N: Vastikkeeton natsi töräyttelee taas! (grand unified Jari Ehrnrooth -topik)

[(The True)HAKONEN]

voi jeesus mikä osaston turautus

jartsa, kuuntele tarkkaan;

[Jesse Python]

Pannaas tää koko paska tähän

Jari Ehrnroothin kolumni: Turha pyhittää luontoa
Luonto ei synnytä arvoja. Arvokasta voi olla vain se, minkä ihminen on luonut, muokannut tai omakseen ottanut, kirjoittaa Jari Ehrnrooth.

21.10.2019 klo 06.45


Uskonnollisen ääriliikkeen piirteitä saanut ilmastokeskustelu(siirryt toiseen palveluun) on vääntänyt mutkalle monta herkkää sielua.

Näkyvissä on luonnonpalvontaa ja karismaattisia lapsisaarnaajia, vihreän komentotalouden villejä unelmia ja talouskasvun vastaista agitaatiota ja propagandaa.

Vallankumousromantikot eivät ratkaise tätäkään ongelmaa. Energiatuotannon, teollisuuden ja kulutushyödykkeiden uudistaminen päästöttömään suuntaan jää älykkään talouskasvun ja teknologisen kehityksen varaan.

Hurmoksellisen ilmastoaktivismin perimmäisenä syynä ei olekaan vastuuntunto, vaan ilmastonmuutoksen aiheuttama pelkotila.

Pelon vallassa myyttiseksi selviytymiskeinoksi otetaan keskiaikainen maailmankuva, jossa koskematon luonto nähdään pyhänä samalla kun profetoidaan syntisen ihmisen aiheuttamaa maailmanloppua.

Kumpikin oletus on täysin turha.

Luonnon ilmiöillähän ei ole tekijää, eikä luonto synnytä arvoja saati moraalia.

Ei ole mitään Luojan luomaa koskematonta luontoa jota tulisi nöyränä arvostaa. On vain erilaisiin olosuhteisiin sopeutuvia luonnon olioita ja prosesseja.

Useimmille meistä sateenkaari on enemmän kuin kaunis, mutta van Gogh rakastui marraskuiseen kyntömaahan, jossa ensilumen vaippa sulaa liejuksi.

Aistit valtaavan luonnon vastaansanomaton ihmeellisyys erehdyttää mielen antamaan kohteilleen itseisarvon, jota ei ole siinä mikä on annettua.

Arvokasta voi olla vain se, minkä ihminen on luonut, muokannut tai omakseen ottanut.

Luonto sinänsä on tuskin muuta kuin lumoavaa aineiden vaihduntaa.

Voin surutta syödä suloisen peuran, mutta Osmo Rauhalan teokset jätän rauhaan, koska hän on maalannut niihin kauneuden ja totuuden itseisarvoa.

Toisille tällainen ihmiskeskeinen arvokäsitys voi olla raskasta kantaa, mutta Jumalan kuoleman jälkeiseen ihmislajin vastuuseen heränneille se on mielekkään elämän lähtökohta.

Eettisen ihmisyyden ehtona on vapautta tavoittelevan kulttuurievoluution voitto olemassaolon taistelua käyvästä luonnonevoluutiosta, sillä maailmassa ei ole muita päämäärän asettajia kuin ihminen. Me tavoittelemme paitsi hyötyä myös puhtaita itseisarvoja kuten kauneutta, totuutta ja hyvyyttä.

Luonnonpalvonta sopii alkuperäiskansoille, mutta tieteellisen maailmankuvan jalostama korkeakulttuuri kohoaa aistilumouksen yläpuolelle. Darwinin ja evoluutiotutkimuksen jälkeen on kiistatonta, että luonto vain sopeutuu muuttuviin olosuhteisiin eikä sen seasta voi löytää tavoitteitaan vapaasti harkitsevaa henkeä.

Kun ruska hivelee silmää, tiedän, että sopeutuvassa biomassassa ei ole mitään pyhää.

