Poliisi ei aina peru järjestyksenvalvojan lupaa rikoksista huolimatta – edes murhan yritys ei vienyt lupaa
Järjestyksenvalvojien lupien valvonta ontuu pahasti, paljastaa HS:n selvitys.
EDES tuomio murhan yrityksestä ei välttämättä vie järjestyksenvalvojan lupaa. Tämä paljastui, kun HS selvitti järjestyksenvalvojien rikostaustoja.
Osa järjestyksenvalvojista oli saanut luvan, vaikka oikeus oli jo aikaisemmin tuominnut heidät esimerkiksi väkivaltarikoksista. Osan lupa pysyi voimassa tuoreesta tuomiosta huolimatta.
Järjestyksenvalvojia on kaikkialla. He seisovat portsareina baarien ovilla ja pitävät asiakkaita silmällä viihde- ja urheilutapahtumissa. Yksityisellä turvallisuusalalla lupia on voimassa lähes 75 000. Suurin osa niistä on järjestyksenvalvojien.
Suomessa on siis kymmeniä tuhansia ihmisiä, joilla on järjestyksenvalvojana lupa käyttää voimaa. Sellainen on heidän lisäkseen käytännössä vain poliiseilla ja vartijoilla.
HS:n selvityksen perusteella näyttää kuitenkin siltä, että järjestyksenvalvojien valvonta ontuu pahasti.
HS selvitti tätä juttua varten järjestyksenvalvojien rikostaustoja. Joukossa on muun muassa monia väkivaltarikoksista tuomittuja.
Keskimäärin järjestyksenvalvojat ovat saaneet rikossyytteitä yhtä usein kuin muu väestö. Järjestyksenvalvojien syytteissä korostuvat pahoinpitelyt, mutta tätä selittänee alan miesvaltaisuus.
Näin selvitys tehtiin
Helsingin Sanomat teki tietopyynnön Poliisihallitukselta järjestyksenvalvojalupien haltijoista vuosilta 2014-2019. Poliisihallitus luovutti ainoastaan vuonna 2014 luvan saaneiden nimet. Heitä on 6431 henkeä.
Tämän jälkeen HS selvitti henkilöiden saamat syytteet.
Käräjäoikeuksissa nostetut syytteet olivat mukana selvityksessä, koska ne ovat laajin järjestyksenvalvojien rikostaustasta saatavilla oleva julkinen aineisto.
Käräjä- ja hovi-oikeuksista pyydettiin lähes kolmensadan syytteen pöytäkirjat, joista saatiin selville tuomioihin johtaneet syyt tapauksissa, joissa henkilöä epäiltiin henkeen tai terveyteen kohdistuneista tai huumausaine- tai omaisuusrikoksista. Tällaiset rikokset ovat ristiriidassa järjestyksenvalvojaksi soveltuvuuden kanssa.
Selvityksen perusteella poliisilaitokset myönsivät vuonna 2014 kaikkiaan 6 431 järjestyksenvalvojalupaa.
Näistä luvan saaneista 96 on tuomittu rikoksista, jotka ovat selvästi ristiriidassa yleisten lupaperiaatteiden kanssa. Tällaisia rikoksia ovat henkeen ja terveyteen, omaisuuteen ja huumeisiin liittyvät rikokset.
Tästä noin sadan tuomitun joukosta 40:llä oli yhä viime keväänä lupa työskennellä järjestyksenvalvojana.
YKSI heistä oli Make.
Heinäkuussa 2015 Make oli viettänyt iltaa kaverinsa kanssa, mutta heille oli tullut riitaa ilmeisesti lasten kasvatuksesta. Lopulta Make oli lyönyt miestä astalolla takaraivoon ja sytyttänyt tämän talon tuleen.
Mies oli kuitenkin tullut tajuihinsa ja päässyt raahautumaan talosta ulos.
Vajaa vuosi tapahtumien jälkeen hovioikeus tuomitsi Maken tuhotyöstä ja murhan yrityksestä. Tuomiostaan huolimatta Makella oli yhä keväällä 2019 lupa työskennellä järjestyksenvalvojana.
HS:N selvityksessä tutkittu otos, eli vuonna 2014 järjestyksenvalvojaluvan saaneet, on vain reilu kymmenesosa kaikista Suomen järjestyksenvalvojista. On siis todennäköistä, että järjestystä valvoo todellisuudessa vielä suurempi joukko rikoksista tuomittuja.
Miksi he eivät ole menettäneet lupaansa?
