N: Persu Normaali

[Poistunut käyttäjä 0b7fe1]

Voi olla etteivät tyhmyyksissään tajua pelaavansa suoraan Tero Vaaran ja Junes Lokan pussiin

Meinaatko että nyt on jonkun suomalaisen perämetsien pojan mielestä ok digata epuista?
Mun mielestä on ihan ymmärrettävää että wanhemmat jurtit puolivahingossa heittää vähän nykymittareilla edgympää läpyskää. Joku punevihermädättäjä-toimittajahan siitä varmaan sorvaa vielä mahdollisimman kiihoittavan uutispalan ja kohta säkin sit pääset kaikkia yllättävästi heittää jonkun mestarin viiltävä äly läpyskän! Kaikki voittaa ja eputkin on niin iso insituutio että tuskinpa niiden suosioon ihmeemmin parit tiukat statementit vaikuttaa pärkääkään! Yo!

Sulta on jäänyt piffo lukematta kun Mestarin Viiltävä Äly on nykyään yleisessä käytössä useamman käyttäjän toimesta.

Sä taisit saada Epuista just uuden suosikkibändin

No ei se nyt näinkään mene. Tää on uusi ilmiö jota on ihan mielenkiintoista seurata.

Kumpi, Mestarin Viiltävä Äly vai Eput?

Mamba

[edge hammer]

voi ei, eihän tässä voi enää kohta kuunnella mitään bändejä ilman että sataa suoraan persujen laariin jokainen nuotti

[Dame Cressida Dick]

voi ei, eihän tässä voi enää kohta kuunnella mitään bändejä ilman että sataa suoraan persujen laariin jokainen nuotti

eput, mamba ja jösse järvenpää = kaikki bändit

[Lana Ctrl-Alt-Del Rey]

Pliis voitteko olla puhumatta Junes Lokan ja Tero Dangerin pusseista?

[Kommarisosialistin värisuora]

Tohon erikoistermihommaan ja ihmisten kutsumiseen: ei kai ihmiset yleensä lähtökohtaisesti kovin pahasti suutu tietämättömyydestä vaan ilkeydestä ja välinpitämättömyydestä. Eli siis jos vaikka väärinsukupuolittaa ihmisen kerran tai käyttää ymmärtämättömyyttään jotain loukkaavaa termiä, saa siitä kuulla, pyytää anteeksi eikä toista tekoaan, moni on valmis painaa homman villaisella koska kaikkea ei voi tietää ja joskus pitää oppia. Mutta jos siitä huolimatta, että on monta kertaa kerrottu ja selitetty että miten tää homma nyt menee, toimii yhä loukkaavalla tavalla, on vain ja ainoastaan kusipää.

Lähtökohtaisestihan kyse ei siis oo edes mistään erikoistermeistä vaan siitä, että puhutellaan ihmisiä kuten he haluavat, mikä on kohteliasta. Ei sen ihmeellisempää kuin kutsumanimien muistaminen.

Komp pomp

[same rules apply]

voi ei, eihän tässä voi enää kohta kuunnella mitään bändejä ilman että sataa suoraan persujen laariin jokainen nuotti

eput, mamba ja jösse järvenpää = kaikki bändit

mukava kuulla että peitsamoo saa vielä kuunnella!

[Kommarisosialistin värisuora]

Mielestäni Eput ja Popeda on kummatkin tehneet aikoinaan ihan hyvää kamaa, mutta jos nykypäivänä näistä pitää valita, että kumpi on taantunut suomalaisuutta nuolevaan tohveli-rokkiin ja kumpi on edelleen aidosti rock, niin eihän siinä ole mitään epäselvää. My little Popeda!

Komp, Kuopio rokissa joskus ihan lähivuosina nähden oli Patella edelleen kova meno vaikka kertoi vähentäneensä viinan käyttöä.

[Naantalin seksuaalimaagikko]

voi ei, eihän tässä voi enää kohta kuunnella mitään bändejä ilman että sataa suoraan persujen laariin jokainen nuotti

eput, mamba ja jösse järvenpää = kaikki bändit

mukava kuulla että peitsamoo saa vielä kuunnella!

En ole koskaan ymmärtänyt, miksi kukaan vapaaehtoisesti kuuntelisi Peitsamoa

[Pasi Fist]

Kuvia linkin takana:
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000006146661.html

HS-analyysi: Mitään ei saa enää sanoa, hokevat taiteilijat ja konservatiivi­poliitikot – Onko totta, että sanan­vapautta rajoitetaan poliittisen korrektiuden nimissä?

