Save the date... meinaako nää siis vaihtaa itsenäisyyspäivän päivämäärää?
Wikipedia wrote:[9. joulukuuta] 1918 – Monarkiaa kannattaneet Suomalaisen Puolueen enemmistö ja Nuorsuomalaisen Puolueen vähemmistö perustivat Kansallisen Kokoomuspuolueen, nykyisen Kansallisen Kokoomuksen.
Häiritsevä déjà vu -laskuri 2024: 3(2023: 10, 2022: 18, 2021: 19, 2020: 23)
Muista että, et nauti Persus Makeis Sekoomuksesta, vaan se nauttii sinusta. Sinä et syö sitä, vaan se syö sinut.
Save the date... meinaako nää siis vaihtaa itsenäisyyspäivän päivämäärää?
Wikipedia wrote:[9. joulukuuta] 1918 – Monarkiaa kannattaneet Suomalaisen Puolueen enemmistö ja Nuorsuomalaisen Puolueen vähemmistö perustivat Kansallisen Kokoomuspuolueen, nykyisen Kansallisen Kokoomuksen.
- I thought you fucked off.
- I did! But then I fucked back on again.
Tai no okei, "lukijan mielipide", mutta on tässä jonkun sortin jäsentenväliset taas kerran meneillään
Kovaa ajoa kommenteissa. Nimim. Rokottamaton toteaa:
Spoiler:
Tämä on tätä porukkaa, joka ”kiihdyttää romahdusta” lapon, eläinrääkkäyksen, päihteiden ja himorunkkaamisen voimin. Tuolla tiellä ei ole muuta päätepistettä kuin pimeys. Kansallissosialistinen ja ”näzi” kuvasto toimii noille siksi, että KS on maskuliinista, tyylikästä ja vuosikymmenten demonisoimisen takia ”pelottavaa”. Mitään mainittuja piirteitä noilta ei löydy. Ali-ihmisyyttä todellakin.
Save the date... meinaako nää siis vaihtaa itsenäisyyspäivän päivämäärää?
Wikipedia wrote:[9. joulukuuta] 1918 – Monarkiaa kannattaneet Suomalaisen Puolueen enemmistö ja Nuorsuomalaisen Puolueen vähemmistö perustivat Kansallisen Kokoomuspuolueen, nykyisen Kansallisen Kokoomuksen.
Tuo itsenäisyyspäivä 6.12. on valittu itsenäisyyspäiväksi koska joku päivä piti valita. Muitakin vaihtoehtoja olisi ollut, riippuen spekseistä.
Niille joita tällaiset tomaattien hinnan, kissojen stereoskooppisen näön ja fm-synteesin kaltaiset todella merkittävät asiat kiinnostavat:
Spoiler:
Suomen itsenäisyyspäivä on siis 6. joulukuuta. Tuolle paikalle se valikoitui vasta marraskuussa 1919. Välissä oli sodittu traumaattinen sisällissota ja käyty poliittinen kamppailu hallitusmuodosta, siis siitä, johtaako Suomea kuningas vai presidentti.
Kilpailevia ehdotuksia oli kaksi. Vasemmisto olisi halunnut juhlia itsenäisyyspäivää 15. marraskuuta. jolloin eduskunta julistautui korkeimman vallan käyttäjäksi ja katkaisi kaikki siteet bolshevistiseksi muuttuneeseen Venäjään. Muun muassa Matti Klinge on kannattanut tätä päivämäärää.
Porvaristo puolestaan olisi valinnut itsenäisyyspäiväksi **toukokuun 16. **päivän kunnioittaakseen Mannerheimin johtamien valkoisten voitonparaatia kyseisenä päivänä vuonna 1918.
Kuten usein tapahtuu, päädyttiin nytkin lopulta kompromissiin: 6. joulukuuta 1917 oli päivä, jolloin eduskunta äänestyksen jälkeen hyväksyi esityksen itsenäisestä Suomen tasavallasta. Äänestys koski sitä, pyydetäänkö itsenäisyydelle Venäjän vahvistusta vai ei. Itsenäisyydestä sinällään koko eduskunta oli yksimielinen. Sen verran äänestys kuitenkin hajotti joukkoa, että kertomuksen mukaan häviölle jäänyt vasemmisto ei yhtynyt nuijan kopautuksen jälkeen viritettyyn Maamme-lauluun.
