toivoa – voi olla sen heikkous.

Toisaalta, on pakko todeta, uudelle totaalidemokraattiselle liikehdinnälle saattaa riittää myös epämääräisempi päämäärä. Sellaiseksi voisi kelvata lopullinen tasa-arvo, joka saavutetaan purkamalla kaikki arvohierarkiat (myös ihmisten ja eläinten väliltä) – siis ne joihin korkeakulttuurinen laatu perustuu.

Jonkinlainen protokommunismin aave vailla nimeä antaa pontta liikehdinnälle.

Vastaavasti koko länsimainen sivistystraditio haastavine vaatimuksineen näyttäytyy sortavana rakenteena, joka on kumottava autuuden saavuttamiseksi. Europatriarkaalinen valkoinen heteromies – jonka tekosia maailmanhistorian toistaiseksi jaloin ja humaanein korkeakulttuurimme enimmäkseen on – tarjoutuu pääviholliseksi, jota kohti ampumalla ei voi osua harhaan.

Tällainen uusherännäisyys meillä nyt on keskuudessamme eikä se hälvene kuin paha uni aamun kirkkaudessa. Omasta puolestani tunnen tarvetta torjua uusvasemmistolaista totalitarismia. Yksilön vapaus ja oikeus omaan elämään, omaan ajatteluun, omiin arvopäämääriin ja omaan kielenkäyttöön on minusta juuri se paras, jonka länsimainen sivilisaatio on meistä jokaiselle kyennyt oikeusvaltion vahvoin säännöksin takaamaan.

He jotka omien hyvinä pitämiensä tavoitteiden nojalla ovat valmiita tukahduttamaan muiden vapautta ja siksi vartioivat puhdasoppisuutta ja painostavat kansalaisia yhdenmukaisuuteen, ovat ymmärtäneet asiat niin nurinkurisesti, että heille on siitä huomautettava.

Ystävällisesti mutta lujasti sanottakoon: Ei, me emme aio tulla samanmielisiksi, me ajattelemme kukin omilla aivoillamme.

Parempaa asennetta en tähän hätään ole keksinyt.

[Kommarisosialistin värisuora]

Jarin ollee täst lähtien parempi vain pysyä kotona lukemassa Shakespearen klassikkoja ja kuuntelemassa Wagneria. Maailma ympärillä on muuttunut liikaa miehen käsityskyvylle

[Doctor Muñiz]

On mieletöntä tuomita menneisyyden ihmisiä siitä, että he pitivät orjia eivätkä noudattaneet meidän aikamme ihmisoikeuksia.

Meidän liberaalidemokraattien, joille yksilön vapaus on sekä pyhä arvo että jokapäiväinen realiteetti, on kyettävä torjumaan arvoyhtenäisyyttä ajava uusvasemmisto.

Vois tääkin koettaa päättää ajaako moraalirelativismia vai -objektivismia.

Eikun sori silloinhan pitäis tuntea etiikan perusteoriaa.

[Doctor Muñiz]

Jarin ollee täst lähtien parempi vain pysyä kotona lukemassa Shakespearen klassikkoja ja kuuntelemassa Wagneria. Maailma ympärillä on muuttunut liikaa miehen käsityskyvylle

Paskaa se on tuutannut aina - aiemmin se vaan liitty paremmin sen varsinaiseen alaan.

[Doctor Muñiz]

Ja kuittasko se mm. 1900-luvun historian hitlereineen ja stalineineen tällä?

Europatriarkaalinen valkoinen heteromies – jonka tekosia maailmanhistorian toistaiseksi jaloin ja humaanein korkeakulttuurimme enimmäkseen on – tarjoutuu pääviholliseksi, jota kohti ampumalla ei voi osua harhaan.

[Doctor Muñiz]

Jaa tää on joku erikoinen 1800-luvun evolutionismin palautustrippi:

Eurooppalaisten kulttuuri-imperialistien jälki ei miellytä niitä, jotka siirtävät menneisyyteen nykyajan humanitäärisiä ihanteita. Kulttuurievoluution kannalta on kuitenkin vaikea kiistää sitä, että juutalais-kristillinen omatunto, länsimainen tiede ja taide, kansanvalistus ja vapausaate ovat kaikkialla nostaneet ihmiskuntaa korkeammalle sivistystasolle. Myös täällä fennien maassa.

Vähät orjuutuksesta ja massamurhaamisesta, kun täällä lännessä näyttää olevan ainakin jossain määrin lopputuotteena liberaali demokratia ja Afrikassakin kuolee vähemmän lapsia ja naisia lääketieteen johdosta.

Voishan tän ottaa jonain, miten tieteentekijän kaavussa unohdat/vääristät kaikki sosiologian ja antropologian perusjutut ja joku vielä siitä maksaa -performanssina.

[MOISIO]

Upeeta että Jaria ahdistaa niin paljon että sama turaus pitäny myydä Ylelle ja Verkkouutisille mut jälkimmäisessä saa tykitellä enemmän

[Doctor Muñiz]

Mitens se vetää tän lukion etiikan peruskurssitasonkin avaavan oivalluksen päin vittua?