Jos oma mielipide poikkeaa yleisesti hyväksytystä tai vallalla olevasta, kannattaa pitää suunsa kiinni”, sanoi Eppu Normaalin kitaristi Pantse Syrjä Ilta-Sanomien haastattelussa. Hän ei ole huolensa kanssa yksin. Mutta onko sananvapaus todella uhattuna Suomessa, ja millä tavoin?

”Suomessa on ikävä kyllä ajauduttu niin surulliseen tilanteeseen, että sananvapautta rajoitetaan jo selvästi.”

Näin totesi Eppu Normaali -yhtyeen laulaja ja sanoittaja Martti Syrjä sunnuntaina julkaistussa Ilta-Sanomien haastattelussa.

Sananvapautta rajoitetaan Syrjän mukaan niin, että ihmiset eivät enää uskalla kertoa aitoja mielipiteitään monissakaan yhteyksissä, koska siitä voi joutua ”somessa ja mediassa erittäin helposti teurastetuksi”.

Eppujen kitaristi Mikko ”Pantse” Syrjä komppaa haastattelussa:

”Tai siis kyllä Suomessa saa yhä mielipiteitä olla, kunhan ne vaan ovat oikeita. Jos oma mielipide poikkeaa niin sanotusti yleisesti hyväksytystä tai vallalla olevasta, sitten kannattaa pitää suunsa kiinni. Ja siksi moni vaikeneekin.”

Maahanmuutto ja tasa-arvo ovat Syrjän veljesten mukaan aiheita, joissa koskevissa keskusteluissa ”mopo on karannut käsistä”. Pantse Syrjän mukaan ”esimerkiksi vaatimukset tätä sukupuolineutraalia kielenkäyttöä kohtaan ampuvat monessa kohdin pahasti”. Ja ”Ihmiset ovat nykyään kauhean herkkiä loukkaantumaan kaikesta.”

Syrjät eivät ole huolensa kanssa yksin. Moni vanhemman polven taiteilija on esittänyt viime aikoina samankaltaisia kannanottoja.

”Mies ei oikein saa sanoa enää mitään mielipidettä”, Kauko Röyhkä sanoi HS-haastattelussa viime syksynä. Kirjailija Leena Krohn taas totesi viime syksynä Ylen haastattelussa, kuinka ”sananvapautta rajoitetaan poliittisen korrektiuden ja liberaaliuden nimissä”.

Krohnin mielestä tilanne on ”jopa pahempi kuin 1970-luvulla, jolloin sananvapautta myös rajoitettiin.”

Onko todella näin?

Rajoitetaanko sananvapautta oikeasti Suomessa poliittisen korrektiuden nimissä?

Kysytään Tampereen yliopiston julkisoikeuden lehtorilta Riku Neuvoselta. Häneltä ilmestyi vuosi sitten tietoteos Sananvapauden historia Suomessa (Gaudeamus 2018).

”Sananvapauden rajoittaminen on sitä, että asian sanominen joko estetään ennakkoon sensuurilla tai sitten siitä seuraa rangaistus”, aloittaa Neuvonen.

Ennakkoon Suomessa ei estetä minkään asian sanomista. Sen kieltää jo perustuslaki, joka määrittää sananvapauden näin:

Jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Tarkempia säännöksiä sananvapauden käyttämisestä annetaan lailla. Lailla voidaan säätää kuvaohjelmia koskevia lasten suojelemiseksi välttämättömiä rajoituksia.

Säännös noudattaa ajatukseltaan eurooppalaista sananvapausnäkemystä, jossa olennaista on nimenomaan ennakkosensuurin kielto.

Tätä eurooppalaista näkemystä Neuvonen pitää itse hyvänä lähtökohtana sananvapaudesta puhuttaessa.

”Eli sanomista ei estetä ennalta, mutta tietyissä rajoissa sanomisista kannetaan vastuu.”

Suomessa esimerkiksi kiihottaminen kansanryhmää vastaan on kirjattu rikoslakiin, samoin kuin kunnianloukkaus. Näistä on Suomessa annettu tuomioita, ja usein syytetyt ovat oikeudessa vedonneet sananvapauteen.

Mutta ei nyt mennä rikoslakiin, vaan siihen, mistä esimerkiksi Eppu Normaalin jäsenet Ilta-Sanomien jutussa olivat huolissaan: jonkinlaisesta yleisestä tiukasta konsensuksesta, jossa ihmiset eivät ”uskalla kertoa aitoja mielipiteitään” somelynkkauksen pelossa.