Poliisien määrä on vähentynyt Suomessa pitkään, aina viime vuosiin asti. Samaan aikaan yksityisen turvallisuusalan lupamäärät ovat kasvaneet. Se tarkoittaa sitä, että alalle on värvätty yhä uusia järjestyksenvalvojia.
Tällä hetkellä Suomessa on noin 7 300 poliisia. Yksityisellä turva-alalla lupia on voimassa kymmenkertainen määrä.
Järjestyksenvalvojat tekevät sitä, mitä nimikin sanoo: valvovat järjestystä. Joskus he käyttävät apunaan voimaa. Siksi on tärkeää, että myös yksityistä turvallisuusalaa valvotaan kunnolla.
KUKA TAHANSA ei saa lupaa voimankäyttöön, ei edes järjestyksenvalvojana.
Pitää olla täysi-ikäinen ja maineeltaan luotettava ja rehellinen. Ja tietysti soveltua muilta ominaisuuksilta järjestyksenvalvojan tehtävään. Luvan myöntää alueen poliisilaitos.
Poliisilaitos voi evätä tai peruuttaa luvan, jos henkilö ei enää täytä sen edellytyksiä. Poliisihallituksen ohjeen mukaan tyypillisiä syitä luvan peruuttamiseen ovat esimerkiksi väkivalta-, huume- tai omaisuusrikokset.
Edes rikostuomiot eivät silti pakota poliisilaitosta peruuttamaan lupaa. Ne voivat itse harkita, kuka saa luvan ja keneltä se evätään.
Järjestyksenvalvojan lupa on voimassa aina viisi vuotta kerrallaan. Viimeistään lupaa uusiessa rikoksista tuomittujen pitäisi narahtaa. Usein niin käykin.
Poliisiylitarkastaja Marko Rahikainen Poliisihallituksesta kuitenkin kertoo, että poliisin olisi syytä laittaa järjestyksenvalvojakortti hyllylle vähintään väliaikaisesti, jos henkilöä edes epäillään vakavasta rikoksesta. Tuomiota ei silloin jäädä odottelemaan.
Näin ei HS:n selvityksen perusteella selvästikään aina tapahdu.
TULOSTA selittää eniten se, että luvat tarkistetaan liian harvoin.
Vakavista rikoksista tuomitut voivat HS:n selvityksen perusteella narahtaa vasta, kun lupaa uusitaan. Se voi tarkoittaa sitä, että heidän lupansa on ollut voimassa vielä vuosia tuomion jälkeen.
HS:n selvityksen perusteella osa järjestyksenvalvojista oli tuomittu vakavista rikoksista jo ennen luvan myöntämistä. Tällaisia henkilöitä oli HS:n aineistossa kahdeksan.
Eräs mies oli saanut järjestyksenvalvojaluvan, vaikka hän oli suutuspäissään houkutellut toisen miehen puistoon, suihkuttanut häntä kaasusumuttimella ja lyönyt teleskooppipampulla.
Mies tuomittiin huhtikuussa 2014 pahoinpitelystä. Reilu puoli vuotta myöhemmin hänelle myönnettiin järjestyksenvalvojalupa.
POLIISIHALLITUS antaa poliisilaitoksille ohjeet järjestyksenvalvojien lupien myöntämisestä ja peruuttamisesta. Poliisihallituksen vastuulla on myös valvoa lupia jakavia poliisilaitoksia.
Tarkkoja ja sitovia yksityiskohtia lupakäytännöistä ei kuitenkaan ole. Harkintavalta jää poliisilaitoksille.
Turvallisuusalaa tutkinut oikeustieteen tohtori Jyrki Paasonen Itä-Suomen yliopistosta kertoo, että laitokset tulkitsevat ohjeistusta eri tavoin. Paasonen on tutkinut yksityistä turvallisuusalaa, vartijoiden ja järjestyksenvalvojien kokemaa ja tekemää väkivaltaa sekä yksityisen turvallisuusalan viranomaisvalvontaa.
”Valvonnassa on aluekohtaisia eroja. Poliisihallitus on tehnyt yleisohjeistuksen, mutta tapauskohtainen harkinta on lupaviranomaisella. Miten ohjeistusta eri paikoissa tulkitaan, siinä on eroja”, Paasonen sanoo.
Myös HS:n aineisto antaa osviittaa siitä, että ainakaan järjestyksenvalvojien syytteet eivät aina johda lupien menetykseen.
