PIFFIVIISUT VOL. 40 - lohtu- ja tsemppibiisit, FINAALI MA 22.4. KLO 18

[Tears for Bears]

Menipäs tää hyvin Sinälläänhän ei ole ihme että tällainen kasarin alun punkdisehkö poppi toimii, mutta ajattelin että tämä olisi liian tunnettu tai kulunut, mutta eipä näköjään sitäkään. Ei siis olisi kannattanut ehtiä sillä Sunnyboysilla mitä niin kovasti tuli harmiteltua

Kiitoksia kovasti kaikille pisteitä, etenkin isoja, antaneille! Ja kiitos isännälle ja onnea voittajalle. Meinasin itsekin antaa 1 pisteen, mutta en sitten antanut JA HYVÄ NIIN.

Kim Wilden juuri tähän Select-levyyn liittyy lapsuuden kesät mummolassa (lapsuusmuistoissa on aina kesä), jossa tätä siis kuuntelin ja ihailin levnkantta että onpa Kim SIISTIN NÄKÖINEN. Itse asiassa mummolasta levyn itselleni jossain vaiheessa sosialisoin. Lapsena lempibiisi oli Chaos at the Airport, nyt kuunneltuna siinä on ehkä etäisesti jotakin suomi-iskelmän ryöstämää elementtiä mukana. Ja olen siis täysin iskelmällä/suomirokilla kasvatettu, jos joku ei vielä tiennyt.

Mutta aikuiseen korvaan toi Words Fell Down on levyn paras biisi, muita on toi Alanin mainitsema Take Me Tonight ja Ego. Kantsii kuunnella! Kimin myöhemmät vaiheet ei ole itselleni koskaan toimineet.

[Hemmetinmoinen sössö]

Monta vuotta vanhemmalla serkulla oli tää kasetti ja tää kiinnosti. Tosin sen kaikki kasetit kiinnosti penskana - oli Duran Durania ja Kim Wildeä, Kajagoogoota ja - Tacoa

[Tears for Bears]

Kasarin uusromantiikka ulkoasutyylinä <3 Pitäisköhän hankkia röyhelöpaita.

[Tears for Bears]

Jäivätpä muuten tarpeettoman matalille sijoille The War On Drugs ja Sniff 'n the tears. Toi into klasariin ei sinänsä yllätä, mutta itse en jaksa viisukontekstissa mitään taide eliitti koulu kääpä musaa.

[PearlySpencer]

Oman biisin suoriutumiseen olen aivan tyytyväinen, tässähän otin vähän semmoisen kulman etten halunnut lähteä millään itselle ihan elämää suuremmalla biisillä koska semmoisen mahdollinen pärjäämättömyys olisi voinut käydä tunteisiin Siksi tuommoinen alkuvuodesta eteenpäin törkkinyt pikku hyvän mielen biisuloinen tuntui sopivammalta ratkaisulta tähän, kiitos äänestäneille mukavasta 70 pisteestä, enempiä en odottanutkaan, ja kiitos Lokit thank you Locks

[motorisoitu keino]

Jazz in Finland.

punk on sentään vielä tasoissa neljällä voitolla

Jatsilla voitettu viisi kertaa

[Del Griffith]

Jazz in Finland.

punk on sentään vielä tasoissa neljällä voitolla

Jatsilla voitettu viisi kertaa

Jazz in Finland siis.

[Tears for Bears]

[harry-irene]

Jazz in Finland.

punk on sentään vielä tasoissa neljällä voitolla

Jatsilla voitettu viisi kertaa

Jazz in Finland siis.

en laske szabon biisiä jatsiks

[Tears for Bears]

Viisumenestyjät yhdessä

[Del Griffith]

Kiitos Gene Clarkin äänistä, tuntuu oikealta olla noin hyvällä biisillä top vitosessa. Coltranen voitto lämmittää myös sydäntä, Satchinadanda on omien rauhoittumispyöräilyjen/-kävelyiden taustamusiikkien go to-valintoja eli omaan makuun myös teeman mukainen voittaja. Onnea koko perheelle suvereenista viisuhallinnasta!

Giant Sandin huono menestys vähän yllätti, ite olin aivan valloittunut naiivista altsukantri-/mökäkitarasooloilukombosta. Kierroksen emäntähän tätä on useampaan kertaan hehkuttanut, mutta en aiemmin tajunnut ottaa todesta, kun se aina vain jotain patumusaa kehuu.

Glenn Brancan biisistä tuli joka kuuntelukerralla tosi fyysinen reaktio kuunnellessa, olo oli jännittynyt, teki mieli juosta, alkoi panettaa, piti vähän tuulettaa. Täydellinen tsemppibiisi.

Gene Clark top 1 uusi tuttavuus!

Aivan suorastaan jumalainen sointi kappaleessa, joskin biisinä ehkä melko yksinkertainen? kaikki elementit uskomattoman hyvin saundaa yhteen tässä näin ja se on yksi tärkeimpiä juttuja.

Kannattaa ottaa tuo levy haltuun. Levyllä oleva "Strength of strings" on itelleni levyn helmi ja jemmassa, mutta nyt ei tolla oikein kehtais enää osallistua.

Mites Luskulle The Byrdsin Gene Clark uusi tuttavuus? Onhan tätä piffilläkin hehkutettu vaikka kuinka - niin soolojen kuin Dillard & Clarkinkin osalta.

No Otherin lisäksi White Light 5/5 albumi.

[Lusku]

Kiitos Gene Clarkin äänistä, tuntuu oikealta olla noin hyvällä biisillä top vitosessa. Coltranen voitto lämmittää myös sydäntä, Satchinadanda on omien rauhoittumispyöräilyjen/-kävelyiden taustamusiikkien go to-valintoja eli omaan makuun myös teeman mukainen voittaja. Onnea koko perheelle suvereenista viisuhallinnasta!