Nykykeskustelussa siis ”sananvapauden rajoittamisella” tarkoitetaan eri asiaa kuin se oikeudellisesti tarkoittaa. Monen huolestuneen puheissa poliittisesti korrektia nyky-Suomea verrataan Neuvostoliiton ajan suomettuneeseen Suomeen. Kyse on ennen kaikkea ilmapiiristä.

Neuvosen mukaan vertauksessa on sillä tavoin perää, että molempien yhteydessä voidaan puhua itsesensuurista.

Itsesensuuri tarkoittaa sitä, että ihmiset kontrolloivat itse sanomisiaan mahdollisten seurausten perusteella.

”Mutta seurausten mittakaavaero on suuri. Jos suomettumisen aikana esitti näkyvästi poliittisen linjan vastaista mielipiteitä, siitä saattoi olla Suomelle ulkopoliittisia seurauksia. Neuvostoliitosta saatettiin lähettää Suomelle nootti. Tai presidentti saattoi puuttua asiaan.”

Vielä 1970- ja 1980-lukujen Suomessa taiteeseenkin puututtiin suurvaltanaapurin pelossa, siis ulkopolitiikan vuoksi.

Neuvonen mainitsee Sananvapauden historia Suomessa -kirjassa muutaman kuuluisan esimerkin.

Huumorirockia soittava Sleepy Sleepers julkaisi vuonna 1977 kappaleet Anarkiaa Karjalassa ja Kaapataan lentokone Moskovaan. Kappaleet olivat osa levyä Takaisin Karjalaan, jonka alkuperäinen nimi Karjala takaisin oli muutettu levy-yhtiö levy-yhtiö EMI:n toiveesta.

Suomi–Neuvostoliitto-Seura paheksui levyä, ja kehotti esiintymispaikkoja kieltäytymään yhtyeen keikoista. Monet tanssipaikat noudattivat kehotusta ja Sleepy Sleepersien keikkojen määrä väheni.

Valtion alainen Raha-automaattiyhdistys poisti kappaleen Kaapataan lentokone Moskovaan jukebokseista, eikä Yle antanut Sleepy Sleepersille radiosoittoa tai televisioesiintymisiä.

Ylen kielloilla oli suuri merkitys esittäjille ja kuulijoille aina 1980-luvulle asti, ennen kuin sen monopoli radiotoiminnassa murtui. Nykyään yksityisiä radiokanavia on lukuisia, ja kanavat valitsevat usein soitettavan musiikin kuulijatutkimusten mukaan. Spotifyn kaltaiset suoratoistopalvelut ovat vähentäneet radion merkitystä ”portinvartijana” entisestään.

Vuonna 1986 Suomen elokuvatarkastamo kielsi Renny Harlinin elokuvan toimintaelokuvan Jäätävä polte, koska elokuva saattaisi huonontaa Suomen suhteita Neuvostoliittoon. Elokuvan juonessa kolme nuorta yhdysvaltalaista turistia joutuu Neuvostoliitossa vankeuteen epäinhimillisiin oloihin.

Korkein hallinto-oikeus salli kuitenkin lopulta elokuvan esittämisen leikattuna, ja se tuli levitykseen teattereissa sekä myöhemmin videolla.

Elokuvan toinen kieltoperuste oli ollut väkivaltaisuus – siihenkin elokuvatarkastamossa puututtiin aikanaan herkästi, ja liian väkivaltaisena pidettyjen elokuvien esitys saatettiin kieltää Suomessa kokonaan.

Vuonna 1987 voimaan tullut ”videolaki” jopa kielsi alle 18-vuotiailta kiellettyjen elokuvien levittämisen tallenteina kokonaan. Vasta vuosituhannen vaihteessa voimaan tullut uusi kuvaohjelmalaki käytännössä lopetti elokuvien ennakkosensuurin Suomessa.

Viimeisimpiin suomettumiseen liittyviin sensuuriyrityksiin kuului Jäätävän poltteen ohella amerikkalainen tietokonepeli Raid Over Moscow (1984). Siinä pelaajan tehtävä on torjua Neuvostoliiton ydinohjukset ja tehdä vastaisku sikäläiseen ydinvoimalaan.

Pelistä tehtiin eduskunnassa kirjallinen kysymys, jossa sen sanottiin uhkaavan naapuriystävyyttä ja lasten rauhankasvatusta. Neuvostoliitto vaati pelin kieltämistä sotapropagandana. Lainsäädäntö ei kuitenkaan antanut siihen mahdollisuutta, sillä pelejä koskevaa tarkastuslakia ei ollut. Kaikista kieltoyrityksistä kuitenkin luovuttiin. Pelin myynti toki vain kasvoi huomion vuoksi.

