Punk in Finland

Doctor Muñiz wrote: ↑

11 Jul 2019, 07:35

Jari painaa täysillä syvemmälle js osoittaa, ettei osaa itse laskea (vasemmistoliitto ei ole hallituksessa vaa'ankielenä).

Jari Ehrnroothin kolumni: Vahvistuva oikeisto tarvitsee yhdistävän aatteen

On pakko ihmetellä, miksi oikeisto on niin avuton ja hajanainen, kirjoittaa Jari Ehrnrooth.

Laskutaitoiset ovat ihmetelleet, mikä Suomen oikeistoa vaivaa. Uudessa eduskunnassa vasemmistopuolueilla on vain 56 paikkaa. Silti maahan syntyi hallitus, jota johtaa ay-demari ja jossa vaa’ankielenä keikkuu laitavasemmisto.

Monien mielestä tällainen on kansanvallan pilkkaamista. Onhan pelkästään perussuomalaisilla, kokoomuksella ja keskustalla yhteensä 108 kansanedustajaa. Kun tähän lisätään pienet ei-sosialistiset puolueet, porvarillinen hallitusvalta olisi lujalla perustalla.

On pakko ihmetellä, miksi oikeisto on niin avuton ja hajanainen.

Kamppailussa dominoi se, jolla on enemmän taitoa ja tahtoa valtaan.

Demokratia on kuin nyrkkeilyä. Sininen ja punainen kulma ottelevat, ja vastustajan liikkeiden oikea-aikainen hyväksikäyttö on avain voittoon. Siksi oikeisto määrää vasemmiston ja vasemmisto oikeiston muutosta. Kamppailussa dominoi se, jolla on enemmän taitoa ja tahtoa valtaan.

Hyvän esimerkin aktiivisesta oikeistosta tarjoaa Tanska, jossa sosiaalidemokraatit ovat omaksuneet oikeistolaisen politiikan piirteitä maahanmuutossa ja sosiaalipolitiikassa. Ruotsissa nähdään jo sama suuntaus.

Samaan aikaan Suomessa koko puoluekenttä hokee sosialismiin perustuvaa pakotetun yhteisvastuun koodikieltä. Keskusta ja kokoomuskin ovat omaksuneet sosiaalietiikakseen kollektivistisen tulontasauksen ja avokätisen ihmisoikeusidealismin.

Siksi meillä sosiaaliturvasta asumistukineen on muodostunut elinkeino ja myös maahan saapuvien on helppo käyttää järjestelmää hyväkseen. Yksilönvastuusta ja vapaudesta, ihmisyyden vaatimuksista, elintapapolitiikasta ja suorituskyvyn nostamisesta ei puhu juuri kukaan.

Vasemmistoliberaali henki leijuu Arkadianmäen ilmatilassa ja taikoo valtikan pois porvariryhmien käsistä. Jos suomalaiset oikeistopuolueet särkisivät taian ja yhdistyisivät blokiksi, vasemmistolla tuskin olisi asiaa hallitukseen.

Mielestäni meillä, jotka edustamme enemmistöäja tahdomme yhteiskunnan uudistamista ilman sosialistista painolastia, on oikeus odottaa, että lumous pian haihtuu ja historiallinen aloite siirtyy pois vasemmistolta, joka edustaa enää neljännestä kansasta.

Suomen suurimman oikeistopuolueen, perussuomalaisten puoluekokouksessa puheenjohtaja Jussi Halla-aho nosti esiin globalisaation ja nationalismin välisen vastakkainasettelun. Hänen mielestään kansallismieliset ja vihreät kasvattavat kannatustaan, koska ne edustavat tätä uutta erottelua johdonmukaisesti.

Niin Euroopassa kuin Yhdysvalloissa oikeisto onkin edennyt juuri nationalistisin äänenpainoin. Tästä riemuitaan etenkin Pekingissä, Moskovassa ja Teheranissa, koska kansallinen eriytyminen hajottaa lännen ja tekee siitä heikon.

Vaikka Halla-ahon diagnoosi esimerkiksi islamilais-arabialaisen kulttuurin vahingollisista vaikutuksista länsimaiseen vapauteen osuu oikeaan, hänen hoitokeinonsa – uusnationalismi – johtaa vaivasta toiseen, sillä globalisaation aikakaudella oikeiston konservatiiviset ja liberaalit voimat eivät voi yhdistyä kansallismielisyyden alle.