Giant Sandin huono menestys vähän yllätti, ite olin aivan valloittunut naiivista altsukantri-/mökäkitarasooloilukombosta. Kierroksen emäntähän tätä on useampaan kertaan hehkuttanut, mutta en aiemmin tajunnut ottaa todesta, kun se aina vain jotain patumusaa kehuu.

Glenn Brancan biisistä tuli joka kuuntelukerralla tosi fyysinen reaktio kuunnellessa, olo oli jännittynyt, teki mieli juosta, alkoi panettaa, piti vähän tuulettaa. Täydellinen tsemppibiisi.

Gene Clark top 1 uusi tuttavuus!

Aivan suorastaan jumalainen sointi kappaleessa, joskin biisinä ehkä melko yksinkertainen? kaikki elementit uskomattoman hyvin saundaa yhteen tässä näin ja se on yksi tärkeimpiä juttuja.

Kannattaa ottaa tuo levy haltuun. Levyllä oleva "Strength of strings" on itelleni levyn helmi ja jemmassa, mutta nyt ei tolla oikein kehtais enää osallistua.

Mites Luskulle The Byrdsin Gene Clark uusi tuttavuus? Onhan tätä piffilläkin hehkutettu vaikka kuinka - niin soolojen kuin Dillard & Clarkinkin osalta.

No Otherin lisäksi White Light 5/5 albumi.

Juu tämä artisti lähtee nyt työstöön vaan taas piffiviisuille.

Suhtaudun musiikkiin intohimoisesti, mutten aina niin systemaattisesti. Ja usein ei tule juurikaan perehdyttyä bändien historiaan tai vaikka ees siihen keitä niissä soittaa, kuuntelen vain levyjä

[Lusku]

Toi into klasariin ei sinänsä yllätä, mutta itse en jaksa viisukontekstissa mitään taide eliitti koulu kääpä musaa.

eipä näitä paljon ole viisuissa mielestäni ollut? itseltä 1/38 ollu klasaria, kovin klasarihirmu taitaa olla vilhis joka osallistunut peräti kahdella (vai kolmella) klasarilla?

huumorilla varmasti heitetty mutta triggeröidyn nyt silti tosta "taide eliitti kääpä" kommentista. Klasari on musiikkia niin kuin kaikki muukin eikä itelle ainakaan mitään snobbailua tai namedroppailua niinkun muukaan musiikki. toki vasta vanhemmalla iällä alkanut resonoimaan, vähän kuin jazzikin. Ei ole vaatinut mitään opintoja, pelkästään musiikin kuuntelua avoimin korvin.

Se on toki että kaikesta ei tarvi pitää! mutta viisuissa eräs kivoimpia puolia on, että täällä tulee yllättäviä musiikillisia juttuja. niinkuin itelle esimerkiksi yllätyksenä on tullut tässä muutaman vuoden varrella, että kuinka paljon pidän trash metallista, kun sitä on täällä tarjoiltu herkkuannoksina.

[Hemmetinmoinen sössö]

Kiitos Gene Clarkin äänistä, tuntuu oikealta olla noin hyvällä biisillä top vitosessa. Coltranen voitto lämmittää myös sydäntä, Satchinadanda on omien rauhoittumispyöräilyjen/-kävelyiden taustamusiikkien go to-valintoja eli omaan makuun myös teeman mukainen voittaja. Onnea koko perheelle suvereenista viisuhallinnasta!

Giant Sandin huono menestys vähän yllätti, ite olin aivan valloittunut naiivista altsukantri-/mökäkitarasooloilukombosta. Kierroksen emäntähän tätä on useampaan kertaan hehkuttanut, mutta en aiemmin tajunnut ottaa todesta, kun se aina vain jotain patumusaa kehuu.

Glenn Brancan biisistä tuli joka kuuntelukerralla tosi fyysinen reaktio kuunnellessa, olo oli jännittynyt, teki mieli juosta, alkoi panettaa, piti vähän tuulettaa. Täydellinen tsemppibiisi.

Gene Clark top 1 uusi tuttavuus!

Aivan suorastaan jumalainen sointi kappaleessa, joskin biisinä ehkä melko yksinkertainen? kaikki elementit uskomattoman hyvin saundaa yhteen tässä näin ja se on yksi tärkeimpiä juttuja.

Kannattaa ottaa tuo levy haltuun. Levyllä oleva "Strength of strings" on itelleni levyn helmi ja jemmassa, mutta nyt ei tolla oikein kehtais enää osallistua.

Mites Luskulle The Byrdsin Gene Clark uusi tuttavuus? Onhan tätä piffilläkin hehkutettu vaikka kuinka - niin soolojen kuin Dillard & Clarkinkin osalta.

No Otherin lisäksi White Light 5/5 albumi.

Juu tämä artisti lähtee nyt työstöön vaan taas piffiviisuille.

Suhtaudun musiikkiin intohimoisesti, mutten aina niin systemaattisesti. Ja usein ei tule juurikaan perehdyttyä bändien historiaan tai vaikka ees siihen keitä niissä soittaa, kuuntelen vain levyjä

Clarkilta vielä Roadmaster. Ihana levy sekin

[Del Griffith]

Kuuntelin tässä aamulla No Otherin ja samaa mieltä kuin Sössö, että Strength of Strings on se huippu kohta. Mutta nyt teemassa haettiinkin henk koht tsemppi- ja/tai lohtubiisejä, joten ei sillä väliä. On vaan aivan maagisen hieno toi.