Valittu päivämäärä, 6. joulukuuta, korostaa eduskunnan roolia, mikä oli etenkin vasemmiston mieleen. Yhtä perustellusti itsenäisyyspäivää voitaisiin kuitenkin viettää jo kahta päivää aiemmin. Suomen hallitusmuoto ja muutama lause itsenäisyydestä olivat nimittäin P. E. Svinhufvudin senaatin käsialaa ja jätetty eduskunnalle 4. joulukuuta.
Veriyhteys rapsaa jälleen kerran aivan upeasta kansallismielisestä musiikkielämyksestä sijoitettuna syksyisen synkeään Länsi-Suomeen. Tuimissa tuulissa kainalot tuulettuivat vallan mainiosti, mikä toki on jo iso osa tapahtuman onnistumisesta ja samalla päästiin nauttimaan yhtyeistä, joita ei ihan jokaisessa perusräkälässä ole mahdollista kuulla. Iloisena yllätyksänä paikalle saatiin myös bussilastillinen kaljahuuruisia saksalaisia natseja öyhöttämään. RAC-tarjonta vedettiin metallisemman laidan kautta ja kepeämmin poppailevat kappaleet oli karsittu. Kauempaa tulleet vieraatkin vallan villiintyivät. Goatmoon päätyi soittamaan jo alkuillasta ilmeisesti esiintymiskuntonsa varmistaakseen ja vei yleisönsä natsahtavan mustan metallin ekstaasiin. BlackGoat Gravedesecrator innostui setin lopuksi surffaamaan hailausten aalloilla jopa melko pitkän matkaa. Sielunvihollinen oli jälleen yleisön suosikkeja, vaikkei kaikkia puristeja vakuutakaan. Tapahtuman päättänyt Norrhem on kuluneiden vuosien aikana puhjennut miehekkääseen ja fascistisen uhmakkaaseen kukkaan. Yhtyeen militäärinen vimma sai osakseen intensiivistä ihailua railakkaamman RAC-rähinän sijaan. Tästä on hyvä jatkaa.
Spoiler:
Jaska, parveke auki!
Lokakuun kolean merituulisessa Länsi-Suomen säässä ei kenenkään tehnyt mieli tuuletella parvekkeita, joskin kainaloita tuuletettiin sitten senkin edestä. Isoon teollisuushallin tiloihin oli pakkautunut huomattava määrä radikaalin black metallin ja hatecoren ystäviä nauttimaan yhtyeistä, joita harvemmin näkee ydinkeskustojen KoffKoffKoff-rockrockrock -juottoloissa.
Paikallisten aktiivinen järjestämä perinteinen Parvekefest on aina ollut crossover-tapahtuma, jossa pääpaino on metallissa. Yleisö koostui enimmäkseen black metal ja NSBM-diggareista, mutta mukana oli myös ilahduttavan paljon perinteisempää kansallissradikaalia osastoa. Erikoiseksi festin teki se, että paikalle oli pyyhältänyt myös bussilastillinen saksalaisia NS metallin ystäviä. Olikin hauska huomata, kuinka se öyhöttävin ja oluthuuruisin porukka tuli muualta kuin Härmästä.
Festari alkoi lauantaiseksi tapahtumaksi jo puoli kuudelta, joten myöhästyin vartin verran pelin avanneen Marderin keikalta. Pääjärjestäjän mukaan varhaisella aloituksella taataan se, etteivät kauempaa tulleet joudu lähtemään yönselässä kotiin. Ensimmäisenä korviin pisti tajuttoman kova äänentoisto, joka alkoi verottaa korvien soimisena vasta keikan jälkeen. Harvoin tulee varauduttua korvatulppiin, mutta tällä keikalla ne olisivat olleet tarpeen! Kovasta äänivallista huolimatta miksaus toimi eikä soundi puuroutunut minkään bändin kohdalla.
Marderia ei ole tullut nähtyä vähään aikaan ja ilokseni huomasin, että bändi on säilyttänyt metalliseen hatecoreen kuuluvan aggressiivisen tatsinsa pienten jäsenmuutosten jälkeenkin. Setti oli muihin bändeihin verrattuna melko lyhyt ja se sisälsi pääosin yhtyeen tunnetuimpia vetonauloja. Eniten möykkää yleisössä synnyttivät takuuvarmat livehitit ”Torilla tavataan” ja keikan päättänyt ”Kultainen aamunkoitto”. Ehkä metallisimmalta kuulostanut Marderin keikka koskaan, mikä johtui todennäköisesti tapahtuman soundin perusasetuksista.
