Tuukka Kurun oma topsu

[Epäpäpätevä sensuraattori]

Tuukkahan on tehnyt raksa ukon hommia ja sai jokin aika sitten koneinsinöörin paperit joten pitäis olla ihan työkykyinen ja realistiset mahdollisuudet keskiluokkaan yhteiskunnassa jossa kansallismielisiä ei sorsita työnhaussa.

Myös sulattomiehenä touhunnut uuniryhmässä Rautaruukin terästehtaalla muistaakseni.

Oliko Ruukinmatroonakin siellä töissä?

Tää oliskin yllättävä käärme jos Ruukinmatruuna paljastuis Tuukan oppiäidiks

Mitähän sille muuten tapahtui, silloin joskus kymmenen vuotta sit se kuitenkin oli yks kämyskenen johtavista teoreetikoista ja ajattelijoista

Luin joskus jostain, että se ois outattu ja sit poistanu tekstisä ja kadonnu.
Tässäpä näitä voi kysellä ja on siellä jotain aiheesta kirjoteltukin.
viewtopic.php?f=60&t=568441

http://ruukinmatruunaonstalkattu.blogspot.com/

[RIP Harris Wittels]

Syvis, koska liian diippii shittii mulle.

[Dame Cressida Dick]

Kuukka Turu

[Kuule Sie! Talonmies Pikkarainen]

[Balam-Acab]

[Naantalin seksuaalimaagikko]

Kun nyt Tuukka topsua luet, niin suosittelisin vastausten hakemista tuolta Ior Bockin suunnalta. Hakusanalla helmen anto pääsee jo hyvin alkuun

[hämärämpään määränpäähän]

Monenlaista ongelmaa oon elämässä kohdannu, mutta en yhtään kansallis-mytologis-esoteeristä. Vielä

[Neumann 90-luvulla]

Voi vittu miten cringeä paskaa taas. Kova jätkä ottaa itse bongin sekä Kalevalan käteen ja menee metsään meditoimaan kansallisromantikkaa.

[otsasuoni sykkii]

P. Ervastia on kyllä kirjastoissa ihan hyvin hyllyssä että ei tarttis pyörää alusta keksiä

Kristosofiaa huuleen ja valo kajastaa pohjolasta

[hämärämpään määränpäähän]

Tän kartan kanssa on hyvä pohtia mikä on rovaniemeläisissä valkoisissa vialla

[Dame Cressida Dick]

Jumalauta mikä nössö, lukee jotain paskaa. Nyt sieniä huuleen ja metsään munasillaan vähän etsimään itseään. Joku rumpu mukaan + pari porontaljaa.

[Trollface-mies]

Tänään on almanakassa Tuukan päivä, hyvää nimipäivää! Ehkäpä jytkytopaasin otokset voi laittaa tännekin.

[RIP Harris Wittels]

Tilasin Lothropin kirjat hyllyni koristeeksi. Sydämeni kuuluu Mikki Hiirelle. <3

[Trollface-mies]

Esoteriasta tuli mieleen ostaisikohan Tuukka vähän käytetyt Casiot?

[otsasuoni sykkii]

Tuukka on kirjoittanut blogauksen.

https://blogit.kansalainen.fi/syntypera ... usaineena/
BLOGIT
Syntyperä kulttuurin rakennusaineena
24.5.2019 12:07Tuukka

Eurooppalaisten luomat ja ylläpitämät läntiset yhteiskunnat kohtaavat tällä hetkellä valtavia demografisia haasteita niin Euroopassa kuin sen ulkopuolellakin. Tätä kehitystä kutsutaan hieman maasta ja kulttuuripiiristä riippuen monikulttuuristumiseksi, islamisoitumiseksi tai kehitysmaalaistumiseksi, riippuen pitkälti siitä, mikä maan ulkopuolinen kansanryhmä toimii missäkin maassa alkuperäisen valkoisen väestön korvaajana ja kilpailijana. Euroopassa tämä korvaava väestö koostuu pääosin muslimitaustaisista siirtolaisista, jotka saapuvat maanosaan Afrikasta, Keski-Aasiasta ja Lähi-idästä. Yhdysvalloissa kyseinen uhkakuva muodostuu latinoista ja Australian ja Uuden-Seelannin kaltaisissa maissa Aasian lukuisista väestöryhmistä. Vaikka nämä muuttoaallot ja niiden synnyttämät lieveilmiöt ovat selvästi alueellisia, niissä on havaittavissa toistensa kanssa identtisiä piirteitä.

