Dosentti Johan Bäckman

[Kalle]

Mun mielestä tää Bäckman on pahin näistä hörhöistä, sillä se todellakin tietää mitä se tekee. Tarkoitushan pyhittää keinot, vai miten se nyt menikään. Bäckman puhuu vaalivilpistä, koska sen potentiaalinen lukijakunta nimenomaan haluaa uskoa, että vaalivilppiä tapahtui. Jos sen lukijakunta haluais syödä paskaa, niin Bäckmanhan tarjoilisi teksteissään herkullisia kakkareseptejä, jos se sillä saa edistettyä omia päämääriään.

[Saippuakauppias]

Mun mielestä tää Bäckman on pahin näistä hörhöistä, sillä se todellakin tietää mitä se tekee. Tarkoitushan pyhittää keinot, vai miten se nyt menikään. Bäckman puhuu vaalivilpistä, koska sen potentiaalinen lukijakunta nimenomaan haluaa uskoa, että vaalivilppiä tapahtui. Jos sen lukijakunta haluais syödä paskaa, niin Bäckmanhan tarjoilisi teksteissään herkullisia kakkareseptejä, jos se sillä saa edistettyä omia päämääriään.

Tosiaan, Bätmän on ainakin sieltä koulutetuimmasta päästä näitä haittiksia ja on esiintynyt paljonkin Venäjän eri medioissa valehtelemassa.

[Perus Pera]

Aika hatarilla tiedoilla näyttää pääsevän dosentiksi, kun epäilee äänten ilmestyvän tyhjästä telkkariruudulle.

Kyllä Bäckman tietää, mutta eihän se tässä olekaan oleellista mitä se tietää, vaan mitä lukijat haluavat tietää.

Mikään muu puolue ei ole saanut sellaista näkyvyyttä kuin persut perseilyllään. Ei uutisointi ainakaan kannatusta vähentänyt ole.


Offtopic loppuu: En kyllä ymmärrä kuka ton bäckmanin juttuja haluaa edes lukea, varsinkaan suomessa

[Saippuakauppias]

[suojelupoliisin trollitili]

Tuo kuva on selvästikin ennakkoäänestyspaikalta, käyttämättömiä äänestyslippuja ei ihan helposti pysty lisäämään joukkoon, kun pitää olla ne lähetekirjeet täytettynä. Liput pitää myös leimata eli ihan noin vaan niitä ei pysty väärentämään. Lisäksi äänestäneiden määrän ja lippujen tulee täsmätä.

[Saippuakauppias]

Offtopic loppuu: En kyllä ymmärrä kuka ton bäckmanin juttuja haluaa edes lukea, varsinkaan suomessa

Komp. Ja näyttää vaan sakenevan noi jutut.

[Saippuakauppias]

Tuo kuva on selvästikin ennakkoäänestyspaikalta, käyttämättömiä äänestyslippuja ei ihan helposti pysty lisäämään joukkoon, kun pitää olla ne lähetekirjeet täytettynä. Liput pitää myös leimata eli ihan noin vaan niitä ei pysty väärentämään. Lisäksi äänestäneiden määrän ja lippujen tulee täsmätä.

No, mutta, eipäs nyt faktoilla pilata hyvää tarinaa.

[craft-artesaani]

Laitetaanpas tänne tämä

https://www.hs.fi/kuukausiliite/art-2000006124560.html

[Balam-Acab]

Laitetaanpas tänne tämä

tää oli joku huijaus joka haluu mun rahat

[craft-artesaani]

hetki

[craft-artesaani]

Tähtäimessä
Yleisradion toimittaja Jessikka Aro päätti kirjoittaa jutun siitä, kuinka Venäjä yrittää vaikuttaa salaa netissä muiden maiden asioihin. Sen jälkeen nimettömät trollit hyökkäsivät verkossa hänen kimppuunsa.
Tilaajille
Anu Nousiainen HS

Julkaistu: 1.6. 2:00 , Päivitetty: 1.6. 9:20


Kuuntele juttu podcastina:

Elokuussa 2013 venäläinen sanomalehti Novaja gazeta julkaisi jutun verkkotrolleista. Nettiotsikossa luki venäjäksi:

Где живут тролли.

Missä trollit asuvat.

Novaja gazeta oli ainoa Venäjällä ilmestyvä merkittävä oppositiolehti. Neljä sen toimittajaa oli surmattu. Toimitus sai jatkuvasti uhkauksia.

Trollijuttu kertoi merkillisestä pietarilaisesta yrityksestä, jonka nimi oli Agentstvo internet issledovanii (englanniksi Internet Research Agency IRA). Se oli etsinyt sosiaalisessa mediassa työntekijöitä. Heille oli luvattu kivat työtilat, ilmainen ruoka ja poikkeuksellisen hyvä palkka.

Novaja gazetan toimittaja oli tekeytynyt työnhakijaksi ja tullut valituksi. Tällä tavalla hän sai selville, mitä Agentstvo internet issledovanii teki: se rekrytoi nuoria venäläisiä käymään informaatiosotaa.

Jutussaan toimittaja kutsui yritystä trollitehtaaksi.

”Trolli” tarkoittaa henkilöä, joka tahallaan yrittää häiritä keskustelua netissä. Trolli haastaa riitaa, levittää propagandaa tai valheita tai tarkoituksellisesti ohjaa keskustelua toisaalle.

IRA:n trollit saivat palkkaa siitä, että he perustivat sosiaaliseen mediaan keksittyjä käyttäjätilejä, kirjoittivat päivityksiä ja kommentoivat nettikeskusteluja. Heidän piti kehua Venäjää ja presidentti Vladimir Putinia. Heidän piti haukkua Putinin vastustajia.

