Elikkäs tämmöisen soittimen väsäsin, oisko nyt ollu v. 2010 kun hain Ikaalisten soitinrakennuslinjalle ja sinne piti tuoda mukanaan jokin omatekoinen soitin. Sisään en päässyt, vaikka kovasti haastattelijat soittimesta tykkäsivätkin.
Pohjanahan tässä on esihistoriallisten bluesmiesten soitin, Diddley Bow, joka on siis käytännössä vain keppi/laudanpätkä, jossa on yksi kieli, jota sit soitetaan slideputken avulla. Muotoilussa kantavana ideana itselläni oli näyttävyys ja ergonomia. Soittamisessa tarvittavat liikeradatkin on useimmille tuttuja.
Tää on vähän tämmönen prototyyppiversio. Työstämisessä tuli tosi kiire. Tarkoitus on ollut tehdä ajan kanssa uudistettu versio tästä, mutta ei oo ollu oikein sopivia tiloja/työkaluja saatavilla.
TEKNISET OMINAISUUDET
Varreksi kaivoin roskalavalta vanhan aidanseipään, jonka sit muotoilin jokseenkin kikkelin näköiseksi. Kiveksiksi harkitsin alkuun tennispalloilla täytettyjä sukkia, mutta kauppareissulla silmäni osuivatkin kookospähkinöihin ja ajattelin, että näähän on juuri täydellisiä kiveksiksi. Kookospähkinät toi myös pientä akustiikkaa soittimeen! Ongelmana kyllä toisaalta, että kuivuessaan nuo kookospähkinät on alkanu vähän halkeilemaan. Auts!
Valitsin petsilakan sit väriltään yhteensopivaksi kivesten kaa.
Mikkinä tässä on Bebekiltä tilattu 2,5e maksanut pietsoelementti. Kytkin sen suoraan jakkiin, joka sijaitsee toisessa kiveksessä. Ei mitään esivahvistinhässäköitä! Jostain sikarilaatikkokitarafoorumeilta luin että tommosen mikin soundia parantaa vähäsen jos sitä elementtiä eristää vähän semmosella paksulla muoviteipillä joten liimasin pari palaa teippiä elementin päälle, tiedä sit onko oikeasti juurikaan merkitystä, mutta sama se oli kokeilla. Aika karu soundihan tossa on. Semmonen diskanttisen honottava, mutta ei tosiaan paha 2,5e mikiltä!
Virityskoneiston otin osiksi laitetusta vanhasta Yamaha Pacifica 112:sestani ja sijoitin sen soittimen tyveen. Ruuvasin kans tonne tyveen kiinni tommosen kalustekoukun, jolla saa soittimen ankkuroitua kiinni, esim. vyönsolkeen
Napsaisin poikki vanhempien autotallissa vaatehenkarina toimivista poronsarvista palasen ja muotoilin siitä sopivat kappaleet talla- ja satulaluuksi.
Porasin terskaan reiän, josta saa sit kielen ujutettua läpi.
KEHITYSMAHDOLLISUUDET
-Soundin sais kertaheitolla paremmaksi jos asentaisi esim. yksikelaisen mikin varteen kielen myötäisesti kuten tossa wikiartikkelin kuvassa.
-Soitin vois olla helpommin käsiteltävä jos skaala ois vähän lyhyempi. Jotenki vaan tässä tapauksessa se tuntuu askeleen ottamiselta taaksepäin
-Kai tohon sais toisenki kielen mahtumaan jos joku proge- tai kikkelihevityyppi kokee semmoisen tarvitsevansa
-Ois mahtavaa jos tohon terskapäähän sais integroitua jonkin puhallinsoittimen niin tätä vois soittaa sitten duona!
-Jos soittimen sais osittain ontoksi sisältä niin sitten siitä vois paineen avulla ampua nesteitä läpi biisin kliimaksikohdassa (Esim. vaahtosammuttimen avulla?).
Jees, tässähän tämä. Ei tuu nyt äkkiseltään mieleen mitään muuta kerrottavaa. Kiva soitinhan tämä on, vaikka meitsillä on sen verran huono sävelkorva, etten osaa kovinkaan hyvin tämmöstä nauhatonta soitinta soittaa. Suosittelen kokeilemaan tämmösen rakentamista, ei oo tosiaan mitään rakettitiedettä! Joku jolla on vähän meitsiä enemmän taiteellista silmää vois saada tästä vähän aidomman näköisenki. Jos ei muuta käyttöä oo niin ainakin ihan kiva leikkikalu reeniksen nurkkaan!
: Odotin kuvia joiden kanssa olis ollut kivempi mennä nukkumaan