Ensinnäkin ne suuntautuvat ei-valkoisista maista valkoiseen maihin ja niiden seurauksena aiempiin valkoisiin maihin on muodostunut alati kasvava väestöpopulaatio, jonka tarpeet ja kyvyt ovat selvästi kantaväestöstä poikkeavia. Kaikissa tapauksissa tulijoiden omat yhteiskunnat ovat köyhyyden, takapajuisuuden, turvattomuuden ja korruption riivaamia, siinä missä heidän uudet kotimaansa ovat maailman mittakaavassa näiden vastakohtia. Kyseisiä muuttoaaltoja myös perustellaan maasta riippumatta samoilla taloudellisilla, humanitäärisillä tai altruistisilla argumenteilla, joiden mukaan läntiset maat tarvitsevat värillisiä milloin talouskasvunsa ylläpitämiseksi, milloin menneisyyden syntien sovittamiseksi ja milloin taas siksi, koska eksoottisten tulijoiden sisäsyntyisessä olemuksessa on jotain sellaista, mitä länsimaisista yhteiskunnista ja sen valkoisilta asukkailta puuttuu. Ei ole mitenkään tavatonta kuulla väitettä, jonka mukaan monimiljoonaiset eurooppalaiset kansakunnat tarvitsevat maahanmuuttoa värillisistä maista valkoisten oletetun sisäsiittoisuuden korjaamiseksi. Ongelma, joka koskee oikeasti vain joitain parin sadan hengen yhteisöjä, ratkeaa siis tuomalla miljoonittain vieraita ihmisiä niistä maista, joissa serkusavioliitot ja niiden synnyttämät perinnölliset sairaudet ovat huomattavan yleisiä.

Läntisten maiden kehitysmaalaistuminen tapahtuu tällä hetkellä äärimmäisen nopeasti, ja monissa näissä maissa valkoiset tulevat jäämään vähemmistöksi vuoteen 2050 mennessä. Näitä maita ovat esimerkiksi Yhdysvallat, Iso-Britannia, Ruotsi, Ranska, Saksa, Alankomaat ja Belgia. Vuoteen 2100 mennessä sama kehitys on todennäköisesti tapahtunut myös Suomen, Tanskan, Espanjan ja Italian kaltaisissa maissa, ja mikäli itäinen Eurooppa ei kykene eristäytymään täysin läntisistä naapureistaan, se tulee kokemaan läntisten yhteiskuntien kohtalon. Nämä väestölaadulliset muutokset ovat niin merkittäviä, ettei niille löydy verrokkia Euroopan lähihistoriasta. Kehitysmaalaisten osuus monissa aiemmin mainituissa maissa läheni yhtä prosenttia vain muutama vuosikymmen sitten. Yhdysvallat oli vielä 1950-luvulla lähes 90% valkoinen valtio, siinä missä monissa Euroopan maissa kyseinen luku lähenteli sataa. Vielä vuonna 2001 yli 87% englantilaisista oli valkoisia brittejä, kun taas vuoden 2011 tilastoinnissa tämä luku oli laskenut 80 prosenttiin. Nykyinen kehitys tarkoittaakin käytännössä sitä, että ne maat, joita eurooppalaiset ovat asuttaneet ja kehittäneet vuosisatojen ajan, muuttuvat muutamassa vuosikymmenessä etnisiksi tilkkutäkeiksi, joita asuttavat vieraat kansat, joilla ei ole mitään historiallista, geneettistä tai kulttuurillista sidettä Eurooppaan. Tätä kehitystä voidaan kutsua täysin oikeutetusti valkoisten kansojen etniseksi itsemurhaksi.