RAC-henkiset yhtyeet oli tungettu heti alkuun ja seuraavaksi astuikin lavalle Jyväskylän seudulta asti paikalle saapunut Pagan Skull. Ja hyvä että saapui! Samoin kuin Marderin kohdalla, myös Pagan Skull oli valinnut biisinsä ja soundinsa sieltä metallisemmalta puolelta. Poissa olivat siis ne kepeät pop-irrottelut, joita kuullaan yleensä puhtailla RAC-keikoilla. Poikkeuksena viimeisenä kuultu yleisöhuudatus ”Suomi Raccia”, jonka sanoja tapasivat myös saksalaiset. Germaaniosaston ilo repesikin kattoon kun bändi heitti viimeisenä rallin, joka kuulosti joko Landserilta tai Lunikoffilta. Kappaleen tuttuudesta huolimatta esityksen nimi ja esittäjä jäivät arvoitukseksi. Joka tapauksessa hyvä veto rumpalilta, joka kähisi biisin virheettömällä saksalaisella aksentilla.
Bändikatraan tunnetuin bm-ryhmä Goatmoon päätti esiintyä jo tässä vaiheessa. Valinnan voi ymmärtää, sillä monesti iltamyöhällä bändin yleiskunto on saattanut laskea dramaattisesti. Nyt pelattiin varman päälle ja se kannatti: Goatmoon veti ekstaattisen show’n, joka ei jättänyt ketään paikalla ollutta kylmäksi. Tässä yhtyeestä huokuu riskinotto ja asenne kaikki tai ei mitään. Siksi yksikään Goatmoonin keikka ei ole mukavan kädenlämpöinen, vaan touhu menee joko totaaliseksi farssiksi (onneksi harvemmin) tai sitten yhtye vetää spektaakkelin, josta voi rehellisesti käyttää taidehomostelijoiden suosimaa termiä katarsis. Ja mikä oli bändi soitellessa kun soundit olivat timanttiset ja yhteissoitto toimi moitteettomasti. Lisäksi Goatmoonin uudeksi keikkabasistiksi värvätty Marderin Moilanen hoiti hommansa kuin olisi soittanut bändissä koko ikänsä. Laajasta levytetystä katalookista vedettiin tasaisesti ne iskevimmät livevedot, varsinkin ”Finnish Steel Storm” sähköisti hienosti yleisön. Keikka päättyi performanssiin, jossa vokalisti BlackGoat Gravedesecrator eteni yleisön käsien varassa pitkän matkaa.
Melodista ja teknistä black metallia vääntävä Sielunvihollinen veti tapansa mukaan pitkän keikan. Ja kyllähän tätä musiikillisesti toisen bm-sukupolven traditiota kunnioittavaa orkesteria kuunteli mielellään. Varsinkin kun se sanoituspuoli on kohdallaan mitä tulee muslimeihin ja muihin vierasrotuisiin aavikkouskontojen harjoittajiin. Tosin jotkut puritaanit väittävät, ettei Sielunvihollinen voi olla ”aitoa mustaa metallia”, koska siitä puuttuvat puhtaan satanistiset teemat. Lauantainen keikka osoitti jälleen kerran, että black metallia voidaan tehdä monista lähtökohdista käsin, parhaimpana esimerkkinä juuri Sielunvihollinen. Puritaaneilla on oikeus mielipiteeseensä, mutta kaiken totisuuden keskellä on hienoa, että bändi voi pokerina soittaa Popedaa tai tällä keikalla kuultua Tommi Läntisen hittiä ”Via Dolorosa” (mikä onkin lyriikoiltaan yllättävän black metal!). Keikan päätti toista skeneä kunnioittava Mistreatin ”Rotat”, joka saikin yleisössä aikaan sen suurimman riehan.