Puolisen vuotta Novaja gazetan jutun jälkeen venäläiset hakkerit vuotivat nettiin IRA:n työntekijöiden sähköpostiviestejä. Niiden mukaan IRA oli palkannut satoja trolleja eri puolilla Venäjää.

Nyt se etsi myös englannintaitoisia työntekijöitä. Heitä kaivattiin varsinkin yövuoroon. Kun Venäjällä tuli ilta, Yhdysvalloissa herättiin.

Hakkeroitujen viestien perusteella työ trollitehtaassa oli kiireistä. Työntekijällä piti olla kuusi Facebook- ja kymmenen Twitter-tiliä. Joka Twitter-tilille piti hankkia ainakin kaksituhatta seuraajaa. Facebook-tileille piti tehdä vähintään kolme päivitystä päivässä. Lisäksi piti jakaa kymmeniä uutisjuttuja ja ottaa osaa keskusteluihin.

Uutiset venäläistrolleista alkoivat levitä myös länsimaiseen mediaan.

Kesäkuussa 2014 yhdysvaltalainen verkkojulkaisu Buzzfeed kertoi, että venäläisiä trolleja vilisi amerikkalaisviestimien keskustelupalstoilla. Brittilehti The Guardianin moderoijat olivat huomanneet, että Venäjän-mielisten kommenttien määrä Ukrainasta kertovissa uutisissa oli moninkertaistunut. He epäilivät, että kampanjaa johdettiin Kremlistä.

Suomalaisetkin toimittajat kiinnittivät huomiota asiaan. Helsingin Sanomien Pietarin-avustaja Anneli Ahonen kävi tarkkailemassa IRA:n trollitehdasta Savuškinankadulla ja kirjoitti siitä marraskuussa 2014.

IRA:n toimipiste Savuškinankadulla Pietarissa. (KUVA: Arja Paananen)

Pietarilainen IRA alkoi palkata englannintaitoisia trolleja yövuoroon.

Yleisradion toimittaja Jessikka Aro luki Buzzfeedin uutisen Helsingissä. Hän oli aloittanut Ylessä edellisenä vuonna. Hän osasi jonkin verran venäjää ja oli ollut yliopistossa opiskellessaan harjoittelijana Karjalan Sanomissa ja myös vaihdossa Moskovassa.

Syyskuussa 2014 Aro haastatteli Aalto-yliopiston kyberturvallisuusprofessoria Jarno Limnelliä. Limnell oli pannut merkille omalle Twitter-tililleen ilmestyneet Venäjän-mieliset trollit.

Venäjä oli miehittänyt Krimin edellisenä keväänä. Sitten Itä-Ukrainassa oli alettu sotia. Haastattelussa Limnell puhui informaatiovaikuttamisesta, joka kohdistui myös suomalaisiin.

Aro sai juttuidean. Hän pyytäisi lukijoita kertomaan anonyymeistä sometileistä ja valetileistä, jotka levittivät Venäjän valtion propagandaa.

Aron kirjoitus julkaistiin Ylen uutisten verkkosivuilla 15. syyskuuta 2014. Otsikossa luki:

Oletko joutunut Venäjän trolliarmeijan kohteeksi?

Jutussa Aro kertoi valeprofiilien taakse piiloutuvista Putin-trolleista. Tutkija, sotatieteiden tohtori Saara Jantunen totesi jutussa, ettei Venäjän valtion osuudesta trollailuun ollut todisteita, mutta ”verkkohäiriköiden viestien sisältö tukee Venäjän informaatioagendaa”.

Häirintä alkoi heti.

Söpö-Jessi. Kohu-Jessi. Kohu-Jessin trollijahti. Dzessika.

Jessi oli Aron lempinimi. Sitä käyttivät hänen perheensä, ystävänsä ja työkaverinsa. Nyt sitä alkoivat toistella tuntemattomat ihmiset.

Nimimerkki Sepe Vaara perusti Facebookiin ryhmän nimeltä Venäjän trolliarmeija. Siihen liittyi 1 700 jäsentä. Sama ”Sepe Vaara” lähetti yli 260:lle Aron kollegalle Ylessä linkin uuteen verkkosivustoon nimeltä Trollisanomat.

Aron yksityiselämää alettiin kaivella. Hänen poliittista taustaansa ja sukupuolista suuntautumistaan yritettiin selvittää. Hänen valokuviaan kopioitiin ja käsiteltiin. Tuli ivallisia meemejä. Jos hän esiintyi jossain, hänen kommenttejaan ja ulkonäköään pilkattiin.

Kuka on trollin paras ystävä? Se on tietenkin Jessi.

Trollaati trollaa.

Suomalainen Johan Bäckman kertoi Jessikka Aron juttuhankkeesta venäläismedialle syksyllä 2014. (KUVA: Mikko Stig)


Venäjällä ensimmäiset kirjoitukset Arosta ilmestyivät pienille nettisivuille, sellaisille kuin Geopolitics ja Novaja Rus. Niissä suomalainen oikeussosiologian ja kriminologian dosentti Johan Bäckman väitti, että toimittaja Jessikka Aro keräsi tietokantaa suomalaisista, jotka kannattivat Putinin politiikkaa. Bäckmanin mukaan tiedot luovutettiin Yhdysvaltoihin.

Aro, Bäckman väitti, oli Yhdysvaltain ja Baltian maiden ”erikoispalvelujen” avustaja.

Kumpikin väite oli epätosi.

Johan Bäckman tunnettiin Suomen ja Venäjän välisten kiistojen nostattajana. Juuri hän oli kertonut venäläistoimittajille esimerkiksi lasten huostaanotosta Suomessa asioita, jotka eivät vastanneet todellisuutta. Venäjällä niistä oli kuitenkin syntynyt suuria uutisia.