Nämä ovat kaikki aitoa sananvapauden rajoittamista, tai yrityksiä sellaiseen.

Nykyään rajoituksia ei tarvitse pelätä Neuvostoliiton tai poliitikkojen kaltaisilta suurilta, näkyviltä ”hahmoilta”, Neuvonen sanoo.

”Ennemminkin ihmiset itse pohtivat, nouseeko heidän sanomisistaan joitain kohuja tai Twitter-myrskyjä. Ja siinä missä suomettuminen oli osa poliittisen järjestelmän ongelmaa, nykyään kohut ovat tavallisten ihmisten välisiä kiistoja, jotka sitten paisuvat esimerkiksi sosiaalisessa mediassa.”

Toki somekohuillakin voi olla jatkoseurauksia kuten vaikka työpaikan menetys. Pori Jazz -festivaalin toimitusjohtaja Aki Ruotsala sai vuosi sitten potkut homoseksuaalisuutta koskevien haastattelukommenttiensa jälkeen.

Tätä Neuvonen pitää enemmän yksityisoikeus- kuin sananvapauskysymyksenä.

”Kaikilla työnantajilla on tietty oikeus edellyttää, että työntekijä vastaa heidän arvojaan. Se riippuu myös työtehtävästä. Esimerkiksi kaupan kassamyyjä voi varmasti kertoa mielipiteitään hyvinkin vapaasti työajan ulkopuolella, mutta kaupan johtaja edustaa myös vapaa-ajallaan yritystä.”

Neuvosen mielestä puheet ”kielletyistä aiheista” tuntuvat nykyään lähinnä retorisilta tehokeinoilta, tavalta antaa mielipiteille enemmän painoarvoa.

Ensin sanotaan, kuinka jostakin asiasta ei saa puhua, ja sitten siitä puhutaan. Vaikka parhaaseen katseluaikaan tulevassa tv-ohjelmassa. Eikä mitään tapahdu.

Retoriselta keinolta vaikuttaa Neuvosen mielestä myös somekeskusteluissa yleinen uhriutuminen tai marttyyriksi heittäytyminen.

”Halutaan kertoa oma näkemys niin, että ilman että kukaan on eri mieltä. Ja jos joku on eri mieltä, niin se on heti vaientamista.”

Jos sananvapaus- tai sensuuri-termejä käytetään liikaa ja heppoisin perustein, tai pelkkinä populistisina heittoina, se ei ole Neuvosen mukaan aivan vaaratonta.

Esimerkiksi sensuurilla tarkoitetaan historiallisesti nimenomaan julkisen vallan harjoittamaa sananvapauden rajoittamista.

Nykyään sensuuriksi saatetaan kutsua sitäkin, jos yksityinen palveluntarjoaja poistaa sääntöjensä vastaisen, esimerkiksi rasistisen, nettikommentin.

Tai silloin, kun vaikkapa yksityinen keikkapaikka tai konserttijärjestäjä peruu yhtyeen keikan, kun internetissä on tuotu esille bändin mahdollisia natsikytköksiä tai -sanoituksia.

Perumista eivät tällöin vaadi valtio tai viranomaiset, vaan yksittäiset nettiaktiivit. Eikä järjestäjän ole pakko totella vaatimuksia. Esimerkiksi bändien äärioikeistokytköksistä usein syytetty Steelfest-festivaali järjestettiin tänäkin vuonna jo yhdeksättä kertaa.

”Tämä menee myös aktivismin piikkiin. Kansalaisyhteiskunta toimii niin, että otetaan voimakkaasti kantaa. Ostoboikottienkin vaatiminen voi kuulua siihen”, Neuvonen sanoo.

”Sensuuriyritys on tällaiseen aika vahva sana.”

Jos kaikkea mahdollista aletaan kutsua ”sensuuriksi”, koko sanalla ei ole enää samaa painoarvoa kuin ennen.

”Ja samaan aikaan monessa maassa – kuten vaikka Venäjällä, Turkissa tai Unkarissa – on käynnissä vastaveto liberaalille demokratialle, johon sananvapaus olennaisesti kuuluu. Ja se voi johtaa siihen, että vanhakantainen valtiojohtoinen sensuuri tulee takaisin”, Neuvonen sanoo.

”Tällaiset ison mittakaavan vakavat sananvapausongelmat jäävät sivuun, jos keskitytään siihen, minkälaisista mielipiteistä syntyy kohu.”