Kyseinen väestökehitys ei ainoastaan muovaa kohdemaiden kansalaisten ulkonäköä, musiikkimakua ja ruokailutottumuksia, vaikka nämä ulkoiset seikat toimivatkin usein perusteluina kantakulttuurin muuttamiselle. Näiden ulkoisten ja toissijaisten muutosten rinnalle nousevat myös ne piilevät väestölaadulliset erot ja ominaisuudet, jotka on koodattu jokaisen ihmisryhmän ja niiden jäsenen perimään. Nämä erot antavat myös vihjeitä siitä, minkälaisia sosiaalisia haasteita maahanmuuton kohteena oleva maa tulee tulevaisuudessa kohtaamaan.

Roturyhmien välisiä eroja henkisissä kompetenssissa ja menestyksessä voidaan tutkia niissä yhteiskunnissa, joissa nämä ryhmät elävät toistensa kanssa rinnakkain. Charles Murrayn ja Richard Herrnsteinin tekemien tutkimusten perusteella yksilön älykkyysosamäärä on yksi tärkeimmistä mitattavista muuttujista, jotka ennustavat hänen taloudellista ja yhteiskunnallista menestystään. Ei siten ole kovinkaan yllättävää, että korkean tuottavuuden omaavissa valkoisissa ja itäaasialaisissa yhteiskunnissa ihmisten keskimääräinen älykkyysosamäärä on korkea (valkoisilla noin 100, itäaasialaisilla 105), ja alkeellisten yhteiskuntien asukkailla, kuten monilla afrikkalaisilla mailla, alle 80. Älykkyys on myös voimakkaasti periytyvä ominaisuus, jonka vuoksi sitä on hankala muuttaa ympäristöä kontrolloimalla. Korkea keskimääräinen älykkyys ensinnäkin mahdollistaa kehittyneiden maiden sivistyksen ja korkean tuottavuuden syntymisen, ja toisaalta se on niiden ylläpitämisen ehdoton vaatimus. Kehittyneiden yhteiskuntien infrastruktuuri, energiantuotanto, lääketiede, tieteellinen tutkimus, internet-verkko, toimivien jakeluverkkojen ylläpito ja muut modernin elämän kannalta välttämättömät asiat vaativat korkeaa osaamistasoa ja lukeneisuutta, ja niitä voi esiintyä ainoastaan tarpeeksi korkean älykkyyden omaavissa väestöryhmissä.

Vaikka valkoisten kansojen kulttuurit ja kielet poikkeavat voimakkaasti toisistaan, niiden keskimääräinen älykkyys on huomattavan yhteneväinen. Suomalaisten, valkoisten amerikkalaisten, valkoisten brasilialaisten ja Etelä-Afrikan buurien älykkyysosamäärät ovat kaikki lähellä eurooppalaisten keskiarvoa, vaikka kyseisillä väestöryhmillä ei ole kielellistä, kulttuurillista ja maantieteellistä yhteyttä toisiinsa. Kyseisten ryhmien keskimääräinen älykkyys ja muut henkiset kyvyt selittävät myös osaltaan sen, miksi valkoiset yhteiskunnat muistuttavat maanosasta riippumatta huomattavan paljon toisiansa, ainakin jos niitä verrataan niiden ympärillä oleviin afrikkalaisiin, aasialaisiin tai muihin värillisiin yhteisöihin.

Valkoisten menestyksen ollaan usein väitetty johtuvan värillisten sortamisesta, joka selittäisi heidän etulyöntiasemaansa muihin ryhmiin nähden. Mikäli väite pitäisi paikkaansa, se tarkoittaisi sitä, että alisteisessa asemassa olevien väestöryhmien tulisi menestyä huomattavasti nykyistä paremmin ilman valkoisten läsnäoloa, siinä missä valkoisten tulisi vastavuoroisesti kärsiä riistettävien populaatioiden puutteesta. Esimerkit Euroopasta, Etelä-Afrikasta ja Amerikan maista osoittavat kuitenkin sen, että eurooppalaiset rakentavat ja ylläpitävät suhteellisen hyvinvoivia ja menestyksekkäitä yhteiskuntia riippumatta siitä, elääkö heidän rinnallaan muita kansoja vai ei. Samalla tavoin hyvin menestyviä ryhmiä ovat itäaasialaiset (kiinalaiset, korealaiset ja japanilaiset), jotka kohoavat maanosasta, maasta ja kulttuurista riippumatta yhteiskunnan taloudelliseen yläluokkaan, mikäli heidän menestykselleen ei aseteta keinotekoisia esteitä. Esimerkit apartheidin jälkeisestä Etelä-Afrikasta taasen osoittavat sen, että valkoisten luoma infrastruktuuri ja vauraus lakkaavat olemasta, mikäli valkoiset lopettavat niiden ylläpitämisen. Ne samat syyt, jotka tekevät joistakin kansoista menestyviä kaikissa ympäristöissä, selittävät myös tiettyjen kansojen vastaavaa epäonnistumista niissä.