Kun Ukrainan konflikti alkoi, Bäckman ryhtyi jälleen Venäjän äänitorveksi ja puolusti Ukrainan itäosien itsenäisyyttä.

Omien verkkosivujensa mukaan Bäckman on poliittinen aktivisti. Hän kutsuu itseään informaatio- ja hybridisodan ja strategisen viestinnän asiantuntijaksi.

Keväällä 2019 hänen ansioluetteloaan kuvitti valokuva, jossa hän kätteli Syyrian diktaattoria Bashar al-Assadia, Venäjän sotilaallista liittolaista. 48-vuotias Bäckman on käynyt Syyriassa ainakin kahdesti sodan aikana ja tavannut Assadin sotilasjohtoa. Sellainen ei ole mahdollista ilman korkean tason yhteyksiä Syyriassa tai Venäjällä.

Lokakuussa 2014 Johan Bäckman järjesti tiedotustilaisuuden Helsingissä. Tilaisuuden yksi aihe oli ”Suomen sananvapaustilanteen heikkeneminen Venäjä-vastaisessa informaatiosodassa”.

Bäckman väitti tilaisuudessa, että Jessikka Aro ”tunnisti, identifioi ja luetteloi” henkilöitä, jotka tukivat Venäjän hallitusta ja Putinia Suomessa.

”Tietyssä tilanteessa sellaisiin henkilöihin, jotka suhtautuvat myönteisesti Putiniin, niihin voidaan kohdistaa jonkinlaisia toimenpiteitä ja jo kohdistetaankin”, Bäckman sanoi.

Aro oli alkanut saada sähköpostia, tekstiviestejä ja puheluita tuntemattomista numeroista. Kerran puhelin soi myöhään illalla. Näytössä oli Ukrainan suuntanumero. Kun hän vastasi, puhelimesta kuului aseen tulitusta.

Aro soitti Bäckmanille. Hän kysyi, miksi tämä levitti hänestä valheellisia tietoja. Aron mukaan Bäckman vastasi, että se oli politiikkaa.

Aro kysyi, kenen puolesta.

Bäckman sulki puhelimen.

Se on ainoa kerta, kun he ovat keskustelleet keskenään. Myöhemmin Bäckman ehdotti Arolle monta kertaa tapaamista. Hän lähetti tälle vajaan puolentoista vuoden aikana yli sata viestiä. Aro ei suostunut tapaamiseen.

Jessikka Aro työskenteli uutistoimittajana, kun häntä alettiin häiritä netissä. (KUVA: Karl Mondon / Media News Group)

Facebookissa Aro alkoi saada kaveripyyntöjä tuntemattomilta venäläisiltä. Jotkut esiintyivät profiilikuvissaan aseiden kanssa. Sähköpostiviesteissä oli natsijuttuja ja ruumispussin kuvia.

Aron puheenvuoro eräässä seminaarissa videoitiin, ja Bäckman julkaisi videon Youtube-kanavallaan. Aron tv-esiintymisiä jaettiin somessa, ja niitä pilkattiin.

Jessikka Aro soitti Johan Bäckmanille ja kysyi, miksi hänestä levitettiin valheita. Bäckman vastasi, että se oli politiikkaa.

Kun poliisi kaksi vuotta myöhemmin kysyi Arolta, miten kaikki alkoi, tämä sanoi:

”Minun käsityksen mukaan syy on se, että Johan Bäckman haluaa vaientaa minut poliittisista syistä, koska olen Venäjä-kriittinen toimittaja.”

Poliisi kysyi, oliko Aro julkisuuden henkilö. Aro vastasi:

”Olen ihan tavallinen toimittaja. En ole julkisuuden henkilö.”

Syksyllä 2014 kommentteja julkaistiin netissä jo satoja.

Ime munaa sika.

Nazi huora.

Helmikuussa 2015 Jessikka Aro matkusti Pietariin. Hän ja Ylen ulkomaantoimittaja Mika Mäkeläinen seurasivat Savuškinankadulla kolmena päivänä, miten IRA:n toimitiloihin kulki ihmisiä. Sisään Aroa ja Mäkeläistä ei päästetty. Yksikään työntekijöistä ei suostunut haastatteluun.

Ettekö näe, että tämä on hallinnollinen rakennus, vahtimestari sanoi.

Aro ja Mäkeläinen tekivät juttumatkasta uutisia Ylelle suomeksi ja englanniksi. ”Kioski Venäjän some-propagandan alkulähteillä – katso ennennäkemätön materiaali trollitehtaalta”, verkko-otsikossa luki. Jutussa todettiin, ettei trollitehtaan yhteyttä Kremliin ollut pystytty todistamaan.

Johan Bäckman alkoi kutsua Aroa Twitterissä Nato-pissikseksi ja Nato-pissaliisaksi. Hän hyökkäsi myös tutkija Saara Jantusta ja paria muuta naistoimittajaa vastaan.

Yhtenä päivänä Bäckman twiittasi:

Julistit sitten näemmä meikäläiselle eilen oikein sodan!

Ja toisena:

Lie, lies, lie, lie, lying, lied, lies, lie. You are so cute Jessikka.

Bäckman houkutteli Aroa toimittajamatkalle Moskovaan ja Itä-Ukrainaan. Hän toimitti Arolle välikäden kautta pienoismallin Tallinnan Pronssisoturi-patsaasta. Arosta ele tuntui uhkaavalta.

Keväällä Bäckman oli jälleen palannut Moskovasta. Blogissaan hän kertoi käyneensä raportoimassa ”Donetskin kansantasavallan Suomen-edustuston” toiminnasta. Sellaista edustustoa ei kuitenkaan voinut olla olemassa, sillä Suomi eikä mikään valtio ole tunnustanut separatistien Itä-Ukrainasta valtaaman alueen itsenäisyyttä.

