N: Vastikkeeton natsi töräyttelee taas! (grand unified Jari Ehrnrooth -topik)

[Pipo]

Ei taida olla millään oikealla medialla tilaa ihan tämmöiselle filosofis-hypnoottiselle poliittiselle julistukselle joka esittää ettei ole poliittinen julistus.

Näin, joten paras loppusijoituspaikka Ehrnroothin kolumneille taitaakin olla Oikea Media.

[Hardcore-Mummo]

Hemmetti sentään sitä Yleä joka ei julkaise Jari Ehrnroothin massiivisia marttyyrikolumneja kovimman kulkutautiuhan aikana.

Pikkulinnut jutteli että Yle olisi lopettanut yhteistyön lopullisesti.

Vieköhän tie Iltalehtiin, Maikkarille vai suoraan Sarastukseen/Alfalle?

Laitan veikkauksen iltalehdet-luukkuun. Veikkaan ettei ole kuitenkaan tarpeeksi sakiaa syvään päätyyn.

[Jesse Python]

Hemmetti sentään sitä Yleä joka ei julkaise Jari Ehrnroothin massiivisia marttyyrikolumneja kovimman kulkutautiuhan aikana.

Pikkulinnut jutteli että Yle olisi lopettanut yhteistyön lopullisesti.

Vieköhän tie Iltalehtiin, Maikkarille vai suoraan Sarastukseen/Alfalle?

Laitan veikkauksen iltalehdet-luukkuun. Veikkaan ettei ole kuitenkaan tarpeeksi sakiaa syvään päätyyn.

Helpommin ehkä sopis Appelsin-mediaan kuin Iltalehteen, mutta ton jorinat on niin epäkaupallista ankeutusta, että en oikein usko kolumniensa myyvyyteen.

[Salajulkku]

Hemmetti sentään sitä Yleä joka ei julkaise Jari Ehrnroothin massiivisia marttyyrikolumneja kovimman kulkutautiuhan aikana.

Pikkulinnut jutteli että Yle olisi lopettanut yhteistyön lopullisesti.

Vieköhän tie Iltalehtiin, Maikkarille vai suoraan Sarastukseen/Alfalle?

Laitan veikkauksen iltalehdet-luukkuun. Veikkaan ettei ole kuitenkaan tarpeeksi sakiaa syvään päätyyn.

Helpommin ehkä sopis Appelsin-mediaan kuin Iltalehteen, mutta ton jorinat on niin epäkaupallista ankeutusta, että en oikein usko kolumniensa myyvyyteen.

Ei ole kyllä kansanvillitsijän ominaisuuksia Jarilla.

[hyvin pienikokoinen Korhonen]

Hemmetti sentään sitä Yleä joka ei julkaise Jari Ehrnroothin massiivisia marttyyrikolumneja kovimman kulkutautiuhan aikana.

Pikkulinnut jutteli että Yle olisi lopettanut yhteistyön lopullisesti.

Vieköhän tie Iltalehtiin, Maikkarille vai suoraan Sarastukseen/Alfalle?

Laitan veikkauksen iltalehdet-luukkuun. Veikkaan ettei ole kuitenkaan tarpeeksi sakiaa syvään päätyyn.

Helpommin ehkä sopis Appelsin-mediaan kuin Iltalehteen, mutta ton jorinat on niin epäkaupallista ankeutusta, että en oikein usko kolumniensa myyvyyteen.

Minä lyön internettini vetoa Iltasössötyksen puolesta. Kyllä ne sieltä löytävät lukijakuntaa, joka pönkittää egoaan näillä "olen minä kyllä vitun fiksu ja rationaalinen kun uskallan sanoa suoraan, ettei tämä yhteiskunta pyöri jos köyhien lapsia ei syödä ja kaikilta muilta kuin minulta oteta kaikkea pois. Hyi kuinka halveksinkaan näitä inhimillisyydestä ja elämisen arvoisesta elämästä vinkuvia tunteilijoita"-fiilistelyillä.