Viimeisten vuosisatojen aikana olemme edistyneet tieteellisen tiedon korvatessa uskonnollista ilmoitusta.

Pyhitetyt tekstit ja Luoja-keskeinen maailmankuva ovat silti jääneet käsikassaraksi niille jotka eivät hyväksy yksilöllistä itsemääräämisoikeutta ja luonnon käyttämistä ihmisen tarpeisiin täysin vapaasti.

Tässä kohtaa dogmaattiset jumaluskovaiset ja biouskovaiset kulkevat samaa harhapolkua.

Valistuneen ihmisyyden kannalta on yhtä hullua pyhittää ekosysteemejä kuin demonisoida seksuaalisia vähemmistöjä.

Muitakin menneiden käsitystapojen aineksia on jäänyt riesaksemme, vaikka maailman ja ihmisen selityksessä uskon asiat ovat muuttuneet tiedon asioiksi.

Esimerkiksi me tiedämme, että Luoja ei luonut maailmaa, elämää eikä ihmistä. Silti koko liberaali yhteiskuntamuoto ja ihmisoikeuksien julistus nojaavat uskomukseen, että jokaiselle ihmiselle on lajiolemuksessa annettu järki, vapaus ja omatunto.

Koska vapaa tieteellinen tutkimus ihmislajista kumoaa tämän uskomuksen, läntinen ihmisyys on uuden edessä. Mukavuudenhalumme vuoksi me välttelemme karua totuutta, jossa ihmisluonnon synnyinlahjoiksi uskotut kyvyt paljastuvatkin vaikeasti saavutettaviksi kulttuuri-ihmisen taidoiksi.

Ennemmin tai myöhemmin läntisen ihmisen on hyväksyttävä, että mahdollisuuksien on tultava vaatimuksiksi. Vain siten voimme vahvistaa itsenäisten ja vapaiden yksilöiden yhteiskuntaa.

Vastaavasti myös kuva luonnosta muuttuu. Ei ole mitään Luojan luomaa koskematonta luontoa jota tulisi nöyränä arvostaa. On vain erilaisiin olosuhteisiin sopeutuvia luonnon olioita ja prosesseja.

Arvot ja arvostukset ovat kulttuurisia luomuksia kuten niitä vaaliva ihminen. Me voimme pitää aarnimetsää arvokkaana, mutta se on vain mielipide, ei tosiasia.

Olen itse taipuvainen ajattelemaan, että luonnonolosuhteet ovat jo alkaneet asettaa rajoja ihmispopulaation kasvulle.

Kun väki vähenee, pidot paranee.

Nyt uhkaavaksi koettu ilmastonmuutos sopeutumishaasteineen saattaakin paljastua onnekkaaksi tekijäksi, joka pysäyttää ja kääntää laskuun väestönkasvun.

Mikään ei silti horjuta homo sapiensin asemaa luonnon voittoisana valtiaana. Tästä voisin lyödä vaikka vetoa Pentti Linkolan kanssa, mutta se veto olisi niin pitkä, että elinajan odotteeni vuoksi joudun heittämään ennusteeni ilmaan.

Jari Ehrnrooth

Kirjoittaja on kirjailija ja filosofisesti suuntautunut kulttuurin tutkija. Hän on kulttuurihistorian ja sosiologian dosentti. Syntyi Koitereella, kirjoittaa Munkkiniemessä, juoksee Keskuspuistossa. Palautetta kirjoittajalle voi lähettää myös suoraan osoitteeseen [email protected](siirryt toiseen palveluun)

Kolumnista voi keskustella 21.10. klo 16.00 asti.

Lue myös

[otsasuoni sykkii]

Jaahas, tällä kertaa Jari päätti filosofisesti suuntautuneena kulttuurin tutkijana todistella, ettei tunne filosofista arvoteoriaa, sopimusetiikkaa saati kristinuskon erittäin ongelmallista luontosuhdetta ja höysti vielä oheen kiitettävästi rasismia:

Esimerkiksi me tiedämme, että Luoja ei luonut maailmaa, elämää eikä ihmistä. Silti koko liberaali yhteiskuntamuoto ja ihmisoikeuksien julistus nojaavat uskomukseen, että jokaiselle ihmiselle on lajiolemuksessa annettu järki, vapaus ja omatunto.