Hän oli vieraillut myös keskusteluohjelmassa valtakunnallisella OTR-televisiokanavalla. Mukana olivat Venäjän duuman tiedonvälityskomitean puheenjohtaja sekä kansanedustaja, joka johti pientä äärinationalistista NOD-järjestöä.

Aiheena oli Venäjän informaatiovaikuttaminen ulkomailla.

Pienelläkin määrällä venäläistä totuutta on lamauttava vaikutus länsimaiden tiedonvälitykseen ja poliittiseen järjestykseen, Bäckman kommentoi tv-keskustelua myöhemmin blogissaan.

Toukokuussa 2015 Aro julkaisi Ylen sivuilla juttuja Venäjän informaatiosodasta. Hän arvioi, että Venäjän infosotaa tukevien väärien tietojen levittäminen oli lisääntynyt ”merkittävästi”. Hän kirjoitti Kremlin agendaa mukailevasta trollaamisesta ja päätteli, että anonyymit verkkotrollit onnistuvat vaikuttamaan suomalaiseen nettikeskusteluun kylvämällä pelkoa ja epäluottamusta.

Suomen suurimman venäjänkielisen keskustelupalstan ylläpitäjä kertoi Arolle, että trollaus oli kiihtynyt Ukrainan konfliktin alettua. Myös Helsingin Sanomien entinen verkkokeskustelujen moderaattori piti Venäjä-kommenttien tehtailua organisoituna: samankaltainen kommentti saatettiin lähettää julkaistavaksi päivän aikana parisataa kertaa.

Ylen jutussa Aro nimesi sivustoja, jotka myötäilivät Venäjän johdon näkemyksiä. Hän mainitsi Verkkomedian, Johan Bäckmanin blogin ja uuden nettisivuston nimeltä mvlehti.net. (Yle julkaisi Aron jutut myöhemmin myös englanniksi ja venäjäksi, ja niitä siteerattiin ulkomailla.)

Suomenkielinen MV-sivusto oli perustettu edellisenä syksynä. Kirjaimet olivat lyhenne sanoista ”Mitä vittua”. MV julkaisi uutisia muun muassa maahanmuuttajien rikoksista ja Venäjän äänitorven RT:n (entisen Russia Todayn) juttuja suomeksi käännettynä.

Suomessa MV edusti uutta ilmiötä. Se ei noudattanut journalismin sääntöjä. Se oli avoimen aggressiivinen. Kommenteista suuri osa tuli nimimerkkien ja Facebook-valeprofiilien takaa.

Aron trolliselvitykset julkaistiin Yle Kioskin nettisivuilla 19. toukokuuta 2015. Samana päivänä MV-sivusto ja sen sisarjulkaisu Uberuutiset.fi tekivät hänestä ensimmäiset jutut omille sivuilleen ja Facebookiin.

Jessikka Aro (YLE), tutkivan journalismin pelle.

Lukijakommenteissa Aroa nimitettiin tyhmäksi apinaksi, kulttuurimarxismin saastuttamaksi, paskalaitoksen suojatyöpaikkalaiseksi, saatanan ritsapilluksi ja kajahtaneeksi. Hänen ulkonäköään haukuttiin. Hänestä tehtiin meemi, jossa häntä kutsuttiin valeuutistoimittajaksi.

[craft-artesaani]

MV:n ja Uberuutiset oli perustanut ja niitä ylläpiti 38-vuotias suomalainen yrittäjä nimeltä Ilja Janitskin.

Huoneessa on harmaita karvalankamattoja ja vaaleat sohvat. Jessikka Aro istuu suoraselkäisellä tuolilla jalassaan pitkävartiset saappaat. On huhtikuu 2019, ja hän valmistautuu Britannian yleisradioyhtiön BBC:n haastatteluun Ylen tiloissa Pasilassa.

Toimittaja Tom Bateman selvittelee solmuja mikrofonin johdosta.

”Sosiaalista mediaa pitäisi koskea samat säännöt kuin perinteistä mediaa”, Aro sanoo Batemanille englanniksi. ”Mutta valtavat someyhtiöt lobbaavat sääntelyä vastaan ja jättävät kaiken trollisotkun paikallisten poliisien selvitettäväksi.”

Aro kertoo tarinaansa tottuneesti: sen, miten häntä alettiin häiritä ja vainota.

Hän on toistanut samat asiat lukuisia kertoja haastatteluissa ja seminaareissa eri puolilla maailmaa. (V-tu miten pitkälle blondi pääsee salaliittoteoriallaan, MV otsikoi kesällä 2017.)

”Kauanko tätä on jatkunut?” Bateman kysyy.

”Neljä ja puoli vuotta”, Aro sanoo.

”Onko ne Suomesta vai Suomen ulkopuolelta?”

”Yksi, joka tuomittiin, työskentelee venäläisessä tutkimuslaitoksessa, jonka nimi on RISS.”

Aro viittaa siis Johan Bäckmaniin.

”Tätä on johdettu Venäjältä”, hän jatkaa.

”Yhdysvalloissa trollitehtaat saivat sen, mihin pyrkivät eli Trumpin presidentiksi. Sillä, mitä tapahtuu verkossa, on vaikutusta elämään. Espanjassa trollit ovat tukeneet Katalonian itsenäisyyttä. Ranskassa ne ovat ruokkineet keltaliivejä. Varmaan on paljon sellaistakin, josta emme tiedä.”

”Ja tämä kaikki ilmeisesti rapauttaa luottamusta toimittajiin ylipäätään?” Bateman kysyy.

