Miksaus- ja masterointitopsu

[Hardcore-Mummo]

Omasta miksausworkflowsta on sanottava sen verran vielä, että sen muotoutunut yhteen oman äänityskäytäntöni ja soundinäkemykseni kanssa. Harvoin joutuu/pääsee miksaamaan jonkun toisen äänittämää kamaa vaikka se ihan virkistävää onkin.

Oma "signaaliketjuni" menee about silleen, että Pro Toolsissa ekassa insertissä on tarvittaessa joku soundia korjaava juttu jos on tullut äänitettäessä munittua (Fabfiltterin EQ tai Multiband.) Tokassa insertissa Slaten VMR, jossa vähintään Virtual Console -hommat. Tarvittaessa EQ ja kompressori. Summaan esimerkiksi kaikki rumpukanavat yhteen bussiin, jossa pyrin muovaamaan koko rumpusetin soundia kerralla yhdellä kompressorilla. Jos joku homma ei luonnistu noin niin sitten muovaan soundia yksittäisessä kanavassa kuten aiemmin kirjoitin.

Ryhmittelemällä juttuja busseihin, hiomalla soundia niissä ja säätämällä bussien keskenäistä balanssia ja sointia pääsen lopputulokseen nopeammin ja harhailen vähemmän. Ja masterissa mulla on aina tätä nykyä kompressori soundin vuoksi.

Aloittelijana tuli luettua tällaisia "lisää vain vesi"-oppaita ja tuli oltua aika harhateillä melkein 10 vuotta Kiitos internet. Suosittelen Mixermanin kirjoja miksaamisesta ja äänittämisestä, niiden röyhkeä kirjoitustapa avasi omaa ajatteluani hyvin.

Ollaan näköjään Sergion kanssa samassa koulussa

Jännä! Omaan touhuamiseen toi bussilähtöinen ruuvaaminen ei sovi yhtään, kun tykkään esimerkiksi shellejä lytätä kunnolla, mutta pyrin välttämään overeiden ja peltien rajua kompurointia. Rojut on toki busseissa ja rumpugroupissakin on usein kompura, mutta se on sitten yleensä vaan semmonen kevyt liima tai erikoiskeisseissä pumppaaja.

mä bussittelen asioita (tai varmaan "kansiointi" olis tarkempi termi) Reaperissa jo pelkästään visuaalisen puolen takia. saa helposti esim. kaikki rumpukanavat yhdellä klikkauksella piiloon jos ruudulta loppuu tila.
on tähän myös muinainen workflow-juttu jonka kehittelin aikoinaan alitehoisen protools le-setin kanssa mutta se on pidempi juttu.

[Ceijo Succula]

Juu siis totta kai mulla on aina bussit rummuille, vassolle, rytmiskeboille, liidiskeboille, liidivoksuille, taustavoksuille jne. jo ihan automaation ja prossutehon kannalta. Meinasin tota, että lähestyy miksatessa ensisijaisesti niitä busseja eikä yksittäisiä raitoja.

Nyt kun luin ton viestin uudestaan, niin varmaan ymmärsin vähän nurinkurisesti, mitä siinä tarkoitettiin

[Ceijo Succula]

Nyt on varmaan joku ennätys syntymässä. Espanjalaisen alt rock -bämdin levy masteroitavana, ja sähköpostiketjussa on 69 viestiä ja homma jatkuu. Ei edes mitään ”joko nyt - säädä vielä”-sahaamista, vaan oon tehnyt yhden testimasterin ja nyt audition masterin, ja noihin saanut hyvin pienet revisiot. Sen sijaan helvetisti viestejä mennyt väliaikatietojen kyselemiseen bändiltä ja miksaamisen neuvontaan. Kyllä mä aina mielelläni neuvon, jos bändi jotain kyselee, mutta jos olisin laskuttanut tähän viestittelyyn käytetystä ajasta niin varmaan olisin samaan rahaan jo miksannut levyn ite

Normaalisti uuden asiakkaan kanssa masterointihommissa viestiketju on max 10 mailia, ja siihen sisältyy kaikki tarjouspyynnöstä valmiin levyn toimittamiseen. Vakioasiakkaiden kanssa riittää usein kaksi mailia, tyyliin ”tässä ois uus, ehitkö tehä” ja ”joo, liitteenä lasku ja masteri.”

[ahh, yes yes]

Pannut tulee tosiaan rokkihommissa ajettua omaan bussiin, jossa liiskaan niitä long dick style ennenkuin ajan ne yleiseen rumpubussiin, jossa enemmän liimaamismeininki.

Eilen tuli vielä mietiskeltyä lisää ja todettua tämä vinkkien jakamisen vaarallisuus. Itse aikoinaan omaksuin muiden antamista vinkeistä sellaisia dogmia, jotka veivät työskentelyä kauemmaksi kuuntelemisesta. DAWien ja plugareiden pahin ominaisuus on kyllä se, että tulee miksattua silmillään. Kaiken päätöksenteon miksausprosessissakin pitäisi perustua siihen, että pyrkii toimimaan vahvistaen biisin herättämiä tuntemuksia.