Omaksi uskokseni ja toivokseni on jäänyt looginen välttämättömyys. Jos perusarvoina ovat ihmisyys ja vapaus, siitä seuraa, että jokaisen on kunnioitettava jokaisen toisen ihmisen arvoa ja vapautta.

Pitäisi tietysti olla, että jos/kun henkilö arvostaa omaa olemassaoloaan, pyrkimyksiään ja vapauttaan, niin on epäloogista olla tekemättä tätä muiden kohdalla (etiikan ensimmäinen askel on havaita vastavuoroisuuden välttämättömyys). Siitä se kaikkia edes jollain tavoin sitova intersubjektiivinen etiikkakin löytyy.

Koska tonne aiemmin oli postattu joku lainaus, jossa Locken näkemyksen ytimeen oli otettu maaomaisuuden määräytyminen maanviljelyn kautta ja tästä johtunut vilpillinen ja härski alkuperäiskansojen riisto, niin se pitää kyllä sinällään paikkansa, muttei ole sitä varsinaista ydintä, jonka muodostavat oikeus elämään, henkilökohtaiseen vapauteen, omaisuuteen ja niiden rankaisemiseen, jotka näitä vastaan rikkovat (tästä seuraa oikeus nousta väärämielistä hallitsijaa vastaan).

Rivien väliin on tietysti kirjoitettu kaikenlaista, mutta elävää perintöähän toi on ja ytimen kynänjälki edelleen vahva.

[Sosiaalisesti äärimmäisen hapokas]

Ootko Jari muistanu juosta ja pitää kinkut kiinteinä?

[Trollface-mies]

Pistetään nyt tännekin sama mikä rogen puolelle, eli en siis edelleenkään jaksa lähteä Wienin taidehalliin asti mutta siitä Tšekkoslovakian romaneista kertovasta näyttelystä missä Ehrnrooth kävi voi lukee tuolta:

https://kunsthallewien.at/en/exhibition ... ans-human/

https://www.e-flux.com/announcements/36 ... ans-human/

https://artreview.com/averklub-collecti ... ni-people/

Tossa on koko näyttelyn sisältö .pdf-muodossa, laitetaan siitä nyt lainauksena se kohta, jossa Ehrnrooth meni sekaisin:

https://kunsthallewien.at/101/wp-conten ... pdf?x90478

Stalin My Brother: Soviet Literature

In this part of the exhibition, the Averklub Collective focuses on the attempt of the Russian Communist Party to increase literacy of the Romani population through organize libraries, clubs, production cooperatives, and communes, and to combat the negative perception of the continuing remnants of the past. A written form of Russian Romani was created during this period.

Between 1928 and 1938, an unprecedented number of books were published in Romani: around 250 titles covering everything from translations of classical literature and poetry, through political literature and current party speeches, to children’s literature, school textbooks, and practical manuals on housekeeping, farming, and personal hygiene. A newly created, authentically Romani literature was an important aspect of this activity

Ja sitten tää vuotta 1968 koskeva kohta, jossa niin ikään Jartsa sai slaagin, kuuluu näin:

In the Czechoslovak Socialist Republic, Romani nationality was not recognized. The Soviet model of Romani emancipatory politics was described as unfeasible within the context of Czechoslovakia. After many requests to the Central Committee of the Communist Party, the Union of Gypsies-Roma (Svaz Cikánů-Romů / SCR) was eventually registered, but was not provided with any facilities or support. In fact, it did not become active until the start of 1969, under the directive of the USSR, following the arrival of Warsaw Pact troops in Czechoslovakia. However, whatever its faults, it’s still the case that Czechoslovakia created the conditions necessary for the Roma to lead a dignified life.

Ei tää nyt kauheen paljoo yllätä. En ole minkään sortin ekspertti tässä asiassa vaikka Itä-Eurooppa tuttua onkin. Mutta olen ymmärtänyt että vaikka romanien sosiaaliset olot parani suhteellisesti 1970-luvulla niin samalla kaikkinainen rasismi lisääntyi. Osin tietysti siksi koska, no, ne sosiaaliset olot parani ja kommunismissakin osattiin olla mieltä, että mustalaisia hyysätään.

Mutta en nyt tiedä onko tässä näyttelyn painotuksessa mitään erheellistä, mitään mistä pitäis repiä perseensä tai onko siinä etenkään mitään stalinistista. "Stalin my brother" -otsikko on päivänselvästi lainattu aikakauden propagandasta ja sen on tarkoitus kuvata aikakauden tunnelmia.

Taiteilijat totta kai tunnustautuu marxilaisiksi ja niiden näyttely koittaa provokatiivisesti nostaa esiin kontrastin sosialismin stabiilisuuden ja 90-luvun shokkikapitalismin vaikutusten välillä. Mikä on ihan käypä lähtökohta. Sikäli jos oikein tätä luen niin eivät kyllä mitenkään ylistä kommunistiaikaa ja lähtevät siitä, että silloiset asuntoprojektit, vaikka takasivatkin kohtuulliset aineelliset oltavat, olivat kuitenkin luonteeltaan etnisiä jakolinjoja ylläpitäviä.

Ja se, että 90-luvulla näistä asutuksista tuli sitten jättömaita, on tiedossa jokaiselle joka noihin aikoihin ja sen jälkeen itäisessä Keski-Euroopassa tuli käyneeksi.