Koska vapaa tieteellinen tutkimus ihmislajista kumoaa tämän uskomuksen, läntinen ihmisyys on uuden edessä. Mukavuudenhalumme vuoksi me välttelemme karua totuutta, jossa ihmisluonnon synnyinlahjoiksi uskotut kyvyt paljastuvatkin vaikeasti saavutettaviksi kulttuuri-ihmisen taidoiksi.

https://yle.fi/uutiset/3-11019130

Kuinkahan sakeita pitää kirjoittaa ennen kuin Ylellä herätään...

Turautetaas tuo koko sanakasa tähän

Jari Ehrnroothin kolumni: Turha pyhittää luontoa
Luonto ei synnytä arvoja. Arvokasta voi olla vain se, minkä ihminen on luonut, muokannut tai omakseen ottanut, kirjoittaa Jari Ehrnrooth.


Uskonnollisen ääriliikkeen piirteitä saanut ilmastokeskustelu(siirryt toiseen palveluun) on vääntänyt mutkalle monta herkkää sielua.

Näkyvissä on luonnonpalvontaa ja karismaattisia lapsisaarnaajia, vihreän komentotalouden villejä unelmia ja talouskasvun vastaista agitaatiota ja propagandaa.

Vallankumousromantikot eivät ratkaise tätäkään ongelmaa. Energiatuotannon, teollisuuden ja kulutushyödykkeiden uudistaminen päästöttömään suuntaan jää älykkään talouskasvun ja teknologisen kehityksen varaan.

Hurmoksellisen ilmastoaktivismin perimmäisenä syynä ei olekaan vastuuntunto, vaan ilmastonmuutoksen aiheuttama pelkotila.

Pelon vallassa myyttiseksi selviytymiskeinoksi otetaan keskiaikainen maailmankuva, jossa koskematon luonto nähdään pyhänä samalla kun profetoidaan syntisen ihmisen aiheuttamaa maailmanloppua.

Kumpikin oletus on täysin turha.

Luonnon ilmiöillähän ei ole tekijää, eikä luonto synnytä arvoja saati moraalia.

Ei ole mitään Luojan luomaa koskematonta luontoa jota tulisi nöyränä arvostaa. On vain erilaisiin olosuhteisiin sopeutuvia luonnon olioita ja prosesseja.

Useimmille meistä sateenkaari on enemmän kuin kaunis, mutta van Gogh rakastui marraskuiseen kyntömaahan, jossa ensilumen vaippa sulaa liejuksi.

Aistit valtaavan luonnon vastaansanomaton ihmeellisyys erehdyttää mielen antamaan kohteilleen itseisarvon, jota ei ole siinä mikä on annettua.

Arvokasta voi olla vain se, minkä ihminen on luonut, muokannut tai omakseen ottanut.

Luonto sinänsä on tuskin muuta kuin lumoavaa aineiden vaihduntaa.

Voin surutta syödä suloisen peuran, mutta Osmo Rauhalan teokset jätän rauhaan, koska hän on maalannut niihin kauneuden ja totuuden itseisarvoa.

Toisille tällainen ihmiskeskeinen arvokäsitys voi olla raskasta kantaa, mutta Jumalan kuoleman jälkeiseen ihmislajin vastuuseen heränneille se on mielekkään elämän lähtökohta.

Eettisen ihmisyyden ehtona on vapautta tavoittelevan kulttuurievoluution voitto olemassaolon taistelua käyvästä luonnonevoluutiosta, sillä maailmassa ei ole muita päämäärän asettajia kuin ihminen. Me tavoittelemme paitsi hyötyä myös puhtaita itseisarvoja kuten kauneutta, totuutta ja hyvyyttä.