[Ceijo Succula]

Ei o vinkkien jakelussa mitään vikaa, kunhan niitä lukiessa muistaa, että valtaosassa rosessin osia ei ole mitään oikeeta eikä väärää tapaa toimia. Mulle yksi parhaita ahaa-elämyksiä oli kun seurasin yhen toisen miksaajan hommia, ja se aloitti rumpusaundin hakemisen overeista. Ite olin aloittanut perinteisesti basarista viimiset 16 vuotta, mutta toi kävi helvetin hyvin järkeen, eikä koskaan ollut tullut kyseenalaistaneeksi basaristarttia, kun kaikki tekee niin.

Sen sijaan aikoinaan kun ite opiskelin, mulle opetettiin, että pitää miksata laittamalla kaikki feiderit nollaan ja hakea balanssi gain-potikalla, koska feidereissä on optimaalinen toiminta nollassa. Tätä vinkkiä en koskaan ottanut käytäntöön, vaikka se ukko oli pitkän linjan teatteri- ja suunnittelupuolen ammattilainen. Mietin vaan hiljaa mielessäni, että mikähän noiden liukujen funktio sen mielestä sitten on.

[Herra Aasi]

en tiedä tuleeko täällä piiskaa, mutta lopetin kuulokkeilla miksaamisen kun sain riittävän hyvät koneen kajarit. Totesin, että kun se kuulostaa hyvältä näistä (ei mitkään genelecit) niin se kuulostaa hyvältä lähes tulkoon joka paikassa. Ja ainakin omaan korvaan olen ollut tyytyväinen, enempi on ärsyttänyt kuunnella joitain kavereitten tekemiä juttuja joissa tietää, että siellä on luukutettu jotain kallista studiomonitoria helvetin lujalla blöjäripäissään ja sit miksaus on pelkkää basarin napsetta tai jotain muuta, joka on kuulostanut varmaan siellä helvetin hyvältä. Kuulokkeiden kanssa tulee sitten lähinnä siivoiltua fadeja ja muuta sellasta, koska niitä ei välistä edes tajua katella automaatiolla sählätessään, mutta kuulokkeista paljastuu heti.

[Ceijo Succula]

en tiedä tuleeko täällä piiskaa, mutta lopetin kuulokkeilla miksaamisen kun sain riittävän hyvät koneen kajarit. Totesin, että kun se kuulostaa hyvältä näistä (ei mitkään genelecit) niin se kuulostaa hyvältä lähes tulkoon joka paikassa. Ja ainakin omaan korvaan olen ollut tyytyväinen, enempi on ärsyttänyt kuunnella joitain kavereitten tekemiä juttuja joissa tietää, että siellä on luukutettu jotain kallista studiomonitoria helvetin lujalla blöjäripäissään ja sit miksaus on pelkkää basarin napsetta tai jotain muuta, joka on kuulostanut varmaan siellä helvetin hyvältä. Kuulokkeiden kanssa tulee sitten lähinnä siivoiltua fadeja ja muuta sellasta, koska niitä ei välistä edes tajua katella automaatiolla sählätessään, mutta kuulokkeista paljastuu heti.

Mä en oo ikinä tykännyt miksata kuulokkeilla. Karkaa perspektiivi kokonaan. Käytän toki luureja miksatessa apuna nimenomaan tiettyjen pikkujuttujen tsekkaamiseen ja luurireferenssin saamiseen, koska moni noita kuitenkin semmosilla kuuntelee.

Monitorien hintalappua tärkeempää on tokkiisa se, että tuntee ite ne pöntöt hyvin ja osaa niillä tehdä, ja etenkin työtilan akustiikka. Kalliit monnarit paskassa huoneessa on helvetisti vaikeampi yhdistelmä kuin ”paskat” monnarit hyvässä huoneessa. Ei kuitenkaan kannata sokaistua ajattelemaan, että kunnollisilla monitoreilla ei ole mitään annettavaa niihin omiin kajareihin verrattuna, kun niiden hyvien monnareiden tehtävä ei missään nimessä ole kuulostaa hyviltä, vaan tarkoilta. Niihin kun tottuu, niin kyllä se työn jälki myös paranee entisestään.

[Hardcore-Mummo]

mä tykkään tehdä jotkut jutut luureilla, esim. just tommoset kirurgiset hienosäädöt. jossain määrin myös bassotsekkaukset koska omissa vehkeissä luureissa menee bassotoisto matalimmalle.

balansseja en pysty tekemään niillä ollenkaan. tai ehkä jotain isoja linjoja, ehkä.

[Hardcore-Mummo]

Nyt on varmaan joku ennätys syntymässä. Espanjalaisen alt rock -bämdin levy masteroitavana, ja sähköpostiketjussa on 69 viestiä ja homma jatkuu.

yks nimeltämainitsematon levy meni ihan naurettavaksi säätämiseksi. meiliä tuli ja tuli ja ohjeet alkoivat olla soutamista ja huopaamista. jotain pyydettiin lisää ja sitten heti just se oli seuraavassa palautteessa ongelma. jossain vaiheessa tajusin että bändi kuunteli niitä miksauksia ilmeisesti ihan millä sattuu stereoilla ja noi miksauskommentit liittyi enemmänkin niiden sen hetkisten steroiden soundiin kuin niihin miksauksiin. "näistä on nyt kaikista miksauksista hävinnyt bassot johonkin! mitä sä oot tehnyt!" jne. jotenkin se saatiin soudettua maaliin, pyysin poistamaan miksauskrediitin kannesta ja eteenpäin elämässä.