Murrayn ja Herrnsteinin mukaan onnistunut yliopisto-opiskelu vaatii oppilaaltaan vähintään 115 pisteen älykkyysosamäärää, vaikkakin myös koulutusalalla on suuri merkitys (matalimmat pisteet sosiaalialalla, korkeimmat luonnontieteissä). Valkoisista tämän pistemäärän saavuttaa normaalijakauman mukaisesti noin 16% ihmisistä ja itäaasialaisista 25%, siinä missä 80 pisteen keskiarvon omaavista populaatioista tämän rajan ylittää ainoastaan ylin prosentti. Alle 80 pisteen populaatioissa kyseisten menestyjien lukumäärä on vielä tätäkin pienempi. Populaatiot, joiden mitattu älykkyysosamäärä on alhainen, tulevat todennäköisesti ajautumaan kaikissa kehittyneissä yhteiskunnissa alaluokkaan, sillä heiltä puuttuvat kyvyt ja taidot menestyä sen kaltaisessa ympäristössä, joka palkitsee ihmisiä älykkyydestä, luovuudesta ja tuottavuudesta. Näissä samoissa populaatioissa, joissa äärimäisen harva yksilö saavuttaa aiemmin mainittua älykkyysosamäärää, puuttuu myös käytännössä kyky luoda ja ylläpitää menestyviä valtioita ja niiden vaatimia instituutioita.

Korkea älykkyys korreloi globaalisti myös muiden sosiaalisten ominaisuuksien kanssa, joita ovat esimerkiksi myöhemmällä iällä alkanut seksuaalisuus, alhainen lapsiluku, suurempi todennäköisyys eheään avioliittoon, parempi elämänlaatu, pienempi riski alkoholismiin ja pienempi riski impulsiivisuuteen, joka näkyy esimerkiksi tiettyjen rikostyyppien vähäisyydessä. Matalan älykkyyden aiheuttamat sosiaaliset ongelmat ovat vastavuoroisesti hyvin samanlaisia kaikissa yhteiskunnissa väestön rodusta ja kulttuurista riippumatta. Huonosti älykkyystesteissä pärjäävät valkoiset kärsivät usein heikosta koulumenestyksestä, kohonneesta työttömyysriskistä, päihdeongelmista, yksinhuoltajuudesta, impulsiivisuudesta ja seksuaalisesta holtittomuudesta muuta väestöä enemmän. Siinä missä nämä ongelmat koskevat esimerkiksi Suomen kaltaisessa valtiossa vain rajattua epäonnista väestönosaa, useissa muissa maissa kyseiset ongelmat edustavat koko väestön keskiarvoa.

Tältä osin voidaankin siis osoittaa, että valkoiset valtiot ovat menestyviä pääosin siksi, että valkoisilla kansoilta löytyy henkinen kompetenssi tarvittavan vaurauden ja vakauden luomiseen. Monissa kehitysmaissa on taasen lähes mahdotonta luoda ja ylläpitää järjestäytynyttä ja menestyvää yhteiskuntaa, sillä niiden asukkailta puuttuvat henkiset ja sosiaaliset kyvyt sen tekemiseksi. Tämän epätasapainon takia monet kehitysmaalaiset ovatkin halukkaita muuttamaan valkoisiin maihin, vaikka he tietäisivätkin ajautuvansa uusien kotimaidensa yhteiskunnalliseen alaluokkaan. Monelle ihmiselle länsimaisen yhteiskunnan pohjalla eläminen on silti parempi ratkaisu, kuin eläminen keskiarvokansalaisena värillisten omissa valtiossa.

Jatkuu...