”Kyllä, juuri se on Venäjän tarkoitus. Saada länsimedia näyttämään epäluotettavalta.”

”Voimmeko puhua niistä ihmisistä, jotka ovat maalittaneet sinua Suomessa?”

Aro alkaa kertoa proxy-operaatioista. Proxy tarkoittaa välikättä.

”Venäjän hallinto käyttää proxy-operaatioita, jotta näyttäisi, että häirintä tulee Suomesta, vaikka sitä ohjataan Kremlistä. Ne ihmiset, jotka vainoavat minua, kannattavat Putinia. Heillä on pitkä historia siinä.”

”Mutta en usko, että kampanjaa oli suunniteltu etukäteen.”

Osa suomalaisesta yhteiskunnasta on vastustuskykyistä, Aro selittää. ”Mutta sitten on kaikenlaisia ihmisiä, joilla on aikaa lukea verkossa salaliittoteorioita. He radikalisoituvat.”

”Kuinka kauan tätä on jatkunut?” BBC:n toimittaja kysyy Arolta. ”Neljä ja puoli vuotta”, Jessikka Aro vastaa.

Venäjän edeltäjän Neuvostoliiton propaganda oli karkeaa. 1980-luvulla Neuvostoliitto väitti esimerkiksi, että Yhdysvaltain tiedustelupalvelu CIA oli pannut liikkeelle aidsia aiheuttavan hivin.

Neuvostoliiton propagandalle naureskeltiin. Yleensä se ei levinnyt länsimaisiin sanomalehtiin tai televisioon asti, koska niitä toimitettiin ammattimaisesti.

Nyky-Venäjä tavoittaa verkossa satoja miljoonia ihmisiä suoraan ilman perinteisen median portinvartijoita. Taitavampikin se on kuin Neuvostoliitto.

Kylmä sota päättyi, mutta propaganda ja dezinformatsija eivät kadonneet.

Enää Venäjä ei yritä julistaa Kremlin agendaa eikä suostutella. Tavoite on ovelampi: häiritä ja hämmentää, jopa viihdyttää. Venäjä hyötyy epäluuloisesta ja riitaisesta Euroopasta, koska länsimainen demokratia perustuu luottamukseen.

Häirintä onnistuu parhaiten kylvämällä epäluottamusta EU:ta, viranomaisia, poliitikkoja ja perinteistä mediaa kohtaan. Samaa tekevät myös eurooppalaiset populistit.

Riippumaton tutkimuslaitos Center for European Policy Analysis julkaisi vuonna 2017 raportin, jossa analysoidaan Venäjän propagandaa Keski- ja Itä-Euroopassa. ”Tavoite ei ole niinkään vakuuttaa ’valtamediaa’ vaan niitä, jotka eivät ennestäänkään luota omiin järjestelmiinsä”, siinä todetaan.

Some ja keskustelupalstat ovat kaikukammio, jossa faktat eivät pärjää. Lisäksi valeuutiset leviävät nopeammin kuin oikeat uutiset. Siihen on syynsä: oikeat uutiset eivät usein ole kovin jännittäviä tai yllättäviä.

Viime vuosina verkon Venäjän-mieliset äänet ovat voimistuneet. Asiantuntijat arvelevat sen liittyvän Krimiin ja Ukrainaan. Sekä Nato että EU ovat perustaneet erityiset yksiköt paljastamaan valeuutisia ja trollausta.

Venäjä sanoo, että se yrittää vain kamppailla länsimaista informaatioylivaltaa vastaan. Mutta länsimaissa viestimet ovat itsenäisiä. Niiden toimintaa ei koordinoi kukaan. Ne tekevät Venäjästä – tai Trumpista – uutisia journalistisin perustein. Eivät siksi, että Nato käskee.

Eniten hämäriä nettisivustoja on syntynyt Itä-Eurooppaan. Ne levittävät maahanmuutto- ja EU-vastaisia näkemyksiä. Tätä disinformaatiota jakavat usein tavalliset ihmiset.

Valeuutisiin on helppo haksahtaa. Twitterissä on ollut suomenkielisiä valetilejä, joiden nimet viittaavat eduskuntavaaleihin tai johonkin muuhun viralliseen, kuten poliisiin. Tilit jakavat kuitenkin Kremlin äänitorven RT:n uutisia.

Tammikuun lopussa 2016 nettiin ilmestyi musiikkivideo.

Venäjän trolliarmeijan hybridisodankäynnin erikoisosasto ylpeänä esittää.

Video oli suomenkielinen ja kömpelö. Sen tekemisessä oli silti nähty vaivaa. Aroa esitti nainen vappuperuukki päässä.

Video oli seksistinen. Arosta oli tehty blondi Bond-tyttö, joka osoitteli käsiaseella.

Ja sitten oli pilkkalaulu. Sekin oli sanoitettu ja esitetty videota varten.

Oi Jessi, Jessi Aro, sua trollit vainoaa.

Oi Jessi, Jessi Aro, vaan eivät kiinni saa.

Keväällä 2019 video oli edelleen Youtubessa.

MV-sivustolla Ilja Janitskin kutsui Aroa bikinitrolliksi. Aro oli käynyt lomalla Bangkokissa ja osallistunut teknomusiikkitapahtumaan. Nyt Aron tanssikuvia levitettiin MV:ssä. (Kun poliisi myöhemmin tutki Bäckmanin tietokoneen, siltä löytyi nelisenkymmentä verkosta kopioitua valokuvaa Arosta.)

Aro teki poliisille tutkintapyynnön.

Kaksi päivää Bond-tyttö-videon jälkeen hän sai Bäckmanilta viestin:

Miten menee Mary Goodnight taisit jäädä infosodassa toiseksi.