Viisi karskin laidan metallista yhtyettä samana iltana putkeen on paljon. Sulateltavaa riitti. Silti yleisössä ei näkynyt väsymisen merkkejä kun lavalle astui viimeisenä Länsi-Suomen nurkilta tuleva Norrhem. Pakanalliseen kansanperinteeseen ja Pohjoiseen etniseen uskoon nojaava black metal yhtye oli ainakin allekirjoittaneelle tapahtuman positiivisin yllätys. Onnistuin näkemään yhtyeen edellisen kerran bändin toisella keikalla Etelä-Suomessa keväällä 2018. Sen jälkeen Aurajoessa on virrannut vettä vuolaasti, ja muutos on näkynyt myös bändissä. Vuonna 2018 Norrhem oli vielä nuorten miesten aloitteleva black metal ryhmä, joka vasta etsi omaa soundiaan. Lauantaina evoluutio näkyi kaikessa loistossaan. Vaikka syntikat ovat kuuluneet bändin studioäänityksissä alusta lähtien, niin alkuaikojen keikoilla niillä ei ollut juuri mitään roolia. Ainakin tämän keikan perusteella syntikoiden harkittu ja jylhä käyttö on puhjennut kukkaansa. Muutoinkin bändin lavaolemus on selvästi miehistynyt, nyt se oli suorastaan fascistisen uhmakas. Tätä bändiä ei tultu bilettämään, vaan tapittamaan intensiivisesti. Militaarista vimmaa sisältänyt Norrhemin setti oli arvoisensa päätös tapahtumalle, joka tulee varmuudella saamaa vielä jatko-osia.
Veriyhteys / RL
"Tämän ihmisryhmän vastenmielisin ja täysin sympatiaa vailla olevin hahmo on ikuinen poikamies, joka valmistautuu hampurilaisaterian jälkeen tyytyväisenä masturboimaan, sillä hän tietää olevansa muutaman tunnin kuluttua päissään kuin pieni sika, eikä mikään voi estää häntä, mutta nämä onnenhetket ovat lyhyet."
Veriyhteys rapsaa jälleen kerran aivan upeasta kansallismielisestä musiikkielämyksestä sijoitettuna syksyisen synkeään Länsi-Suomeen. Tuimissa tuulissa kainalot tuulettuivat vallan mainiosti, mikä toki on jo iso osa tapahtuman onnistumisesta ja samalla päästiin nauttimaan yhtyeistä, joita ei ihan jokaisessa perusräkälässä ole mahdollista kuulla. Iloisena yllätyksänä paikalle saatiin myös bussilastillinen kaljahuuruisia saksalaisia natseja öyhöttämään. RAC-tarjonta vedettiin metallisemman laidan kautta ja kepeämmin poppailevat kappaleet oli karsittu. Kauempaa tulleet vieraatkin vallan villiintyivät. Goatmoon päätyi soittamaan jo alkuillasta ilmeisesti esiintymiskuntonsa varmistaakseen ja vei yleisönsä natsahtavan mustan metallin ekstaasiin. BlackGoat Gravedesecrator innostui setin lopuksi surffaamaan hailausten aalloilla jopa melko pitkän matkaa. Sielunvihollinen oli jälleen yleisön suosikkeja, vaikkei kaikkia puristeja vakuutakaan. Tapahtuman päättänyt Norrhem on kuluneiden vuosien aikana puhjennut miehekkääseen ja fascistisen uhmakkaaseen kukkaan. Yhtyeen militäärinen vimma sai osakseen intensiivistä ihailua railakkaamman RAC-rähinän sijaan. Tästä on hyvä jatkaa.
Spoiler:
Jaska, parveke auki!
Lokakuun kolean merituulisessa Länsi-Suomen säässä ei kenenkään tehnyt mieli tuuletella parvekkeita, joskin kainaloita tuuletettiin sitten senkin edestä. Isoon teollisuushallin tiloihin oli pakkautunut huomattava määrä radikaalin black metallin ja hatecoren ystäviä nauttimaan yhtyeistä, joita harvemmin näkee ydinkeskustojen KoffKoffKoff-rockrockrock -juottoloissa.
Paikallisten aktiivinen järjestämä perinteinen Parvekefest on aina ollut crossover-tapahtuma, jossa pääpaino on metallissa. Yleisö koostui enimmäkseen black metal ja NSBM-diggareista, mutta mukana oli myös ilahduttavan paljon perinteisempää kansallissradikaalia osastoa. Erikoiseksi festin teki se, että paikalle oli pyyhältänyt myös bussilastillinen saksalaisia NS metallin ystäviä. Olikin hauska huomata, kuinka se öyhöttävin ja oluthuuruisin porukka tuli muualta kuin Härmästä.