Pienet yksiköt ovat herttaisia ja joskus hyvin innovatiivisia, mutta historian pitkässä linjassa vahvoja ovat olleet vain suuret kokonaisuudet, imperiumit. Jos toivomme että länsi voittaa kulttuurien kamppailun ja uuden kylmän sodan, meidän on haluttava ylivoimaista valtakeskittymää, jonka taakse koko länsi liittoutuu.

Mehän olemme ainoa kulttuuri joka on synnyttänyt yksilön vapauteen nojaavan kansanvallan. Jos me emme voita kamppailua ihmiskunnan arvojohtajuudesta, vapaus häviää.

Lopulta kysymys on siitä, mikä aate voi yhdistää sekä konservatiivisen että liberaalin ajattelun. Nähdäkseni se voi tällä vuosisadalla olla vain historiatietoinen westernismi tai positiivinen oksidentalismi (ihanteellinen länsimielisyys), jossa ylikansallisten länsimaisten arvojen puolustaminen on kaikkein tärkeintä. Mehän olemme ainoa kulttuuri joka on synnyttänyt yksilön vapauteen nojaavan kansanvallan. Jos me emme voita kamppailua ihmiskunnan arvojohtajuudesta, vapaus häviää.

Globalisaation aikakaudella kulttuurimme on todella hätää kärsimässä, ellei synny länsimaisen vapauden kansainvälistä liittoa, joka kykenee torjumaan paitsi islamin myös konfutselais-kiinalaisen kommunismin ja venäläisjohtoisen itäisen autoritäärisyyden vaikutuksen. Tässä maailmanhistoriallisessa tilanteessa kansallinen itsesuojelu edustaa avutonta ja riittämätöntä toimintamallia länsimaisten arvojen turvaamiseksi ja edistämiseksi.

Yksilön vapauteen uskova länsi voi siis tulla great again, vahvaksi jälleen, vain jos se onnistuu kokoamaan voimansa. Siihen me emme tarvitse eripuraista kansallismielisyyttä, vaan vahvaa Eurooppaa, vahvaa Amerikkaa ja niiden lujaa yhteistyötä.

https://yle.fi/uutiset/3-10866664

Trollface-mies wrote: ↑

11 Jul 2019, 08:04

Doctor Muñiz wrote: ↑

11 Jul 2019, 07:35

Jari painaa täysillä syvemmälle js osoittaa, ettei osaa itse laskea (vasemmistoliitto ei ole hallituksessa vaa'ankielenä).

Jari Ehrnroothin kolumni: Vahvistuva oikeisto tarvitsee yhdistävän aatteen

On pakko ihmetellä, miksi oikeisto on niin avuton ja hajanainen, kirjoittaa Jari Ehrnrooth.

Laskutaitoiset ovat ihmetelleet, mikä Suomen oikeistoa vaivaa. Uudessa eduskunnassa vasemmistopuolueilla on vain 56 paikkaa. Silti maahan syntyi hallitus, jota johtaa ay-demari ja jossa vaa’ankielenä keikkuu laitavasemmisto.

Monien mielestä tällainen on kansanvallan pilkkaamista. Onhan pelkästään perussuomalaisilla, kokoomuksella ja keskustalla yhteensä 108 kansanedustajaa. Kun tähän lisätään pienet ei-sosialistiset puolueet, porvarillinen hallitusvalta olisi lujalla perustalla.

On pakko ihmetellä, miksi oikeisto on niin avuton ja hajanainen.

Kamppailussa dominoi se, jolla on enemmän taitoa ja tahtoa valtaan.

Demokratia on kuin nyrkkeilyä. Sininen ja punainen kulma ottelevat, ja vastustajan liikkeiden oikea-aikainen hyväksikäyttö on avain voittoon. Siksi oikeisto määrää vasemmiston ja vasemmisto oikeiston muutosta. Kamppailussa dominoi se, jolla on enemmän taitoa ja tahtoa valtaan.

Hyvän esimerkin aktiivisesta oikeistosta tarjoaa Tanska, jossa sosiaalidemokraatit ovat omaksuneet oikeistolaisen politiikan piirteitä maahanmuutossa ja sosiaalipolitiikassa. Ruotsissa nähdään jo sama suuntaus.

Samaan aikaan Suomessa koko puoluekenttä hokee sosialismiin perustuvaa pakotetun yhteisvastuun koodikieltä. Keskusta ja kokoomuskin ovat omaksuneet sosiaalietiikakseen kollektivistisen tulontasauksen ja avokätisen ihmisoikeusidealismin.