Mary Goodnight on James Bond -elokuvien sihteeri ja Bond-tyttö.

Siitä ei kulunut kuin kolme viikkoa, ja MV:llä oli uutinen.

Asiakirjapyyntö saapui Hyvinkään käräjäoikeuteen sähköpostitse helmikuun puolivälissä 2016. Lähettäjä pyysi kopion eräästä huumetuomiosta vuodelta 2004. Vanhatkin tuomiot ovat Suomessa julkisia.

Käräjäsihteeri lähetti paperit sähköpostissa 22. helmikuuta.

Samana iltana kello 19.40 MV-sivustolla julkaistiin uutinen, jonka mukaan Jessikka Aro oli parikymppisenä tuomittu sakkoihin amfetamiinin hallussapidosta. Kirjoituksen tekijäksi oli merkitty Ilja Janitskin.

Ylen oma pikku pirihuora! joku kommentoi heti nimimerkin takaa.

Kuka tilasi asiakirjat Hyvinkäältä?

Käräjäoikeudessa kesällä 2018 Johan Bäckman myönsi, että tilaaja oli hän. Hän kuitenkin kielsi lähettäneensä ne MV-sivustolle. Poliisin esitutkinnan mukaan kukaan muu ei ollut pyytänyt samoja asiakirjoja.

Bäckman levitti MV:n kirjoitusta huumetuomiosta Twitterissä. Hän vihjaili myös Aron jatkavan huumeiden käyttöä. Se ei pitänyt paikkaansa.

Aro alkoi jälleen saada uhkaus- ja panetteluviestejä. Hänelle tarjottiin huumeita. Häneltä yritettiin ostaa seksiä.

Hänen koko nimensä ja syntymäaikansa julkaistiin MV:n sivuilla. Hän joutui sen takia ottamaan itselleen vapaaehtoisen luottokiellon

[craft-artesaani]

Myötätuntoa kerjäävä Ylen ”skandaalityttönen”, MV uutisoi. Aron valokuvia käsiteltiin, niin että niistä saatiin irvokkaita ja rivoja.

Kun Aron sisar puolusti häntä sosiaalisessa mediassa, myös häntä alettiin pilkata MV:ssä. Samoin kävi muillekin tukijoille. Tutkija Saara Jantusesta tehtiin nettiin oma pilkkavideo Saara Jantusen Nato-kiima.

Janitskin haukkui myös syyttäjää ja tutkinnanjohtajaa. Tutkinnanjohtajaa hän kutsui pornopollariksi. MV:ssä vihjailtiin viranomaisten murhista.

MV julkaisi jutun huumetuomiosta myös englanniksi. Kun poliisi myöhemmin tutki Johan Bäckmanin tietokoneen, sieltä löytyivät huumetuomiojutun yhteydessä julkaistut valokuvat ja sama englanninkielinen teksti. (Bäckman kielsi kääntäneensä tekstin.)

Poliisi löysi Bäckmanin koneelta myös viestin:

Ilja, pystytkö laittamaan tämän Fincrimeen? Näkyy ilmeisesti paremmin googlessa.

Fincrime oli toinen Janitskinin perustama nettisivusto. Englanninkielinen huumetuomiojuttu julkaistiin myös sillä.

Ilja, tässä olis uusin. Löysin hauskan videopätkän.

Poliisi löysi Bäckmanin tietokoneelta viestejä Ilja Janitskinille: ”Ilja, tässä olis uusin. Löysin hauskan videopätkän.”

Johan Bäckman teki poliisille rikosilmoituksen Jessikka Arosta. Se ei ollut yllätys: Bäckman oli tehnyt kymmenessä vuodessa yli 90 rikosilmoitusta ja kantelua. Helsingin Sanomat kertoi niistä vuonna 2012 jutussa Rikosilmoitukset vallan välineinä. Bäckmanin kohteet olivat yksityishenkilöitä, poliitikkoja, virkamiehiä, toimittajia ja tutkijoita.

Johan Bäckman saapui vastaamaan syytteisiin Helsingin käräjäoikeuteen kesäkuussa 2018. (KUVA: Markus Jokela / HS)

Poliisi piti Bäckmanin Arosta tekemää rikosilmoitusta aiheettomana.

HS:n jutussa Bäckman sanoi toimivansa ”Kremliä lähellä olevan Maailma ilman natsismia -järjestön akkreditoimana ihmisoikeuskomissaarina”. Vähän tämän jälkeen hän kertoi Tampereen yliopiston toimittajaopiskelijoille saavansa samalta järjestöltä rahoitusta.

Blogissaan Bäckman on kertonut toimivansa moskovalaisen RISI-instituutin virallisena edustajana Pohjoismaissa. Hänet esitellään instituutin verkkosivuilla. RISI (engl. RISS) on Venäjän valtion rahoittama tutkimuslaitos. Se toimii läheisesti Putinin presidentinkanslian kanssa. Sen johdossa on ollut keskeisiä tiedustelu-upseereita. Nykyinen päällikkö – entinen pääministeri Mihail Fradkov – johti Venäjän ulkomaantiedustelua yhdeksän vuotta vuoteen 2016 asti.

Keväällä 2016 Jessikka Aron juttusarja Venäjän trolleista palkittiin Bonnierin journalismipalkinnolla. Se on alan arvostetuimpia tunnustuksia Suomessa.

Kuten usein käy, palkinto jakoi toimittajakunnan. Jotkut eivät pitäneet Aron journalistisia saavutuksia riittävinä vaan arvelivat, että palkinto annettiin siksi, että Aro oli joutunut juttujensa takia poikkeuksellisen voimakkaasti maalitetuksi.