Festari alkoi lauantaiseksi tapahtumaksi jo puoli kuudelta, joten myöhästyin vartin verran pelin avanneen Marderin keikalta. Pääjärjestäjän mukaan varhaisella aloituksella taataan se, etteivät kauempaa tulleet joudu lähtemään yönselässä kotiin. Ensimmäisenä korviin pisti tajuttoman kova äänentoisto, joka alkoi verottaa korvien soimisena vasta keikan jälkeen. Harvoin tulee varauduttua korvatulppiin, mutta tällä keikalla ne olisivat olleet tarpeen! Kovasta äänivallista huolimatta miksaus toimi eikä soundi puuroutunut minkään bändin kohdalla.
Marderia ei ole tullut nähtyä vähään aikaan ja ilokseni huomasin, että bändi on säilyttänyt metalliseen hatecoreen kuuluvan aggressiivisen tatsinsa pienten jäsenmuutosten jälkeenkin. Setti oli muihin bändeihin verrattuna melko lyhyt ja se sisälsi pääosin yhtyeen tunnetuimpia vetonauloja. Eniten möykkää yleisössä synnyttivät takuuvarmat livehitit ”Torilla tavataan” ja keikan päättänyt ”Kultainen aamunkoitto”. Ehkä metallisimmalta kuulostanut Marderin keikka koskaan, mikä johtui todennäköisesti tapahtuman soundin perusasetuksista.
RAC-henkiset yhtyeet oli tungettu heti alkuun ja seuraavaksi astuikin lavalle Jyväskylän seudulta asti paikalle saapunut Pagan Skull. Ja hyvä että saapui! Samoin kuin Marderin kohdalla, myös Pagan Skull oli valinnut biisinsä ja soundinsa sieltä metallisemmalta puolelta. Poissa olivat siis ne kepeät pop-irrottelut, joita kuullaan yleensä puhtailla RAC-keikoilla. Poikkeuksena viimeisenä kuultu yleisöhuudatus ”Suomi Raccia”, jonka sanoja tapasivat myös saksalaiset. Germaaniosaston ilo repesikin kattoon kun bändi heitti viimeisenä rallin, joka kuulosti joko Landserilta tai Lunikoffilta. Kappaleen tuttuudesta huolimatta esityksen nimi ja esittäjä jäivät arvoitukseksi. Joka tapauksessa hyvä veto rumpalilta, joka kähisi biisin virheettömällä saksalaisella aksentilla.
Bändikatraan tunnetuin bm-ryhmä Goatmoon päätti esiintyä jo tässä vaiheessa. Valinnan voi ymmärtää, sillä monesti iltamyöhällä bändin yleiskunto on saattanut laskea dramaattisesti. Nyt pelattiin varman päälle ja se kannatti: Goatmoon veti ekstaattisen show’n, joka ei jättänyt ketään paikalla ollutta kylmäksi. Tässä yhtyeestä huokuu riskinotto ja asenne kaikki tai ei mitään. Siksi yksikään Goatmoonin keikka ei ole mukavan kädenlämpöinen, vaan touhu menee joko totaaliseksi farssiksi (onneksi harvemmin) tai sitten yhtye vetää spektaakkelin, josta voi rehellisesti käyttää taidehomostelijoiden suosimaa termiä katarsis. Ja mikä oli bändi soitellessa kun soundit olivat timanttiset ja yhteissoitto toimi moitteettomasti. Lisäksi Goatmoonin uudeksi keikkabasistiksi värvätty Marderin Moilanen hoiti hommansa kuin olisi soittanut bändissä koko ikänsä. Laajasta levytetystä katalookista vedettiin tasaisesti ne iskevimmät livevedot, varsinkin ”Finnish Steel Storm” sähköisti hienosti yleisön. Keikka päättyi performanssiin, jossa vokalisti BlackGoat Gravedesecrator eteni yleisön käsien varassa pitkän matkaa.
