Kutsun tätä heinäkuuansaksi: tossa juhannuksen paikkeilla tai vähä ennen alkaa olla tilanne, jolloin on puutarhassa ja varsinkin kasvimaalla pelkästään kastelua, kitkentää ja jotain harvennusta ym. lähinnä ylläpitoa, kaikki kylvöt ja istutukset ja isommat puutarhatoimenpiteet on takana.
Heinäkuuansan aikaan mikään ei oo vielä kasvanut merkittävästi, jotta tuottaisi satoa, sit niitä vaan katselee et juuh tommonen ja tuleekohan tostakaan mitään. Koitetaan tehä mitä on pakko, että juttu edes vähän etenee, ja oikeestaan jo koko homma vähän väsyttääkin. Sitä aattelee että ens vuonna en kyllä jaksa laittaa näin paljoa...
Sit tulee marja-aika ja sienestykset sun muut, mielenkiinto on muualla. Jossain vaiheessa kun satoa alkaa tulla, niin puutarhaki alkaa vähän enemmän taas kiinnostaa, mutta oikeestaan se on sitä sadonkorjuuta, säilömistä ja laskeutumista talveen.
Mulle tulee vuosittain tää heinäkuuansa, mutta en enää lankea siihen, kun sitä osaa odottaa ja tietää että loppukausi on semmosta laimeampaa Otan vaan rennommin enkä koe morkkiksia vaikka en jaksais tehä oikein mitään. Keväällä sit taas lähtee käsistä.