[kiimainen dinosaur]

Johan tuolta on yksi Verkkouutisissa julkaistu, se kai se sen uusi koti on nytten.

[Kissa-asiain dosentti]

Jari töräyttää jälleen YLEllä.

Jari Ehrnroothin kolumni: Suomalaisuuden koodi

Suomalaisuuden snellmanilainen koodi selittää sen, miksi me niin hanakasti luovutamme ratkaisuvaltamme julkiselle vallalle, pohtii Jari Ehrnrooth kolumnissaan.

Hokema suomalaisten sääntöuskollisuudesta ei ole syntynyt tyhjästä. Vahva näyttö saatiin jälleen koronarajoitusten seuraamisesta.

Kovapäiseksi epäilty kansa noudatti sääntöjä huomattavasti säntillisemmin kuin THL:n johto, valtioneuvosto ja asiantuntijat uskalsivat odottaa.

Stereotyyppinen suomalainen odottaa aina pahinta naama peruslukemilla.

Kun epidemia tukahtuu, kuolonuhrien lukumäärä jäänee ennakoitua alhaisemmaksi.

Koronaa lannistaa toinenkin suomalaisuuden peruspiirre, välttelevä etäkohteliaisuus. Tässä maassa on luontevaa pitää välimatkaa lähimmäisiin ja tervehtiä naapuria yhteen puristetuin huulin niukasti nyökäten.

Karanteenin kaidalle polulle meitä on ohjannut myös luottamus valtiovaltaa ja viranomaisia kohtaan.

Kriisin pitkittyessä laskut lankeavat, sielunmessuja soitetaan ja kansakunnan näytöllä vilkkuu yhteiskuntamoraali.

Ei meille tarvitse opettaa yhteisvastuullista kuuliaisuutta. Se on mielessä koko ajan.

Stereotyyppinen suomalainen odottaa aina pahinta naama peruslukemilla. Kun pääministeri lausuu jotakin tasapaksulla hallintokielellä, kansa tulkitsee sen vakavaksi elämänohjeeksi, josta ei niin vain poiketa.

Yhteenkuuluvuuden ja yhtenäisyyden tavoittelu, kansan kahtiajakautumisen torjunta, yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon vaaliminen, kaikkien mukana pitäminen ja yhteisöllisyyden asettaminen yksilöllisyyden edelle tulevat olemaan koronakriisin jälkihoidossa kovaa henkistä valuuttaa.

Suomalaisuuden päivänä on kysyttävä, mistä kumpuaa tämä järkevä valtiokeskeinen yhteisvastuullisuus, joka on kuin luotu vaikeuksien voittamiseen.

Meillä isänmaan rakkaus on samalla valtionrakkautta, kenties lujemmin kuin missään muualla.

Aateperinnöstämme voi löytää kansakuntaa ohjaavan koodin, joka selittää ne erityispiirteet, joista kansamme tunnetaan.

Suomalaisuuden suuri linja J. V. Snellmanista Ilkka Niiniluotoon kiteytyy kollektiivisen persoonan käsitteessä.

Valtio-oppinsa (1842) alussa suomalaisuuden päivänsankari lainaa Rousseaun Yhteiskuntasopimusta, jonka mukaan yksilöpersoonat turvaavat elämänsä ja saavuttavat vapauden yhtymällä kollektiiviseksi ja moraaliseksi persoonaksi.

Snellman kuitenkin katsoo, että pelkkä yhteiskuntasopimus ei riitä, vaan valtion olemassaolo ja säilyminen edellyttävät kansallishengeksi kutsuttua eettistä sivistystä, jossa ”yksityinen ja yleinen tahto käyvät yksiin”. Tämä tietoinen yhdeksi yhtyminen vasta antaa yksilöpersoonille todellisen vapauden.