Melodista ja teknistä black metallia vääntävä Sielunvihollinen veti tapansa mukaan pitkän keikan. Ja kyllähän tätä musiikillisesti toisen bm-sukupolven traditiota kunnioittavaa orkesteria kuunteli mielellään. Varsinkin kun se sanoituspuoli on kohdallaan mitä tulee muslimeihin ja muihin vierasrotuisiin aavikkouskontojen harjoittajiin. Tosin jotkut puritaanit väittävät, ettei Sielunvihollinen voi olla ”aitoa mustaa metallia”, koska siitä puuttuvat puhtaan satanistiset teemat. Lauantainen keikka osoitti jälleen kerran, että black metallia voidaan tehdä monista lähtökohdista käsin, parhaimpana esimerkkinä juuri Sielunvihollinen. Puritaaneilla on oikeus mielipiteeseensä, mutta kaiken totisuuden keskellä on hienoa, että bändi voi pokerina soittaa Popedaa tai tällä keikalla kuultua Tommi Läntisen hittiä ”Via Dolorosa” (mikä onkin lyriikoiltaan yllättävän black metal!). Keikan päätti toista skeneä kunnioittava Mistreatin ”Rotat”, joka saikin yleisössä aikaan sen suurimman riehan.
Viisi karskin laidan metallista yhtyettä samana iltana putkeen on paljon. Sulateltavaa riitti. Silti yleisössä ei näkynyt väsymisen merkkejä kun lavalle astui viimeisenä Länsi-Suomen nurkilta tuleva Norrhem. Pakanalliseen kansanperinteeseen ja Pohjoiseen etniseen uskoon nojaava black metal yhtye oli ainakin allekirjoittaneelle tapahtuman positiivisin yllätys. Onnistuin näkemään yhtyeen edellisen kerran bändin toisella keikalla Etelä-Suomessa keväällä 2018. Sen jälkeen Aurajoessa on virrannut vettä vuolaasti, ja muutos on näkynyt myös bändissä. Vuonna 2018 Norrhem oli vielä nuorten miesten aloitteleva black metal ryhmä, joka vasta etsi omaa soundiaan. Lauantaina evoluutio näkyi kaikessa loistossaan. Vaikka syntikat ovat kuuluneet bändin studioäänityksissä alusta lähtien, niin alkuaikojen keikoilla niillä ei ollut juuri mitään roolia. Ainakin tämän keikan perusteella syntikoiden harkittu ja jylhä käyttö on puhjennut kukkaansa. Muutoinkin bändin lavaolemus on selvästi miehistynyt, nyt se oli suorastaan fascistisen uhmakas. Tätä bändiä ei tultu bilettämään, vaan tapittamaan intensiivisesti. Militaarista vimmaa sisältänyt Norrhemin setti oli arvoisensa päätös tapahtumalle, joka tulee varmuudella saamaa vielä jatko-osia.
Veriyhteys / RL
Vitun naurettavaa vetää popedaa joka on kuitenkin aivan täysin natsivastainen bändi mut joo koska nää olis mitään ymmärtänyt?
Veriyhteys rapsaa jälleen kerran aivan upeasta kansallismielisestä musiikkielämyksestä sijoitettuna syksyisen synkeään Länsi-Suomeen. Tuimissa tuulissa kainalot tuulettuivat vallan mainiosti, mikä toki on jo iso osa tapahtuman onnistumisesta ja samalla päästiin nauttimaan yhtyeistä, joita ei ihan jokaisessa perusräkälässä ole mahdollista kuulla. Iloisena yllätyksänä paikalle saatiin myös bussilastillinen kaljahuuruisia saksalaisia natseja öyhöttämään. RAC-tarjonta vedettiin metallisemman laidan kautta ja kepeämmin poppailevat kappaleet oli karsittu. Kauempaa tulleet vieraatkin vallan villiintyivät. Goatmoon päätyi soittamaan jo alkuillasta ilmeisesti esiintymiskuntonsa varmistaakseen ja vei yleisönsä natsahtavan mustan metallin ekstaasiin. BlackGoat Gravedesecrator innostui setin lopuksi surffaamaan hailausten aalloilla jopa melko pitkän matkaa. Sielunvihollinen oli jälleen yleisön suosikkeja, vaikkei kaikkia puristeja vakuutakaan. Tapahtuman päättänyt Norrhem on kuluneiden vuosien aikana puhjennut miehekkääseen ja fascistisen uhmakkaaseen kukkaan. Yhtyeen militäärinen vimma sai osakseen intensiivistä ihailua railakkaamman RAC-rähinän sijaan. Tästä on hyvä jatkaa.
Spoiler:
Jaska, parveke auki!