Taiteilijoita enemmän sananvapauden rajoittamisesta ovat nykyään huolissaan konservatiiviset poliitikot.

Esimerkiksi huhtikuussa eduskuntavaalien alla kristillisdemokraattien ja perussuomalaisten ehdokkaat julkistivat yhteisen Sananvapausjulistuksen:

Sananvapauden tila Suomessa on huono. Erityisesti konservatiivisia kristittyjä ja kansallismielisiä isänmaan ystäviä syrjitään. Mikäli tulen valituksi eduskuntaan näissä eduskuntavaaleissa, tulen puolustamaan voimakkaasti jokaisen suomalaisen sananvapautta.

”Viimeisten vuosikymmenien aikana tasa-arvo, liberaalit arvot ovat murtautuneet valtavirtaan ja konservatiiviset arvot ovat siirtyneet enemmän marginaaliin. Ajat muuttuvat, ja konservatiiviset ajattelijat kokevat jossain määrin olevansa uhattuja”, Neuvonen sanoo.

Vakavin sananvapausongelma Suomessa ei kuitenkaan Neuvosen mukaan liity tähän, poliittiseen korrektiuden ilmapiiriin – oli se todellinen tai kuviteltu – tai yksittäisiin somemyrskyihin.

”Paljon huolestuttavampi ongelma on suoranainen häirintä ja uhkailu. Se, että vaikkapa tutkijat, poliisit, tuomarit ja syyttäjät, saavat ihan suoria tappouhkauksia. Jos jotkut eivät uskalla osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun oikean väkivallan pelossa, katoaa koko yhteiskunnallisen keskustelun idea”, Neuvonen sanoo.

”Se on uhka sananvapaudelle.”

[RIP Harris Wittels]

voi ei, eihän tässä voi enää kohta kuunnella mitään bändejä ilman että sataa suoraan persujen laariin jokainen nuotti

eput, mamba ja jösse järvenpää = kaikki bändit

mukava kuulla että peitsamoo saa vielä kuunnella!

En ole koskaan ymmärtänyt, miksi kukaan vapaaehtoisesti kuuntelisi Peitsamoa

Yritin kerran, koska “alkupään tuotannossa hyviäkin”. Ei ollut.

[viemäri-INTEGRITY]

Neuvosen mielestä puheet ”kielletyistä aiheista” tuntuvat nykyään lähinnä retorisilta tehokeinoilta, tavalta antaa mielipiteille enemmän painoarvoa.

Ensin sanotaan, kuinka jostakin asiasta ei saa puhua, ja sitten siitä puhutaan. Vaikka parhaaseen katseluaikaan tulevassa tv-ohjelmassa. Eikä mitään tapahdu.

Retoriselta keinolta vaikuttaa Neuvosen mielestä myös somekeskusteluissa yleinen uhriutuminen tai marttyyriksi heittäytyminen.

This

[johtaja (virkavapaalla)]

Kauko Röyhkähän veti tässä kyllä pohjat. Valitti kun ei saa enää mistään puhua, otettiin heti valittamaan asiasta ihan ajankohtaisohjelmaan ja tuuttas sitten semmosen biisin, jossa sitten sanoi sanottavansa:

Kun kuljit kadun yli yllättäen, sanoin kuka tuo on, mun kaverille. Eikä hänkään tiennyt sen enempää. Olimme yhtä mieltä siitä, et siin on seksikäs nainen. En tiedä mitä teen, nyt miten saan sut mut haluan sut, sinä seksikäs nainen

Jos koko ikänsä tuota samaa settiä on lauleskellut, niin kai se sitten sensuurilta ja sananvapauden rajoittamiselta tuntuu kun maailma muuttuu siten, että esimerkiksi mieskatsetta / esineellistämistä kritisoidaan laajemmin ja laajemmin, välittämättä siitä kuinka se voi satuttaa vanhemman miehen tunteita.

Uudesta sinkustani Seksikäs nainen haluan sanoa sen verran, että se on protestilaulu. Olen seurannut keskustelua mediassa ja netissä ja minusta on tuntunut, että on aika muistuttaa, että meitä naisista pitäviä heteromiehiä on yhä olemassa.

[RIP Harris Wittels]

Kake onkin panomies. Don’t diss the panomies.

[Jesse Python]

Newsfläsh: vanhat rokkarit onkin konservatiivisia

[RIP Harris Wittels]

Newsfläsh: vanhat rokkarit onkin konservatiivisia