Nyt Aron kuva oli Yhdysvaltain ehkä arvostetuimman sanomalehden The New York Timesin (NYT) etusivulla. Jutussa kerrottiin pilkasta ja solvausvyörystä, joka kohdistui eurooppalaisiin toimittajiin, tutkijoihin ja niihin, jotka leimattiin Naton kannattajiksi.

Jutun mukaan sylttytehdas oli Venäjän-mieliset aktivistit. Nämä taas vakuuttivat, etteivät saaneet rahoitusta tai ohjeita Moskovasta vaan vain käyttivät sananvapauttaan.

”Valheiden kerroksia on niin paljon, että niissä eksyy”, Aro sanoi jutussa, jonka oli kirjoittanut NYT:n Moskovan-kirjeenvaihtaja.

Lehti oli haastatellut myös Johan Bäckmania Moskovassa. Hän kertoi käyttävänsä toimintaansa omia varojaan. Bäckman onkin ilmeisen varakas: vuonna 2006 hän sanoi omassa huoltajuusoikeudenkäynnissään, että hän omisti osakkeita 1,5 miljoonan euron arvosta.

NYT:n sähköpostitse tavoittama Ilja Janitskin kielsi hänkin saavansa rahoitusta Venäjältä.

Facebookissa Janitskin kirjoitti nimimerkillä Juhana Piironen näin (Juhana on Janitskinin toinen nimi ja Piironen hänen isoisänsä nimi):

Haluatteko tietää, miksi Jessikka Aro joutui maalitauluksi?

Janitskin selitti kostavansa, koska Aro teki hänestä ”jonkun Venäjä-trollin”. Hän kirjoitti, että panisi Aron seisomaan lankulle syvän kuilun partaalle, nostaisi jalkansa lankulta ja hymyilisi: ”Tuonnepahan tuo hyppäsi saatana.”

Aron jahti kestää hänen KOKO loppuelämänsä. – – Kovuutta löytyy elitistit ja suvakit, kokeillaampa vaan vai mitä? Tästä tulee erittäin vittumainen taistelu teille punikit ja muut maannemyyjät ja MINÄ LUPAAN SEN!

Kun Aro kesällä 2016 kävi esitelmöimässä ulkomailla, MV-sivustolla oli otsikko:

Tilaa illaksi tai viikonlopuksi: Jessikka Aron saa nyt tonnilla!

Kerran narkki aina narkki! kirjoitti MV:n lukija Heikki Pärssinen – tai nimimerkki Heikki Pärssinen.

Linkkejä MV:n kirjoituksiin jaettiin Facebookissa ja keskustelupalstoilla, kuten Hommafoorumilla, Ylilaudalla ja Suomi24:llä. Vainoamiseen osallistuivat myös äärioikeistolainen Kansallinen vastarinta -sivusto ja Venäjän-mielisenä pidetty vasemmistolainen Vastavalkea.fi.

Miten tärkeänä voi yksittäinen piripillu itseään pitää? (Lauri Niskanen – tai nimimerkki Lauri Niskanen.)

Mitään ei mukamas enää vedä, mutta teot ja puheet todistavat aivan muuta eli pilvessä on jatkuvasti. (Petri Marttila – tai nimimerkki Petri Marttila.)

Kerran piripää, aina piripää.

Ilja Janitskin asui Espanjassa. Lokakuussa 2016 Helsingin käräjäoikeus vangitsi hänet poissaolevana.

Janitskin kanteli.

Hovioikeus hylkäsi.

Espanjasta Janitskin pakeni Andorraan. Tammikuussa 2017 Johan Bäckman twiittasi:

Ilja #Janitskin ja sananvapaus, eläköön trollien armeija!

Toukokuussa 2017 MV-sivuston päätoimittajaksi Janitskinin rinnalle tuli oululainen Asta Tuominen.

Heinäkuussa Aro puhui Naton konferenssissa Riiassa. Hän oli palkattomalla vapaalla Ylestä ja sai yhä enemmän puhekutsuja: niitä esittivät esimerkiksi Nato, EU ja Paasikivi-seura. Eduskunnan hallintovaliokuntakin halusi kuulla häntä.

Koneen säätiö oli antanut hänelle apurahan tietokirjan kirjoittamiseen. Kansainvälinen joukkorahoituskampanja kirjan englanninkielistä versiota varten tuotti 27 000 euroa.

Jessikka Aro sai Bonnierin Suuren journalistipalkinnon Venäjän trolleja Suomessa käsittelevistä jutuistaan keväällä 2016. (KUVA: Roni Rekomaa / Lehtikuva)

Aron Linkedin-profiilissa ei lukenut enää toimittaja vaan viestintä- ja turvallisuuskonsultti. Ulkomaiset toimittajat soittivat ja pyysivät häntä kertomaan, miten trollit toimivat, miten ne tunnistaa ja onkohan niitä meillä täällä Bulgariassa.

Elokuussa 2017 Janitskin otettiin kiinni Andorrassa. Bäckman vetosi blogissaan venäjäksi ”kaikkiin Venäjän kansalaisiin”, että nämä auttaisivat Janitskinia ”kaiken kykynsä mukaan”.

Andorra luovutti Ilja Janitskinin Suomeen huhtikuussa 2018. Hän oli pakoillut poliisia puolitoista vuotta.

Oikeudenkäynti Janitskinia, Bäckmania ja Asta Tuomista vastaan alkoi Helsingin käräjäoikeudessa kesäkuussa 2018. Janitskinin kannattajat valmistautuivat siihen Youtuben Top chatissa. He kutsuivat paikalle yleisöä ja kehottivat postaamaan someen kaikki ”valheet”, joita Aro kertoo oikeudessa.

