Helsingin poliisissa alkoi tällä viikolla erikoinen näytelmä, kun Helsingin poliisilaitoksen päällikkö Lasse Aapio käynnisti selvityksen rikoskomisario Pekka Hätösestä sillä perusteella, että tämä on ollut aikoinaan vihreiden ehdokkaan Espoossa. Poliisin sisäistä ajojahtia huolestuttavampaa on kuitenkin Suomen valtamedian kyvyttömyys käsitellä tätä asiaa.
YLE uutisoi kuinka Helsingin poliisi käynnisti tänä aamuna selvityksen Helsingin poliisilaitoksen viharikoksia tutkivan yksikön johtajasta Hätösestä sillä perusteella, että Hätösellä on taustaa vihreissä.
Taustalla on tutkinta, jossa kolmea poliitikkoa, Päivi Räsästä (kd.), Hussein al-Taeeta (sd.) ja Juha Mäenpäätä (ps.) epäillään kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.
Tutkinta alkoi päivä sen jälkeen, kun Perussuomalaisten puoluejohtaja Jussi Halla-Aho kritisoi Uudessa Suomessa tutkintaa “härskinä politikointina”, koska tutkinnanjohtaja “näyttää olevan vihreiden paikallispoliitikko.” Hätönen on aikaisemmin kertonut Iltalehdelle eronneensa Vihreistä.
Mäenpää joutui syytteeseen eduskunnan täysistunnossa pitämästään puheesta, jossa vertasi turvapaikanhakijoita vieraslajeihin toteamalla turvapaikanhakijavastaisen puheensa lopussa hallitusohjelman vieraslajien torjuntaa koskevasta kohdasta:
Täällä lukee: ’Tehostetaan vieraslajien torjuntaa sekä lainsäädännöllä että torjuntatoimenpiteiden rahoitusta lisäämällä.’ Tämä valitettavasti lukee väärässä kohdassa. — Kiitoksia.”
Halla-Ahon tapa hyökätä tutkintaa vastaan on suoraan äärioikeiston pelikirjasta
Äärioikeistolla, johon Perussuomalaiset puolueena nykyään lukeutuu, on tapana esittää kaikki heidän vastustajansa puolueellisina, samalla kun äärioikeistolainen toiminta pyritään esittämään neutraalina.
Tämä strategia on toiminut ja Suomen mediakentässä overtonin ikkuna on jo siirtynyt hälyttävän oikealle.
Olemme jo vuosia olleet tilanteessa, jossa kenen tahansa tutkijan, toimittajan, poliitikon tai kansalaisen mielipide Perussuomalaista on lähtökohtaisesti epävalidi, jos tällä henkilöllä on itsellään mitään julkisia poliittisia ajatuksia tai kytköksiä. Ja vaikka mitään kytköksiä ei olisi, niin usein pelkkä epäilyksen sellaisista riittää vasta-argumentiksi.
Nyt näyttäisi siltä, että tämä sama periaate yritetään ulottaa poliisiin ja oikeuslaitokseen. Halla-Ahon puuttuminen tutkintaan ja se, että Helsingin poliisipäällikkö lähtee myötäilemään tätä kertoo jo paljon siitä. Eikä pidä luulla, että tämä koskisi vain vihapuhelainsäädäntöä. Iltalehdessä uutisoitiin eilen, kuinka Kansanedustaja Kike Elomaan (ps.) puoliso Kimmo Elomaa piti tuomiotaan poliittisena ajojahtina, koska hänet oli tuomittu kuuden kuukauden ehdolliseen vankeuteen törkeästä velallisen epärehellisyydestä ja ampuma-aserikoksesta.
Tällä kertaa selvitys loppui, kun kävi ilmi tieto, joka oli julkinen jo ennen selvityksen aloittamista: Hätönen on eronnut puolueesta. On kuitenkin mielenkiintoista kysyä, että entä sitten jos Hätönen olisi edelleen ollut puolueen jäsen?
Natsipoliisi vai polpo?
Härskin tästä tapauksesta tekee se, että jos poliisia pitäisi tutkia puolueellisuudesta ja poliittisista motiiveista, niin tähän asti näyttöä on ollut lähinnä Perussuomalaisten ja äärioikeiston myötäilystä.
Tämä ei ole sikäli yllättävää, sillä sekä Lännen-Median että Iltalehden teettämissä kyselyissä poliiseista joka neljäs kannattaa Perussuomalaisia ja joka neljäs Kokoomusta. Vihreiden kannatus poliisissa on kolmen prosentin tietämillä.
Tämä ei kuitenkaan ole herättänyt tähän mennessä vielä minkäänlaista kiinnostusta aloittaa sisäisiä tutkintoja poliisissa. Ei vaikka vuoden 2015 jälkeen poliisin toiminta on ollut vahvasti puolueellista.
Esimerkiksi voidaan nostaa poliisin suhtautuminen vasemmistoon ja äärioikeistoon. Poliisi on ollut täysin epäjohdonmukainen esimerkiksi kokoontumislain kohdalla. Äärioikeiston kokoontumiset ovat aina saaneet poliisin hyväksynnän, olivat ne ilmoittamattomia tai eivät. Samalla poliisin on vedonnut kokoontumislain tärkeyteen. Sen sijaan rasismia tai äärioikeistoa vastustavat mielenosoitukset eivät ole nauttineet samaa kokoontumislain suojaa, ihmisiä on pidätetty jo ennen mielenosoituksia “ennaltaehkäisevästi”, mielenosoituskuljetukset on järjestelmällisesti ratsattu eikä kokoontumislain tärkeys ole estänyt äärioikeiston vastaisten mielenosoitusten hajoittamista.
Eräs räikeimmistä esimerkeistä on se, ettei poliisissa ole ryhdytty minkäänlaisiin käytännön toimenpiteisiin sutheessa oikeudessa kiellettyyn Pohjoismaiseen vastarintaliikkeeseen. PVL:n täytyi vain vaihtaa logonsa hieman enemmän hakaristilippua muistuttavaan tunnukseen, ja kutsua itseään nimellä “Kohti vapautta”, niin poliisi on nostanut kätensä pystyyn. Samalla uusnatsijärjestö jatkaa toimintaansa muuten täysin samanlaisena, kuin mitä se oli ennen oikeuden kieltoa. Tampereella poliisi jopa saapui paikalle turvaamaan, kun kielletty uusnatsiliike kokoontui Keskustorilla.
Tästä tilanteesta huolimatta Perussuomalaisten ja äärioikeiston annetaan toistella väitteitä poliittisesta poliisista tai “polposta”, vaikka tälle väitteelle ei ole mitään perää. Käsitteen ottiva ensimmäisenä käyttöön natsijärjestö PVL, mutta nyt sitä toistelee jo Perussuomnalaisten kansanedustaja.