Omana aikanamme akateemikko Ilkka Niiniluoto on asiantuntijakyselyn mukaan kansakunnan johtava ajattelija. Hänen vaikutusvaltaisesta kynästään on lähtenyt filosofisia erittelyjä, päätelmiä ja perusteluja kaikille yhteiskuntaelämän aloille. Analyyttisena filosofina Niiniluoto paitsi ilmaisee ja selkiyttää sitä, miten tieteessä ja arkikielessä ajatellaan, myös ehdottaa ja täydentää käsityksiä, joita olisi perusteltua pitää totena.

Taannoin Niiniluoto esitti, että ihmisryhmistä muodostuvat oikeushenkilöt kuten yhtiöt, yhdistykset ja valtiot eivät ole vertauskuvallisia vaan todellisia persoonia. Niillä on kollektiivisia uskomuksia, tietoa ja pyrkimyksiä, ja ne voivat olla itseisarvoisia moraalisia subjekteja, hän perusteli.

Näin sai uusimman versionsa se kollektiivisen moraalisen persoonan koodi, jonka Snellman asetti suomalaisuuden aateperintöön.

Valtiokeskeinen suomalaisuus on ollut kansallemme voimavara, mutta myös rasite.

Liian usein se on tarkoittanut yhteisöllisen yhtenäisyyden asettamista yksilöllisen vapauden ja itsenäisyyden edelle.

Historiastamme voi huomata, että liberaalin demokratian lähtökohdat, yksilön vapaus ja moniarvoisuus, on aina alistettu kollektiivisen persoonan koodille. Kun poliittiset vapausoikeudet viime vuosisadan alussa astuivat voimaan, niiden miellettiin kuuluvan yksilöille ryhmän tai järjestön jäseninä.

Itsenäisyyden ajan komeimmat yhteiskunnalliset saavutukset toteuttavat snellmanilaista kansallishenkeä. Kansansivistys, talvisodan voitto, evakkojen asuttaminen, laajat sosiaali- ja terveyspalvelut, kattava yliopistoverkosto ja kirjastolaitos ovat vahvasti moraalisen valtiopersoonan tekoa.

Samassa määrin on snellmanilainen kollektiivinen moraalipersoona kiteytynyt myös kansalaisten itsetuntoon.

Espanjalainen, ranskalainen tai italialainen voi olla ylpeä kansastaan ja kulttuuristaan mutta vihata valtiotaan. Tätä ei kuule Suomessa. Meillä isänmaan rakkaus on samalla valtionrakkautta, kenties lujemmin kuin missään muualla.

Jokaisen suomalaisen sisällä asuu pieni valtiopersoona, joka tuntee itsensä vapaaksi ja hyväksi silloin kun noudattaa yleistä etua ja tahtoa, jonka valtiovalta kulloistenkin edustajiensa suulla ilmaisee.

Suomalaisuuden kollektivistinen koodi on tuottanut hyviä sotilaita ja yhteisvastuullisia kriisitoimijoita.

Samalla se on rajoittanut yksilöllistä dynamiikkaa ja vastuunottoa, jotka edistävät monipuolista taloudellista ja kulttuurista toimeliaisuutta, riskinottoa ja luovuutta.

En itse pidä kollektiivista persoonaa todellisena. Vain luonnolliset neurobiologiset ihmisyksilöt voivat olla autonomisia, itsetietoisia ja moraalisia persoonia.

Kun Snellmanin kynäilemä valtiollinen kansallishenki on tehnyt tehtävänsä, se saa mennä. Ennen pitkää suomalaisuuden kollektivistinen koodi meissä purkautuu tai ainakin löystyy, koska se ei sovi yhteen jatkuvasti vahvistuvan yksilöllisen persoonan vapauden ja vastuun eli eettisen liberalismin kanssa.