Siksi meillä sosiaaliturvasta asumistukineen on muodostunut elinkeino ja myös maahan saapuvien on helppo käyttää järjestelmää hyväkseen. Yksilönvastuusta ja vapaudesta, ihmisyyden vaatimuksista, elintapapolitiikasta ja suorituskyvyn nostamisesta ei puhu juuri kukaan.

Vasemmistoliberaali henki leijuu Arkadianmäen ilmatilassa ja taikoo valtikan pois porvariryhmien käsistä. Jos suomalaiset oikeistopuolueet särkisivät taian ja yhdistyisivät blokiksi, vasemmistolla tuskin olisi asiaa hallitukseen.

Mielestäni meillä, jotka edustamme enemmistöäja tahdomme yhteiskunnan uudistamista ilman sosialistista painolastia, on oikeus odottaa, että lumous pian haihtuu ja historiallinen aloite siirtyy pois vasemmistolta, joka edustaa enää neljännestä kansasta.

Suomen suurimman oikeistopuolueen, perussuomalaisten puoluekokouksessa puheenjohtaja Jussi Halla-aho nosti esiin globalisaation ja nationalismin välisen vastakkainasettelun. Hänen mielestään kansallismieliset ja vihreät kasvattavat kannatustaan, koska ne edustavat tätä uutta erottelua johdonmukaisesti.

Niin Euroopassa kuin Yhdysvalloissa oikeisto onkin edennyt juuri nationalistisin äänenpainoin. Tästä riemuitaan etenkin Pekingissä, Moskovassa ja Teheranissa, koska kansallinen eriytyminen hajottaa lännen ja tekee siitä heikon.

Vaikka Halla-ahon diagnoosi esimerkiksi islamilais-arabialaisen kulttuurin vahingollisista vaikutuksista länsimaiseen vapauteen osuu oikeaan, hänen hoitokeinonsa – uusnationalismi – johtaa vaivasta toiseen, sillä globalisaation aikakaudella oikeiston konservatiiviset ja liberaalit voimat eivät voi yhdistyä kansallismielisyyden alle.

Pienet yksiköt ovat herttaisia ja joskus hyvin innovatiivisia, mutta historian pitkässä linjassa vahvoja ovat olleet vain suuret kokonaisuudet, imperiumit. Jos toivomme että länsi voittaa kulttuurien kamppailun ja uuden kylmän sodan, meidän on haluttava ylivoimaista valtakeskittymää, jonka taakse koko länsi liittoutuu.

Mehän olemme ainoa kulttuuri joka on synnyttänyt yksilön vapauteen nojaavan kansanvallan. Jos me emme voita kamppailua ihmiskunnan arvojohtajuudesta, vapaus häviää.

Lopulta kysymys on siitä, mikä aate voi yhdistää sekä konservatiivisen että liberaalin ajattelun. Nähdäkseni se voi tällä vuosisadalla olla vain historiatietoinen westernismi tai positiivinen oksidentalismi (ihanteellinen länsimielisyys), jossa ylikansallisten länsimaisten arvojen puolustaminen on kaikkein tärkeintä. Mehän olemme ainoa kulttuuri joka on synnyttänyt yksilön vapauteen nojaavan kansanvallan. Jos me emme voita kamppailua ihmiskunnan arvojohtajuudesta, vapaus häviää.

Globalisaation aikakaudella kulttuurimme on todella hätää kärsimässä, ellei synny länsimaisen vapauden kansainvälistä liittoa, joka kykenee torjumaan paitsi islamin myös konfutselais-kiinalaisen kommunismin ja venäläisjohtoisen itäisen autoritäärisyyden vaikutuksen. Tässä maailmanhistoriallisessa tilanteessa kansallinen itsesuojelu edustaa avutonta ja riittämätöntä toimintamallia länsimaisten arvojen turvaamiseksi ja edistämiseksi.

