Tallassa telemikki, yksi rouheimmista kuulemistani, ja kaulassa strato. Mikkejä en kääminyt itse vaan tilasin toverilta joka pyöritti toiveiden mukaan. Mikeissä on kelojen keskellä lisäksi ledit, jotka volumepotikan push-push kytkimestä alkavat palaa soittovoimakkuuden mukaan.
Sähköissä on tonen tilalla kaulamikin bass cut, volumesta löytyy treble bleed.
Kielet voi vetää bigsbyyn tai läpi rungon tai vaikka jonkinlaisena mixtuurana jos haluaa leikkiä havaijia. Rakensin tätä kansalaisopiston kurssilla ja vetäjä Vuorensaku naureskeli meikän tarpeettomalle bigsby JA kielet rungon läpi -ratkaisulle. Sen kitaroistahan löytyy sitten nykyään kaikista.
Tämä oli toinen rakentamani sähkökielisoitin. Ensimmäisestä opin sen, kuinka paksu kaula kannattaa tehdä. Hyvä tuli, ja tää on itelle tällä hetkellä selkeä ykkösplayeri. Ei mikään boutique-tason kouluratsu, vaan juuri sopivassa suhteessa kolhoa rosoa ja kokeneen rakkauden hellää syleilyä.