Luonnonpalvonta sopii alkuperäiskansoille, mutta tieteellisen maailmankuvan jalostama korkeakulttuuri kohoaa aistilumouksen yläpuolelle. Darwinin ja evoluutiotutkimuksen jälkeen on kiistatonta, että luonto vain sopeutuu muuttuviin olosuhteisiin eikä sen seasta voi löytää tavoitteitaan vapaasti harkitsevaa henkeä.

Kun ruska hivelee silmää, tiedän, että sopeutuvassa biomassassa ei ole mitään pyhää.

Viimeisten vuosisatojen aikana olemme edistyneet tieteellisen tiedon korvatessa uskonnollista ilmoitusta.

Pyhitetyt tekstit ja Luoja-keskeinen maailmankuva ovat silti jääneet käsikassaraksi niille jotka eivät hyväksy yksilöllistä itsemääräämisoikeutta ja luonnon käyttämistä ihmisen tarpeisiin täysin vapaasti.

Tässä kohtaa dogmaattiset jumaluskovaiset ja biouskovaiset kulkevat samaa harhapolkua.

Valistuneen ihmisyyden kannalta on yhtä hullua pyhittää ekosysteemejä kuin demonisoida seksuaalisia vähemmistöjä.

Muitakin menneiden käsitystapojen aineksia on jäänyt riesaksemme, vaikka maailman ja ihmisen selityksessä uskon asiat ovat muuttuneet tiedon asioiksi.

Esimerkiksi me tiedämme, että Luoja ei luonut maailmaa, elämää eikä ihmistä. Silti koko liberaali yhteiskuntamuoto ja ihmisoikeuksien julistus nojaavat uskomukseen, että jokaiselle ihmiselle on lajiolemuksessa annettu järki, vapaus ja omatunto.

Koska vapaa tieteellinen tutkimus ihmislajista kumoaa tämän uskomuksen, läntinen ihmisyys on uuden edessä. Mukavuudenhalumme vuoksi me välttelemme karua totuutta, jossa ihmisluonnon synnyinlahjoiksi uskotut kyvyt paljastuvatkin vaikeasti saavutettaviksi kulttuuri-ihmisen taidoiksi.

Ennemmin tai myöhemmin läntisen ihmisen on hyväksyttävä, että mahdollisuuksien on tultava vaatimuksiksi. Vain siten voimme vahvistaa itsenäisten ja vapaiden yksilöiden yhteiskuntaa.

Vastaavasti myös kuva luonnosta muuttuu. Ei ole mitään Luojan luomaa koskematonta luontoa jota tulisi nöyränä arvostaa. On vain erilaisiin olosuhteisiin sopeutuvia luonnon olioita ja prosesseja.

Arvot ja arvostukset ovat kulttuurisia luomuksia kuten niitä vaaliva ihminen. Me voimme pitää aarnimetsää arvokkaana, mutta se on vain mielipide, ei tosiasia.

Olen itse taipuvainen ajattelemaan, että luonnonolosuhteet ovat jo alkaneet asettaa rajoja ihmispopulaation kasvulle.

Kun väki vähenee, pidot paranee.

Nyt uhkaavaksi koettu ilmastonmuutos sopeutumishaasteineen saattaakin paljastua onnekkaaksi tekijäksi, joka pysäyttää ja kääntää laskuun väestönkasvun.

Mikään ei silti horjuta homo sapiensin asemaa luonnon voittoisana valtiaana. Tästä voisin lyödä vaikka vetoa Pentti Linkolan kanssa, mutta se veto olisi niin pitkä, että elinajan odotteeni vuoksi joudun heittämään ennusteeni ilmaan.

Jari Ehrnrooth

On tää vaan palikka jätkä.

Kunnon nihilististatement

Kun väki vähenee, pidot paranee.

Nyt uhkaavaksi koettu ilmastonmuutos sopeutumishaasteineen saattaakin paljastua onnekkaaksi tekijäksi, joka pysäyttää ja kääntää laskuun väestönkasvun.