Suomalaiset ovat tottuneet luottamaan valtioon, mutta syvältä koettelevan kriisin aikoina on muistettava, että oikeushenkilöiden, kuten yhtiöiden, yhdistysten ja valtioiden vakaasta tahdosta on vain vähän näyttöä. Ovathan ne itsessään yksilöpersoonien tekemiä sopimusjärjestelyjä, jotka olosuhteiden muuttuessa voivat hajota tai uudistua arvaamattomalla tavalla.

Kun oikeushenkilö valtion linjasta päättävien luonnollisten henkilöiden pyrkimykset kääntyvät eri suuntiin, sitä sanotaan eduskunnaksi ja politiikaksi.

Jari Ehrnrooth

[Dame Cressida Dick]

Jari töräyttää jälleen YLEllä.

Jari Ehrnroothin kolumni: Suomalaisuuden koodi

Suomalaisuuden snellmanilainen koodi selittää sen, miksi me niin hanakasti luovutamme ratkaisuvaltamme julkiselle vallalle, pohtii Jari Ehrnrooth kolumnissaan.

Hokema suomalaisten sääntöuskollisuudesta ei ole syntynyt tyhjästä. Vahva näyttö saatiin jälleen koronarajoitusten seuraamisesta.

Kovapäiseksi epäilty kansa noudatti sääntöjä huomattavasti säntillisemmin kuin THL:n johto, valtioneuvosto ja asiantuntijat uskalsivat odottaa.

Stereotyyppinen suomalainen odottaa aina pahinta naama peruslukemilla.

Kun epidemia tukahtuu, kuolonuhrien lukumäärä jäänee ennakoitua alhaisemmaksi.

Koronaa lannistaa toinenkin suomalaisuuden peruspiirre, välttelevä etäkohteliaisuus. Tässä maassa on luontevaa pitää välimatkaa lähimmäisiin ja tervehtiä naapuria yhteen puristetuin huulin niukasti nyökäten.

Karanteenin kaidalle polulle meitä on ohjannut myös luottamus valtiovaltaa ja viranomaisia kohtaan.

Kriisin pitkittyessä laskut lankeavat, sielunmessuja soitetaan ja kansakunnan näytöllä vilkkuu yhteiskuntamoraali.

Ei meille tarvitse opettaa yhteisvastuullista kuuliaisuutta. Se on mielessä koko ajan.

Stereotyyppinen suomalainen odottaa aina pahinta naama peruslukemilla. Kun pääministeri lausuu jotakin tasapaksulla hallintokielellä, kansa tulkitsee sen vakavaksi elämänohjeeksi, josta ei niin vain poiketa.

Yhteenkuuluvuuden ja yhtenäisyyden tavoittelu, kansan kahtiajakautumisen torjunta, yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon vaaliminen, kaikkien mukana pitäminen ja yhteisöllisyyden asettaminen yksilöllisyyden edelle tulevat olemaan koronakriisin jälkihoidossa kovaa henkistä valuuttaa.

Suomalaisuuden päivänä on kysyttävä, mistä kumpuaa tämä järkevä valtiokeskeinen yhteisvastuullisuus, joka on kuin luotu vaikeuksien voittamiseen.

Meillä isänmaan rakkaus on samalla valtionrakkautta, kenties lujemmin kuin missään muualla.

Aateperinnöstämme voi löytää kansakuntaa ohjaavan koodin, joka selittää ne erityispiirteet, joista kansamme tunnetaan.

Suomalaisuuden suuri linja J. V. Snellmanista Ilkka Niiniluotoon kiteytyy kollektiivisen persoonan käsitteessä.

Valtio-oppinsa (1842) alussa suomalaisuuden päivänsankari lainaa Rousseaun Yhteiskuntasopimusta, jonka mukaan yksilöpersoonat turvaavat elämänsä ja saavuttavat vapauden yhtymällä kollektiiviseksi ja moraaliseksi persoonaksi.