Lokakuun kolean merituulisessa Länsi-Suomen säässä ei kenenkään tehnyt mieli tuuletella parvekkeita, joskin kainaloita tuuletettiin sitten senkin edestä. Isoon teollisuushallin tiloihin oli pakkautunut huomattava määrä radikaalin black metallin ja hatecoren ystäviä nauttimaan yhtyeistä, joita harvemmin näkee ydinkeskustojen KoffKoffKoff-rockrockrock -juottoloissa.
Paikallisten aktiivinen järjestämä perinteinen Parvekefest on aina ollut crossover-tapahtuma, jossa pääpaino on metallissa. Yleisö koostui enimmäkseen black metal ja NSBM-diggareista, mutta mukana oli myös ilahduttavan paljon perinteisempää kansallissradikaalia osastoa. Erikoiseksi festin teki se, että paikalle oli pyyhältänyt myös bussilastillinen saksalaisia NS metallin ystäviä. Olikin hauska huomata, kuinka se öyhöttävin ja oluthuuruisin porukka tuli muualta kuin Härmästä.
Festari alkoi lauantaiseksi tapahtumaksi jo puoli kuudelta, joten myöhästyin vartin verran pelin avanneen Marderin keikalta. Pääjärjestäjän mukaan varhaisella aloituksella taataan se, etteivät kauempaa tulleet joudu lähtemään yönselässä kotiin. Ensimmäisenä korviin pisti tajuttoman kova äänentoisto, joka alkoi verottaa korvien soimisena vasta keikan jälkeen. Harvoin tulee varauduttua korvatulppiin, mutta tällä keikalla ne olisivat olleet tarpeen! Kovasta äänivallista huolimatta miksaus toimi eikä soundi puuroutunut minkään bändin kohdalla.
Marderia ei ole tullut nähtyä vähään aikaan ja ilokseni huomasin, että bändi on säilyttänyt metalliseen hatecoreen kuuluvan aggressiivisen tatsinsa pienten jäsenmuutosten jälkeenkin. Setti oli muihin bändeihin verrattuna melko lyhyt ja se sisälsi pääosin yhtyeen tunnetuimpia vetonauloja. Eniten möykkää yleisössä synnyttivät takuuvarmat livehitit ”Torilla tavataan” ja keikan päättänyt ”Kultainen aamunkoitto”. Ehkä metallisimmalta kuulostanut Marderin keikka koskaan, mikä johtui todennäköisesti tapahtuman soundin perusasetuksista.
RAC-henkiset yhtyeet oli tungettu heti alkuun ja seuraavaksi astuikin lavalle Jyväskylän seudulta asti paikalle saapunut Pagan Skull. Ja hyvä että saapui! Samoin kuin Marderin kohdalla, myös Pagan Skull oli valinnut biisinsä ja soundinsa sieltä metallisemmalta puolelta. Poissa olivat siis ne kepeät pop-irrottelut, joita kuullaan yleensä puhtailla RAC-keikoilla. Poikkeuksena viimeisenä kuultu yleisöhuudatus ”Suomi Raccia”, jonka sanoja tapasivat myös saksalaiset. Germaaniosaston ilo repesikin kattoon kun bändi heitti viimeisenä rallin, joka kuulosti joko Landserilta tai Lunikoffilta. Kappaleen tuttuudesta huolimatta esityksen nimi ja esittäjä jäivät arvoitukseksi. Joka tapauksessa hyvä veto rumpalilta, joka kähisi biisin virheettömällä saksalaisella aksentilla.
Bändikatraan tunnetuin bm-ryhmä Goatmoon päätti esiintyä jo tässä vaiheessa. Valinnan voi ymmärtää, sillä monesti iltamyöhällä bändin yleiskunto on saattanut laskea dramaattisesti. Nyt pelattiin varman päälle ja se kannatti: Goatmoon veti ekstaattisen show’n, joka ei jättänyt ketään paikalla ollutta kylmäksi. Tässä yhtyeestä huokuu riskinotto ja asenne kaikki tai ei mitään. Siksi yksikään Goatmoonin keikka ei ole mukavan kädenlämpöinen, vaan touhu menee joko totaaliseksi farssiksi (onneksi harvemmin) tai sitten yhtye vetää spektaakkelin, josta voi rehellisesti käyttää taidehomostelijoiden suosimaa termiä katarsis. Ja mikä oli bändi soitellessa kun soundit olivat timanttiset ja yhteissoitto toimi moitteettomasti. Lisäksi Goatmoonin uudeksi keikkabasistiksi värvätty Marderin Moilanen hoiti hommansa kuin olisi soittanut bändissä koko ikänsä. Laajasta levytetystä katalookista vedettiin tasaisesti ne iskevimmät livevedot, varsinkin ”Finnish Steel Storm” sähköisti hienosti yleisön. Keikka päättyi performanssiin, jossa vokalisti BlackGoat Gravedesecrator eteni yleisön käsien varassa pitkän matkaa.