HS:n selvityksessä syytteeseen joutuneita oli selvästi eniten Helsingissä, mikä selittyy kaupungin koolla ja sitä myöten järjestyksenvalvojien määrällä.
Samasta syystä olisi loogista, että juuri Helsingissä olisi eniten lupansa menettäneitä. Jostain syystä näin ei kuitenkaan ole.
KUINKA Poliisihallitus voi hoitaa omaa valvontatehtäväänsä, kun ohjeistus antaa käytännössä poliisilaitoksille vapaat kädet tulkita järjestyksenvalvojien kelpoisuutta ja erottamista?
Poliisiylitarkastaja Rahikaisen mielestä kyse on siitä, että perustyö ontuu.
”Peruspoliisityöhön kuuluu se, että aina, jos henkilö otetaan rikoksesta epäiltynä tai päihtyneenä säilöön, käydään rekisterit läpi ja katsotaan, onko henkilöllä hyväksyttyjä turvallisuusalaan liittyviä tehtäviä, kuten järjestyksenvalvojalupia. Ja onko henkilöllä ampuma-aseita.”
”Se on kovin yksinkertainen toimenpide, mutta löytämänne esimerkit osoittavat, että poliisi ei aina siinä onnistu. Joidenkin onnistuu läpäistä seula. Yksikin tapaus, joka jää huomaamatta, on ehdottomasti liikaa.”
Rahikaisen mukaan syy ei ole ohjeiden tulkinnassa, vaan esimiestasolla.
”Uskallan sanoa, että kyse on johtamisesta. Millainen on työn tekemisen kulttuuri ja sisäinen valvonta. Miten yksikössä laadun varmistaminen järjestetään, se näkyy tuloksessa. Ja tämä on ihan surkeaa, että tällaisia tapauksia on edes yksi.”
”Ei yhdessäkään näissä tapauksista ole kyse siitä, ettei osata soveltaa ohjeita, vaan siitä, että tarvittavat tsekkaukset ovat jääneet tekemättä.”
JÄRJESTYKSENVALVOJILLA on alalle lyhyt koulutus. Järjestyksenvalvojakortin saa viidessä päivässä. Sitten se on voimassa viisi vuotta.
Turvallisuusalan kouluttaja tuskailee ajan puutetta järjestyksenvalvojien korttikoulutuksessa. Opettaja Peter Söderström Stadin ammatti- ja aikuisopistosta kertoo, että yksi kouluttajan tehtävistä on paineistaa koulutettavaa. Näin opettaja tutustuu oppilaansa käytökseen.
“Ettei jähmety mutta ei mene yli, eli niin sanotusti kuppi nurin”, Söderstöm sanoo.
Korttikoulutukset ovat niin lyhyitä, ettei henkilön käytöksestä saa Söderströmin mukaan riittävää kuvaa. Pidemmissä koulutuksissa ihmisiin ehtii tutustua korttikoulutusta paremmin. Kouluttajat saavat myös tilata oppilaista suppean turvallisuusselvityksen.
Järjestyksenvalvojan lupaa voi täydentää lisäkoulutuksilla. Teleskooppipatukan käyttöön oikeuttava koulutus kestää viisi tuntia, samoin kaasusumuttimen. Voimankäytön lisäkoulutus vie järjestyksenvalvojalta 16 tuntia.
Vartijoille on oma ammattitutkintonsa. Heidän koulutuksensa kestää noin kolme viikkoa.
JÄRJESTYKSENVALVOJIEN koulutusta pidetään vitsinä alan sisälläkin. Näin kertoo esimerkiksi Helsingin Mikonkadulla ravintola Hemingway'sin ovella työskentelevä Viktor Helling.
Helling on puutarhuri, joka tekee töitä viheraluesuunnittelijana. Portsariksi hän päätyi, koska kaipasi lisätöitä talvisin.
Hellingillä on sekä vartija- että järjestyksenvalvontakortti.
”Karkea ero on, että järjestyksenvalvoja on ihmisten kanssa tekemisissä. Vartija valvoo omaisuutta”, oviuralle päätynyt puutarhuri kertoo.
Koulutuksessa Helling kiittelee sitä, että lakia käydään hyvin läpi. Voimankäytön opetuksen hän kokee liian vähäiseksi.
”Eihän kenestäkään tule ninjaa parissa tunnissa. Ei siinä saa valmiuksia mihinkään. Vähän opetetaan taluttamaan kädestä ja pistämään käsiraudat.”
Maken nimi on muutettu.