Snellman kuitenkin katsoo, että pelkkä yhteiskuntasopimus ei riitä, vaan valtion olemassaolo ja säilyminen edellyttävät kansallishengeksi kutsuttua eettistä sivistystä, jossa ”yksityinen ja yleinen tahto käyvät yksiin”. Tämä tietoinen yhdeksi yhtyminen vasta antaa yksilöpersoonille todellisen vapauden.

Omana aikanamme akateemikko Ilkka Niiniluoto on asiantuntijakyselyn mukaan kansakunnan johtava ajattelija. Hänen vaikutusvaltaisesta kynästään on lähtenyt filosofisia erittelyjä, päätelmiä ja perusteluja kaikille yhteiskuntaelämän aloille. Analyyttisena filosofina Niiniluoto paitsi ilmaisee ja selkiyttää sitä, miten tieteessä ja arkikielessä ajatellaan, myös ehdottaa ja täydentää käsityksiä, joita olisi perusteltua pitää totena.

Taannoin Niiniluoto esitti, että ihmisryhmistä muodostuvat oikeushenkilöt kuten yhtiöt, yhdistykset ja valtiot eivät ole vertauskuvallisia vaan todellisia persoonia. Niillä on kollektiivisia uskomuksia, tietoa ja pyrkimyksiä, ja ne voivat olla itseisarvoisia moraalisia subjekteja, hän perusteli.

Näin sai uusimman versionsa se kollektiivisen moraalisen persoonan koodi, jonka Snellman asetti suomalaisuuden aateperintöön.

Valtiokeskeinen suomalaisuus on ollut kansallemme voimavara, mutta myös rasite.

Liian usein se on tarkoittanut yhteisöllisen yhtenäisyyden asettamista yksilöllisen vapauden ja itsenäisyyden edelle.

Historiastamme voi huomata, että liberaalin demokratian lähtökohdat, yksilön vapaus ja moniarvoisuus, on aina alistettu kollektiivisen persoonan koodille. Kun poliittiset vapausoikeudet viime vuosisadan alussa astuivat voimaan, niiden miellettiin kuuluvan yksilöille ryhmän tai järjestön jäseninä.

Itsenäisyyden ajan komeimmat yhteiskunnalliset saavutukset toteuttavat snellmanilaista kansallishenkeä. Kansansivistys, talvisodan voitto, evakkojen asuttaminen, laajat sosiaali- ja terveyspalvelut, kattava yliopistoverkosto ja kirjastolaitos ovat vahvasti moraalisen valtiopersoonan tekoa.

Samassa määrin on snellmanilainen kollektiivinen moraalipersoona kiteytynyt myös kansalaisten itsetuntoon.

Espanjalainen, ranskalainen tai italialainen voi olla ylpeä kansastaan ja kulttuuristaan mutta vihata valtiotaan. Tätä ei kuule Suomessa. Meillä isänmaan rakkaus on samalla valtionrakkautta, kenties lujemmin kuin missään muualla.

Jokaisen suomalaisen sisällä asuu pieni valtiopersoona, joka tuntee itsensä vapaaksi ja hyväksi silloin kun noudattaa yleistä etua ja tahtoa, jonka valtiovalta kulloistenkin edustajiensa suulla ilmaisee.

Suomalaisuuden kollektivistinen koodi on tuottanut hyviä sotilaita ja yhteisvastuullisia kriisitoimijoita.

Samalla se on rajoittanut yksilöllistä dynamiikkaa ja vastuunottoa, jotka edistävät monipuolista taloudellista ja kulttuurista toimeliaisuutta, riskinottoa ja luovuutta.

En itse pidä kollektiivista persoonaa todellisena. Vain luonnolliset neurobiologiset ihmisyksilöt voivat olla autonomisia, itsetietoisia ja moraalisia persoonia.

Kun Snellmanin kynäilemä valtiollinen kansallishenki on tehnyt tehtävänsä, se saa mennä. Ennen pitkää suomalaisuuden kollektivistinen koodi meissä purkautuu tai ainakin löystyy, koska se ei sovi yhteen jatkuvasti vahvistuvan yksilöllisen persoonan vapauden ja vastuun eli eettisen liberalismin kanssa.