Kaadettuani aarniometsät vedin käteen ja huusin että olen jumala.

[Jesse Python]

Erona Linkolaan että Linkola sentään pyrkii säästämään luonnon

[Doctor Muñiz]

Emmä edes tajunnut mikä sen pointti tossa nyt oli. Ensin tyrmättiin koko ilmastoliike ”biouskovaisuudeksi”, sitten oltiin tyytyväisiä että ilmastomuutos panee väestönkasvulle stopin.

No tässä suomennos: luontoa ei pidä suojella itsensä vuoksi, teknologia ratkaisee kaiken ja jos ei ratkaise, niin ilmastonmuutoskatastrofi vaan jalostaa valkoista miestä. Päälle absurdi loppukaneetti ihmisestä luonnon herrana, joka tiivistää juuri sen "keskiaikaisen" kristillisen luontosuhteen, josta tää pelle syyttää luonnonsuojelijoita.

Eli perehtyi tavallistakin huonommin käsittelemäänsä aiheeseen.

[Poistunut käyttäjä cfd909a]

Tää Ehrnroothin uusin pökäle on jopa kirjoittajansa mittapuulla sellainen pohjanoteeraus, ettei tähän oikein enää jaksa sanoa mitään.

[Poistunut käyttäjä cfd909a]

On se vituu sakia äijä. Heti ekassa lauseessa ilmastoliike leimattiin hurmokselliseksi uskonnonkaltaiseksi liikkeeksi.

Aivan tavanomaista kommenttipalstojen peruspersukamaa. Näistä copypasteamallahan saa helposti harottua jo puolet kolumnista kasaan.

[Se vanha Laine]

Mä luulin et tää oli ees jonkin tason kristitty. Vaikka onhan tuo laaja käsite, mut jos luomistyötä ruvetaan kieltämään niin ei sillä (teologisten) konservatiivien kannatusta ainakaan saada. Toisaalta se voidaan saada sitten sillä muulla öyhötyksellä.

[bensaveropakolainen]

Täys mulkku.

[Jesse Python]

Mä luulin et tää oli ees jonkin tason kristitty. Vaikka onhan tuo laaja käsite, mut jos luomistyötä ruvetaan kieltämään niin ei sillä (teologisten) konservatiivien kannatusta ainakaan saada. Toisaalta se voidaan saada sitten sillä muulla öyhötyksellä.

Musta noi sen jutut ei oo ikinä viitanneet minkäänlaiseen kristillisyyteen.

[Se vanha Laine]

Yks tuttu konservatiivi kirjoitti aikanaan tommosen kirjan ja vaikka ehkä mulla ja Lennulla lienee eroja näkemyksissä muualla niin toi ekoteologinen painotus on itellä säilynyt (sikäli kun nyt jaksan uskoa yhtään mihinkään):
https://www.deikauppa.fi/product/1157/h ... -planeetta

[Se vanha Laine]

Mä luulin et tää oli ees jonkin tason kristitty. Vaikka onhan tuo laaja käsite, mut jos luomistyötä ruvetaan kieltämään niin ei sillä (teologisten) konservatiivien kannatusta ainakaan saada. Toisaalta se voidaan saada sitten sillä muulla öyhötyksellä.

Musta noi sen jutut ei oo ikinä viitanneet minkäänlaiseen kristillisyyteen.

Ok. Mä muistan varmaan jotenkin väärin. Ehkä se oli sit se kun oli julkaissut jotain Kirjapajan kautta (vaikka ei se toki sinällään mitään kerro).

[Se vanha Laine]

-

[sössön sössön]

joo ehdin lukea ingressin ennenku oli jo pakko tulla kertomaan että Ehnroothin Jari voisi haistaa paskan ja upota Kustaanmiekan edustalle vaikka heti

[Jesse Python]

Mut siitä en tiedä kuinka paljon Ehrnrooth ja Pohjois-Amerikan kirkkohistorian dosentti Markku Ruotsila jakavat yhteisiä käsityksiä.