[Balam-Acab]

kiitos

[craft-artesaani]

Mä tuun ja vahingossa jessikka kompastuu rappusissa. – – mä voin pistää sen kuriin, ehdonalainenkin loppu just sopivasti, kommentoi Jenspa Uotila. Jenspa eli Jenni Uotila oli ehdolla eduskunta- ja eurovaaleissa keväällä 2019, samoin kuin Janitskin. Uotilan mukaan poliisi on kuulustellut häntä kommentin takia.

Janitskinin kannattajat täyttivät pienen oikeussalin, niin etteivät kaikki toimittajat mahtuneet sisään. Tauolla Suomi ensin -aktivisti Marco de Wit haastatteli Bäckmania livenä.

Aron ensimmäisistä trollijutuista oli kulunut lähes neljä vuotta. Hän oli muuttunut toimittajasta asiantuntijaksi ja myös kokemusasiantuntijaksi.

”Aron maine kansainvälisissä piireissä on ihan mieletön”, sanoi informaatiovaikuttamiseen perehtynyt EU-virkamies tämän kirjoituksen taustahaastattelussa.

”Hän on kovan luokan nimi.”

”Vaikka Venäjän informaatiovaikuttamisesta on paljon todisteita ja tutkimusta, se on ilmiö, jota tavallisen ihmisen on vaikea ymmärtää. Aro antoi sille kasvot.”

”Aron oikeudenkäynti on täysin poikkeuksellinen Euroopassa. Mutta hänen on täytynyt käydä oikeusprosessi läpi itse.”

Jessikka Aro pelkäsi turvallisuutensa puolesta. Hän oli selvinnyt kolmesta raskaasta vuodesta mutta ei ilman jälkiä. Hän oli hakenut ammattiapua. Hän oli muuttanut kahdeksi vuodeksi ulkomaille.

Hän oli käynyt puhumassa yli sadassa tilaisuudessa useissa eri maissa. Hän oli yrittänyt myös keskittyä kirjaansa – hän kirjoitti sitä sekä suomeksi että englanniksi. Hanke oli edistynyt hitaammin kuin hän oli suunnitellut. Ilmestymistä oli jouduttu lykkäämään.

”Hän yrittää kontrolloida häneen liittyviä puheita ja rajata tuhoja, mutta työmäärä on mahdoton”, Puolustusvoimissa informaatiosodankäynnin asiantuntijana työskentelevä Saara Jantunen sanoi, kun poliisi kuuli häntä esitutkinnan aikana.

Oliko Venäjä Aroon kohdistuneen informaatiovaikuttamisen takana? Ja jos oli, kuinka paljon? Tätä kirjoitusta varten haastatellut asiantuntijat olivat siitä erimielisiä.

”Aro sohaisi muurahaispesään, kun hän alkoi kysellä suomalaisten kokemuksia Venäjän trolleista”, informaatiovaikuttamiseen ja Venäjään perehtynyt EU-virkamies sanoi. Myös toinen Venäjän-tuntija arvioi, että Aro osui arkaan paikkaan.

Kolmas asiantuntija taas ei uskonut, että Venäjältä olisi tullut käsky vainota Aroa ja siten hiljentää hänet. Sen sijaan monet Venäjän-mieliset suomalaiset ärsyyntyivät. Ja oliko silläkin merkitystä, että Aro reagoi häirintään heti omalla, kulmikkaalla tavallaan eikä ohittanut sitä? Verkon maalittajat haluavat huomiota. He haluavat nähdä, miten saalis pyristelee.

”Venäjällä on pitkät perinteet tehdä yhdestä henkilöstä varoittava esimerkki muille”, kokenut Venäjän-tuntija sanoi. ”Ei ikään kuin hajauteta resursseja suotta, vaan toivottu pelotevaikutus saadaan aikaan nitistämällä yhtä riittävän paljon. Juuri näin kävi Mihail Hodorkovskille.”

Neljäs haastateltava sanoi näin:

”Venäjällä on tietyt odotukset. Organisaatiot ikään kuin kilpailevat siitä, miten ne pystyvät täyttämään odotuksia. Ketju voi olla pitkä, ennen kuin se yltää sopivaan kohteeseen, kuten Aroon.”

”Toimittajat ovat vanhastaan olleet kaikenlaisen informaatiovaikuttamisen kohteita. Palveleeko Aron vainoaminen Venäjän intressejä? Palvelee. Sitä palvelee kaikki sellainen, mikä kaventaa sananvapautta ja saa toimittajan pelkäämään ja jättämään tällaiset aiheet rauhaan.”

Joulukuussa 2018 Aro puhui Euroopan parlamentin seminaarissa. (KUVA: Markku Ulander / Lehtikuva)

Huhtikuussa 2017 uutistoimisto Reuters kertoi, että RISI oli laatinut suunnitelman siitä, miten Venäjä voi vaikuttaa Yhdysvaltain presidentinvaaleihin. Uutinen perustui seitsemään amerikkalaiseen virkamieslähteeseen ja kahteen RISI:n asiakirjaan. RISI kiisti uutisen tiedot.

RISI on se tutkimuslaitos, jonka ”edustajana Pohjoismaissa” toimii Johan Bäckman.

Pietarin trollitehtaasta tuli suuri uutinen helmikuussa 2018. Yhdysvaltain oikeusministeriön erikoistutkija Robert Mueller asetti syytteeseen 13 venäläistä. Heistä 12 työskenteli Pietarin trollitehtaassa, monet johtotehtävissä.

Syytteen mukaan IRA:n tavoite oli käydä informaatiosotaa Yhdysvaltoja vastaan: horjuttaa luottamusta poliittiseen järjestelmään, kylvää eripuraa, panetella Hillary Clintonia ja nostaa Trump presidentiksi.