Suomalaiset ovat tottuneet luottamaan valtioon, mutta syvältä koettelevan kriisin aikoina on muistettava, että oikeushenkilöiden, kuten yhtiöiden, yhdistysten ja valtioiden vakaasta tahdosta on vain vähän näyttöä. Ovathan ne itsessään yksilöpersoonien tekemiä sopimusjärjestelyjä, jotka olosuhteiden muuttuessa voivat hajota tai uudistua arvaamattomalla tavalla.

Kun oikeushenkilö valtion linjasta päättävien luonnollisten henkilöiden pyrkimykset kääntyvät eri suuntiin, sitä sanotaan eduskunnaksi ja politiikaksi.

Jari Ehrnrooth

Totaa, musta tää on siedettävin töräytys tältä hyypiöltä, mitä olen lukenut. Vaikka itse olen enemmän tommonen sosiaalidemokraatti, niin kyllä sitäkin ajatusmaailmaa on hyvä välillä vähän pöyhiä ja kritisoida.

Toisaalta kun tän laittaa aiempien kirjoitusten yli-ihmisfantasioiden kontekstiin, niin onhan tässä koira haudattuna. Mutta missäpä ei olisi.

[101 sikaria]

Jari töräyttää jälleen YLEllä.

Jari Ehrnroothin kolumni: Suomalaisuuden koodi

Suomalaisuuden snellmanilainen koodi selittää sen, miksi me niin hanakasti luovutamme ratkaisuvaltamme julkiselle vallalle, pohtii Jari Ehrnrooth kolumnissaan.

Hokema suomalaisten sääntöuskollisuudesta ei ole syntynyt tyhjästä. Vahva näyttö saatiin jälleen koronarajoitusten seuraamisesta.

Kovapäiseksi epäilty kansa noudatti sääntöjä huomattavasti säntillisemmin kuin THL:n johto, valtioneuvosto ja asiantuntijat uskalsivat odottaa.

Stereotyyppinen suomalainen odottaa aina pahinta naama peruslukemilla.

Kun epidemia tukahtuu, kuolonuhrien lukumäärä jäänee ennakoitua alhaisemmaksi.

Koronaa lannistaa toinenkin suomalaisuuden peruspiirre, välttelevä etäkohteliaisuus. Tässä maassa on luontevaa pitää välimatkaa lähimmäisiin ja tervehtiä naapuria yhteen puristetuin huulin niukasti nyökäten.

Karanteenin kaidalle polulle meitä on ohjannut myös luottamus valtiovaltaa ja viranomaisia kohtaan.

Kriisin pitkittyessä laskut lankeavat, sielunmessuja soitetaan ja kansakunnan näytöllä vilkkuu yhteiskuntamoraali.

Ei meille tarvitse opettaa yhteisvastuullista kuuliaisuutta. Se on mielessä koko ajan.

Stereotyyppinen suomalainen odottaa aina pahinta naama peruslukemilla. Kun pääministeri lausuu jotakin tasapaksulla hallintokielellä, kansa tulkitsee sen vakavaksi elämänohjeeksi, josta ei niin vain poiketa.

Yhteenkuuluvuuden ja yhtenäisyyden tavoittelu, kansan kahtiajakautumisen torjunta, yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon vaaliminen, kaikkien mukana pitäminen ja yhteisöllisyyden asettaminen yksilöllisyyden edelle tulevat olemaan koronakriisin jälkihoidossa kovaa henkistä valuuttaa.

Suomalaisuuden päivänä on kysyttävä, mistä kumpuaa tämä järkevä valtiokeskeinen yhteisvastuullisuus, joka on kuin luotu vaikeuksien voittamiseen.