Melodista ja teknistä black metallia vääntävä Sielunvihollinen veti tapansa mukaan pitkän keikan. Ja kyllähän tätä musiikillisesti toisen bm-sukupolven traditiota kunnioittavaa orkesteria kuunteli mielellään. Varsinkin kun se sanoituspuoli on kohdallaan mitä tulee muslimeihin ja muihin vierasrotuisiin aavikkouskontojen harjoittajiin. Tosin jotkut puritaanit väittävät, ettei Sielunvihollinen voi olla ”aitoa mustaa metallia”, koska siitä puuttuvat puhtaan satanistiset teemat. Lauantainen keikka osoitti jälleen kerran, että black metallia voidaan tehdä monista lähtökohdista käsin, parhaimpana esimerkkinä juuri Sielunvihollinen. Puritaaneilla on oikeus mielipiteeseensä, mutta kaiken totisuuden keskellä on hienoa, että bändi voi pokerina soittaa Popedaa tai tällä keikalla kuultua Tommi Läntisen hittiä ”Via Dolorosa” (mikä onkin lyriikoiltaan yllättävän black metal!). Keikan päätti toista skeneä kunnioittava Mistreatin ”Rotat”, joka saikin yleisössä aikaan sen suurimman riehan.
Viisi karskin laidan metallista yhtyettä samana iltana putkeen on paljon. Sulateltavaa riitti. Silti yleisössä ei näkynyt väsymisen merkkejä kun lavalle astui viimeisenä Länsi-Suomen nurkilta tuleva Norrhem. Pakanalliseen kansanperinteeseen ja Pohjoiseen etniseen uskoon nojaava black metal yhtye oli ainakin allekirjoittaneelle tapahtuman positiivisin yllätys. Onnistuin näkemään yhtyeen edellisen kerran bändin toisella keikalla Etelä-Suomessa keväällä 2018. Sen jälkeen Aurajoessa on virrannut vettä vuolaasti, ja muutos on näkynyt myös bändissä. Vuonna 2018 Norrhem oli vielä nuorten miesten aloitteleva black metal ryhmä, joka vasta etsi omaa soundiaan. Lauantaina evoluutio näkyi kaikessa loistossaan. Vaikka syntikat ovat kuuluneet bändin studioäänityksissä alusta lähtien, niin alkuaikojen keikoilla niillä ei ollut juuri mitään roolia. Ainakin tämän keikan perusteella syntikoiden harkittu ja jylhä käyttö on puhjennut kukkaansa. Muutoinkin bändin lavaolemus on selvästi miehistynyt, nyt se oli suorastaan fascistisen uhmakas. Tätä bändiä ei tultu bilettämään, vaan tapittamaan intensiivisesti. Militaarista vimmaa sisältänyt Norrhemin setti oli arvoisensa päätös tapahtumalle, joka tulee varmuudella saamaa vielä jatko-osia.
Veriyhteys / RL
Vitun naurettavaa vetää popedaa joka on kuitenkin aivan täysin natsivastainen bändi mut joo koska nää olis mitään ymmärtänyt?
Veikkaan että Popedan biiseistä "Oodi Tom Robinsonille" ei ollut setissä.
Reko Ravelan elokuinen kirjoitus alkoi tuntua kovin ajankohtaiselta, kun luki Ylen artikkelia jälleen uudesta perussuomalaisiin liittyvästä terrorismirikostutkinnasta.
Sattumaltako FM, "turvallisuusasiantuntija" M.A. Meretvuon kirjoitukset ovat hävinneet PS:n blogeista?
Reko Ravelan elokuinen kirjoitus alkoi tuntua kovin ajankohtaiselta, kun luki Ylen artikkelia jälleen uudesta perussuomalaisiin liittyvästä terrorismirikostutkinnasta.
Sattumaltako FM, "turvallisuusasiantuntija" M.A. Meretvuon kirjoitukset ovat hävinneet PS:n blogeista?