Yksilön vapauteen uskova länsi voi siis tulla great again, vahvaksi jälleen, vain jos se onnistuu kokoamaan voimansa. Siihen me emme tarvitse eripuraista kansallismielisyyttä, vaan vahvaa Eurooppaa, vahvaa Amerikkaa ja niiden lujaa yhteistyötä.

https://yle.fi/uutiset/3-10866664

Suuri läntinen imperiumi

Trollface-mies wrote: ↑

11 Jul 2019, 09:22

On aika murtaa Arkadianmäen ilmatilassa leijuvan vasemmistoliberaalin hengen taika, jättää taaksemme sosialismin pakotettu yhteisvastuu ja palauttaa valtikka porvariryhmien käsiin ja yhdistää läntinen maailma positiivisen oksidentalismin arvoille perustuvaksi imperiumiksi joka nujertaa islamilais-arabialaisen kulttuurin, venäläisjohtoisen itäisen autoritäärisyyden ja konfutselais-kiinalaisen kommunismin

Falconetti roviolla wrote: ↑

11 Jul 2019, 09:48

Onkohan Ehrnroothilla tullut ihan kyynel silmäkulmaan kun se on saanut tuon kolumninsa loogis-rationalistiseen crescendoonsa. Pensselin koko on ainakin aika isolle säädetty.

https://yle.fi/uutiset/3-10900826 wrote:Jari Ehrnroothin kolumni: Perustuslaki on pantava remonttiin
Suomen tasavalta tarvitsee liberaalin perustuslain ilman yksinvaltaisia ja sosialistisia piirteitä, kirjoittaa Jari Ehrnrooth.

Perustuslait 1.8.2019 klo 06.45

Toimivassa tasavallassa jokainen on itsenäinen ja vapaa eikä kukaan ole valtias toisen yli.

Itsenäisellä Suomella on ollut kaksi tasavaltalaista perustuslakia. Ensimmäisessä liberaalia tasavaltaa varjosti monarkismi ja nykyisessä sitä jähmettää sosialismi. Yksinvaltaisuus tekee ihmisistä alamaisia ja sosialismissa yksilöllistä elämää tukahduttaa valtio. Kumpikaan riippuvuuden ja alistuksen muoto ei sovi liberaaliin demokratiaan.

Me tarvitsemme perustuslain, jonka sotkematon lähtökohta on tasa-arvoisten yksilöiden vapaus ja vastuu, oikeudet ja velvollisuudet.

Sata vuotta sitten Suomessa elettiin toiveikasta aikaa. Kansanvallan vastainen sosialidemokraattinen vallankumous vuonna 1918 oli päättäväisesti kukistettu ja heinäkuun puolivälissä 1919 valtionhoitaja Mannerheim vahvisti tasavaltaisen hallitusmuodon. Se noudatteli hyvin pitkälle K.J. Ståhlbergin johtaman perustuslakikomitean jo marraskuussa 1917 muotoilemaa luonnosta.

Monarkistiset ja liberalistiset piirteet elivät rinta rinnan ja niiden yhteensopimattomuus on leimannut suomalaista politiikkaa.

Ei ollut epäilystäkään, mihin suuntaan nuori kansakunta halusi kehittyä. Sosialistisen diktatuurin uhka oli torjuttu ja uusiin kumousyrityksiin varautuva voittanut osapuoli oli luopunut monarkiasta tyytyen hallitusmuodossa presidentille määriteltyihin mittaviin valtaoikeuksiin.

Itsenäisen Suomen ensimmäisen valtiosäännön (siirryt toiseen palveluun) henki oli kaksijakoinen. Se halusi tehdä presidentistä vahvan ja itsenäisen valtiaan, ja se halusi tehdä jokaisesta kansalaisesta itsenäisen ja vapaan oman elämänsä valtiaan. Monarkistiset ja liberalistiset piirteet elivät rinta rinnan ja niiden yhteensopimattomuus on leimannut suomalaista politiikkaa.

Kun Neuvostoliiton ote Suomesta tiukkeni toisen maailmansodan jälkeen, Kremlin oli helppo sujauttaa entinen suurruhtinaskunta taskuunsa juuri siksi, että vuoden 1919 hallitusmuodossa presidentille oli jätetty mahtavat valtaoikeudet. Hän muun muassa käytti ylintä lakien toimeenpanovaltaa ja nimitti kaikki professorit.

Uuteen vuoden 2000 perustuslakiin jäi ikävä yksinvaltainen piirre.

On historian ivaa että se hallitusmuodon piirre, jolla oli varauduttu uusia vallankaappausyrityksiä vastaan, oivallettiin Moskovassa keinoksi, jolla neuvostokommunismin vaikutus voitiin Kekkosen aikana ulottaa syvälle suomalaiseen yhteiskuntaan ja kulttuuriin.

Tamminiemen ruhtinaan neljännesvuosisadaksi venähtänyt valtakausi jätti maahamme rumat henkiset ja aineelliset jälkensä. Niihin saa yhä törmätä paitsi alamaisena yksimielisyyden kaipuuna myös Leninin puistoina ja patsaina.