[Heissan vaan!]

En tajuu puoliakaan mistä täällä puhutaan.

Ite miksaan jotenki silleen että levelit sopiville tasoille ja saundit kohilleen lähinnä eq:n avulla. Jotain Reaperista löytyviä juttuja käytän ja kompuraa suht sokkona kunnes kuulostaa hyvältä. Onneks noita ei kuuntele kukaan muu ku bändin jäsenet.

[Sergio Pissahätä]

Eilen tuli vielä mietiskeltyä lisää ja todettua tämä vinkkien jakamisen vaarallisuus. Itse aikoinaan omaksuin muiden antamista vinkeistä sellaisia dogmia, jotka veivät työskentelyä kauemmaksi kuuntelemisesta.

Luulen, että osaan suhtautua melko epädogmaattisesti vinkkeihin, miksaamiseni ongelmat ovat ihan muualla kuin orjallisessa kikkojen kopioinnissa.

Spoiler:

jos/koska tiiät kuka väs-jorkki olen, niin varmasti arvaat asian olevan näin

Perustin topsun ihan vain siksi, että on kiva lueskella aiheesta ja erilaisista lähestymistavoista miksaukseen ja masterointiin. Tämmöistä keskustelua on toki netti pullollaan, mutta piffillä sen voi suhteuttaa jengin tekemiseen, jota on tullut kuultua.

Oma ongelma on lähinnä alisuorittamisessa ja laiskuudessa. Pitäisi tässä äänittää, miksata ja ehkä masteroidakin oma eka albumi, mutta hirveän vaikea saada hinkkausmoodia päälle missään. Kivempaa vain luonnostella loputtomasti ja sekoittaa äänitysprosessi miksaamiseen. Albumin teko on viivästynyt naurettavan paljon juurikin miksaamiseen liittyvän epävarmuuden ja "valmiuden pelon" suhteen. Tietysti voisi vaihtaa suunnitelmia ja pyytää jotain muuta miksaamaan, mutta se on itselle niin keskeinen osa musantekoa, että ei. Masteroinnin saa kyllä joku muu hoitaa, jos kaljapalkalla lähtee moiseen!

[Unski Kumbayah]

Oon oppinut vuosien saatossa ihan kelvoksi semi-tarkkakorvaiseksi äänittäjäksi. REAPERilla editoinkin ihan näppärästi. Lopullista miksaamista inhoan ja annankin sen tehtäväksi aina niille, jotka osaavat sen paremmin. Siinä tulee uutta kulmaakin biiseihin ihan toiseen malliin.

Masterointi. Se nyt vielä enemmän ihan eri tyyppien hommaa.

[Vilja heilimöi, minä en]

Nyt on varmaan joku ennätys syntymässä. Espanjalaisen alt rock -bämdin levy masteroitavana, ja sähköpostiketjussa on 69 viestiä ja homma jatkuu.

yks nimeltämainitsematon levy meni ihan naurettavaksi säätämiseksi. meiliä tuli ja tuli ja ohjeet alkoivat olla soutamista ja huopaamista. jotain pyydettiin lisää ja sitten heti just se oli seuraavassa palautteessa ongelma. jossain vaiheessa tajusin että bändi kuunteli niitä miksauksia ilmeisesti ihan millä sattuu stereoilla ja noi miksauskommentit liittyi enemmänkin niiden sen hetkisten steroiden soundiin kuin niihin miksauksiin. "näistä on nyt kaikista miksauksista hävinnyt bassot johonkin! mitä sä oot tehnyt!" jne. jotenkin se saatiin soudettua maaliin, pyysin poistamaan miksauskrediitin kannesta ja eteenpäin elämässä.

[Vilja heilimöi, minä en]

Omalla kohdalla yks tärkeimmistä jutuista on miksausten/masterointien kuuntelu monitorien lisäksi olkkarissa ja varsinkin autossa. Kaikissa erottuu jutut ihan eri tavalla ja siinä vaiheessa kun kuulostaa hyvältä kaikissa kolmessa, ollaan jo aika pitkällä. Omien kuunteluympäristöjen tunteminen = avaimet onneen.

[Herra Aasi]

ja toisaalta: se on vaan musiikkia eikä siinä ole mitään vääriä vastauksia. Se, jos yhellä albumilla on basso pikkasen lujalla ei kaada maailmaa, ja on aina ihan kontekstista kiinni millanen soundi sopii mihinkin juttuun. Ihmiset myös tottuu kuuntelukertojen myötä asioihin. Esmes japanilaisissa psykelevyissä tykkään siitä, että melkeen kaikki biisit voi oikeastaan olla miksattu ihan eri tavalla, mutta kun se levy on masteroitu ajatuksella, niin se kokonaisuus nousee suurempaan arvoon siinä niin!