Meillä isänmaan rakkaus on samalla valtionrakkautta, kenties lujemmin kuin missään muualla.

Aateperinnöstämme voi löytää kansakuntaa ohjaavan koodin, joka selittää ne erityispiirteet, joista kansamme tunnetaan.

Suomalaisuuden suuri linja J. V. Snellmanista Ilkka Niiniluotoon kiteytyy kollektiivisen persoonan käsitteessä.

Valtio-oppinsa (1842) alussa suomalaisuuden päivänsankari lainaa Rousseaun Yhteiskuntasopimusta, jonka mukaan yksilöpersoonat turvaavat elämänsä ja saavuttavat vapauden yhtymällä kollektiiviseksi ja moraaliseksi persoonaksi.

Snellman kuitenkin katsoo, että pelkkä yhteiskuntasopimus ei riitä, vaan valtion olemassaolo ja säilyminen edellyttävät kansallishengeksi kutsuttua eettistä sivistystä, jossa ”yksityinen ja yleinen tahto käyvät yksiin”. Tämä tietoinen yhdeksi yhtyminen vasta antaa yksilöpersoonille todellisen vapauden.

Omana aikanamme akateemikko Ilkka Niiniluoto on asiantuntijakyselyn mukaan kansakunnan johtava ajattelija. Hänen vaikutusvaltaisesta kynästään on lähtenyt filosofisia erittelyjä, päätelmiä ja perusteluja kaikille yhteiskuntaelämän aloille. Analyyttisena filosofina Niiniluoto paitsi ilmaisee ja selkiyttää sitä, miten tieteessä ja arkikielessä ajatellaan, myös ehdottaa ja täydentää käsityksiä, joita olisi perusteltua pitää totena.

Taannoin Niiniluoto esitti, että ihmisryhmistä muodostuvat oikeushenkilöt kuten yhtiöt, yhdistykset ja valtiot eivät ole vertauskuvallisia vaan todellisia persoonia. Niillä on kollektiivisia uskomuksia, tietoa ja pyrkimyksiä, ja ne voivat olla itseisarvoisia moraalisia subjekteja, hän perusteli.

Näin sai uusimman versionsa se kollektiivisen moraalisen persoonan koodi, jonka Snellman asetti suomalaisuuden aateperintöön.

Valtiokeskeinen suomalaisuus on ollut kansallemme voimavara, mutta myös rasite.

Liian usein se on tarkoittanut yhteisöllisen yhtenäisyyden asettamista yksilöllisen vapauden ja itsenäisyyden edelle.

Historiastamme voi huomata, että liberaalin demokratian lähtökohdat, yksilön vapaus ja moniarvoisuus, on aina alistettu kollektiivisen persoonan koodille. Kun poliittiset vapausoikeudet viime vuosisadan alussa astuivat voimaan, niiden miellettiin kuuluvan yksilöille ryhmän tai järjestön jäseninä.

Itsenäisyyden ajan komeimmat yhteiskunnalliset saavutukset toteuttavat snellmanilaista kansallishenkeä. Kansansivistys, talvisodan voitto, evakkojen asuttaminen, laajat sosiaali- ja terveyspalvelut, kattava yliopistoverkosto ja kirjastolaitos ovat vahvasti moraalisen valtiopersoonan tekoa.

Samassa määrin on snellmanilainen kollektiivinen moraalipersoona kiteytynyt myös kansalaisten itsetuntoon.

Espanjalainen, ranskalainen tai italialainen voi olla ylpeä kansastaan ja kulttuuristaan mutta vihata valtiotaan. Tätä ei kuule Suomessa. Meillä isänmaan rakkaus on samalla valtionrakkautta, kenties lujemmin kuin missään muualla.

Jokaisen suomalaisen sisällä asuu pieni valtiopersoona, joka tuntee itsensä vapaaksi ja hyväksi silloin kun noudattaa yleistä etua ja tahtoa, jonka valtiovalta kulloistenkin edustajiensa suulla ilmaisee.