Neuvostoliiton luhistuttua hallitusmuotoa korjattiin. Uuteen vuoden 2000 perustuslakiin (siirryt toiseen palveluun) jäi silti ikävä yksinvaltainen piirre. Tasavallan presidentti edelleen johtaa ulkopolitiikkaa ja voi hyvin laajasti käyttää ylintä valtaa ulko- ja turvallisuuspolitiikassa ilman suoraa parlamentaarista kontrollia.

Suurempi ongelma nykyisessä perustuslaissa on kuitenkin joihinkin perusoikeuksiin sisältyvä sosialistinen ajattelutapa.

Tämä on hyvin arveluttava piirre jota taitavat ulkovallat voisivat käyttää hyväkseen. On kuviteltavissa tilanne, jossa itäiset NATON vastustajat tai Pekingin kommunistit kykenisivät vaikuttamaan niille myötämieliseen presidenttiin Suomen etuja vahingoittavalla tavalla.

Suurempi ongelma nykyisessä perustuslaissa on kuitenkin joihinkin perusoikeuksiin sisältyvä sosialistinen ajattelutapa.

Julkisen vallan tehtäviksi on hyvin laajasti määritelty vapaan yksilön tarpeista huolehtiminen. Kollektivismiin kallistuvien asiantuntijoiden harjoittamassa perusoikeusfundamentalismissa kattavan sosiaalihuoltovaltion periaate liittyy tinkimättömään yhdenvertaisuuden noudattamiseen. Siksi suuret talousuudistukset ovat mahdottomia toteuttaa ja maata uhkaa julkisen talouden velkaantumiskriisi.

Perustuslaki ei ole pyhä, joten melko varmasti se tullaan uudistamaan.

Tämä perustuslakiin sisään kirjoitettu pakotetun yhteisvastuun periaate on räikeässä ristiriidassa myös liberaalin demokratian peruslähtökohdan kanssa. Vapaiden kansalaisten tasavallassa jokaisen yksilön on oltava itsenäinen ja vapaa eikä kenelläkään ole valtaa tai etuoikeuksia toisten yli.

Tällä hetkellä kuitenkin 15 prosenttia väestöstä – 850 000 ihmistä – on asumisen suorien tukijärjestelmien (siirryt toiseen palveluun) piirissä ja yhteisestä kassasta maksettu tuki kattaa keskimäärin 54 prosenttia heidän asumismenoistaan. Vain puolet väestöstä (siirryt toiseen palveluun) pitää tätä järjestelyä oikeutettuna. Valtiokeskeinen sosialistinen kollektivismi on luonut monia vastaavia hyötymisjärjestelmiä ja toisten kustannuksella elämistä, jotka ennen pitkää joutuvat kritiikin kohteiksi.

Perustuslaki ei ole pyhä, joten melko varmasti se tullaan uudistamaan myös tällä vuosisadalla. Voisiko kolmas kerta osua oikeaan? Voisiko tasa-arvoisten yksilöiden vapauden ja oikeuksien turvaaminen vihdoin liittyä vastuulliseen individualismiin ilman yksinvaltaista monarkismia tai holhoavaa sosialismia?

Uuden uhkan tasavaltaiselle liberaalille perustuslaille muodostaa vihreän komentotalouden akanvirta.

Pidän todennäköisenä, että myös ihmisoikeusidealismin äärimmäiset piirteet joutuvat kovan kritiikin kohteiksi kasvavien muuttovirtojen maailmassa. Sivistyneessä ja vauraassa maassa kaikki saavat tietysti välttämättömän turvan, mutta jos ihminen ei ole lainkaan osallistunut kansantulon kartuttamiseen eikä ole syntynyt maan kansalaiseksi, miksi hänellä olisi oikeus täyteen sosiaalivakuutukseen, joka kustannetaan verokertymästä?

Uuden uhkan tasavaltaiselle liberaalille perustuslaille muodostaa vihreän komentotalouden akanvirta. Hurmahenkisen ilmastoaktivismin torjumiseksi on tajuttava, että vapaan yksilön elämä on hyvää ja elämisen arvoista juuri siksi, että hän omistaa oman elämänsä eikä kukaan toinen pakota häntä niihin ratkaisuihin, joista hän itse kantaa vastuun kaikkien muiden edessä.

Jari Ehrnrooth

vihreän komentotalouden akanvirta