Suomalaisuuden kollektivistinen koodi on tuottanut hyviä sotilaita ja yhteisvastuullisia kriisitoimijoita.

Samalla se on rajoittanut yksilöllistä dynamiikkaa ja vastuunottoa, jotka edistävät monipuolista taloudellista ja kulttuurista toimeliaisuutta, riskinottoa ja luovuutta.

En itse pidä kollektiivista persoonaa todellisena. Vain luonnolliset neurobiologiset ihmisyksilöt voivat olla autonomisia, itsetietoisia ja moraalisia persoonia.

Kun Snellmanin kynäilemä valtiollinen kansallishenki on tehnyt tehtävänsä, se saa mennä. Ennen pitkää suomalaisuuden kollektivistinen koodi meissä purkautuu tai ainakin löystyy, koska se ei sovi yhteen jatkuvasti vahvistuvan yksilöllisen persoonan vapauden ja vastuun eli eettisen liberalismin kanssa.

Suomalaiset ovat tottuneet luottamaan valtioon, mutta syvältä koettelevan kriisin aikoina on muistettava, että oikeushenkilöiden, kuten yhtiöiden, yhdistysten ja valtioiden vakaasta tahdosta on vain vähän näyttöä. Ovathan ne itsessään yksilöpersoonien tekemiä sopimusjärjestelyjä, jotka olosuhteiden muuttuessa voivat hajota tai uudistua arvaamattomalla tavalla.

Kun oikeushenkilö valtion linjasta päättävien luonnollisten henkilöiden pyrkimykset kääntyvät eri suuntiin, sitä sanotaan eduskunnaksi ja politiikaksi.

Jari Ehrnrooth

"Luonnolliset neurobiologiset yksilöt" – kyss mig där ryggen byter namn, niin kuin Gustaf Adolf Ekdahl sanoi piispalle Fanny & Alexanderissa. Ja sanoi muutakin sattuvaa.

[Guru Vaginakieli]

välttelevä etäkohteliaisuus.

Nickeyainesta.

[Guru Vaginakieli]

[Trollface-mies]

"Ajateltiin 90-luvulla monessa vaiheessa että liberalismi kuolee pois"? Mitä ysäriä Ehrnrooth on mahtanut elää, kun itse muistan vain Fukuyaman historian lopun?

Aasialaiset kurikulttuurit valjastaa vaatimuksia asettamalla kollektivismin kautta yhteisön voimat tavalla johon länsimaat hedonismissaan eivät pysty blaablaablaa. Sarasvuo komppailee välillä että koulutetut ihmiset on regressoituneet lasten tasolle ja vain muutamat uskalikot kuten sinä ja minä osallistuvat keskustelemalla yhteiskunnan rakentamiseen.

Juuh.

[Rulli Röpeltäjä]

Onko Ehrnrooth tiedostanut asemansa syvässä päädyssä ja kosiskelee yleisöä nyt avoimemmin? En jaksa lukea saati linkittää, mutta uuden raapustuksen nimi on "Kun sääli on sairautta".

[Sosiaalisesti äärimmäisen hapokas]

Ernpröötin koipipala bbq-kastikkeessa maistuis nyt suussa.

[Ingmar Bergmanin kuolema]

Onko Ehrnrooth tiedostanut asemansa syvässä päädyssä ja kosiskelee yleisöä nyt avoimemmin? En jaksa lukea saati linkittää, mutta uuden raapustuksen nimi on "Kun sääli on sairautta".

Jotain semmoista että BLM- ja Me too -liikkeet voisivat lopettaa uhriutumisen, ottaa itseään niskasta kiinni ja juosta vaikka maratonin, kuten itsensä ylittäjä Jari Ehrnrooth on tehnyt. Urheilija-Jari myös kokee maratonia juostessaan olevansa suomalainen sotilas taistelemassa viime sodissa tjsp.